Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä elokuvassa on ollut ahdistava/ahdistavin loppu mitä muistat?
01.12.2017 |
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan erästä elokuvaa jonka näin pienenä joskus 90-luvun alussa/puolivälissä.
Siinä mies ja vaimo ovat ajamassa jonnekkin ja pysähtyvät huoltoasemalle. Nainen katoaa, eikä häntä löydy koskaan. Vuosia myöhemmin mies on uudelleen naimisissa, mutta edelleen yrittää selvittää mitä vaimolle tapahtui. Jotenkin mies saa yhteydenoton joltakin tyypiltä, joka väittää tietävänsä mitä vaimolle tapahtui. He tapaavat, ja tyyppi sanoo miehelle ettei voi kertoa mitä tapahtui, vaan se pitää näyttää. Tyyppi onnistuu huumaamaan miehen kloroformilla ja kun mies herää, hänet on haudattu elävältä. Homma taisi kuitenkin päättyä niin, että miehen nykyinen vaimo onnistuu pelastamaan hänet ja muistaakseni tyyppi kuolee siinä rytäkässä. Jossain kohdissa leffaa vilahtelee Infinity-symboli, tai jotain.
Sain painajaisia ja kammosin elävältä haudatuksi tulemista vuosikausia tuon elokuvan jälkeen, ja edelleen se on yksi hirveimmistä kohtaloista mitä voin keksiä.
http://www.imdb.com/title/tt0108473/ Tämä kyseessä, tosin alkuperäinen versio on vielä kylmäävämpi ja tehokkaampi: www.imdb.com/title/tt0096163/
Nostin tämän ketjun kun tuli mieleen yksi kammottavan ahdistava elokuvan loppu, en lukenut koko ketjua eli en tiedä onko jo mainittu, mutta skeleton key: Nuori nainen menee hoitajaksi taloon jossa asuu vanha pariskunta, mies halvaantunut ja puhekyvytön. Elokuvan aikana selviää että talossa ovat asuneet jo vuosisadan-parin verran sama taikuutta harjoittava pariskunta. Nuori hoitajatar houkuteltiin taloon jotta perheen emäntä voisi vaihtaa kehoja hänen kanssaan. Vanhan miehen ruumista asutti nuori mies joka moneen kertaan yritti varoittaa päähenkilöä, pariskunnan mies oli jo onnistuneesti siirtynyt nuoren miehen kehoon.
Elokuva loppuu siihen että pariskunta onnistuu, ja nuori nainen vangitaan halvaantuneena ja puhekyvyttömänä vanhan naisen ruumiiseen, samoin kuin nuori mies on vangittu vanhuksen ruumiiseen. Pariskunta jää uusissa nuorissa kehoissaan taloon asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josku lapsena näin vanhan leffan "avaruuden pirut". Lopussa poika uskoon nähneensä unta, mutta, kun poijan takan olevaa ikkunaa näytetään, niin pihalla hiekasta nouseekin joku hirviön lonkero.
Ehkä muistan väärin, mutta näin ymmärsin silloin (yli 40 v sitten) ja asia vaivaa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrit
The Descent
Boys don't cry
Battle Royale
Ja ei voi sanoa etteikö jo aluksi mainittu Usva olisi jotenkin miellyttävä.
Erityisesti tuo ensimmäinen, varsinkaan kun ei osannut odottaa miten sairas leffa on kyseessä. Poistuin tietyssä vaiheessa huoneesta, kun sain ns. paniikkikohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oscar ja Lucinda.
Miten tämä loppui?
Tätä ei taida nähdä yhtään mistään?
kermis kirjoitti:
Ridley Scott / Reflecting skin. Samaistuin siihen viiltävään tuskaan ja epätoivoon niin voimallisesti, että kävellessäni elokuvasalista nauroin hysteerisesti hetken aikaa kuin mielipuoli.
Philip Ridley on tämän ohjaaja/käsikirjoittaja, ei Ridley Scott.
Todella nätti kokonaisuus, jossa tulee vähän David Lynch mieleen. Ei mikään onnellinen kasvutarina (suomennettu "Lapsuuden loppu" -nimellä).
Tässä on hyvin uniikki tunnelma, jossa kauniitten peltomaisemien, ja auringonpaisteen takaa tuntuu koko ajan pahaenteisyys. Yksi järkyttävä kohta on kun pikkupoika Seth Dove löytää muumioituneen sikiön jonka kautta uskoo kuulevansa kuolleen toverinsa. Järkytys on myös paljon siis siinä, että Seth elää liikaa mielikuvitusmaisissa päätelmissä, jos hän olisi aikuisempi, niin hän voisi pelastaa paljon mm.ihmishenkiä. Tämä luo erikoisen avuttomuuden tunteen, koska lapsen mielikuvitus ei näe vaaraa siellä missä se oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan ollut Los sin nombre nimeltään. Siinä etsittiin sitä päähenkilön tytärtä ja sitten kun ne löysi sen tytön, niin se kysyi äidiltään rakastaako se sitä, ja myöntävän vastauksen jälkeen se tyttö totesi että "hyvä, sitten tämä sattuu enemmän" tms ja ampui itsensä.
Speak no evil. Tai no se oli ahdistava koko ajan, mutta jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Il Postino.
Kertoo Pablo Nerudan postinkantajasta.
Se ahdistus jää sen takia mieleen, kun pääosan esittäjä Massimo Troisi kuoli heti, kun elokuvan kuvaukset saatiin päätökseen. Hänellä oli sydänsairaus.
Muuten itse elokuvassa ei ole mitään ahdistavaa. Yksi kauneimpia elokuvia mitä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pan's Labyrinth
Elokuvan loppu ei ollut mielestäni ahdistava vaan vapauttava, vaikka itse elokuva ahdistava olikin. Tyttö joka oli päähenkilö pääsi oikean perheensä luo haltioiden maahan, elokuvan pahis kuoli vastarintataistelijoiden toimesta jotka pelastivat myös tytön veljen hoiviinsa. Jotain kaunista ja taianomaista oli elokuvassa, ei ollut ihan tavanomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cabin in the Woods yllätti mut ihan täysin aikoinaan, se elokuva oli niin hyvin tehty että ei mitään rajaa. Siis se miten se elokuva vei katsojaa kokoajan harhaan kaikessa, oli oikeasti neroa.
Se loppu missä ne muinaiset jättiläiset vapautuu sieltä maailmaan oli aika hyvä :D
The Descent missä kaikki oliki unta siinä lopussa ja se on edelleen sielä
Mist oli aika kova.
Skeleton key on kanssa.
Seven. Muutenkin aivan top 5 thrilleri.
Alue: Aihe vapaa
Muistaako kukaan erästä elokuvaa jonka näin pienenä joskus 90-luvun alussa/puolivälissä.
Siinä mies ja vaimo ovat ajamassa jonnekkin ja pysähtyvät huoltoasemalle. Nainen katoaa, eikä häntä löydy koskaan. Vuosia myöhemmin mies on uudelleen naimisissa, mutta edelleen yrittää selvittää mitä vaimolle tapahtui. Jotenkin mies saa yhteydenoton joltakin tyypiltä, joka väittää tietävänsä mitä vaimolle tapahtui. He tapaavat, ja tyyppi sanoo miehelle ettei voi kertoa mitä tapahtui, vaan se pitää näyttää. Tyyppi onnistuu huumaamaan miehen kloroformilla ja kun mies herää, hänet on haudattu elävältä. Homma taisi kuitenkin päättyä niin, että miehen nykyinen vaimo onnistuu pelastamaan hänet ja muistaakseni tyyppi kuolee siinä rytäkässä. Jossain kohdissa leffaa vilahtelee Infinity-symboli, tai jotain.
Sain painajaisia ja kammosin elävältä haudatuksi tulemista vuosikausia tuon elokuvan jälkeen, ja edelleen se on yksi hirveimmistä kohtaloista mitä voin keksiä.