Lue keskustelun säännöt.
Missä elokuvassa on ollut ahdistava/ahdistavin loppu mitä muistat?
01.12.2017 |
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
Kommentit (239)
se Jim Carreyn leffa jossa elämä onkin vain tosi-tv:tä. Ja koko maailma onkin valtava lavaste. Ahdistava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, tää kuulostaa pahalta, vaikken oo kyseistä leffaa nähnytkään:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3037155/te-serbian-filmin-nahneet?chang…
Siis Serbian film.
Näin Pojat elokuvan joskus 60-70-luvun taitteessa, ollessani alle 10 vuotias. Sen loppukohtaus ahdisti pitkään. Siinähän Jaken äiti päättää lähteä saksalaisupseeri Fritz-sedän matkaan Saksaan. Jake (Vesku Loiri ensimmäisessä roolissaan) yrittää juosta junaa kiinni kyynelehtien ja äitään huutaen, saaden otteen viimeisestä vaunusta ja roikkuu junan perässä jonkun aikaa, kunnes ote heltiää ja Jake jää radalle makaamaan, junan jatkaessa matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa leffa, jota ei tee mieli katsoa uudestaan, on Lilja 4-ever. Etenkin, kun tietää että se pohjautuu tositapahtumiin.
Spoilereita.Eli venäläinen teinityttö Lilja, jonka äiti hylkää koska lapsi ei sovi uuden ja rikkaan miehen pirtaan (äiti muuttaa uuden miehen kanssa ulkomaille). Lilja rupeaa seurustelemaan vähän vanhemman pojan/miehen kanssa, joka lupaa hoitaa hänetkin ulkomaille tekemään töitä. Ulkomaille Lilja päätyykin, mutta ei poikaystävänsä kanssa, vaan vieraiden tyyppien - poikaystävä onkin ollut vain houkutin. Lilja joutuu seksiorjaksi, ihmiskaupan uhriksi, jota pidetään yksin lukittuna pieneen ruotsalaiseen kerrostalohuoneistoon ja jolle tuodaan kerran päivässä pussillinen mäkkärin hampurilaisia. Ulos Lilja pääsee vain, kun hänet viedään jonkun miehen tai miesten raiskattavaksi maksusta - raiskauskohtaukset on kuvattu Liljan näkökulmasta, eli vain miehet näkyvät.
Kammottavinta on ehkä se, kun Lilja on viety ruotsalaisen perheenisän kauniiseen omakotitaloon ja tämä pakottaa hänet pukeutumaan oman teini-ikäisen tyttärensä vaatteisiin ja teeskentelemään olevansa miehen tytär.
Kun Lilja pääsee lopulta pakenemaan vankilastaan, hän ei tiedä, mihin vieraassa maassa ja vieraassa kaupungissa menisi, ja hyppää lopulta kerrostalon katolta.
(Liljan esikuva oli latvialainen tyttö, joka jäi itsemurhayrityksestään henkiin.)
Näin Liljan ensimmäisen kerran elokuvateatterissa, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa. Kukaan yleisöstä ei noussut ylös ennen kuin lopputekstit olivat kokonaan menneet. Pelkästään Mein Herz brenntin kuuleminen saa edelleen kyyneleet silmiin.
Danguole Rasalaite, jonka elämään elokuva perustuu valitettavasti kyllä kuoli hypättyään siltä sillalta, ihan kuten Liljakin. Tässä on ruotsalainen radiodokkari Danguolesta: https://sverigesradio.se/sida/avsnitt/204096?programid=2519 En pysty tätäkään itkemättä kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, tää kuulostaa pahalta, vaikken oo kyseistä leffaa nähnytkään:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3037155/te-serbian-filmin-nahneet?chang…
Siis Serbian film.
Serbian film on niin surkea, että en itse ainakaan pystynyt ottamaan sitä yhtään tosissani. Päällimmäinen tunne oli lähinnä myötähäpeä tekijöiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serbian film on yksi.
Mutta ns. tavallisista leffoista Baby blues. On ahistavaa katsoa ensin leffa jossa lapsen äiti sekoaa ja tappaa yhtä lukuunottamatta kaikki lapsensa hirvittävillä tavoilla isän mentyä yöksi työvuoroon. Äiti tappaa myös auttamaan tulleen naapurin vanhan miehen. Lopussa äiti tekee "ihmeparantumisen", ei joutunut juurikaan vastuuseen teoistaan ja eloonjäänyt vanhin 10v poika joka selvisi monesta tappoyrityksestä, joutuu takaisin äitinsä hoteisiin eikä ei usko poikaa kun tämä yrittää selittää millainen hirviö äiti oli. Äiti katsoo poikaa sen näköisenä kuin suunnittelisi jtain ikävää yhä. Äiti taisi olla lopussa taas uusiksi raskaana ja isä ihan onnessaan, ymmärtämättä riskejä....
Vaikka ilmiönä ymmärrän että synnytyksen jälkeinen masennus on surullinen asia josta pitäisi enemmän puhua niin tossa se kuvataan hyvin hmm, hirviömäisenä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Melancholia
Tätä olin tulossa sanomaan. Tässä ehkä vaikuttaa se että minulla on ollut psykottinen masennus johon liittyi maailmanloppu ja vielä samalla tavalla kuin elokuvassa.
Pystyn samaistumaan hyvin vahvasti toiseen siskoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usvassahan nimenomaan loppu oli hyvä :D. Muuten keskinkertainen, suorastaan tylsä ja ne oliot huonosti tehtyjä. Mutta loppuratkaisu teki elokuvasta sittenkin mielenkiintoisen - täydet pisteet siitä!
Lilja 4ever on sellainen elokuva jota en enää ikinä uudestaan voi katsoa. Ihmiskauppa on totta ja sitä tapahtuu kaikkialla. Hiljaiseksi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää elokuvan nimeä muista millään, mutta se meni jotenkin näin:
Elokuvassa mies yrittää etsiä kadonnutta tytärtään, rakastuu naiseen ja aloittaa suhteen hänen kanssaan, ja alkaa löytämään vihjeitä tyttärensä olinpaikastaan ja minne hänet oli kaapattu. Vihdoin kun hän löytää paikan missä hänen tytär oli kasvatettu, paljastuu hänen naisystävänsä hänen omaksi tyttärekseen, sen jälkeen tytär sanoo että on valmistellut hänelle täydellistä kipua ja tappaa itsensä.
Hänet kidnapannut henkilö oli aivopessyt tytön tekemään kaiken tuon. Jäi mieleen erittäin ahdistavana loppuna.
Kuulostaa aika samalta kuin jo tässä ketjussa mainitsemani "Nimetön", tosin siinä isä on siepannut tyttärensä ja aivopessyt tämän johonkin "nimettömien " kulttiin, lopussa äiti löytää tyttärensä ja tämä kysyy äidiltä" Rakastatko minua? Hyvä, sitten kärsit enemmän" ja ampuu itsensä
The Reflecting Skin ei ole Ridley Scottin ohjaama, vaan Philip Ridleyn ohjaama kauhuleffa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
After.Life ja Tulikärpästen hauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mother. Thrilleri missä näytteli Jennifer Lawrence ja Javier Bardem. Ihan järkyttävän ahdistava..
Vierailija kirjoitti:
Ainoa leffa, jota ei tee mieli katsoa uudestaan, on Lilja 4-ever. Etenkin, kun tietää että se pohjautuu tositapahtumiin.
Spoilereita.Eli venäläinen teinityttö Lilja, jonka äiti hylkää koska lapsi ei sovi uuden ja rikkaan miehen pirtaan (äiti muuttaa uuden miehen kanssa ulkomaille). Lilja rupeaa seurustelemaan vähän vanhemman pojan/miehen kanssa, joka lupaa hoitaa hänetkin ulkomaille tekemään töitä. Ulkomaille Lilja päätyykin, mutta ei poikaystävänsä kanssa, vaan vieraiden tyyppien - poikaystävä onkin ollut vain houkutin. Lilja joutuu seksiorjaksi, ihmiskaupan uhriksi, jota pidetään yksin lukittuna pieneen ruotsalaiseen kerrostalohuoneistoon ja jolle tuodaan kerran päivässä pussillinen mäkkärin hampurilaisia. Ulos Lilja pääsee vain, kun hänet viedään jonkun miehen tai miesten raiskattavaksi maksusta - raiskauskohtaukset on kuvattu Liljan näkökulmasta, eli vain miehet näkyvät.
Kammottavinta on ehkä se, kun Lilja on viety ruotsalaisen perheenisän kauniiseen omakotitaloon ja tämä pakottaa hänet pukeutumaan oman teini-ikäisen tyttärensä vaatteisiin ja teeskentelemään olevansa miehen tytär.
Kun Lilja pääsee lopulta pakenemaan vankilastaan, hän ei tiedä, mihin vieraassa maassa ja vieraassa kaupungissa menisi, ja hyppää lopulta kerrostalon katolta.
(Liljan esikuva oli latvialainen tyttö, joka jäi itsemurhayrityksestään henkiin.)
Tämä leffa jäi itsellenikin vaivaamaan kuukausiksi, etenkin nuo Liljan näkökulmasta kuvatut raiskauskohtaukset ja isä joka pakotti tämän näyttelemään tytärtään. :( Loppu etenkin oli todella surullinen.
The Serbian Film. Maailman hirvein elokuva.
Vierailija kirjoitti:
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
No höh, Kingin novellissa on erilainen loppu. Siinä päähenkilö lähtee ajamaan johonkin tiettyyn suuntaan poikansa kanssa, koska radiosta on kuulunut pieni pätkä puhetta tai sananpalanen. Muistaakseni!
Vierailija kirjoitti:
Descent. Kauhuelokuva.
Tässä oli kyllä hyvä loppu. Muuten kökkö leffa mutta loppu pelasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Descent_%E2%80%93_loukussa
The Descent - Loukussa. Kertoo naisista jotka menevät tutkimaan luolaa ja jäävät sinne loukkuun. Loppu on ahdistava, kuten elokuva muutenkin.
Mikä siellä luolassa oli heidän kanssaan?
Prisoners. Mielettömän hyvä elokuva, mutta loppu oli niin raastavan surullinen, et ahdisti monta viikkoa leffan jälkeen.