Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arvostele tarinani
30.11.2017 |
Keskiaika oli Ahvenanmaalla karua ja kolkkoa aikaa. Silloin kuin Tanskan ja Ruotsin sotilaat eivät tapelleet siellä tämän arvottoman maapläntin omistajuudesta, niin lepra jylläsi pitkin saarta.
Nytkin rannat ja kadut olivat täynnä irronneita käsiä ja jalkoja, Seppäsen pubikin oli tyhjentynyt erään asiakkaan löydettyä irronneen nenän oluttuopistaan. Edellisen viikon sunnuntaina taas papin sormi oli pudonnut kesken kaiken, kun tämä oli normaalin tuomiosaarnansa aikana heristellyt sormeaan syyttävästi pitkin kirkkokuntaa. Sormi oli lentänyt kaaressa kirkon takaosaan, jossa se oli tipahtanut poloisen Marja-muorin syliin. Tämä puolisokea mummu oli vanhuudenhöppänöissään luullut sitä kynttiläksi ja vienyt sen kotiin, joten kahden päivän ajan oli keskellä pöytää paraatipaikalla seissyt kynttilänjalassa pastoriraukan sormi.
Mutta palataan asiaan. Kuin jo sodat ja leprat eivät olisi riittäneet, niin koko Ahvenanmaan kurjin kohtalo oli ehdottomasti Maarianhaminalla ja sen kansalaisilla.
Siellä asui Karviaisten suvun viimeinen nainen, Tantta. Tantta oli täysin omaa laatuaan, hän oli lyhyenläntä ja pulska, kaula yli lähes olematon ja kasvojen katseenvangitsija oli suuri ja pyöreä perunanenä. Hiukset olivat harmaantuneet jo ajat sitten, vaikka hän oli vasta 26 –vuotias. Hän ei ollut sievä, mutta se ei Tanttaa haitannut, ei lainkaan!
Hän istui pitkin päiviä talonsa edustalla reteässä asennossa jalat haarallaan, jolloin vain vaivoin hänen hameensa helma peitti kriittisimmät paikat kylän poloisilta asukkailta. Joskus ollessaan oikein hyvällä päällä, Tantta saattoi nostaa helmaa juuri silloin, kun erittäin arvokkaan oloinen henkilö käveli hänen ohitseen.
Tämän takia moni korkea-arvoinen henkilö vältteli tuohon aikaan Maarianhaminaa. Vain kylän oma väki joutui sietämään tätä irvokasta näkyä, kun Tantta istui talonsa edessä pontikkaa hörppien ja törkeyksiä huudellen. Naispuolisille ohikulkijoille Tantta näytteli keskisormea ja huuteli, että näiden tulisi hukuttautua mereen.
Miehistä Tantta piti. Näille hän hymyili salaperäisesti, tai siis ainakin pyrki salaperäiseen hymyyn. Näiden miehien silmissä tuo hymy muistutti ennemminkin mielipuolista virnettä, joka paljasti joka ikisen Tantan mustuneen hampaan ja tulehtuneen ikenen. Mikäli tämä ei saanut ohikulkevaa miestä pakenemaan, pomppasi Tantta ylös tuoliltaan ja lähti miestä kohti raakkuen karhealla äänellään: ”Tule sisään, sinä komea mies! Tarjoan sinulle parasta, mitä nainen voi miehelle tarjota!”.
Mitä tämän jälkeen tapahtuisi, sitä ei tiennyt kukaan. Jokainen mies oli tuossa vaiheessa ottanut jalat alleen ja juossut hädissään pakoon.
Oikeastaan Tantta olisi ansainnut sotilasarvon ja mitalin kylänsä pelastamiselta, sillä hän oli se syy, minkä takia Tanskan armeijan sotilaat olivat kauhuissaan paenneet kylästä. Tantta oli jo kaukaa nähnyt komeiden sotilaiden lähestyvän, jolloin hän oli juossut mökkiinsä sen mitä oli töppöjaloistaan päässyt. Siellä hän oli nopeasti pessyt kainalonsa, pukenut päälleen sopimattoman lyhyen mekon, jonka yläosan kaula-aukon näkymä uhmasi painovoimaa.
Tuohon aikaan ei ollut tavanomaista, että naisen helma ulottui vain polviin, mutta kuten sanottu, Tantta oli omaa laatuaan. Niinpä siis itsevarmoina etenevät sotilaat saivat eteensä hämmästyttävän näyn, kun tietä edetessään Tantta hyppäsi heidän eteensä viekoitteleva irve rasvoittuneilla kasvoillaan. Toinen riippuva rinta oli pullahtanut ulos kaula-aukon kautta, ja se heilahteli Tantan liikkuessa kuin patalappu tuulessa. Mekko oli likainen ja haisi aivan hirvittävälle, mutta vielä enemmän katse kiinnittyi jalkoihin, jotka olivat kauttaaltaan karvaiset ja silsaiset.
Sotilaat olivat jähmettyneet, ja ensijärkytyksestä toivuttuaan olivat alkaneet vilkuilla toisiaan apua anoen. Oliko sopivaa ampua aseeton nainen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ota varsinaisesti itseensä vaan tuo että edes fiktiivisesti kuvailet tuollaista henkilöä ja annatymmärtää, että siinä on jotain hauskaa, kertoo susta kaiken. Että olet ilkeä ihminen. Vai haaveiletko salaa tantan elämästä?
Voi kuule, on niitä pahempiakin hahmoja 😊
Voin uskoa ja kysynkin itseltäni, keskustelenko mä tosiaan tuollaisen avauksen kirjoittaneen ihmisen kanssa tässä ja ihan vakavissani? Ei taida mullakaan olla kaikki ihan kotona..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Tottahan tuokin. Mutta toisaalta taas, jos Tantta ajattelu olevansa kylän parhaimman näköinen nainen, vaikka muut ajattelivat toisin, niin eihän se onnellisuutta ja tyytyväisyttä estä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Tottahan tuokin. Mutta toisaalta taas, jos Tantta ajattelu olevansa kylän parhaimman näköinen nainen, vaikka muut ajattelivat toisin, niin eihän se onnellisuutta ja tyytyväisyttä estä.
Niin, jos ajatteli. Miksi juttelen edelleen jonkun hullun kanssa.. Luulis nyt kuitenkin, että jos kaikki miehetkin juoksee karkuun, niin jossain kohtaa tapahtuis joku ahaa elämys ja siis onko sun mielestäs ainoastaan ulkoiset seikat joku onnen mittari!? :D Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitan. Olen ruma ja onnellinen. I rest my case..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Tottahan tuokin. Mutta toisaalta taas, jos Tantta ajattelu olevansa kylän parhaimman näköinen nainen, vaikka muut ajattelivat toisin, niin eihän se onnellisuutta ja tyytyväisyttä estä.
Niin, jos ajatteli. Miksi juttelen edelleen jonkun hullun kanssa.. Luulis nyt kuitenkin, että jos kaikki miehetkin juoksee karkuun, niin jossain kohtaa tapahtuis joku ahaa elämys ja siis onko sun mielestäs ainoastaan ulkoiset seikat joku onnen mittari!? :D Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset!?
Hulluus ja luovuus ovat pelottavan lähellä toisiaan :)
Ja mistä muuten tuo: "Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset" -oletus tulee? Tanttahan kun OLI onnellinen siitä huolimatta, että miehet juoksivat häntä karkuun. Joskus ne asiat voivat olla vain siinä omassa ajatusmaailmassa, miten jonkin asian katsoo? Eihän Tanttakaan ollut mitään itsaria tekemässä, vaikka kokonainen sotilasryhmä juoksi häntä karkuun. Ei, hänhän vain suoristi selkänsä ja totesi, ettei hän olisi näitä miehiä edes kelpuuttanutkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän Tantallekin joku oma "Viljo" ole jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Tottahan tuokin. Mutta toisaalta taas, jos Tantta ajattelu olevansa kylän parhaimman näköinen nainen, vaikka muut ajattelivat toisin, niin eihän se onnellisuutta ja tyytyväisyttä estä.
Niin, jos ajatteli. Miksi juttelen edelleen jonkun hullun kanssa.. Luulis nyt kuitenkin, että jos kaikki miehetkin juoksee karkuun, niin jossain kohtaa tapahtuis joku ahaa elämys ja siis onko sun mielestäs ainoastaan ulkoiset seikat joku onnen mittari!? :D Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset!?
Hulluus ja luovuus ovat pelottavan lähellä toisiaan :)
Ja mistä muuten tuo: "Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset" -oletus tulee? Tanttahan kun OLI onnellinen siitä huolimatta, että miehet juoksivat häntä karkuun. Joskus ne asiat voivat olla vain siinä omassa ajatusmaailmassa, miten jonkin asian katsoo? Eihän Tanttakaan ollut mitään itsaria tekemässä, vaikka kokonainen sotilasryhmä juoksi häntä karkuun. Ei, hänhän vain suoristi selkänsä ja totesi, ettei hän olisi näitä miehiä edes kelpuuttanutkaan :)
No mua ei kyllä juokse miehet edelleenkään karkuun, enkä minä arattuna kenenkään perässäkään juokse. mutta en mä kylä ketä tahansa olis kelpuuttanutkaan. Toisille kun merkkaa enemmännuo sisäiset asiat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tarina. Vaan ylipitkä johdanto tarinaan, joka kertoo joko kyläläisistä taikka sotilaista tai vaikka auringonlaskusta ja jumalan syntymästä.
Tekstissä ei ollut yhtään henkilöhahmoa taikka näkökulmaa saatikka juonta. Tyhjä.
Hulluus ja luovuus ei ole lähellä toisiaan. Joku voi esim pitää itseään taiteilijana maalatessaan genitaalien kuvia, mutta hulluhan sellainen on. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tarina. Kirjoittele tänne lisää näitä :) Tuli mieleen Kristiina Vuori, rohealla höystöllä toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.
No, nehän on ne mielikuvat, joita jokaiselle yksilöllisesti jää 😊
Omissa mielikuvissa Tantta oli hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Todellisuudessa ei olisi, mutta fiktiossahan asiat voi kääntää päälaelleen ja taas ympäri. Toki siinäkin menee raja, että voi mennä uskottavuus. Ihmiset kun pyrkivät aina järkeistämään asioita.
Tottahan tuokin. Mutta toisaalta taas, jos Tantta ajattelu olevansa kylän parhaimman näköinen nainen, vaikka muut ajattelivat toisin, niin eihän se onnellisuutta ja tyytyväisyttä estä.
Niin, jos ajatteli. Miksi juttelen edelleen jonkun hullun kanssa.. Luulis nyt kuitenkin, että jos kaikki miehetkin juoksee karkuun, niin jossain kohtaa tapahtuis joku ahaa elämys ja siis onko sun mielestäs ainoastaan ulkoiset seikat joku onnen mittari!? :D Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset!?
Hulluus ja luovuus ovat pelottavan lähellä toisiaan :)
Ja mistä muuten tuo: "Pitäiskö mun sitten tehdä itsari, kun en mitenkään voi olla onnellinen, kun en ole valokuvamalli (niin kun ystäväni) että olen vaan ihan tavis niin kun sadat ja taas sadat naiset" -oletus tulee? Tanttahan kun OLI onnellinen siitä huolimatta, että miehet juoksivat häntä karkuun. Joskus ne asiat voivat olla vain siinä omassa ajatusmaailmassa, miten jonkin asian katsoo? Eihän Tanttakaan ollut mitään itsaria tekemässä, vaikka kokonainen sotilasryhmä juoksi häntä karkuun. Ei, hänhän vain suoristi selkänsä ja totesi, ettei hän olisi näitä miehiä edes kelpuuttanutkaan :)
No mua ei kyllä juokse miehet edelleenkään karkuun, enkä minä arattuna kenenkään perässäkään juokse. mutta en mä kylä ketä tahansa olis kelpuuttanutkaan. Toisille kun merkkaa enemmännuo sisäiset asiat..
Hmm... ehkä vähän hämmentää, että miksi vertaat itseäsi niin paljon Tanttaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluus ja luovuus ei ole lähellä toisiaan. Joku voi esim pitää itseään taiteilijana maalatessaan genitaalien kuvia, mutta hulluhan sellainen on. Ohis.
Se vähän riippuu. Onko hänellä joku syy, miksi maalailee niitä genitaaleja? Toisinaan eri tyylien kokeilu on vain hyväksi, kun puhutaan luovuudesta. Ei ne omat tyylit kuin taikaiskusts tule, ne ovat kokeiluja ja löytämistä.
Onko tää jostain vanhasta Jallusta? Muutamat yksityiskohdat jätetty pois?
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän Tantta elänyt katkeraa elämäänsä pakon sanelemana noin. Ei siksi, että se olisi hänet onnelliseksi tehnyt.