Mikä saisi miehet pitämään kiinni ydinperheestä erityislapsenkin kanssa? Toivottavasti tästä saa puhua. Olen murtunut kuten muutkin äidit tässä tilanteessa.

Vaadi mieheltä vuoroviikko-systeemiä. Lapset ovat aina viikon isällään ja viikon sinulla. Näkeepähän mies millaista on huolehtia neljästä lapsesta yksin ja sinäkin saat aina välillä levätä. Älä päästä miestä kuin koiraa veräjästä, yhdessä ne lapset on hankittu ja yhdessä niistä myös huolehditaan, erosta huolimatta.

Ap, millainen erityislapsi teillä on?

Tässä sitä ollaan kun naiset unohtavat miehen parisuhteeessa. Kotiorjaksi ja rahoittajiksi kyllä kelpaa.

Tämä johtuu siitä, että titteli "erityislapsi" antaa nykyisin kyseiselle lapselle luvan käyttäytyä kuin eläin. Tottakai silloin menee hermot. Kasvata tuota erityislasta ja laita hänet käyttäytymään. Se voi vaatia muutakin kuin lässytystä, mutta on ainoa tapa. Samalla huomioi myös ne terveet lapset ja anna heillekin aikaa.

Mieshän reilusti ilmoitti ettei jaksa ja vaihtoi maisemaa. Aivan oikeutettu teko, ei kenenkään tarvitse lapsien tai toisen aikuisen takia omaa elämäänsä pilata.

Voi kulta pieni, erityislapsi oli vain hyvä tekosyy miehelle. Muutenkin lähtevät vieraan matkaan, tämä vain todella epäreilusti käytti erityislasta syynä omille haluilleen mennä muualle nussimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä johtuu siitä, että titteli "erityislapsi" antaa nykyisin kyseiselle lapselle luvan käyttäytyä kuin eläin. Tottakai silloin menee hermot. Kasvata tuota erityislasta ja laita hänet käyttäytymään. Se voi vaatia muutakin kuin lässytystä, mutta on ainoa tapa. Samalla huomioi myös ne terveet lapset ja anna heillekin aikaa.

Isänkö ei tarvitse kasvattaa lastaan?

Vierailija kirjoitti:

Mieshän reilusti ilmoitti ettei jaksa ja vaihtoi maisemaa. Aivan oikeutettu teko, ei kenenkään tarvitse lapsien tai toisen aikuisen takia omaa elämäänsä pilata.

Sanoisitko samaa jos neljän lapsen äiti lähtisi lätkimään koska "ei jaksa ja ei halua pilata elämäänsä?". Aikuisen voi jättää tuolla perustelulla, itse omasta halusta hommattuja lapsia ei. Lapset on yhtälailla miehenkin.

Poikia ja miehiä ei opeteta alistumaan kohtaloonsa. Kun mies alistuu kohtaloonsa, hän myös masentuu ja syrjäytyy. Kukaan ei halua masentua ja syrjäytyä, joten mies pyrkii pääsemään eroon tilanteesta, jossa hänen pitäisi alistua kohtaloonsa. 

Mä kyllä ymmärrän ettei jaksa jos koko arki on yhdestä vammaisesta lapsesta huolehtimista. En itsekkään lähtisi tuohon hommaan vaan antaisin lapsen pois.

Kuinka paljon miehesi osallistui arkeenne, kun teillä oli kolme lasta? Miten jaoitte lastenhoidon ja kotityöt? Vai kävikö mies töissä ja sinä hoidit arjen? Miten lapsesi erityisyys näkyy? Ottiko miehesi osaa lastenhoitoon nuorimmaisen kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän reilusti ilmoitti ettei jaksa ja vaihtoi maisemaa. Aivan oikeutettu teko, ei kenenkään tarvitse lapsien tai toisen aikuisen takia omaa elämäänsä pilata.

Sanoisitko samaa jos neljän lapsen äiti lähtisi lätkimään koska "ei jaksa ja ei halua pilata elämäänsä?". Aikuisen voi jättää tuolla perustelulla, itse omasta halusta hommattuja lapsia ei. Lapset on yhtälailla miehenkin.

Suomessa lapset ovat kyllä naisen omaisuutta, eikä tämä tunnu naisia haittaavan aina silloin kun joku lapsiaan rakastava isä äidin päätöksellä vieraannutetaan lapsistaan.

-eri

Vertaistuki?

Minä kuulun niihin, joiden ydinperhe kesti erityislapsen (lapsi nyt jo 20, eikä enää asu kotona joten voidaan sanoa, että kesti).

Minä en tiedä, miten miehen ”saa sitoutumaan”, luulen päin vastoin, ettei sitä voi saada aikaa kukaan muu kuin mies itse. Se on oikeasti miehen päätös. Mikään houkuttelu tai säätäminen muiden puolesta ei auta, koska oikeasti sen erityislapsen kanssa on vain niin raskasta, ettei sitä mikään mielistely ja houkutttelu vaakakupissa tasapainota.

Kaikki, mitä voit tehdä, on yrittää valita mies, joka on sitoutunut ja jonka päätökset tässä suhteessa pitävät. Kyse on arvoista ja perusvalinnoista. Valitse mies, joka kantaa vastuunsa, älä valitse luovuttajaa, pakenijaa tai muiden syyttelijää. Valitse mies, joka ajattelee, että kun riski on otettu se on kannettava, eli kun leikkiin on ryhdytty, leikki on kestettävä. Sellainen, jonka tekemät sopimukset pitävät, joka maksaa velkansa ja täyttää osuutensa. - sinun kanssasi ja muutenkin. Luotettava mies, sellainen vanhanaikaisesa bisnesmaailmassa menestyvä, joka ei yritä venkoilla ja alittaa suoritusta aina vielä vähän.

Aapeen kohdalla tämä tietysti on jo myöhäistä ja myönnän, että on vaikea tunnistaa luotettavat miehet luovuttajien joukosta. Itselläni kävi tuuri ja siihen varmasti vaikuttaa myös se, että sekä minä että mieheni myös kasvoimme ympäristöissä, joissa koko perhe oli tällaisia ihmisiä ja sitoumusten pitäminen on selkärangassa.

Tuo on kyllä kohtalon uhmaamista: että kolmen terveen ja ihanan lapsen jälkeen pitää sitten vielä neljäskin vääntää. Saanko arvata: mies ei alun alkaenkaan ollut innostunut tekemään neljättä lasta, mutta ap vauvakuumeessaan sai ylipuhutuksi. Ja sitten kävi niin kuin kävi.

Pakko tunnustaa, ettei kauheasti heru sympatiaa ap:lle.

Sama juttu syöpälasten kanssa. Ei kaikki parisuhteet kestä tuollaisia kriisejä, kun toisten suhteet vain vahvistuvat yhteisistä koettelemuksista.

Minä en tiedä mitä kerron lapselleni kun hän tuosta varttuu. Mitä te sanoisitte?

Mies on heikompi astia, väsyy ja murenee pienistäkin vastoinkäymisistä, saati sitten isoista. Siksipä miehet eivät synnytä, ei heistä olisi siihen eikä sen mukanaan tuomaan kokonaisvaltaiseen vastuuseen suvun jatkumisesta. Tämä on tietenkin rankkaa yleistystä, mutta pitää paikkansa valtaosassa tapauksista.

Sitten on näitä peruskalliomiehiä, joita ei mikään horjuta tai murenna, ei edes vammaisen lapsen syntymä. Minulla on tällainen mies, mutta en todellakaan pysty sanomaan, miten tällaisen voi valita ennakkon. Ei varmaan mitenkään: miehen lujuus punnitaan vasta, kun tilanne on päällä. Silloin vasta näkee, onko miehestä korjaamaan sen, mitä on kylvänyt. Surullisen monista ei ole.

Siksi naiset ovat niin vahvoja. Jonkun on pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä kohtalon uhmaamista: että kolmen terveen ja ihanan lapsen jälkeen pitää sitten vielä neljäskin vääntää. Saanko arvata: mies ei alun alkaenkaan ollut innostunut tekemään neljättä lasta, mutta ap vauvakuumeessaan sai ylipuhutuksi. Ja sitten kävi niin kuin kävi.

Pakko tunnustaa, ettei kauheasti heru sympatiaa ap:lle.

Niin, sitä joutuu arvailemaan, kun lukutaito ei riitä ymmärtämään lukemaansa. :(

Olihan se avausviesti pitkä, mutta kyllä sieltä varsin helposti oli luettavissa, että mieskin toivoi neljättä lasta. Ja kyllä, ei ole meillä tästä kuin ap:n sana, totta, mutta ei ole koko keissistäkään muuta kuin ap:n sana. Lähtökohtaisesti olettakaamme, että hän puhuu totta, ellei ole perusteltua syytä muuta epäillä.

Sinun sympatian puutteesi toitottaminen ei varmaankaan ollut tämän ketjun tarkoitus, mutta saitpa sen nyt kerrotuksi. Toivottavasti olosi helpottui.

Ap, minulta saat sympatiaa tuon lainaamani lukutaidottoman tunnevammaisenkin edestä. Ikävä tilanne, mutta sinä selviät!

Minulle käynyt myös näin. Vaikeasti vammainen lapsi ja isä on irtisanoutunut kaikesta. Ei edes tapaa lastaan. Enpä tätä etukäteen olisi voinut tietää.

Miäkään en tunne kauheasti sympatiaa ap:tä kohtaan, sillä olin juuri tilaisuudessa kolmena  päivänä havainnoimassa erityslapsia koskevissa terapia yms. tilanteissä ja 8/10 lapsen kanssa tilaisuuksissa oli isä eikä äiti, mitä ihmettelin suuresti. Isä oli ottanut paljon suuremman vastuun perheen erityislapsesta.

Keskusteluissa kävi ilmi, että perheissä oli yleisesti n. 3 lasta.

eli eivät ne äidit ole aina uhreja.

t. äiti ja isoäiti