Mikä siinä on niin ihmeellistä ja säälin aihe, jos lapsen isovanhemmat eivät asu samalla seudulla?

Niin. Ollaan miehen kanssa kumpikin pikkupaikkakunnilta kotoisin ja muutettu aikanaan opiskelemaan muualle. Saatiin lapset verrattain nuorina näin yliopistotyypeiksi ja ollaan muuteltu sinne tänne opiskelun ja töiden perässä. Ja aina saa olla selittelemässä vaikka lasten ympyröissä, että ei ne isovanhemmat nyt voi tulla kun asuvat muualla (jonnekin kerhon tai koulun juttuun nyt vaikka) ja osa vielä työelämässäkin. Aina saa osakseen ihmettelyä ja silmien pyörittelyä ja kyselyjä, että jaa missä ne asuu. Ja kun vastaa että muutama sata kilometriä on matkaa, niin päivitellään, että sinnehän ajaa koko päivän.

Aaargh! Se nyt vaan on nykyään tällaista tää meno, työelämä sun muut. Mulle olisi pikkupaikkakunnillakin töitä, mutta miehelle ei. Kyllähän se olisi toki kivaa, että asuisivat lähempänä, mutta no can do. Ei sen takia sääliä tarvitse, kyllä lapset näkevät isovanhempiaan ihan säännöllisesti kuitenkin.

Onko muilla ollut tällaista?