Kuinka usein pidät yhteyttä appivanhempiisi ja miehen sisaruksiin?

En pidä yhteyttä heihin eivätkä he minuun. Mies käy välillä kylässä (ehkä kerran kuussa) ja anoppi soittelee hänelle kerran viikossa.

En koskaan pidä heihin yhteyttä muuten vain eikä mieskään minun vanhempiini tai sisaruksiini. Molemmat pitävät omille puolilleen.

Tietenkin voin soittaa jos minulla on jollekin nimenomaan henkilökohtaista asiaa.

Nähdään kuitenkin melko usein (kun mies on sopinut kyläilystä jommin kummin päin) ja tullaan mukavasti toimeen.

Ihme porukkaa!

Mieheni vanhemmat oli kuolleet jo ennenkuin tapasimme. Olen tavannut useita kertoja miehen isosiskon ja varsinkin veljen kanssa soiteltiinkin. Molemmat ovat kuolleet syöpään, sisko jokunen vuosi seurustelumme lettua ja isoveli vuosi sitten. Miehellä elossa vain vanha täti ( ja toki sisarusten lapsia, mutta ollaan lähinnä joulukorttiyhtyksissä).

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat oli kuolleet jo ennenkuin tapasimme. Olen tavannut useita kertoja miehen isosiskon ja varsinkin veljen kanssa soiteltiinkin. Molemmat ovat kuolleet syöpään, sisko jokunen vuosi seurustelumme lettua ja isoveli vuosi sitten. Miehellä elossa vain vanha täti ( ja toki sisarusten lapsia, mutta ollaan lähinnä joulukorttiyhtyksissä).

Siis molempien luona kyläiltiin, ja veljen perheen kansssa vietettiin monet joulut. Kaipaan heitä kumpaakin.

Enpä kyllä ikinä anopin kanssa. Apen kanssa enemmän. Ihana mies. Molemmat asuu aivan vieressä, mutta anopilla harvoin käydään. Apella uusi perhe, ja lapset samanikäisiä, joten kiva käydä siellä enemmän. Miehen siskon kanssa ollaan tekemisissä instagramin kautta. MIehen ex on siskon paras kaveri, joten en viitsi "änkeä" kauheasti elämään. 

Anopin kanssa soitellaan viikottain. Viime aikoina ollaan kahviteltukin viikottain ja ihan kaksin käyty lounaillakin.

Mulla on huippu anoppi.

mulla on ihana ex-anoppi. ollaan aina pidetty yhteyttä myös ihan keskenämme. minulla ja ex:llä on kolme lasta. asun ikävä kyllä todella kaukana anopista, joten näen häntä ehkä kerran vuodessa, samoin lapset. soittelemme noin kerran kahdessa viikossa ja noin kerran viikossa lähetän jonkun viestin kuvan kera.

ex:llä on veli perheineen, myös hyvin kaukana, johon olen hyvin harvoin yhteyksissä vaikka meillä on oikeastaan mukava yhteys. ex:n appeen en ole koskaan ollut omatoimisesti yhteydessä, huolehdin kyllä lahjoista jne, mutta menevät ex:n kautta. vaikea suhde, mutta ei vihamielinen onneksi kuitenkaan.

nyt minulla on uusi suhde ollut jo jonkin aikaa, ja olen tavannut miehen siskon ja isän sekä tädin. vaikuttavat oikein mukavilta ihmisiltä ja toivon, että meille syntyisi pidemmän päälle lämpimän tuttavalliset välit. miehellä ei ole mitään kontaktia äitiinsä.

tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja pidän tärkeänä, että myös kumppanini haluaa tutustua minulle tärkeisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lähetän ehkä kerran tai pari vuodessa kuvia lapsista, siinä kaikki yhteydenpito. Mies ei halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa (isä on kuollut), ei myöskään siskonsa kanssa.

Mustasukkaiset ja omistushaluiset vminiät kun tulevat sukuun, loppuu usein ne yhteydenpidot ja välit rikkoontuvat. Heikot pojat/veljet antavat akkansa pyörittää ja lopulta ovat onnettomia tossun alla. Oma perhe kullan kallis, siis se alkuperäinen. Joka juurensa kieltää akkansa painostuksen alla, eroaa lopulta itsekin.

Aika hyvä otos tälläkin sivulla.

Jotenkin kamalaa, että tällä palstalla miniät tuntuvat oikein olevan ylpeitä siitä, etteivät pidä yhteyttä appivanhempiin. Sitä kovemmin yläpeukutellaan, mitä vähemmän yhteyttä. Tulee taas kerran sellainen fiilis, että alkaa kaikki toivo olla tämän yhteiskunnan osalta mennyt. No, onneksi tähänkin ketjuun lienee kertynyt se huonoin ääriesimerkki, ja normaaleja ihmisiäkin löytyy, jotka ovat hyvissä väleissä niin oman kuin puolison perheen kanssa, eivätkä ylpeile huonoilla ihmissuhdetaidoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetän ehkä kerran tai pari vuodessa kuvia lapsista, siinä kaikki yhteydenpito. Mies ei halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa (isä on kuollut), ei myöskään siskonsa kanssa.

Mustasukkaiset ja omistushaluiset vminiät kun tulevat sukuun, loppuu usein ne yhteydenpidot ja välit rikkoontuvat. Heikot pojat/veljet antavat akkansa pyörittää ja lopulta ovat onnettomia tossun alla. Oma perhe kullan kallis, siis se alkuperäinen. Joka juurensa kieltää akkansa painostuksen alla, eroaa lopulta itsekin.

Aika hyvä otos tälläkin sivulla.

Tekstisi luettuaan huomaa kyllä, että itse kuulut juuri niiden katkerien ja ilkeiden anoppien joukkoon, joiden luona ei kukaan halua vierailla eikä pitää yhteyttä. Katso peiliin ja lopeta muiden syyttely!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kamalaa, että tällä palstalla miniät tuntuvat oikein olevan ylpeitä siitä, etteivät pidä yhteyttä appivanhempiin. Sitä kovemmin yläpeukutellaan, mitä vähemmän yhteyttä. Tulee taas kerran sellainen fiilis, että alkaa kaikki toivo olla tämän yhteiskunnan osalta mennyt. No, onneksi tähänkin ketjuun lienee kertynyt se huonoin ääriesimerkki, ja normaaleja ihmisiäkin löytyy, jotka ovat hyvissä väleissä niin oman kuin puolison perheen kanssa, eivätkä ylpeile huonoilla ihmissuhdetaidoillaan.

Minä en ylpeile huonoilla ihmissuhdetaidoilla, vaan hyvällä miehellä, joka kykenee myös itse yhteydenpitoon, eikä delegoi omia hommia vaimolleen. Sovimme jo nuorena, että riitoja välttääksemme kumpikin hoitaa yhteydet omiin sukuihinsa. Yhdessä toki kyläillään ja ollaan ihan väleissä.

Noin kerran viikossa skypetetään appivanhemmille, tämä yleensä sunnuntaisin, kun sisarukset tulevat heidän luokseen kyläilemään. Tulee siis hoidettua jutustelu koko miehen perheen kanssa kertaheitolla (paitsi että minä yleensä häärään jotain taustalla ja mies puhuu, mulla ei ole yhteistä kieltä heidän kanssa vielä). Asuvat useamman tuhannen kilometrin päässä, eli livetapaamisia ei edes toistaiseksi ole ollut (suhteessa vuoden verran). Aika ideaalitilanne ;) 

Luonnollinen järjestys on että puolisot pitävät ensisijaisesti itse yhteyttä omaan sukuunsa, hankkivat lahjat veljen-ja siskonlapsille jne.

En ole koskaan ymmärtänyt mikä muka tekisi miehistä kykenemättömiä hoitamaan näitä asioita?!? Meillä ainakin toimii hyvin, mies tuntee oman perheensä ja tietää millaisista lahjoista tykätään yms. Ollaan naimisissa, 3 lasta, tavataan säännöllisesti kummankin sukulaisia.