Lue keskustelun säännöt.
Taantuuko ihminen jossain vaiheessa aikuisuutta jälleen
28.11.2017 |
Tuntuu että oli vuosia kun olin itsenäinen ja kiersin maailmaa.
Nyt tuntuu että haluaisin palata lapsuuteen, palata maalle juurilleni.
En jaksaisi enää esittää jotain ja sitä että tiedän kaikesta kaiken
Tuntuu että olen jotenkin kulkenut elämäni ympäri ja nähnyt kaiken. Nyt haluaisin vain levätä ja liikkua luonnossa.
Enkä ole vielä edes neljääkymmentä.
Kommentit (6)
Mitä taantumista tuossa nyt sitten on? Oletko jotenkin olevinasi, että ellet suorita tärkeänä, se on taantuneisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha ammatti joku vitun eräopas. Varsinkin kaikille, jotka eivät tee niitä töitä sitten.
Ja aivan kuin kaikilla ois edes parisuhdettakaan vielä 21-vuotiaaksi mennessä!!!!! Miten siitä voi olla sitten kriisiäkään? Ei mitenkään. Siitä voi olla, ettei kelpaa kellkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että oli vuosia kun olin itsenäinen ja kiersin maailmaa.
Nyt tuntuu että haluaisin palata lapsuuteen, palata maalle juurilleni.
En jaksaisi enää esittää jotain ja sitä että tiedän kaikesta kaiken
Tuntuu että olen jotenkin kulkenut elämäni ympäri ja nähnyt kaiken. Nyt haluaisin vain levätä ja liikkua luonnossa.
Enkä ole vielä edes neljääkymmentä.
Nyt haluaisin, yhyyyy ulinaa, mutku mä en voi yhyyyyyy.
Voihan se kriisi olla jokin muukin kuin parisuhde.
Ja ei minusta eräopas ole turha ammatti.
Eräopas voi opettaa erilaisia erätaitoja.
Kyllä itse arvostaisin niitä kaupungissa kasvaneena.
Joka tapauksessa ajatukseni liittyi siihen että
tuntuu että olen taantumassa lapseksi.
En nyt kotiin haluaisi muuttaa mutta haluaisin että mieleni palaisi lapsuuteen ja nuoruteen .
Psykaa lukeneet tietävät että puhutaan seitsemän vuoden sykleistä tai elämän kriiseistä, joilla on oma tehtävänsä ihmisen elämässä.
Eli 21-vuotiaana hyvin monilla on elämässään jokin taitekohta, joka ehkä liittyy opintoihin, kokonaan omilleen muuttaminen, parisuhteet jne.
Sitten on 28-vuoden portti. Muista kun itselläni oli tuolloin ikäänkuin "uusi pieni murrosikä" oli vähän enemmän levottomuutta ja pohdintaa. Useat valmistuvat ammattiin tässä vaiheessa tai ovat olleet muutaman vuoden työelämässä.
Sitten 35v...
42v... olen nyt 42 ja elän jälleen "uutta murrosikää" kun kaikki asiat ottavat päähän.
4-kympin nurkilla ihminen on ikänsä puolesta elämänsä keskivaiheessa ja alkaa usein miettiä mitä on tehnyt ja mitä vielä elämässään ehtisi. Itse opiskelin 4-kymppisenä työni ohessa vielä uuden ammatin (eräoppaaksi) ja oli älyttömän kivaa.
Sitten tulee 49-50v eli kuuluisa 5-kympin villitys.
Voiko näitä mitään sanoa taantumiseksi. Elämä kulkee rataansa ja se sisältää erilaisia vaiheita. Kaipa jotkut voivat tuulettaa ja vaihtaa vapaalle, kun muksut ovat viimeistä myöten lähteneet kotoa omilleen. Alkavat uuden biletyksen ja laittavat puolisonkin vaihtoon???
Minulla ei muksuja ole. Sama mies kulkee tässä rinnalla ja yhdessä pohdimme elämää, mitä mukavaa vielä ehtisi tehdä ja toteuttaa ilman paikoilleen jämähtämistä.