Jos työkaverilla on todella synkkä salaisuus...

Työterveyspsykologi on hyvä idea. Tai ihan vaan työterveyshoitaja, jolle minulla muutenkin on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse rakennekynnen katkeamisesta, vaan teosta, josta on pitkän kakun saanut ja tekonsa sovittanut. Siinä mielessä siis täysin oma asiansa. Mutta niin synkkä teko, että monen suhtautuminen henkilöön muuttuisi, jos saisi tietää.

Jos nyt sen verran muuttelen tosiseikkoja, ettei kukaan voi tietää, kenestä on kyse, niin oletetaan, että kyseessä on vauvansa tappanut äiti. Hän on tuomionsa suoritettuaan muuttanut uudelle paikkakunnalle ja muokannut ulkonäköään, eli ilmeistä on, ettei toivoisi asian tulevan ilmi (kukapa toivoisikaan). Mutta tieto tästä teosta on nyt pulpahtanut pinnalle julkisuudessa ja kevyellä nettihaulla pystyy varmistumaan siitä, ettei kyseessä ole mikään pelkkä huhupuhe...

No joo... Ehkä pitää vain olla kuin ei mitään tietäisikään. Pääsinpä sentään jonnekin purkamaan tätä, kun työkavereille en asiasta voi puhua, etten tulisi paljastaneeksi tätä ihmistä. Se yksi kommentoija osui aika lähelle arvellessaan, että minulla on tarve päästä tästä puhumaan - ei tosin mitään hinkua alkaa asiasta juoruilla, mutta kyllä tällainen salaisuus tuntuu raskaalta, ellei sitä pääse jakamaan.

Sinuna antaisin asian olla. Mistä sinä tiedät mikä on sen asian takana. Mistä tiedät jos hän katuu tekojaan? Hän on rankaistuksensa saanut ja joutuu kantamaan sitä koko loppuelämän. Sinulle tässä saattaa ongelmia tulla jos alat juoruamaan työpaikoilla moisia. Itse en alkaisi lyömään lyötyä, ellei se oikeasti vaikuta tämänhetkiseen tilanteeseen työpaikalla vakavasti ( mitä sinun puheista päätellen ei tee).

Jos kyse olisi väkivaltarikoksesta, niin mä suhtautuisin tyyppiin aivan uudella tavalla. Välttelisin. Sellaisilla salaisuuksilla on tapana uusiutua, kun ei ensimmäisestäkään saanut tuntuvaa rangaistusta tässä maassa.

Missä kaksi ja kolme kokoontuu, ainakin niillä kahdella on synkkiä salaisuuksia, joista eivät kernaasti puhu.

Keskity sinäkin töihisi, puhukaa kollegoiden kanssa työasioista, jokainen pitäköön salaisuutensa.

Small talk on keksitty sitä varten, ettei tarvitse saattaa ketään ilkeisiin tilanteisiin.

Nyt esimerkiksi kannattaa ruotia säätä, käynnissä olevaa/tulevaa ilmastonmuutosta sekä pressaehdokkaiden hyvät ja huonot puolet. Prinssin kihlaus, herttuattaren ja rouva Haukion raskauspahoinvoinnit ehkä, ellei mene vaarallisille alueille. Balilla purkautuu tulivuori ja kohta Islannissa toinen, siinä parempia ja kiinnostavampia huolenaiheita kuin jonkun sovitetut mokailut.

- Suunnitelkaa se kahden viikon kotivara, tai ehkä pidemmänkin ajan - jos pitää yksityiasioita ruutia.

Jätä aiheeseen viittaavia heippalappuja eri puolille työpaikkaa.

Kertonee jotain kommentoijista itsestään, kun niin moni tuntuu ajattelevan, että haluaisin asiasta juoruilla ja aiheuttaa harmia tälle ihmiselle. Enemmän minua vaivaa se ajatus, että hän pelkää salaisuutensa paljastuvan - seuraa ihmisten reaktioita ja miettii, tietääkö joku, ja miten reagoisimme, jos tietäisimme. Olisiko reilua kertoa hänelle, että tiedän salaisuuden jo, eikä hänen tarvitsisi ainakaan minun osaltani enää pelätä?

Mitä jutunaiheisiin tulee, työmme luonteesta johtuen jutut usein kiertyvät ihmismielen synkälle puolelle. Enkä toki muutenkaan pysty yksin kontrolloimaan kahvipöydän puheenaiheita.

ap

Jos haluat läheisemmät tai ystävällisemmät  välit tämän kollegan kanssa niin puhu hänelle. Kyllä salaisuuden jakaminen lähentää ihmisiä. Voihan olla että hänkin on yksinäinen ja haluaisi jakaa asian jonkun kanssa. Jos sinua ei ehkä jatkossa kiinnosta bondata hänen kanssaan niin siinä tapauksessa en lähtisi lähestymään. Myöskin jos pelkäät häntä tai hänen tekoaan niin silloin miettisin kertoisinko. 

Vierailija kirjoitti:

Kertonee jotain kommentoijista itsestään, kun niin moni tuntuu ajattelevan, että haluaisin asiasta juoruilla ja aiheuttaa harmia tälle ihmiselle. Enemmän minua vaivaa se ajatus, että hän pelkää salaisuutensa paljastuvan - seuraa ihmisten reaktioita ja miettii, tietääkö joku, ja miten reagoisimme, jos tietäisimme. Olisiko reilua kertoa hänelle, että tiedän salaisuuden jo, eikä hänen tarvitsisi ainakaan minun osaltani enää pelätä?

Mitä jutunaiheisiin tulee, työmme luonteesta johtuen jutut usein kiertyvät ihmismielen synkälle puolelle. Enkä toki muutenkaan pysty yksin kontrolloimaan kahvipöydän puheenaiheita.

ap

Ei, anna vain olla. Tuollainen asia on periaatteessa yhtä intiimi kuin omat terveystiedot. Jos esim. joku tietäisi että olen raskaana ennen kuin olen asiasta kertonut, en todellakaan haluaisi että joku kysyy tai mainitsee raskaudestani minulle. Siitä huolimatta että miettisin, näytänkö raskaana olevalta.

27/28 ja 28/28, kiitos kommenteistanne. Näissä on järkeä.

Täytyy sanoa, että kyseinen teko herättää myös pelkoa, mikä on osasyynä siihen, että hiukan pelottaa, että tämä henkilö saa tietää minun tietävän.

.

Jos en tiedä toisen salaisuuksia muuten kuin juoruista toisin sanoen hän ei asiasta itse puhu en sitä tiedä enkä siitä puhu.

Suomen lainsäädäntö ja oletuksesi, että henkilö pelkää paljastumista kertovat, että tapauksesta ei ole kovin monta vuotta. Jos hän saa tietää, että sinä levittelet hänen asioitaan, voi olla, että olet itse seuraava. Tuollaisiin tekoihin kykenevät ihmiset eivät ole normaaleja ja riski teon uusimiselle on aina olemassa. Jos nyt kyse on esimerkiksi lapsen tappamisesta tai murhaamisesta.

Tulee mieleen se teinitytön tappajapoika joka elelee nyt uutta elämää uuden identiteetin turvin. En kyllä tuon tyyppisen ihmisen kanssa lähtisi bondaamaan, vaikka jotkut täällä sitä ovat ehdottaneet. Tsemppiä, varmasti ahdistava tilanne.

Onneksi olen miesvaltaisella alalla...

Minä tunnen naisen, joka on tappanut hädissään vauvansa, muuta ratkaisua ymmärtämättä. Olen hyvin pahoillani hänen puolestaan. Varmasti moni muukin tietää, mutta hienotunteisuussyistä asiaan ei viitata ja ollaan, kuin ei tiedettäisi mitään.

Vaikeampaa olisi, jos kyseessä olisi ns. suunniteltu teko, silkasta väkivallan halusta. Tai jos hän olisi vaikka tappanut työkaverin tai muun tuttunsa joskus. Taustojen tietäminen helpottaa häneen suhtautumista, ei ole vaikeakaan olla hiljaa.

Anna asian olla, etkä mainitse siitä koskaan kellekään, et edes asianosaiselle itselleen.

Hän haluaa jättää asian taakseen ja hänellä on siihen oikeus. Älä siis koskaan eleelläkään ilmaise tietäväsi asiasta. Nyt kihiset, mutta kyllä se asia vielä sinunkin mielessäsi jää taka-alalle, eikä ole joka päivä päällimmäisenä mielessä.

Ei toisen salaisuus kuulu sulle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse rakennekynnen katkeamisesta, vaan teosta, josta on pitkän kakun saanut ja tekonsa sovittanut. Siinä mielessä siis täysin oma asiansa. Mutta niin synkkä teko, että monen suhtautuminen henkilöön muuttuisi, jos saisi tietää.

Jos nyt sen verran muuttelen tosiseikkoja, ettei kukaan voi tietää, kenestä on kyse, niin oletetaan, että kyseessä on vauvansa tappanut äiti. Hän on tuomionsa suoritettuaan muuttanut uudelle paikkakunnalle ja muokannut ulkonäköään, eli ilmeistä on, ettei toivoisi asian tulevan ilmi (kukapa toivoisikaan). Mutta tieto tästä teosta on nyt pulpahtanut pinnalle julkisuudessa ja kevyellä nettihaulla pystyy varmistumaan siitä, ettei kyseessä ole mikään pelkkä huhupuhe...

No joo... Ehkä pitää vain olla kuin ei mitään tietäisikään. Pääsinpä sentään jonnekin purkamaan tätä, kun työkavereille en asiasta voi puhua, etten tulisi paljastaneeksi tätä ihmistä. Se yksi kommentoija osui aika lähelle arvellessaan, että minulla on tarve päästä tästä puhumaan - ei tosin mitään hinkua alkaa asiasta juoruilla, mutta kyllä tällainen salaisuus tuntuu raskaalta, ellei sitä pääse jakamaan.

Tiesitkö, että toisen ihmisen yksityiselämän piiriin kuuluvan tiedon levittäminen on rangaistavaa vaikka asia olisi tosi?

Miten voit olla varma, että kyseessä on sama ihminen? Samannimisiä ja toisaalta melko samannäköisiäkin ihmisiä on paljon, enemmän kuin ihmiset edes ymmärtää. Ihmisten oletukset on hyvin usein vääriä. Varsinkin juuri niiden oletukset, jotka on loputtoman kiinnostuneita toisten ihmisten asioista....

No, rehellisesti sanottuna olisi ihan oikein, että paljastuisi ja saisi vielä tuntuvan "sosiaalisen rangaistuksen", syvän häpeän. Hän on siis mitä ilmeisimmin tuhonnut jonkun koko loppuelämän raiskaamalla, hyväksikäyttämällä, tappamalla tai jopa murhaamalla. Teinitappaja? Suomessa rangaistukset ovat niin surkuhupaisan älyttömiä, että olisi vain oikeus ja kohtuus, uhrin vuoksikin, että tekijä saisi edes hieman myös itse kärsiä. Suomen vankilat eivät kyllä olemikään rangaistus, lähinnä harrastuspaja.

Paljastaisin. Mutta anonyymisti ja ehdottoman varovaisesti etten itse saisi paskaa niskaan. Lähettäisin mielessäni terveiset uhrille.