Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos työkaverilla on todella synkkä salaisuus...
28.11.2017 |
Jos työkaverilla on todella synkkä salaisuus ja saat sen sattumalta tietoosi, mitä teet? Tiedät, ettet ole ainoa, joka tietää, mutta suurin osa ei tiedä.
Kun kahvipöydässä puhe kääntyy aihealueeseen, johon salaisuus liittyy, seuraat kauhulla tämän kollegan reaktiota. Pelkäät hänen huomaavan reaktiostasi, että tiedät...
Olisiko kuitenkin parempi ottaa asia puheeksi ja kertoa tietävänsä, minkä jälkeen ei enää tarvitsisi varoa sanojaan?
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan nainen ajattelee asioita noin vaikeasti. Anna työkaverisi olla.
Mikä voi olla synkkä salaisuus? Mistä tiedät että se on salaisuus? Ei työkaveritkaan kaikkea menneisyydestään jaa, eihän jokaista elämän mutkaa edes ehdi kertoa. Ehkä työkaverisi on päässyt ”salaisuudestaan” jo yli.
Vai tarkoitatko tässä jotain salaisuutta, mikä liittyy nykyiseen elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinä kihiset innosta julistaa asia koko maailmalle?
Olettaisin, että on "rikoksensa" sovittanut.
Synkkä salaisuus, joka saattaa nousta kahvipöydäsä puheeksi, ja heti naamastasi näkee, että tiedät.
Mikä se semmoinen voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli heti mieleen sairaanhoitajat ja lääkevarkaudet tai lääkkeiden väärin käyttö.
En tiedä miksi tuli mieleen naisvaltainen ala.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro työkaverille että kuulit asiasta. Itse tekisin niin koska se on vain reilua molemmille.
Mistä sait tietää salaisuudesta? Jos olet kuullut juoruilun seurauksena, niin miten voit olla varma, ettei salaisuus ole muuttanut muotoaan monta kertaa juorun mukana? Voisi olla asiallista ottaa puheeksi. Vai onko asia miten arkaluontoinen? Tai sitten vaan unohdat koko jutun. Kyllä työkaveri kertoo sinulle, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse rakennekynnen katkeamisesta, vaan teosta, josta on pitkän kakun saanut ja tekonsa sovittanut. Siinä mielessä siis täysin oma asiansa. Mutta niin synkkä teko, että monen suhtautuminen henkilöön muuttuisi, jos saisi tietää.
Jos nyt sen verran muuttelen tosiseikkoja, ettei kukaan voi tietää, kenestä on kyse, niin oletetaan, että kyseessä on vauvansa tappanut äiti. Hän on tuomionsa suoritettuaan muuttanut uudelle paikkakunnalle ja muokannut ulkonäköään, eli ilmeistä on, ettei toivoisi asian tulevan ilmi (kukapa toivoisikaan). Mutta tieto tästä teosta on nyt pulpahtanut pinnalle julkisuudessa ja kevyellä nettihaulla pystyy varmistumaan siitä, ettei kyseessä ole mikään pelkkä huhupuhe...
No joo... Ehkä pitää vain olla kuin ei mitään tietäisikään. Pääsinpä sentään jonnekin purkamaan tätä, kun työkavereille en asiasta voi puhua, etten tulisi paljastaneeksi tätä ihmistä. Se yksi kommentoija osui aika lähelle arvellessaan, että minulla on tarve päästä tästä puhumaan - ei tosin mitään hinkua alkaa asiasta juoruilla, mutta kyllä tällainen salaisuus tuntuu raskaalta, ellei sitä pääse jakamaan.
Jatka vain omaa elämääsi ja unohda koko salaisuus. Niin normaalit ihmiset tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla, se on kärsinyt jo osansa. Ja onhan siitä jo vuosia mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse rakennekynnen katkeamisesta, vaan teosta, josta on pitkän kakun saanut ja tekonsa sovittanut. Siinä mielessä siis täysin oma asiansa. Mutta niin synkkä teko, että monen suhtautuminen henkilöön muuttuisi, jos saisi tietää.
Jos nyt sen verran muuttelen tosiseikkoja, ettei kukaan voi tietää, kenestä on kyse, niin oletetaan, että kyseessä on vauvansa tappanut äiti. Hän on tuomionsa suoritettuaan muuttanut uudelle paikkakunnalle ja muokannut ulkonäköään, eli ilmeistä on, ettei toivoisi asian tulevan ilmi (kukapa toivoisikaan). Mutta tieto tästä teosta on nyt pulpahtanut pinnalle julkisuudessa ja kevyellä nettihaulla pystyy varmistumaan siitä, ettei kyseessä ole mikään pelkkä huhupuhe...
No joo... Ehkä pitää vain olla kuin ei mitään tietäisikään. Pääsinpä sentään jonnekin purkamaan tätä, kun työkavereille en asiasta voi puhua, etten tulisi paljastaneeksi tätä ihmistä. Se yksi kommentoija osui aika lähelle arvellessaan, että minulla on tarve päästä tästä puhumaan - ei tosin mitään hinkua alkaa asiasta juoruilla, mutta kyllä tällainen salaisuus tuntuu raskaalta, ellei sitä pääse jakamaan.
Tuntuu hinkua olevan. Et puhu asiasta kenenkään muun kuin korkeintaan ko. henkilön kanssa. Mikä ihmeen tarve on päästä heti puhumaan ympäriinsä jos saa tietää jostain toisesta ihmisestä jotain mikä ei niin päivänvaloa kestäisi?
Jos sinulla on valtava tarve puhua, etkö voisi käydä puhumassa vaikka työterveyspsykologille? Silloin voisi olla varma, ettei juttu leviäisi eteenpäin. Lisäksi voisit saada neuvoja, miten suhtautua kollegaan, jos tieto hänen menneisyydestään tekee samassa työpaikassa olemisen vaikeaksi.
Asia ei ole sinun päänsärkysi. Anna ihmisten elää omaa elämäänsä ja yrittää päästä jaloilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse rakennekynnen katkeamisesta, vaan teosta, josta on pitkän kakun saanut ja tekonsa sovittanut. Siinä mielessä siis täysin oma asiansa. Mutta niin synkkä teko, että monen suhtautuminen henkilöön muuttuisi, jos saisi tietää.
Jos nyt sen verran muuttelen tosiseikkoja, ettei kukaan voi tietää, kenestä on kyse, niin oletetaan, että kyseessä on vauvansa tappanut äiti. Hän on tuomionsa suoritettuaan muuttanut uudelle paikkakunnalle ja muokannut ulkonäköään, eli ilmeistä on, ettei toivoisi asian tulevan ilmi (kukapa toivoisikaan). Mutta tieto tästä teosta on nyt pulpahtanut pinnalle julkisuudessa ja kevyellä nettihaulla pystyy varmistumaan siitä, ettei kyseessä ole mikään pelkkä huhupuhe...
No joo... Ehkä pitää vain olla kuin ei mitään tietäisikään. Pääsinpä sentään jonnekin purkamaan tätä, kun työkavereille en asiasta voi puhua, etten tulisi paljastaneeksi tätä ihmistä. Se yksi kommentoija osui aika lähelle arvellessaan, että minulla on tarve päästä tästä puhumaan - ei tosin mitään hinkua alkaa asiasta juoruilla, mutta kyllä tällainen salaisuus tuntuu raskaalta, ellei sitä pääse jakamaan.
Tuntuu hinkua olevan. Et puhu asiasta kenenkään muun kuin korkeintaan ko. henkilön kanssa. Mikä ihmeen tarve on päästä heti puhumaan ympäriinsä jos saa tietää jostain toisesta ihmisestä jotain mikä ei niin päivänvaloa kestäisi?
Miten niin on hinkua? Kuten sanoin, tällainen salaisuus tuntuu raskaalta ja sen vuoksi oloani täällä nyt puran. Mutta toisaalta olisi helpompi olla, jos tämä ihminen tietäisi, että tiedän. Kenenkään muun ei sinänsä tarvitsisi tietää.
Toisaalta, kun tämä tieto nyt on alkanut pulpahdella pintaan, tämä henkilö jo aavistaa, että joku tietää ja varmasti kuulostelee reaktioita tietääkseen, kuka tietää. Missään tapauksessa en haluaisi joutua tilanteeseen, jossa tämä ihminen epäilisi minun laittaneen jutun liikkeelle.
Mitä aiempiin neuvoihin tulee, niin taatusti en pysty unohtamaan koko juttua, mutta annan kyllä sen ihmisen olla. Hän on tekonsa sovittanut, eikä minulla ole aikomusta hänelle laittaa kapuloita rattaisiin.
Alue: Aihe vapaa
ei kiinnosta