Lue keskustelun säännöt.
Minun tulisi kuulemma alkaa treffailemaan miehiä...
28.11.2017 |
Sanoin tutulle eilen etten voi alkaa treffailemaan miehiä, koska en halua huijata ketään.
Olen tullut elämässäni kaikkien vastoinkäymisten jälkeen siihen pisteeseen, että toivon vain kuolemaa.
Halusin vuosia suhteen, mutta en vaan kohdannut sopivaa henkilöä.
Nyt tuttu oli kovasti sitä mieltä, että pitäisi vaan mennä treffaamaan niitä miehiä ja koittaa löytää se sopiva ja kyllä se elämänilo taas syttyy sieltä.
Sanoin etten kertakaikkiaan voi alkaa treffailla miehiä, koska en halua valehdella kenellekään tilannettani. Olen ihan tavallinen ihminen muilta osin, mutta elämänkipinäni on sammunut. Minulla on hirttosilmukka olohuoneessa odottamassa rohkeuttani.
Kaveri sanoi ettei kaikkea pään sisällä liikkuvaa tarvitse kertoa treffikumppanille. Minä olen toista mieltä. Tiedän, että moni kiertäisi minut kaukaa, jos tietäisi mitä oikeasti ajattelen elämästäni.
Olen se kiva hymyilevä ystävällinen nainen. Joskus vähän ressukankin oloinen, kun en ole miestä onnistunut saamaan. Totuus on se etten ole ottanut ketään, koska en ole kokenut kelpaavani kaikkine ominaisuuksieni kanssa ja olen pyrkinyt kehittymään ihmisenä. Nyt jotekin vaan olen tullut tieni päähän.
Huomaan treffeillä, että moni mies pitää minusta. Mutta he eivät herätä enää minussa mitään tuntemuksia muuta kuin, että voi kunpa tuollekin löytyisi mukava kumppani.
Kaverin sanoista tuli tunne, että kuinkahan paljon ihmiset jättävät kertomatta "luurankojaan" kumppaneilleen.
Itse haluaisin olla täysin rehellinen kaikessa. Kukaan ei ota itsemurhakandidaattia puolisokseen, vaikka kuinka pystyisin vakuuttamaan kuinka aito rakkaus eheyttäisi.
Muita ongelmia minulla ei ole. Olen akateeminen, jos sillä mitään väliä on... työelämässä ihan hyvässä asemassa ja omaisuutta on enemmän kuin asuntolainaa.
Kommentit (10)
Olen aiemmin ollut aina rehellinen, vaan en aio jatkossa olla, pidän luurankoni jatkossa ihan omassa tiedossani, mikäli siis joskus enää kehenkään tutustuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin ollut aina rehellinen, vaan en aio jatkossa olla, pidän luurankoni jatkossa ihan omassa tiedossani, mikäli siis joskus enää kehenkään tutustuisin.
Koeta nyt alkajaisiksi päättää aiotko tutustua vai et :-DDD
Minä en harkitse itsemurhaa, mutta näen tulevaisuudessa vain mustan ruudun. En miestä, en lapsia, en iloja, toki toisaalta en surujakaan. Näen vain tätä harmaata töihin-kotiin-asfalttitietä seuraavat vuosikymmenet ja sitten armollisen kuoleman. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat tehdä yhtään mitään? Järjestää, sisustaa, ostaa, vaihtaa, aloittaa, synnyttää, siivota, laittaa, juhlia, säästää, tuhlata...
Tänä vuonna tapasin kiva miehen, joka tykkäsi minusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Ajattelin että nyt, nyt minä muutun ja alan sellaiseksi kuin muutkin. Mutta eihän siitä mitään tullut. Hän ihmetteli miksi en halunnut oikeaan suhteeseen. En yksinkertaisesti pystynyt kertomaan, että sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut, mutta silti tulevaisuus on musta aukko. Ei siellä ole mitään, enkä pysty antamaan sinulle mitään, enkä voi satuttaa sinua tämän enempää. Sen sijaan sanoin vain, "en ole valmis".
Onko teillä kaikilla muilla elämäniloa? Suunnitelmia? Unelmia?
Vierailija kirjoitti:
Älä siis tuhlaa enempää miesten aikaa, ei heitä ole pakko deittailla vaikka joku yllyttäisi. Ikävää heitä kohtaan herättää kiinnostus vaikka ei ole aikomustakaan jatkaa tutustumista.
En ole enää useampaan vuoteen deittaillutkaan... ja se tuttuani häiritsee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä siis tuhlaa enempää miesten aikaa, ei heitä ole pakko deittailla vaikka joku yllyttäisi. Ikävää heitä kohtaan herättää kiinnostus vaikka ei ole aikomustakaan jatkaa tutustumista.
En ole enää useampaan vuoteen deittaillutkaan... ja se tuttuani häiritsee...
No kyllä on vaikeaa sanoa hänelle, että et ole kiinnostunut edes keskustelemaan aiheesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin ollut aina rehellinen, vaan en aio jatkossa olla, pidän luurankoni jatkossa ihan omassa tiedossani, mikäli siis joskus enää kehenkään tutustuisin.
Koeta nyt alkajaisiksi päättää aiotko tutustua vai et :-DDD
Kun en tiedä, yritä vaan hyväksyä se.
Kyllä sinä olisit voinut antaa tämän miehen päättää, että jatkaako kanssasi vai ei. Ei tuolla asenteella kyllä näykkään kuin mustia aukkoja, rohkeutta sinulta puuttuu, et osaa heittäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en harkitse itsemurhaa, mutta näen tulevaisuudessa vain mustan ruudun. En miestä, en lapsia, en iloja, toki toisaalta en surujakaan. Näen vain tätä harmaata töihin-kotiin-asfalttitietä seuraavat vuosikymmenet ja sitten armollisen kuoleman. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat tehdä yhtään mitään? Järjestää, sisustaa, ostaa, vaihtaa, aloittaa, synnyttää, siivota, laittaa, juhlia, säästää, tuhlata...
Tänä vuonna tapasin kiva miehen, joka tykkäsi minusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Ajattelin että nyt, nyt minä muutun ja alan sellaiseksi kuin muutkin. Mutta eihän siitä mitään tullut. Hän ihmetteli miksi en halunnut oikeaan suhteeseen. En yksinkertaisesti pystynyt kertomaan, että sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut, mutta silti tulevaisuus on musta aukko. Ei siellä ole mitään, enkä pysty antamaan sinulle mitään, enkä voi satuttaa sinua tämän enempää. Sen sijaan sanoin vain, "en ole valmis".
Onko teillä kaikilla muilla elämäniloa? Suunnitelmia? Unelmia?
Tuolta minustakin tuntui aikoinaan. Mutta silloin oli vielä kipinää ja uskoin, että oikean ihmisen kanssa syntyisi unelmia ja suunnitelmia...
Nyt koen etten vaan jaksa. Päivittäin toivon rohkeuteni riittävän lopettaa tämä kaikki, koska en jaksa tätä yksinäistäkin puurtamista ei minkään eteen... En tunne kuuluvan mihinkään.
Miksi sinun pitää määritellä oma onnellisuutesi miehen tai miehen puutteen kautta? Mistä moinen näköalattomuutesi kumpuaa? Maailma on täynnä muitakin mahdollisuuksia, poimi niistä mitä haluat tai saat. Päähänpinttymistä saat päänsärkyä.
Älä siis tuhlaa enempää miesten aikaa, ei heitä ole pakko deittailla vaikka joku yllyttäisi. Ikävää heitä kohtaan herättää kiinnostus vaikka ei ole aikomustakaan jatkaa tutustumista.