Mitä teet itsenäisyyspäivänä?

Paistan lanttu- ja porkkanalaatikot pakastimeen odottamaan jouluaattoa. "Perinne" on jatkunut jo vuosia. Illalla sitten Linnaa ja Hihnaa :D

Toivottavasti en mitään. Kandista puuttuu vielä 2000 sanaa ja ois tarkoitus saada se kasaan viimeistään 5.6. ja seuraava päivä huokaista ennen kuin alkaa lukea sitä taas läpi ja muokkailla.

Kirjoitan joulukortit perinteisesti. Tuntematon, Linnan juhlat. Lasillinen skumppaa, ja sinivalkoiset kaksi kynttilää palamaan pöydälle, ikkunalautoja ei ole. Perinteisesti.

Mies on ikävä kyllä töissä, mutta minä menen lasten kanssa 20km päähän miehen suvun kotikonnuille katsomaan kunniavartiota sankarihaudalle, siellä lepää miehen sekä setä että eno ja kaukaisempia sukulaisia pari. Haluan että pojille jää mieleen tämä ainutlaatuinen tilaisuus, vaikka eivät 8v. oikein hahmota mistä tässä itsenäisyydessä ym. on kyse.

Lepään

Kuskaan teitä sukujuhliin, tapaamisiin, ja julkkiksia linnanjuhliin. Mukavaa hommaa, sama jouluaaton kanssa. Nää juhlat on yleensä niitä juhlia joissa ihmiset osaa käyttäytyä. Näin olen tehnyt viimeiset 10vuotta, enkä yksin kotona osais niitä mitenkään "viettää". Kiva olla hyödyksi, muille niin tärkeänä päivänä. Ihmisetkin on yleensä hyvällä tuulella.  -Taksi

Laiskottelen ja nautin ylimääräisestä vapaasta.

Käydään syömässä, lähden risteilylle. Täytän 45.

Taistelen suomalaisesta henkisestä ja materiaalisesta perinnöstämme Itsenäisyyspäivänä. Perinnostä jonka tuhlaajapojat kylvivät maailman tuuliin. Se on lupaukseni sotaveteraaneille että näin vietän Itsenäisyyspäiväni. Sillä ei hekään mukavuudenhaluttaan taistelleet Suomemme puolesta.

Menemme isolla porukalla ystäväni perheen ihanaan pikku puutaloon. Viemme ruokia ja he tekevät niitä myös. Juodaan pari maljaa, syödään hyvin ja arvostellaan Linnan juhlia.

Työmatkalla. No problem. 

Lippu salkoon, kokataan jotain hyvää ruokaa, saunotaan ja katotaan linnanjuhlia ja nautitaan pullo bollingeria siinä samalla.

Nukun pitkään, sitten puolen päivän jälkeen aamulenkin yms tehtyäni raahaan matkalaukun ja kaksi koiraani ensin Helsinkiin ja sieltä junalla noin 6 tunnin matkalle kohti pohjoista sukuloimaan pariksi päivää. Illansuussa perillä ja siitä sitten varmaan iltalenkki, teetä ja iltaruokaa sukulaisten kanssa ja nukkumaan. Tarkoituksena on mennä juhlimaan isoisäni 85v synttäreitä.

Toivun edellisillan pikkujouluista. Iltapäivällä menem itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin Sibeliustaloon, sen jälkeen katsomaan ilotulituksen. Jotain sinivalkoista olisi kiva leipoa, mutta ei ole aikaa, koska työt ja pikkujoulut edellisenä päivänä.

Hakkaan kommunisteja.

Käyn rapussa huutelemassa kansallismielisiä iskulauseita ja mulkoilen vihaisesti elättejä.

Muistelen sitä kuinka monta neuvostosotilasta ukki vapautti rintamapalveluksesta palvellessaan konekivääriampujana jatkosodassa. Hän kuvaili sitä työksi joka on vain tehtävä. Sitä ei passannut jäädä miettimään jos halusi itse elää.

En mitään.

12 tuntia töitä

Sytytän muistokynttilän tälle maalle. Entistä Suomea emme saa enää koskaan takaisin. Olen niin surullinen ja vihainen.