Voiko eron aiheuttaman surun jotenkin hypätä yli

Vierailija kirjoitti:

Olen siis jo laihtunut. Kerran ex-mieheni huomasi tämän ja sanoi: "älä laihdu enempää." Miksi hän ei halua että minä laihdun vaikka hänen nykyinen on todella hoikka?

Nyt pitää miettiä tuleeko teistä vielä paria vai ei, miten tarkkaan mitäkin sanomista kannattaa ottaa. Älä enää ole kiinni eksän sanoissaan, päästä irti. Kunhan pysyt normaalipainoisena se on hyvä. Moni hyvin kaunis ihminen on ihan normaalipainoinen ei mikään luuviulu. Ala hehkumaan sisältäpäin. <3

Ap:n ei ainakaan kannata olla huomionhakuinen ja yrittää miellyttää exäänsä esim tekeytymällä miehen nykyisen naisystävän kaltaiseksi. Sellainen huomio, jonka exä voisi antaa, kun huolestuisi laihtuvasta ap:sta ei myöskään ole arvokasta. Älä ap sairastu syömishäiriöön. Jutun juju on siinä, että jos et osaa arvostaa itseäsi ja huolehtia itsestäsi, niin ehkä se onkin juuri sen syy, miksi tarvitsit eron? Sinun on kasvettava! Heikot sortuvat elon tiellä ja vahvat porskuttavat, vaikka vastatuuleen eteenpäin ja lepäävät vasta silloin, kun ovat päässeet suojaan! Vahvat osaavat olla armollisia myös itseään kohtaan!

Jos surun yli pääseekin jotenkin hyppäämään, niin se on sitten myöhemmin edessä päin.

Minulle kävi itselleni niin että sureminen tulee "aaltoina". Erosta on n. 2v ja välillä unohtuu koko asia mutta jotkin tapahtumat tuo surun pintaan. Sitten itkeskelen esim. viikon ja muistelen menneitä. Sen olen oppinut että kun antaa surun tulla ja elää sen läpi niin olo helpottuu nopeastikin. Viime viikon surin, tällä viikolla ero ja koko ihminen tuntuu taas etäisemmältä ja muistan taas syyt eroon.

Tsemppiä Ap ja kaikkea hyvää! Ei sureminen loputtomiin kestä!

Pidemmälle pääsee, kun suree ja tuntee asiat läpi. Oma exäni jätti minut, syöksyi uuteen suhteeseen (ei halunnut käsitellä ilmeisesti meidän päättynyttä suhdetta) ja sai elämänsä aivan solmuun. Erostamme on aikaa nyt vähän yli vuosi: Exällä seurustelukumppani vaihtunut jo useamman kerran. Itse aloin seurustella puoli vuotta sitten, kun alkoi tuntua että olen valmis menemään eteenpäin. Tuota aikaa ennen velloin surussa ja tuntui etten selviä koskaan. Selvisin. Mutta hyvää se teki, että surin kunnolla. Ja kyllä, selvisin verrattain nopeasti, vaikka ensin tuntui ettei tuska lopu koskaan. Ystävät ja mielekäs tekeminenkin auttoivat, uusi suhde on bonus päälle.

Yleensä jos erosta ei pääse noin pitkässä ajassa yli, tai edes siihen pisteeseen ettei joka päivä itketä, niin ongelmana ei ole pelkkä ero, vaan jokin menneisyyden ihan toinen ongelma, jonka eroprosessi ja hylätyksi tuleminen on tuonut pinnalle.

Tai ehkä ongelmana on irti päästäminen jostain mieheen liittyvästi identiteettikysymyksestä (koitko saavasi hänen kauttaan jotain itsetunnon kohotusta, sosiaalista statusta tai etuja mitä et muualta saa?) tai tulevaisuudenkuvasta, mikä on nyt särkynyt. Auttaisiko keskusteluapu, voisit päästä noiden pohjimmaisten ongelmien äärelle jonkun ammattilaisen kanssa?

On kai se mahdollista, että kieltäytyy joillain sijaistoiminnoilla, jatkuvalla puuhaamisella, liiallisella työnteolla tms. ajattelemasta ja tuntemasta surua aiheuttavaa asiaa, mutta se ei ole hyväksi. Uskon että jos torjuu voimakkaita tunteita ja kokemuksia, ne saattavat joskus jäädä alitajunnan kautta vaikuttamaan psyykeen.

Sinulle tuskin noin enää kävisi, koska olet jo surrut eroa.

Toisaalta joskus joutuu vetämään rajan itselleen, ettei loputtomiin palaa johonkin menneisyyden pahaan kokemukseen, vaan alkaa tietoisesti ottaa elämäänsä uusia, iloa tuottavia asioita.

Tasapaino näiden kahden välillä (sureminen ja eteenpäin katsominen) on kai ihmisen itsensä löydettävä.

Millainen henkilöhistoriasi oli ennen tätä suhdetta? Mies korjasi sinussa jotain vanhaa traumaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten on sitten mahdollista että ex-mieheni hyppäsi surun yli? Vai ehkä hän ei edes rakastanut minua, kun oli valmis uuteen suhteeseen heti eromme jälkeen. :(

Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät pysty kohtaamaan omia tunteitaan kuten surua edellisen suhteen päättymisestä, ja ryntäävät siksi heti seuraavaan. Tuo hehkutus ja uuden onnen todistelu voi olla oire siitä, että ko. henkilö yrittää vakuuttaa paitsi muille myös itselleen, että on onnellinen, vaikka ne käsittelemättömät asiat vain kytevät siellä alitajunnassa. Voi olla, että jossain vaiheessa homma sitten ns. räjähtää käsiin ja vanhat ongelmat pulpahtavat esiin uudessa suhteessa. Eli minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Se, mitä ex-miehesi kokee ja tekee ei kuitenkaan enää ole sinun asiasi, hän ei palaa luoksesi. Hänen ajattelemiseen käyttämäsi aina ja energia menee menee sinulla hukkaan. Sinuna hakisin ihan ammattilaisen keskusteluapua, jotta pystyisit käsittelemään tunteitasi rakentavasti ja pääsemään elämässäsi eteenpäin. Tsemppiä!

Ei meistä tietenkään tule enää paria.

Ihmettelin vain miksi eksä ei halua että laihdun ja voin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis jo laihtunut. Kerran ex-mieheni huomasi tämän ja sanoi: "älä laihdu enempää." Miksi hän ei halua että minä laihdun vaikka hänen nykyinen on todella hoikka?

Ihan turhaa vertailla itseäsi miehen nykyiseen kumppaniin, ja yhtä turhaa pähkäillä tuollaista "mitä mies tarkoitti kun sanoi...?" 

Te ette enää ole pari, joten miehen mielipiteillä ja sanomisilla ei ole enää mitään väliä. Keskity itseesi ja omaan tulevaisuuteesi, ja jos et pääse itsenäisesti eteenpäin elämässä, hakeudu juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, saat tukea sille, että pääset erosta yli.

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä tietenkään tule enää paria.

Ihmettelin vain miksi eksä ei halua että laihdun ja voin hyvin.

Kyllä exä yleensä haluaa vain hyvää jatkoa toiselle eron jälkeen, jollei kyseessä ole sitten ollut joku narsistinen ihminen tai ero on ollut riitainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä tietenkään tule enää paria.

Ihmettelin vain miksi eksä ei halua että laihdun ja voin hyvin.

Ihan turhaa mietintää ajan haaskausta, ei tuolla asialla ole todellisuudessa mitään väliä. Ei eksäsi sanomisiin tai sanomatta jättämisiin sisälly mitään syvällisempiä merkityksiä, jotka sinun pitäisi ratkaista.