Voiko eron aiheuttaman surun jotenkin hypätä yli

Kyllä se on ihan normaalia, että surua kestää reilu vuosi.

Oletko edistynyt mihinkään suuntaan vai onko olo tismalleen sama kuin 2 vkoa tai 2 kk erosta?

Mieheni on ainakin hypännyt. Tai ehjä hän ei edes sure minua. :(

Ylihyppääminen jää kytemään ja aiheuttaa joko kroonisia ongelmia tai myöhemmin ison ongelman.

Keksi uutta tekemistä,aikanaan suru väistyy kun lakkaat murehtimasta. Et kai saa miestäsi takaisin, älä ajattele sitä mitä et voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan normaalia, että surua kestää reilu vuosi.

Oletko edistynyt mihinkään suuntaan vai onko olo tismalleen sama kuin 2 vkoa tai 2 kk erosta?

Tämä on vain pahentunut koko ajan. Alkuun en hyväksynyt koko asiaa. Tuska on tullut nyt.

Miksi minun ex-mieheni ei sure ollenkaan?

Ensinnäkin voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen! Olisiko sinun mahdollista hakea keskusteluapua joltakin ammattilaiselta?  Eron surun yli ei voi hypätä. Valitettavasti kaikki tunteet on vain tunnettava ja itseasiassa se onkin hyvä asia koska asia tulee sitten käsitellyksi mielessä ja kun tuska aikanaan helpottaa olet tunteiltasi vapaa jatkamaan elämääsi. Se miten kauan tuntee surua on yksilökohtaista, mutta keskimäärin eroa ihmiset surevat noin vuoden. Toki tähän vaikuttaa missä olosuhteissa on erottu. Toivoisin että oppisit näkemään itsesi arvokkaana ihmisenä erosta huolimatta tai ylikiloista tms. Teitä ei oltu vain tarkoitettu yhteen ja vaikka nyt tuntuu vaikealta ajatella niin ehkäpä sinua odottaa jossain parempi kumppani vaikka entistä piditkin täydellisenä. Mutta hän ei ollut täydellinen, koska erositte. 

Miten on sitten mahdollista että ex-mieheni hyppäsi surun yli? Vai ehkä hän ei edes rakastanut minua, kun oli valmis uuteen suhteeseen heti eromme jälkeen. :(

Kannattaa mennä elämässään eteenpäin, vaikka olisikin ollut elämäsi rakkaus! Olen nähnyt naisen, ihmisraunioin, joka joutui lääkitykselle, koska ei päässyt yli exästään. Lihoi, menetti terveytensä kaikin tavoin ja on sinkku.

Ex-mies porsasteli aikansa ja rauhottui sitten kauniin ja itseään huomattavasti nuoremman naisen kainaloon. 

Nainen jäi lapsettomaksi, vaikka olisi tahtonut perheen exänsä kanssa. Ex ei jakanutkaan rakastettavaa puoltaan hänen kanssaan, vaan toisen ja siksi onkin parasta ottaa oma elämänsä haltuun, sattui se vaikka kuinka lujaa. Vastaat itse lihomisestasi.

Millä tavalla tätä surua kannattaisi työstää? Tällä hetkellä makaan vain sängyssä ja itken.

Sitä miksi miehesi sure niin valitettavasti emme voi tietää. Ehkä hän oli miettinyt eroa jo pitkään ja tehnyt 'erotyön' jo päässään tai sitten on sokaistunut uudesta suhteesta tms. Emme näe miehesi pääkopan sisään. Joskus näille miehille voi tulla katumus jälkikäteen tai sitten olla tulematta. Mutta keskity itsesi hoivaamiseen, älä miehesi nykyelämään! Hän ei ole ajatustesi arvoinen.

Hyppy surun yli voi olla elämän realiteetti. Kyseessä ei ole oikeasti hyppy vaan... Tosiasiassa voi surra hiljaa siinä sivussa, jos suru on niin suuri, että muuten jäisi elämä elämättä ja omista tarpeistaan huolehtiminen sivuun. Terve mieli suojelee.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla tätä surua kannattaisi työstää? Tällä hetkellä makaan vain sängyssä ja itken.

Ikävä tilanne sinulla :(. Alkaisitko puuhastelemaan pikku hiljaa sellaista josta sinä nautit? Anna itsellesi lupa alkaa elämään, herätä elämälle uudestaan. Kauniimmaksi kuin eksäsi aikaan.

Eräs mies pyysi minua treffeille, enkä tiedä onko hyvä mennä niille?

Sinä et ollut arvokas eksällesi koska hän ei osannut sinua arvostaa! Sinä olet varmasti jollekin ihana ja aarre vielä!

No ottaa puhelin käteen ja soittaa vaikka aika yksityiselle terapeutille tai jos on pienituloinen niin soittaa vaikka lääkärin aika joka voisi ohjata keskusteluavun piiriin. Jopa seurakunnan diakoniasta saa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Käytä aikaa itsesi hyvinvointiin, liiku, lue ja muista syödä ja nukkua hyvin. Tapaa ystäviäsi jne. Onko mahdollista mennä harrastuksen pariin tms.? Sinuna kääntäisin surun 'uhmaksi' ja alkaisin panostaa painonpudotukseen ja omaan ulkonäköön ja sisäiseen kauneuteen kehittämällä itseäni. Lisäksi jätä lukematta miehesi päivitykset Facebookista jne. Älä stalkkaa vaan keskity omaan elämään ja omaan hyvinvointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies pyysi minua treffeille, enkä tiedä onko hyvä mennä niille?

Tutkaile tarkkaan, mitä mies on vailla, eli onko hän sinusta oikeasti kiinnostunut. Kun arvostat itseäsi, et anna kenenkään enää kohdella sinua huonosti. <3 Opettele tuntemaan ne jotka vain sinua käyttäisivät hyväksi ja ne jotka oikeasti sinua rakastavat, kanssasi haluavat olla.

Olen siis jo laihtunut. Kerran ex-mieheni huomasi tämän ja sanoi: "älä laihdu enempää." Miksi hän ei halua että minä laihdun vaikka hänen nykyinen on todella hoikka?

Katkaise stalkkaamiset ja ajatukset hänestä. Tee "sivu" jolle tämä eksä mahtuu enää vain historiassa, ei enää tulevassa. Luo ajatuksiisi "sivu" jossa hän ei enää ole vaan on joku uusi ihana.

Ei kannata hypätä yli. Kannattaa velloa siinä surussa niin kauan kun kestää, niin lakkaa vaivaamasta.

Varmaan omastakin eksästä tuntui, etten sure eroa lainkaan, koska surin sen jo suhteen aikana. En kyllä piilotellut pahaa oloani vaan yritin, että saisimme asiat järjestymään, mutta emme saaneet. Hänelle ero sitten tuli puskista ja hän jäi tyrmistyneenä suremaan ja käsittelemään tilannetta ja minä olin jo valmis jatkamaan eteen päin.

Varmaan aika harvoin noissa mennään niin, että molemmat ovat samassa tahdissa. Ehkä joku klassinen kasvoimme erillemme, missä molempien tunteet ovat kuolleet jo vuosikausia sitten.