Nuorista äideistä on tullut uusavuttomia, enää ei osata edes jouluherkkuja koulun myyjäisiin leipoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa leipoa johonkin myyjäisiin, mistä ne omat tekeleet pitäisi sitten vielä itse ostaa takaisin. Olen monta kertaa ehdottanut, että voisin vain maksaa oman lapseni osuuden retkistä ja jättäytyä pois kaikesta tällaisesta - joka kerta, kun pitää tehdä muiden vanhempien kanssa jotain myyjäisiä tai muuta kivaa, meinaa järki lähteä. Miehen kanssa päätetään uhri kivi paperi sakset ja teemme ehdottoman minimin, mikä on pakko. En voi ymmärtää, miksi sitä omaa lastaan ei vaan voi maksaa.. ihmisillä on paljon parempaakin tekemistä. 

Jos vain maksaisit lapsesi sisään luokkaretkelle, niin mitä hän siitä oppisi? Aivan niin, ei yhtikäs mitään.

Ja mitäs se lapsi siitä opii, että äiti ostaa jauhot ja muut ainekset, leipoo iltakaudet mokkapaloja, tiskaa ja putsaa keittiön, pussittaa ja hinnoittelee ne tekeleensä, kirjoittaa kylkeen raaka-aineluettelon, kuljettaa ne autollaan sinne koululle, keittää siellä kahvia, kattaa pöytää ja seisoo myyntipöydän takana rahastamassa, ostaa toisen äidin tekemän tiikerikakun, siivoaa ja järjestää paikat myyjäisten lopuksi ja toteaa lopuksi, että tästä vaivannäöstään luokan tilille kilahti joku 15 euroa?

Niin - kerrotko että mitä se lapsi tästä sitten tosiaan oppii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa tutustua lasten luokkakavereiden vanhempiin ja viettää aikaa heidän kanssaan? Onko vielä sellaisia ihmisiä? Kun ei ehdi eikä jaksa pitää yhteyttä niihin omiin oikeisiin kavereihin ja perhetuttaviin tai sukulaisiinkaan niin sitten viettää vielä aikaa jossain myyjäisissä tai piparitalkoissa tms. ihan vieraiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei olla missään tekemisissä enää parin vuoden päästä, en tajua. Toki niihin omien lasten läheisten kavereiden vanhempiin tulee sen verran oltua yhteydessä, että tiedetään missä lapset liikkuu ja mihin on lupa mennä ja patistellaan kotiin, jos vanhemmat pyytää jne.  Mutta että oikein vietettäisiin aikaa ja tutustuttaisi luokkalaisten vanhempiin niin ei kyllä kiinnosta...

Öö, no ei kai kellään ole elämässä vain paria kaveria/ystävää, joihin on tutustuttu taaperona hiekkalaatikolla?? Että sitten on kaverikiintiö täynnä ja uudet tuttavuudet ei kiinnosta?

Kyllähän ystäviä ja kavereita tarttuu matkaan elämän eri vaiheista. Joku on koulukaveri, joku harrastustuttu, joku opiskeluajalta ja joku synnytysvalmennuksesta. Ja ajatella, joku saattaa löytyä vaikka oman lapsen luokkakavereiden vanhempien joukosta!

Nimenomaan. Ja sen vuoksi ystäviä ja kavereita onkin yleensä jo ihan riittävästi siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun. Mulle on kyllä ollut tärkeää tutustua ainakin jossain määrin lasteni kavereiden vanhempiin, mutta yleensä luokkakavereista vain yksi tai kaksi on ollut lasteni kavereita. Joinain vuosina samalla luokalla ei ole ollut yhtään lasteni kaveria vaan kaikki kaverit ovat olleet rinnakkaisluokalla, ylemmällä tai alemmalla luokalla tai kokonaan eri koulussa. Täällä ainakin luokkajaot muuttuvat vähintään joka toinen vuosi ja lapseni kaveri voi ensi vuonna olla jo eri luokalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa leipoa johonkin myyjäisiin, mistä ne omat tekeleet pitäisi sitten vielä itse ostaa takaisin. Olen monta kertaa ehdottanut, että voisin vain maksaa oman lapseni osuuden retkistä ja jättäytyä pois kaikesta tällaisesta - joka kerta, kun pitää tehdä muiden vanhempien kanssa jotain myyjäisiä tai muuta kivaa, meinaa järki lähteä. Miehen kanssa päätetään uhri kivi paperi sakset ja teemme ehdottoman minimin, mikä on pakko. En voi ymmärtää, miksi sitä omaa lastaan ei vaan voi maksaa.. ihmisillä on paljon parempaakin tekemistä. 

Jos vain maksaisit lapsesi sisään luokkaretkelle, niin mitä hän siitä oppisi? Aivan niin, ei yhtikäs mitään.

Ja mitäs se lapsi siitä opii, että äiti ostaa jauhot ja muut ainekset, leipoo iltakaudet mokkapaloja, tiskaa ja putsaa keittiön, pussittaa ja hinnoittelee ne tekeleensä, kirjoittaa kylkeen raaka-aineluettelon, kuljettaa ne autollaan sinne koululle, keittää siellä kahvia, kattaa pöytää ja seisoo myyntipöydän takana rahastamassa, ostaa toisen äidin tekemän tiikerikakun, siivoaa ja järjestää paikat myyjäisten lopuksi ja toteaa lopuksi, että tästä vaivannäöstään luokan tilille kilahti joku 15 euroa?

Niin - kerrotko että mitä se lapsi tästä sitten tosiaan oppii?

Oppii, että rahaa tienatakseen voi teettää työn jollain toisella :D 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa tutustua lasten luokkakavereiden vanhempiin ja viettää aikaa heidän kanssaan? Onko vielä sellaisia ihmisiä? Kun ei ehdi eikä jaksa pitää yhteyttä niihin omiin oikeisiin kavereihin ja perhetuttaviin tai sukulaisiinkaan niin sitten viettää vielä aikaa jossain myyjäisissä tai piparitalkoissa tms. ihan vieraiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei olla missään tekemisissä enää parin vuoden päästä, en tajua. Toki niihin omien lasten läheisten kavereiden vanhempiin tulee sen verran oltua yhteydessä, että tiedetään missä lapset liikkuu ja mihin on lupa mennä ja patistellaan kotiin, jos vanhemmat pyytää jne.  Mutta että oikein vietettäisiin aikaa ja tutustuttaisi luokkalaisten vanhempiin niin ei kyllä kiinnosta...

Juuri näin.

Nykyään tuntuu perheellisen elämä olevan ihan liian täynnä jo omien töiden ja lasten harrastusten takia, niin että omia kavereitakaan ei enää meinaa tuntea, kun pari kertaa vuodessa ehtii näkemään.

Jos sitten vielä pitää jonkun (taloudellisesti) joutavan myyjäistouhun nimissä mennä jonnekin koululle patsastelemaan ja sosialiseeraamaan, niin vituttaahan se. En todellakaan halua tutustua enää mihinkään uusiin ihmisiin, kun ei nykyään ole enää niille oikeille kavereillekaan aikaa.

Koulun vanhempainillat ja juhlat ovat jo muutenkin ihan tarpeeksi, vieläkö sinne pitää kaiken maailman myyjäisiin mennä pönöttämään?

Siis voiks tää olla totta vai onks tää aloitus provo? Siis millä vuosisadalla täällä ollaan? Leipooko, ostaako, syökö jotkut tosiaan vielä jotain rasva ja sokerisotkuja "herkkuna"?

Mitä, jos koti-iskät leipos välillä? Äideillä varmaan työelämässä kädet täynnä, ei siinä ehdi enää illalla kotona väsyneenä taikinaa vatkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On trendikästä olla käsi keittiössä.

Jokin aika sitten oli Twitterissä keskustelua aiheesta ja siinä feministit oikein ylpeilivät kädettömyydellään.

Miksi naisia syyllistetään? Miksei se isäkin voisi leipoa? Olen aina inhonnut ruuan laittoa ja vielä enemmän leipomista. Kun lapset muuttavat kotoa pois niin siihen kyllä loppuu ruuan laitto. Juu ja meillä myös mies tekee ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi. Kuka ostaa jonkun randomin vääntämiä pullia :O

Et ole yksin ajatustesi kanssa. Minä olen myös miettinyt, että minkähänlaisilla paskakäsillä kaikki ne on leivottu, onko yskitty niihin ja aivastetltu, onko ysin teinipojat raapineet välillä palleja ja jatkaneet leipomista. Ei kyl kiinnosta ostaa kun ei yhtään tiedä leipomisolosuhteita.

Ennemmin niitä kaupan valmiita vois ostaa kannatuksen vuoksi tai antaa vaan sen vitosen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa leipoa johonkin myyjäisiin, mistä ne omat tekeleet pitäisi sitten vielä itse ostaa takaisin. Olen monta kertaa ehdottanut, että voisin vain maksaa oman lapseni osuuden retkistä ja jättäytyä pois kaikesta tällaisesta - joka kerta, kun pitää tehdä muiden vanhempien kanssa jotain myyjäisiä tai muuta kivaa, meinaa järki lähteä. Miehen kanssa päätetään uhri kivi paperi sakset ja teemme ehdottoman minimin, mikä on pakko. En voi ymmärtää, miksi sitä omaa lastaan ei vaan voi maksaa.. ihmisillä on paljon parempaakin tekemistä. 

Jos vain maksaisit lapsesi sisään luokkaretkelle, niin mitä hän siitä oppisi? Aivan niin, ei yhtikäs mitään.

Ja mitäs se lapsi siitä opii, että äiti ostaa jauhot ja muut ainekset, leipoo iltakaudet mokkapaloja, tiskaa ja putsaa keittiön, pussittaa ja hinnoittelee ne tekeleensä, kirjoittaa kylkeen raaka-aineluettelon, kuljettaa ne autollaan sinne koululle, keittää siellä kahvia, kattaa pöytää ja seisoo myyntipöydän takana rahastamassa, ostaa toisen äidin tekemän tiikerikakun, siivoaa ja järjestää paikat myyjäisten lopuksi ja toteaa lopuksi, että tästä vaivannäöstään luokan tilille kilahti joku 15 euroa?

Niin - kerrotko että mitä se lapsi tästä sitten tosiaan oppii?

Sen että raha ei tipu puusta, vaan sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Lapsi tietysti osallistuu tähän toimintaan, mm.leipomalla äidin, tai isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä helvetin nuoret äidit? Ja luuletko että lapsia oikeasti kiinnostaa mistä ne pullat tulee?

Kyllä sen maistaa onko kaupan torttua vai itse tehtyä.

Näin on. Kaupan pulla on sokerihöttöä, kotona tehty melko tuore pulla ainaskii 100 kertaa parempi.

Mun lapsuudessa ei kyllä äidit leiponeet koulun myyjäisiin, meillä ei edes ollut mitään myyjäisiä. Nykyään taas on niin tarkkaa, että kaupasta ostettu on parempi, kun on tarkat tuoteselosteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa leipoa johonkin myyjäisiin, mistä ne omat tekeleet pitäisi sitten vielä itse ostaa takaisin. Olen monta kertaa ehdottanut, että voisin vain maksaa oman lapseni osuuden retkistä ja jättäytyä pois kaikesta tällaisesta - joka kerta, kun pitää tehdä muiden vanhempien kanssa jotain myyjäisiä tai muuta kivaa, meinaa järki lähteä. Miehen kanssa päätetään uhri kivi paperi sakset ja teemme ehdottoman minimin, mikä on pakko. En voi ymmärtää, miksi sitä omaa lastaan ei vaan voi maksaa.. ihmisillä on paljon parempaakin tekemistä. 

Jos vain maksaisit lapsesi sisään luokkaretkelle, niin mitä hän siitä oppisi? Aivan niin, ei yhtikäs mitään.

Ja mitäs se lapsi siitä opii, että äiti ostaa jauhot ja muut ainekset, leipoo iltakaudet mokkapaloja, tiskaa ja putsaa keittiön, pussittaa ja hinnoittelee ne tekeleensä, kirjoittaa kylkeen raaka-aineluettelon, kuljettaa ne autollaan sinne koululle, keittää siellä kahvia, kattaa pöytää ja seisoo myyntipöydän takana rahastamassa, ostaa toisen äidin tekemän tiikerikakun, siivoaa ja järjestää paikat myyjäisten lopuksi ja toteaa lopuksi, että tästä vaivannäöstään luokan tilille kilahti joku 15 euroa?

Niin - kerrotko että mitä se lapsi tästä sitten tosiaan oppii?

Sen että raha ei tipu puusta, vaan sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Lapsi tietysti osallistuu tähän toimintaan, mm.leipomalla äidin, tai isän kanssa.

Tai oppii jo varhaisessa vaiheessa sen, että rehellisellä työllä ei todellakaan rikastu. Lapsi ja vähintään yksi aikuinen raataa tuntitolkulla ja saa siitä ehkä kymoin tai kaksi. :D

Haluamme isien tekemää ruokaa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi vähempää kiinnostaa leipoa johonkin myyjäisiin, mistä ne omat tekeleet pitäisi sitten vielä itse ostaa takaisin. Olen monta kertaa ehdottanut, että voisin vain maksaa oman lapseni osuuden retkistä ja jättäytyä pois kaikesta tällaisesta - joka kerta, kun pitää tehdä muiden vanhempien kanssa jotain myyjäisiä tai muuta kivaa, meinaa järki lähteä. Miehen kanssa päätetään uhri kivi paperi sakset ja teemme ehdottoman minimin, mikä on pakko. En voi ymmärtää, miksi sitä omaa lastaan ei vaan voi maksaa.. ihmisillä on paljon parempaakin tekemistä. 

Jos vain maksaisit lapsesi sisään luokkaretkelle, niin mitä hän siitä oppisi? Aivan niin, ei yhtikäs mitään.

Ja mitäs se lapsi siitä opii, että äiti ostaa jauhot ja muut ainekset, leipoo iltakaudet mokkapaloja, tiskaa ja putsaa keittiön, pussittaa ja hinnoittelee ne tekeleensä, kirjoittaa kylkeen raaka-aineluettelon, kuljettaa ne autollaan sinne koululle, keittää siellä kahvia, kattaa pöytää ja seisoo myyntipöydän takana rahastamassa, ostaa toisen äidin tekemän tiikerikakun, siivoaa ja järjestää paikat myyjäisten lopuksi ja toteaa lopuksi, että tästä vaivannäöstään luokan tilille kilahti joku 15 euroa?

Niin - kerrotko että mitä se lapsi tästä sitten tosiaan oppii?

Sen että raha ei tipu puusta, vaan sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Lapsi tietysti osallistuu tähän toimintaan, mm.leipomalla äidin, tai isän kanssa.

Ei lapsi osallistu, jos on edellisenä iltana harrastukset, kaverisynttärit tai lapsella jotain muuta menoa. Leipominen jää vanhemmille ellei sitten viedä joulumyyjäisiin jo aikaisemmin leivottuja juttuja. 

AP, oot kulahtanut klisee. Pistä Bad Moms pyörimään ja relaa.

Joo mut osataan paljon sellaista mitä entisaikojen frouvat eivät osanneet. On jopa oma ura ja kaikkee!

Nykyajan uusavuttomuutta on se, ettei osata bootata tietokonetta.

Kyllä meidän lasten koulun myyjäiset on aina keränneet paljon väkeä ja lähes kaikki ovat osallistuneet jollain tavalla. Itsekin on leivottu tai tehty jotain muuta sinne myyntiin monena vuonna ja ihan kaupaksi ovat menneet. Lapset on aina tykänneet noista myyjäisistä kun saavat itse siellä olla myymässä. Sääliksi käy sellaisten vanhempien lapset, joiden asiat ei kiinnosta yhtään..

Hei Fairi pekka! Ihanaa että olet olemassa pesuastioihisi tyytyväinen.Tuoppa meillekin se pullon pohja ,josta saamme lisää virtaa pesuihin. Isäntäni haluaa Sinut myös meille tiskaamaan!