Nuorista äideistä on tullut uusavuttomia, enää ei osata edes jouluherkkuja koulun myyjäisiin leipoa

Vierailija kirjoitti:

Siis voiks tää olla totta vai onks tää aloitus provo? Siis millä vuosisadalla täällä ollaan? Leipooko, ostaako, syökö jotkut tosiaan vielä jotain rasva ja sokerisotkuja "herkkuna"?

Älä yritä. Kuitenkin salaa mussutat aina kun silmä välttää ja sitten käyt äkkiä oksentamassa pois.

Zener78 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Zener78 kirjoitti:

Pojan urheiluseurassa vaaditaan kanssa, että pitäisi leipoa mokkapaloja ym. myyjäisiin ja kioskiin. Ilmoitin vanhempain illassa, että leivoksia saatan kyllä tuoda, mutta ne ovat Lidlin paistopisteestä. Ei vaan ole aikaa.

Myös jos alkaa omalle työlle laskemaan hintaa, niin on vaan edullisempaa tehdä sitä työtä mitä osaa tehdä ammatikseen, ja ostaa pullat Lidlistä. Näinhän myös yritykset tekevät. Kutsutaan ulkoistamiseksi.

Kyllähän se on ihan paskapuhetta, että ei muka ehdi kerran vuodessa käyttämään paria tuntia leipomiseen. Mutta jos tunnet itsesi tärkeämmäksi väittämällä noin, niin siitä vaan.

Voi tämän myös perustella niinkin, että ne Lidlin paistopisteen pullat on paljon parempiakin, kuin minun tekemät. Niitä mun tekemiä ei kehtaa edes koiralle syöttää. :D

Mut eikös tämä vaan todista ap:n pointin?

Silloin, kun raha tilille kevätretkeä varten ei kelvannut, kävin ostamassa leipomosta pullat ja kuivat kakut. Pakkasin ne uudelleen (juu, oli kertakäyttöhanskat kädessä) ja kirjoitin pakkauksen päälle sen saakutan ainesosaluettelon.

Puolet lastista tuli takaisin ja vein ne srv. päivänä töihin taukohuoneeseen syötäväksi sillä varoituksella, että ovat olleet myynnissä alakoulun jumppasalissa lämpimässä muutaman tunnin ajan.

Kun lapset olivat pieniä, leivoin kerran viikossa. Nyt ei ole enää kysyntää leipomuksille. Karjalanpiirakoita joskus teemme miehen kanssa yhdessä.

Jos jonkun mielestä lapsen koulun myyjäiset ovat ihana sosiaalinen tapahtuma, niin totisesti ihmettelen. Mitäs yhtä riemukasta vielä keksisi? Matonkutomistalkoot?

Mitä se "edes"-sana ap:n kysymyksessä tarkoittaa sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo päälle kuudenkymmenen. Viimeksi leivoin talouskoulussa vuonna 1975, ja tämä on tosi juttu. Kun lapset olivat pieniä, väänsin kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Kun lapset olivat pikkukoululaisia, tein yhden lämpimän aterian päivässä. Ja kun lapset tulivat murrosikään, lopetin ruoanlaiton kokonaan. Suunta on oikea, mikäli naisen mitta ole enää joku saamarin kuivakakku! Älkää missään tapauksessa uskoko näitä täti-ikäisiä nostalgikkoja, jotka höpertävät entisaikojen ihanuudesta. Vielä 70-luvulla naisen ja äidin muotit olivat ahtaita. Koko ajan mennään parempaan (lue: yksilöllisempään) suuntaan.

Jos tässä johonkin suuntaan mennään, niin kasvavan laiskuuden, uusavuttomuuden ja itsekeskeisyyden suuntaan. Joko osaamattomuutta tai sitten puhdasta laiskuutta esimerkiksi ruoan laittaminen itse on monille aivan ylivoimaista, leipomisesta puhumattakaan. Paskaista vuokrakämppää jaksetaan siivota ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään, lattiakaivon puhdistuksesta ei olla kuultukaan. Puhutaan mumisten eikä osata normaaleja käytöstapoja. Naapureita ei moikata ja vieraiden ihmisten kanssa ei muutenkaan haluta olla missään tekemisissä, jos ei ole pakko, ja silloinkin kiukutellaan naama norsunvitulla, että "pitää näitäkin nyt tässä kestää". Varsinkaan ei haluta auttaa tuntemattomia, jos näillä on hätä tai muuten tarvitsevat apua, vaan kävellään kylmästi ohi naama kiinni puhelimessa tai sitten pälyillään tyhmän näköisenä ympärille ja odotetaan että joku muu auttaa. Työnteko ei kiinnosta ja keksitään tekosyytä toisen perään miksei pysty tekemään sitä ja sitä työtä. MIlloin on huono palkka, milloin ikävät aamuherätykset, milloin "ei vaan sovi mulle". Jos töihin sattuu jostain syystä päätymään, niin työaika käytetään somessa roikkumiseen ja mietitään vetoaisko sitä tällä kertaa keksittyyn masennukseen vai ahdistukseen, kun käy hakemassa seuraavan kerran saikkua. Vapaa-aika kuluu somea selatessa, Salkkareita toljottaessa ja valitellessa sitä, kun mitään ei kerkeä ikinä tekemään. Ja tietenkin salilla pitää käydä pari kertaa viikossa vaikka hampaat irvessä, ettei kaverit pääse kuittailemaan instakuvien lättäperseestä. Ja auta armias, jos se instakuva ehtii olla 5 minuuttia julki ilman yhtään tykkäystä, niin kriisi on heti päällä ja aletaan laittaa itkunsekaisia "miksette tykänny?" -viestejä kavereille. Jne. jne. Siinä on tämä yhteiskunnan nuoriso saatana pähkinänkuoressa.

Zener78 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Zener78 kirjoitti:

Pojan urheiluseurassa vaaditaan kanssa, että pitäisi leipoa mokkapaloja ym. myyjäisiin ja kioskiin. Ilmoitin vanhempain illassa, että leivoksia saatan kyllä tuoda, mutta ne ovat Lidlin paistopisteestä. Ei vaan ole aikaa.

Myös jos alkaa omalle työlle laskemaan hintaa, niin on vaan edullisempaa tehdä sitä työtä mitä osaa tehdä ammatikseen, ja ostaa pullat Lidlistä. Näinhän myös yritykset tekevät. Kutsutaan ulkoistamiseksi.

Kyllähän se on ihan paskapuhetta, että ei muka ehdi kerran vuodessa käyttämään paria tuntia leipomiseen. Mutta jos tunnet itsesi tärkeämmäksi väittämällä noin, niin siitä vaan.

Voi tämän myös perustella niinkin, että ne Lidlin paistopisteen pullat on paljon parempiakin, kuin minun tekemät. Niitä mun tekemiä ei kehtaa edes koiralle syöttää. :D

Kyllähän se on ihan paskapuhetta, että et muka osaa parempaa pullaa paistaa, kun Lidlin paistopiste. Mutta jos saat enemmän kaipaamaasi huomiota väittämällä noin, niin siitä vaan.

Minä leivon lapsen päiväkodin myyjäisiin. Kerran vuodessa joku juustokakku ei minun elämääni mitenkään rasita. Näillä myyjäisistä saaduilla rahoilla lapset sitten tekevät retkiä, joita ei muutoin tehtäisi. On esim. käyty Korkeasaaressa (täältä landelta asti) jne. Lasten mielestä ihan huippukivoja reissuja, kun pääsee kavereiden kanssa jonnekin kivaan paikkaan. Arvostan myös päiväkodin henkilökunnan panosta, ei heidänkään mikään pakko olisi lapsilauman kanssa mennä koko päiväksi pois normaaleista rutiineista tai osallistua näiden myyjäisten järjestämiseen.

Jos vaihtoehtona olisi osallistua rahalla, niin luultavasti osallistuisin sekä rahalla että leipomalla. Rahalla osallistuminen ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, varmaankin siksi että kaikilla ei ole siihen välttämättä mahdollisuutta tai sitten siitäkin kitistäisiin, kuten nykyään on tapana kitistä kaikesta. Itse en todellakaan kaipaa mitään uusia ystäviä lapsen päiväkoti-/koulupiireistä, mutta pidän siitä, että pidetään yllä jonkin laista yhteisöllisyyttä ja että ollaan edes naamatuttuja muiden vanhempien kanssa. 

Mihin saatanan myyjäisiin? Kuka semmosista ostaa jonkun lestan pullia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On trendikästä olla käsi keittiössä.

Jokin aika sitten oli Twitterissä keskustelua aiheesta ja siinä feministit oikein ylpeilivät kädettömyydellään.

Niin, sitten vielä sellainen että jos tekee keittiöhommia työkseen, niin ei niin älyttömästi kiinnosta enää kotona aloittaa uutta työpäivää. Jotain helppoa ruokaa tietysti aina tekee, mutta se leipominen on jo toinen juttu, myös sellaisille joilta kyllä löytyisi taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä johonkin suuntaan mennään, niin kasvavan laiskuuden, uusavuttomuuden ja itsekeskeisyyden suuntaan... Siinä on tämä yhteiskunnan nuoriso saatana pähkinänkuoressa.

Kovin on sulla perspektiivitön näkökulma nykymeininkiin. Kun vähän tarkastelee ihmiskunnan historiaa huomaa, että koko ajan on eteenpäin menty sekä moraalisella rintamalla (esimerkiksi orjakauppa ei ole enää aikoihin ollut hyväksyttävää ja suurimmassa osassa maapalloa naisillakin on jo jonkinlaista arvoa) että teknologisessa kehityksessä. Esimerkiksi edellinen suuri teknologinen vallankumous alkoi siitä, kun Englannissa 1700-luvulla kehiteltiin höyrykone. Tuossa vaiheessa, siihen asti käsin kankaita kutoneet, ihmiset rikkoivat kehruukoneita, jotka veivät heiltä työt! He eivät kyenneet näkemään muunlaista tulevaisuutta. Kun vanhat työn muodot loppuvat, kuten nyt digivallankumouksen aikaan tapahtuu, samalla syntyy uusia. 

Ihmiskunnan arki toki muuttuu, mutta muutokseen kannattaa suhtautua rauhallisesti. Se on nimittäin vääjäämätöntä.

Siis mitkä vitun koulun myyjäiset?

Eihän sellaisia ole kuin amerikkalaisissa elokuvissa.