Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu lapsiperhearkeen
Kolmen tytön äiti
27.11.2017 |
Minulla on tällä hetkellä 7, 2 ja 7,5kk ikäiset lapset. Olen aivan loppu. Esikoisella on koulun kanssa runsaasti vaikeuksia. Kaikki unohtuu, ja opettajan puhe sorisee korvasta sisään ja toisesta ulos. Jatkuva unohtelu saattaa minut hermoromahduksen partaalle. Muutenkin on vaikeuksia, lukeminen takkuaa, (ei vieläkään osaa lukea, vain tavut onnistuu) matikassakin vaikeuksia. Tee yhdessä läksyjä. Opetelkaa kotona. Ole vieressä kun lapsi tekee tehtäviä. Lapseni koulussa on ykkösluokkia A, B, C, D ja erityisluokka E. Lapseni oppisi parhaiten pienessä max. 5 henkeä ryhmässä, mutta tukiopetusryhmässä on 13 henkeä... Opettaja lähettää usein luokan häiriköt tunnilta pois tukiopetusryhmään, joka ei ainakaan edistä oppimista. Lisäksi tytärtäni nolottaa lähteä pois kavereiden luota häirikköpoikien kanssa pois tunnilta, joten hän usein jättäytyy pois tukiopetuksesta. Erityisopettaja on lepsu ja kiltti ope, ja tukiopetuksessa on jatkuva melu ja hälinä. Lisäksi tukiopetuksessa käyvistä käytetään halventavaa nimitystä "tukarit", ja opettajakin saattaa sanoa: Ja tukarit lähtee sit Elisan kanssa alakertaan....
Koulun mielestä liioittelemme asiaa. Hoidan vauvaa ja taaperoa kotona, mutta kaksvee käy kerhossa 2 päivää viikossa. Paha uhma on iskenyt päälle. Joka asiasta täytyy olla eri mieltä. Kamala raivokohtaus iskee päälle. Lyö, potkii, puree, huutaa, itkee ja hakkaa päätään lattiaan. Kaikki kasvatusniksit on kokeiltu. Kohtauksia päivässä vähintään 1. Pahimpina päivinä jopa 5. On myös alkanut karkailla pihalla ja sisällä (toisiin huoneisiin) Olen niin loppu jatkuvaan komentamiseen ja tarrataulukoiden täyttelyyn.
Vauva on itkuinen ja rauhaton, uni katkonaista. Tällä hetkellä kiinteistä ravinnoista sopii vain päärynä ja aprikoosi soseina. Imettäjänä minulle sopii ruuaksi vain kyseiset soseet, makaroni ja avokado ja vadelmat+mustikat. Yritän yksinhuoltajana olla kiva vanhempi, mutta varsinkin arki-iltoina huomaan rääkyväni ja raivoavani lapsille. Koetan saada hyvät kasvatustavat, mutta huomaan hyviä hetkiä vain viikonloppuisin. Joskus sulkeudun vessaan olemaan minuutin yksikseni, muuta omaa aikaa minulla ei ole. Joka paikasta satelee ohjeita. Olen puolen vuoden aikana useasti harkinnut laittavan lapseni huostaan. Vertaistukea?
Kommentit (82)
Mitä järkeä ottaa joku spermalahjoittaja? Olisiko ehkä kenties ollut järkevämpää jäädä lapsettomaksi, kun kerran luonto niin tarkoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä ottaa joku spermalahjoittaja? Olisiko ehkä kenties ollut järkevämpää jäädä lapsettomaksi, kun kerran luonto niin tarkoitti?
Eihän luonto niin tarkoittanut, jos ja kun ap raskautui helposti.
Sulla kasvaa siellä uusi populaatio add/adhd-lapsia, onnea! Käynnistä jo nyt neuvolan ja muiden tahojen kanssa kattava apuverkosto, ja siirrä vastuuta asioiden opettelusta näille tahoille. Jommalla kummalla teistä vanhemmista on tämä sama tila, pyri selvittämään kummalla. Ota kaikki apuresurssit käyttöön, kela, sosiaalitoimi, koulun kaikki tukihenkilöt terveydenhuoltajasta, ja erityisopettajasta lähtien. Vaadi että koululaiselle opetetaan koulussa asiat jotka siellä kuuluu oppia. Älä anna periksi. Tätähän olisi pitänyt miettiä jo lapsia suunnitellessa, mutta koska maito on jo maassa, ei auta kuin yrittää pärjätä sen kanssa mitä itse on mennyt tekemään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
ApVoitko kokeilla vaihtaa vauvaa vastikkeelle?
Ymmärrettävää, että olet aivan loppu, mutta myös ymmärrettävää että on vaikea myöntää ongelmaa ja hakea apua, kun olet itse halunnut kolme lasta yksin ja kaksi pienellä ikäerolla. Mutta... ehkä voisit ajatella, että ihan samalla tavalla pariskunta jolla on kolme yhteistä lasta, voi joutua hakemaan apua tilanteessa, jossa väsymys vie voimat. Itseasiassa meilläkin on lapset samanlaisella ikäjakaumalla, ja en tiedä miten olisin edes miehen tuella selvinnyt noista samoista ongelmista mitä teillä on.
Älä jää yksin, olet valinnut tehdä kolme lasta, joten näytä lapsiesi vuoksi että se oli oikea päätös. Jokainen heistä on toivottu perheenjäsen etkä ole luopumassa kenestäkään. Lasten antaminen huostaan on nyt vain sellainen ajatus, mikä tulee kun et näe muuta tietä. Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro suoraan että tarvitset apua nopeasti, että vaikka itse halusit lapset et arvannut että miten raskaaksi tämä käy ja mitä se on kun useampi pienempi asia kasautuu päälle. Jos pystyt yhtään tinkimään elintasosta tai vaikka ottamaan lainaa, tee se ja palkkaa hoitoapua. Ei kukaan jaksa yksin päivät pitkät pikkulasten kanssa ja vähällä ruoalla ja unella pysyä aikuisena, vaikka pakko onkin. Nyt on marraskuu, vuoden synkintä aikaa, lapsilla vielä vaikeat ikävaiheet, mutta kyllä se siitä!
Pystyisitkö pyytämään äitisi/vanhempasi teille ja tee todella selväksi että nyt jos koskaan tarvitse apua, tai matkustamaan Lappiin jouluksi?
Lainaa? Kauheita neuvoja.
Miten niin? Ap on palaamassa hyväpalkkaiseen työhönsä puolen vuoden päästä. Parasta olisi jos hän olisi jo aiemmin säästänyt rahaa niin, että elintaso ei laskisi äitiysvapaalla ollessa ja että se avuntarve olisi huomioitu jo budjetissa. Jos ei ole perhettä eikä läheisiä lähellä, totta kai hänen täytyy palkata lastenhoitoapua. Ja jos on hengenhätä, niin totta kai hän ottaa lainaa nyt sen avun saamiseksi jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Mutta totta kai jos hänellä on säästöjä, niin käyttää ne ensin.
Uskaltauduin nyt käydä neuvolassa kaikkien kolmen kanssa. Nuorimmaista ruvetaan ruokkimaan korvikkeella, ja ruokintaan saadaan nyt neuvolasta apua. Noudatamme arkisin nyt tarkkaa päivärytmiä. Helpottanut on.
- Puoli seitsemältä ylös, aamupala, vaatteiden vaihtoa, koululainen kouluun.
- Kymmeneen asti sisäleikkejä, saatan myös lukea satua tai jotain.
- Kymmeneltä ulos, menemme puistoon, metsään tai ihan vaan kotipihalle.
- Saatamme joskus mennä myös asukaspuistoon, siellä lounas.
- Kahdeksitoista kotiin syömään lounasta, sitten päiväunet.
- Sisäleikkejä kahteen asti, kahdelta koululainen tulee iltiksestä.
-Välipala kello kaksi
- Päivän rauhallinen hetki. Koululainen tekee läksyt, minä ruokin vauvaa ja luen taaperolle satua.
- Läksyt valmiina, sitten metsään.
- Sitten tullaan syömään kotiin
- Taapero ja ekaluokkalainen katsoo pikkukakkosen, juttelen samalla koululaisen kanssa, kun ei pikkukakkonen enää NIIN paljon kiinnosta.
-Pikkukakkosen jälkeen rauhoitutaan iltaan, leikitään sisällä tms.
-Iltapala, pesut, pisut, satu ja nukkumaan kahdeksalta joka iikka.
Varsinkin vanhin on alkanut epäillä minua, ja kaksveekin joskun vähän epäileväisesti suhtautuu "uusiin tuuliin". Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta ei ihan tunnu menevän perille. Ja todellakaan kaikki päivät eivät mene noin. Melko suuri osa näin: Aamulla ylös, riitelyä koululaisen kanssa, taaperolla uhma päällä, vauva itkee, koko päivä jumitetaan sisällä ja syödään valmisruokaa. Taapero nakuttaa tablettia koko päivän, isompi lukkiutuu näpyttelemään 15 tekstaria kaverille (pitäisikö antaa ladata whatsapp?) nukkumassa ovat vasta ysiltä. Rasittaako lasta tiukat rutiinit jotenkin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitoapua en ole uskaltanut palkata. Auttaisiko se jotenkin?
Ap
Sen verran täytyy sanoa että itse huomasin kun lapsi oli pieni ja alkoi käyttää tablettia (kylläkin vasta 4-vuotiaana) niin jos sai käyttää sitä liikaa, se teki lapsen levottomaksi ja pahensi uhmaa ja kiukuttelua. Heti kun tabletin käyttöä rajoitti runsaasti niin helpotti. Tuon ikäinen varsinkin tarvitsee paljon ulkoilmaa jotta saa purkaa energiaa, se saattaa rauhoittaa uhmaakin edes hieman. Jos annat lapsen olla koko päivän olla tabletilla, teet itsellesi karhunpalveluksen, vaikkakin ymmärrän että se sillä hetkellä saattaa helpottaa arkea. Sinne ulos vaan pitäisi vääntäytyä vaikka väkisin vaikka ei yhtään huvittaisi. Eikä se elämä auvoista ole silloinkaan vaikka palaat työelämään, sitten tulee aamulähdöt ja aamukiukuttelut ja kiukuttelut siitä kun lapsi ikävöinyt sinua koko päivän. Ja sitten ne kaikki taudit ja itse kipeänä hoidat kipeitä lapsia ja se kierre kun alkaa se ei ihan heti lopukaan. Itse koin ton päiväkotiajan ja työn yhdistämisen tosi väsyttävänä, mulla jääny jopa vähän traumat siitä. Tarkoitus ei ole masentaa mutta yritän vaan kertoa että tota se vähän on se pikkulapsiaika, tosi kuormittavaa varsinkin yksin. Olen itse siis myös ollut yksinhuoltaja. Se alkaa helpottaa siinä 4-5 vuoden kohdalla, riippuen tietysti lapsen luonteesta. Hammasta purren on vaan jaksettava.
Ja tosta sun vanhemmasta tytöstä niin meillä 8 v. tyttö on kans kännykällä aika paljon, katsoo YouTube videoita ja kirjottelee kavereiden kanssa mutta en oo ottanu siitä paineita koska sitä se vähän nykyaikana on ja meillä lapsi harrastaa monta kertaa viikossa ja tekee muitakin juttuja kun on pelkästään kännykällä. Mullakin tässä nykyään vauva hoidettavana ja toinen jo tuloillaan ja toi 8v aika paljon viihtyy omissa touhuissaan ja meidänkin kanssa ja vauvan kanssa leikkien. En ottaisi stressiä jos vaan aina välillä tekee jotain yhdessäkin ja jos lapsi tekee muutakin päivän aikana kuin on kännykällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä ottaa joku spermalahjoittaja? Olisiko ehkä kenties ollut järkevämpää jäädä lapsettomaksi, kun kerran luonto niin tarkoitti?
Eihän luonto niin tarkoittanut, jos ja kun ap raskautui helposti.
Kyllä tarkoitti. Hän ei saanut omaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Uskaltauduin nyt käydä neuvolassa kaikkien kolmen kanssa. Nuorimmaista ruvetaan ruokkimaan korvikkeella, ja ruokintaan saadaan nyt neuvolasta apua. Noudatamme arkisin nyt tarkkaa päivärytmiä. Helpottanut on.
- Puoli seitsemältä ylös, aamupala, vaatteiden vaihtoa, koululainen kouluun.
- Kymmeneen asti sisäleikkejä, saatan myös lukea satua tai jotain.
- Kymmeneltä ulos, menemme puistoon, metsään tai ihan vaan kotipihalle.
- Saatamme joskus mennä myös asukaspuistoon, siellä lounas.
- Kahdeksitoista kotiin syömään lounasta, sitten päiväunet.
- Sisäleikkejä kahteen asti, kahdelta koululainen tulee iltiksestä.
-Välipala kello kaksi
- Päivän rauhallinen hetki. Koululainen tekee läksyt, minä ruokin vauvaa ja luen taaperolle satua.
- Läksyt valmiina, sitten metsään.
- Sitten tullaan syömään kotiin
- Taapero ja ekaluokkalainen katsoo pikkukakkosen, juttelen samalla koululaisen kanssa, kun ei pikkukakkonen enää NIIN paljon kiinnosta.
-Pikkukakkosen jälkeen rauhoitutaan iltaan, leikitään sisällä tms.
-Iltapala, pesut, pisut, satu ja nukkumaan kahdeksalta joka iikka.
Varsinkin vanhin on alkanut epäillä minua, ja kaksveekin joskun vähän epäileväisesti suhtautuu "uusiin tuuliin". Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta ei ihan tunnu menevän perille. Ja todellakaan kaikki päivät eivät mene noin. Melko suuri osa näin: Aamulla ylös, riitelyä koululaisen kanssa, taaperolla uhma päällä, vauva itkee, koko päivä jumitetaan sisällä ja syödään valmisruokaa. Taapero nakuttaa tablettia koko päivän, isompi lukkiutuu näpyttelemään 15 tekstaria kaverille (pitäisikö antaa ladata whatsapp?) nukkumassa ovat vasta ysiltä. Rasittaako lasta tiukat rutiinit jotenkin?
Ap
Kuulostaa aivan hirveältä. Miten kukaan voi kestää tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitoapua en ole uskaltanut palkata. Auttaisiko se jotenkin?
Ap
Ainakin kuka tahansa äiti äitiysvapaalla, jolla on puoliso tai avuliaat isovanhemmat, sukulaiset, ystävät, kummit tms. lähellä, sanoisi että se puolison osallistuminen tai muiden aikuisten suoma apu hoidossa on ihan ehdoton oman jaksamisen kannalta, ettei tarvitse yksin vetää päivästä toiseen ja aamusta iltaan sitä lastenhoitorumbaa. Joillakin lentää pyyhe nurkkaan jos yhden päivänkin joutuu yksin hoitamaan ilman osallistuvaa puolisoa.
Et ole itse sitä apua yhdenkään lapsen kanssa tietysti saanut, niin et ehkä osaa kaivata, mutta kyllä minusta ehdottomasti tarvitsisit apukäsiä ihan vaikka siihen ulkoiluun. Tai nukkumiseen. Varmaan joskus olisi kiva käydäkin jossain ilman lapsia. Jos sulla olisi vähän aikaa itsellesi, saattaisit löytää sen elämänilon mikä auttaa nauttimaan myös niistä omista lapsista. Jos suinkin pystyt sen taloudellisesti järjestämään, niin ehdottomasti harkitse asiaa vaikka muutamana päivänä viikossa. Esim MLL, Väestöliitto, sitten on yksityisiä toimijoita ainakin joku Stella Pk-seudulla. Kotitalousvähennyksenkin saatat saada.
jattele jos teille tulisi hoitaja vaikka niihin aikoihin kun esikoinen on lähtenyt kouluun, ja hoitaisi lapset päiväuniaikaan asti. Ne ehtisi olla monta tuntia ulkona, tablettia ei olisi kellään kädessä. Itse voisit käydä jossain lepuuttamassa hermoja, vaikka hieronnassa. Entä kotityöt, ehditkö itse siivota vai käykö teillä siivooja? Olet todella lopussa kun mietit lasten huostaanantamista. Nyt jos koska kannattaa todella yrittää saada itsesi raiteille, älä luovuta.
Ja entä sen kaksivuotiaan päivähoito? Se voisi olla hyvä hänelle aloittaa nyt ennen kuin pikkusisko on vuoden ikäinen ja menee myös hoitoon, jotta kaksivuotias voisi alkuun olla lyhyempää hoitopäivää, lyhyempää viikkoa, ja pienemmän aloittaessa ainakin toisella lapsella elämä ei muuttuisi samassa rytäkässä. Jos saisit kaksivuotiaan hoitoon, ja palkkaisit lastenhoitajan vaikka edes yhdeksi päiväksi/illaksi viikossa, niin mieti miten paljon arki jo helpottuisi sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nainen haluaa lapsia näin tiheään tahtiin, on 2v ja 7.5 kk. Miten ihmeessä nainen luottaa siihen että homma hoituu kyllä jaksan vielä yhden lapsen syntymän. Ja se mies ei oikeastaan ymmärrä ottaa vastuuta lasten hoidosta. Ehkä juuri siksi kun hänen oma äiti on selvinnyt kotitöistä IHAN HELPOSTI. Olen aina tiennyt ettei minusta ole äidiksi joka pyörittää yksin rulettia päivästä toiseen, vikisemättä. Tein vain yhden lapsen, koska en ole koskaan ollut se hellin ja pullantuoksuinen mamma joka venyy ja paukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isä?
Kuten tekstissä mainitsin, olen yksinhuoltaja, lasten isä on siittiölahjoittaja.
Ap
Tämä kertoo jo paljon älykkyydestäsi. Sekä vanhemman pennun oireilu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen haluaa lapsia näin tiheään tahtiin, on 2v ja 7.5 kk. Miten ihmeessä nainen luottaa siihen että homma hoituu kyllä jaksan vielä yhden lapsen syntymän. Ja se mies ei oikeastaan ymmärrä ottaa vastuuta lasten hoidosta. Ehkä juuri siksi kun hänen oma äiti on selvinnyt kotitöistä IHAN HELPOSTI. Olen aina tiennyt ettei minusta ole äidiksi joka pyörittää yksin rulettia päivästä toiseen, vikisemättä. Tein vain yhden lapsen, koska en ole koskaan ollut se hellin ja pullantuoksuinen mamma joka venyy ja paukkuu.
Oon eri ku ap, mutta!
Sain esikoiseni 32 veenä... Olisi pitänyt alottaa 10 vuot sitte, mutta mies... Ja haluan väh. 3 mukulaa eli täs ei ny hirveesti oo aikaa niitä mukuloota tehdä, että heti vaa yritys pitää alottaa ja saattaa käydä niin että tulee pienet ikäerot tai sitten ei.
Ja kyllä mä sit tyydyn yhteenkin, jollei vaan muita synny. Seki o vaa hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen haluaa lapsia näin tiheään tahtiin, on 2v ja 7.5 kk. Miten ihmeessä nainen luottaa siihen että homma hoituu kyllä jaksan vielä yhden lapsen syntymän. Ja se mies ei oikeastaan ymmärrä ottaa vastuuta lasten hoidosta. Ehkä juuri siksi kun hänen oma äiti on selvinnyt kotitöistä IHAN HELPOSTI. Olen aina tiennyt ettei minusta ole äidiksi joka pyörittää yksin rulettia päivästä toiseen, vikisemättä. Tein vain yhden lapsen, koska en ole koskaan ollut se hellin ja pullantuoksuinen mamma joka venyy ja paukkuu.
Nää lapset ovat jo teinejä, mutta veikkaan että nyt heistä vasta ongelmia onkin....
Vauvalle apteekista aminohappopohjainen vastike, jolle vain hyvin harvat (maissille) allergiset vauvat reagoivat allergialle. Kun vauvan suoli ei koko ajan ole kipeä, hän on hyväntuulisempi ja saa nukuttua. Allergeenien syöttäminen lapselle tieten tahtoen pitäisi kieltää, sen verran pahaa kidutusta se lapselle on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen haluaa lapsia näin tiheään tahtiin, on 2v ja 7.5 kk. Miten ihmeessä nainen luottaa siihen että homma hoituu kyllä jaksan vielä yhden lapsen syntymän. Ja se mies ei oikeastaan ymmärrä ottaa vastuuta lasten hoidosta. Ehkä juuri siksi kun hänen oma äiti on selvinnyt kotitöistä IHAN HELPOSTI. Olen aina tiennyt ettei minusta ole äidiksi joka pyörittää yksin rulettia päivästä toiseen, vikisemättä. Tein vain yhden lapsen, koska en ole koskaan ollut se hellin ja pullantuoksuinen mamma joka venyy ja paukkuu.
Mistä saat päähäsi kaivella tämmöisiä vuosia vanhoja juttuja esiin?
En jaksanut lukea kokonaan, sori. Tuollainen liian arkinen vuodatus ei vaan uppoa.
Mutta sinulla on vaan nyt tuollainen vaihe, näiden palstan velojen kommentit voi laittaa toisesta korvasta ulos. Viiden vuoden päästä on jo helppoa, se on vaan se lyhyt hetki pikkulasten kanssa mikä on joillain rankempaa.
Aloitus on toisaalta hyvä esimerkki siitä, että lahjoitetuista siittiöistä tai munasoluista voi tulla mitä vain. Ei ne lahjoittajat ole esim. älyllisesti välttämättä mitenkään laadukkaita.
Lainaa? Kauheita neuvoja.