Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu lapsiperhearkeen
Kolmen tytön äiti
27.11.2017 |
Minulla on tällä hetkellä 7, 2 ja 7,5kk ikäiset lapset. Olen aivan loppu. Esikoisella on koulun kanssa runsaasti vaikeuksia. Kaikki unohtuu, ja opettajan puhe sorisee korvasta sisään ja toisesta ulos. Jatkuva unohtelu saattaa minut hermoromahduksen partaalle. Muutenkin on vaikeuksia, lukeminen takkuaa, (ei vieläkään osaa lukea, vain tavut onnistuu) matikassakin vaikeuksia. Tee yhdessä läksyjä. Opetelkaa kotona. Ole vieressä kun lapsi tekee tehtäviä. Lapseni koulussa on ykkösluokkia A, B, C, D ja erityisluokka E. Lapseni oppisi parhaiten pienessä max. 5 henkeä ryhmässä, mutta tukiopetusryhmässä on 13 henkeä... Opettaja lähettää usein luokan häiriköt tunnilta pois tukiopetusryhmään, joka ei ainakaan edistä oppimista. Lisäksi tytärtäni nolottaa lähteä pois kavereiden luota häirikköpoikien kanssa pois tunnilta, joten hän usein jättäytyy pois tukiopetuksesta. Erityisopettaja on lepsu ja kiltti ope, ja tukiopetuksessa on jatkuva melu ja hälinä. Lisäksi tukiopetuksessa käyvistä käytetään halventavaa nimitystä "tukarit", ja opettajakin saattaa sanoa: Ja tukarit lähtee sit Elisan kanssa alakertaan....
Koulun mielestä liioittelemme asiaa. Hoidan vauvaa ja taaperoa kotona, mutta kaksvee käy kerhossa 2 päivää viikossa. Paha uhma on iskenyt päälle. Joka asiasta täytyy olla eri mieltä. Kamala raivokohtaus iskee päälle. Lyö, potkii, puree, huutaa, itkee ja hakkaa päätään lattiaan. Kaikki kasvatusniksit on kokeiltu. Kohtauksia päivässä vähintään 1. Pahimpina päivinä jopa 5. On myös alkanut karkailla pihalla ja sisällä (toisiin huoneisiin) Olen niin loppu jatkuvaan komentamiseen ja tarrataulukoiden täyttelyyn.
Vauva on itkuinen ja rauhaton, uni katkonaista. Tällä hetkellä kiinteistä ravinnoista sopii vain päärynä ja aprikoosi soseina. Imettäjänä minulle sopii ruuaksi vain kyseiset soseet, makaroni ja avokado ja vadelmat+mustikat. Yritän yksinhuoltajana olla kiva vanhempi, mutta varsinkin arki-iltoina huomaan rääkyväni ja raivoavani lapsille. Koetan saada hyvät kasvatustavat, mutta huomaan hyviä hetkiä vain viikonloppuisin. Joskus sulkeudun vessaan olemaan minuutin yksikseni, muuta omaa aikaa minulla ei ole. Joka paikasta satelee ohjeita. Olen puolen vuoden aikana useasti harkinnut laittavan lapseni huostaan. Vertaistukea?
Kommentit (82)
Kyllä te jotkut onnistutte pilaamaan elämänne ihan itse. Ei kannata valittaa, aivan itse ja yksin olet tuohon touhuun ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
Ap
Kadutko lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
Ap
Elät raskasta aikaa just nyt, mutta muutaman vuoden päästä osaat taas iloita lapsistasi. Eihän se paljon lohduta nyt kun voimat on kaikki. Hae vain apua neuvolasta tai jostain, äläkä välitä näistä typeristä kommenteista. Et sinä mitään ole mokannut, ei lasten tekeminen ole moka. Parasta elämässä, joskin myös raskainta. Ei mene kuin hetki kun ovat aikuisia, vaikka siltä ei juuri nyt tunnukaan. Jaksamista! Kyllä sinä selviät, avun pyytäminen ei ole heikkoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
Ap
Nykyäänhän ei edes suositella, että imettävän äidin pitäisi pitää jonkinlaista diettiä, vaikka vauvalla epäiltäisiin allergioita. Hyvä ratkaisuhan tuohon olisi se, että rupeaisit ruokkimaan lasta korvikkeella äidinmaidon sijasta. Saattaisit itsekin ruveta voimaan paremmin, kun saisit syödä kunnon ravintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, mutta vain 1 lapsi, uhmaikäinen. isänsä on yrittäjä tulee kotiin yleensä vasta 19 jälkeen.. Koko päivä siis yksin huutoa kuunnellen, kahvia en saa juoda, en saa syödä rauhassa, en edes käydä vessassa, lapsi huutaa jos hetkeäkään yritän keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen viihdyttämiseensä.
Lapsen viihdyttäjän sijasta voisit olla lapsen äiti. Ongelma varmaan katoaisi samalla.
Ei ole hävinnyt, huuto vaan yltyy jos en kiinnitä häneen heti huomiota kun sitä haluaa. Kyseessä 1,5v. Voit toki antaa neuvoja miten ei huuda jos yritän juoda kahvit ja lukea vaikka lehden?
Anna huutaa. Tuon ikäisellä ei ole kyse mistään akuutista hädästä, joten pärjää muutaman minuutin ilman huomiotakin. Se olisi oikeastaan kannattanut opetella jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Teillä on edessä pitkä matka, ei kannata päästää alle kaksivuotiasta pomoksi.
Juu, mutta pointti oli että olen loppu kun en hetkeäkään saa rentoutua päivän aikana. Ehkä sinä pystyt rentoutumaan niin että joku huutaa vieressä, minä en pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kaikkia kommentteja, mutta ihmettelin, että eikö lapset nuku päiväunia, laita milemmat pienet samaan aikaan päiväunille niin saat hengähtää hetken....
Oisko kannattanu vähän miettiä sitä lapsilukua etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, mutta vain 1 lapsi, uhmaikäinen. isänsä on yrittäjä tulee kotiin yleensä vasta 19 jälkeen.. Koko päivä siis yksin huutoa kuunnellen, kahvia en saa juoda, en saa syödä rauhassa, en edes käydä vessassa, lapsi huutaa jos hetkeäkään yritän keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen viihdyttämiseensä.
Neljän teini-ikäisen äitinä minulla on pokkaa sanoa että mitä ihmettä. Lopeta hyvä ihminen lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lapsi rauhoittuu kun saa selkeät rajat.
Lopeta heti. Heti.
Aamulla luet lehden rauhassa, istut vessassa rauhassa ysm. Sanot vain vessan oven läpi noin minuutin välein että äiti istuu nyt vessassa ja odota rauhassa.
Se että keksii kivaa tekemistä, lähtee ulos rauhoittaa sekä lapsia että äitiä.
Selkeät kellonajat,
- aamupuuro
- leikkiä sisällä
- ulos
- päiväruoka
- päiväunet
- välipala
- ulos
- ruokailu
- leikkiä sisällä
- iltapesut
- iltasatu
- nukkumaan klo 8
Lapset tottuu rytmiin joka sitten sama päiväkodissa
Saat sitten omaa aikaa kun kaikki ovat nukkumassa aina samaan aikaan älä lipsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, mutta vain 1 lapsi, uhmaikäinen. isänsä on yrittäjä tulee kotiin yleensä vasta 19 jälkeen.. Koko päivä siis yksin huutoa kuunnellen, kahvia en saa juoda, en saa syödä rauhassa, en edes käydä vessassa, lapsi huutaa jos hetkeäkään yritän keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen viihdyttämiseensä.
Oletko koko päivän sisällä lapsen kanssa , keksi ihmeessä tekemistä ja menkää ulos ......
Aika monet nuoret pienten lasten äidit ovat liian paljon sisällä lapsen kanssa,
Viekää lapset ulos puistoon tai metsään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, mutta vain 1 lapsi, uhmaikäinen. isänsä on yrittäjä tulee kotiin yleensä vasta 19 jälkeen.. Koko päivä siis yksin huutoa kuunnellen, kahvia en saa juoda, en saa syödä rauhassa, en edes käydä vessassa, lapsi huutaa jos hetkeäkään yritän keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen viihdyttämiseensä.
Neljän teini-ikäisen äitinä minulla on pokkaa sanoa että mitä ihmettä. Lopeta hyvä ihminen lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lapsi rauhoittuu kun saa selkeät rajat.
Lopeta heti. Heti.
Aamulla luet lehden rauhassa, istut vessassa rauhassa ysm. Sanot vain vessan oven läpi noin minuutin välein että äiti istuu nyt vessassa ja odota rauhassa.
Äh, teiltä meni nyt pointti ohi. Tarkoitin etten saa ilman että lapsi huutaa. Toki silti käyn vessassa päivän aikana, mutta helpottaisi jos jotain saisi tehdä rauhassa ilman että se huuto alkaa. Ja en kyllä usko että 1,5v ymmärtää olla solidaarisuudesta hiljaa jos pyydän sen aikaa että saan lehden luettua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvätuloinen. Työskentelin johtajistossa isossa firmassa, minulla oli isot säästöt ja vanhempanikin olivat melko varakkaita. Hankin ensimmäisen lapsen yksityisklinikalta siittiöhoidoista, ja elimme ensimmäiset neljä vuotta tyytyväisenä. Lapsi kokopäivähoidossa, minä töissä. Sitten iski taas vauvakuume, ja koska ensimmäisen kanssa ei tärpännyt heti, oli vielä alkioita jäänyt, ja (suhteessa) halvalla sain toisen raskauden. Ei mennyt kauaakaan, kun hankkiuduin klinikalle uudestaan, ja halusin uuden vauvan. Lääkärit varoittelivat, mutta minä pidin pääni, ja sain lapsen, jäin äitiyslomalle=köyhdyin, ja tässä ollaan. Tiedän, että olen itse sotkuni keittänyt. Ja pitäisi itse vaan kärsiä. Mutta eikö mokannut saa pyytää apua? Mikä leima mokasta jää? No leima jää. Tiedän että toimin typerästi. Kiitos kaikista neuvoista! Minun vanhempani asuvat Lapissa (itse asun Vantaalla), veli ulkomailla ja olen käytännössä jumittunut kotiin, koska pelkään mokani takia hakea apua. Sen takia menetin ystäväni. Täytyy kokeilla monipuolisempaa ruokaa. Vauva vaan alkaa silmin voimaan huonosti muista ruuista. Kun täyttää yksi, saavat mennä päiväkotiin. Voisin palata takaisin työelämään. Jos selviän siihen asti.
Ap
Voitko kokeilla vaihtaa vauvaa vastikkeelle?
Ymmärrettävää, että olet aivan loppu, mutta myös ymmärrettävää että on vaikea myöntää ongelmaa ja hakea apua, kun olet itse halunnut kolme lasta yksin ja kaksi pienellä ikäerolla. Mutta... ehkä voisit ajatella, että ihan samalla tavalla pariskunta jolla on kolme yhteistä lasta, voi joutua hakemaan apua tilanteessa, jossa väsymys vie voimat. Itseasiassa meilläkin on lapset samanlaisella ikäjakaumalla, ja en tiedä miten olisin edes miehen tuella selvinnyt noista samoista ongelmista mitä teillä on.
Älä jää yksin, olet valinnut tehdä kolme lasta, joten näytä lapsiesi vuoksi että se oli oikea päätös. Jokainen heistä on toivottu perheenjäsen etkä ole luopumassa kenestäkään. Lasten antaminen huostaan on nyt vain sellainen ajatus, mikä tulee kun et näe muuta tietä. Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro suoraan että tarvitset apua nopeasti, että vaikka itse halusit lapset et arvannut että miten raskaaksi tämä käy ja mitä se on kun useampi pienempi asia kasautuu päälle. Jos pystyt yhtään tinkimään elintasosta tai vaikka ottamaan lainaa, tee se ja palkkaa hoitoapua. Ei kukaan jaksa yksin päivät pitkät pikkulasten kanssa ja vähällä ruoalla ja unella pysyä aikuisena, vaikka pakko onkin. Nyt on marraskuu, vuoden synkintä aikaa, lapsilla vielä vaikeat ikävaiheet, mutta kyllä se siitä!
Pystyisitkö pyytämään äitisi/vanhempasi teille ja tee todella selväksi että nyt jos koskaan tarvitse apua, tai matkustamaan Lappiin jouluksi?
No voi...jos itse tilaa rappusille kuorman paskaa, on kyllä turha valittaa jos se haisee.
Vaikka olet itse soppasi keittänyt, niin toivon vilpittömästi, että saat tilanteeseen apua. Sitä et saa, jos et pyydä. Jokaiselle tapahtuu virheitä ja virhearviointeja mutta lapsesi ansaitsevat parempaa, joten hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, mutta vain 1 lapsi, uhmaikäinen. isänsä on yrittäjä tulee kotiin yleensä vasta 19 jälkeen.. Koko päivä siis yksin huutoa kuunnellen, kahvia en saa juoda, en saa syödä rauhassa, en edes käydä vessassa, lapsi huutaa jos hetkeäkään yritän keskittyä mihinkään muuhun kuin hänen viihdyttämiseensä.
Olet ihan liian kiltti. Ei se lapsi mene rikki, vaikka juot kahvia, syöt ja käyt vessassa.
Ei niin, mutta en suunnattomasti nauti siitä kahvihetkestä jos hän huutaa korvan juuressa.
Ei kyse nyt mistään nauttimisesta olekaan vaan siitä, että lapsen on nyt vaan pakko oppia siihen, että aikuinen, jopa äiti, saattaa joskus tehdä jotakin, mikä ei liity lapseen. Olet kuitenkin paikalla ja sillä tavalla on turvallista. Totta kai lapsi huutaa, luonteesta riippuen tosi sitkeästikin, jos on tottunut nonstop-viihdytykseen. Eli aika monet kahvikupposet saat juoda aarian säestyksellä, mutta se on kasvatusta se.
No se ei nyt varmaan ole se pääpointti tässä mistä ne ap:n lapset ovat saaneet alkunsa, vaan ne ongelmat ja väsymys. Itse ehkäpä koittaisin saada keskimmäisen päikkyyn kahdeksi päiväksi viikossa. Helpottaa myös sitä hetkeä kun palailet töihin. Sen jälkeen veisin pienemmän lääkäriin, jossa selviteltäisiin näitä allergia asioita ja imetysdietin tarpeellisuutta. Ja yrittäisin panostaa koululaisen asioihin, pieni keskustelutuokio opettajan kanssa saattaisi myös helpottaa. Monesti siitä on jo apua, että niin sanotusti nostaa kissan pöydälle ja ottaa itse yhteyttä tahoihin,joilta voisi saada helpotusta tilanteeseen. Pahinta on luovuttaa ja jäädä surkuttelemaan kotiin. Koska se ei oikeasti ole vaihtoehto lasten kanssa.. Mun mielestä sun tilanne ei kuulosta kovin huonolta. Väsyneenä sitä vaan kaatuu kaikki niin helposti.
Terv. Lapset 9,7 ja 9 kk ja allergiaa, astmaa ym kivaa löytyy täältäkin.
No just.