Auttakaa, uudet ihmiset, sosiaalisuus ja pelko siitä ettei hyväksytä

Hyväksymällä sen, että kaikille käy noin joskus. Että ei hyväksytä. Mutta siitä ei seuraa mitään pahaa sen kummemmin, siinä ei ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen, että kaikille käy noin joskus. Että ei hyväksytä. Mutta siitä ei seuraa mitään pahaa sen kummemmin, siinä ei ole mitään pelättävää.

Minulla on tulossa eräs tilaisuus ja olen aivan lamaantunut ja itkuinen jo nyt. Minä, aikuinen koulutettu nainen! Tiedostan tuon minkä sanoit, mutta en pysty tunnetasolla kontrolloimaan itseäni. Muutun pelokkaaksi, pieneksi, rumaksi, arvottomaksi :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä sen, että kaikille käy noin joskus. Että ei hyväksytä. Mutta siitä ei seuraa mitään pahaa sen kummemmin, siinä ei ole mitään pelättävää.

Minulla on tulossa eräs tilaisuus ja olen aivan lamaantunut ja itkuinen jo nyt. Minä, aikuinen koulutettu nainen! Tiedostan tuon minkä sanoit, mutta en pysty tunnetasolla kontrolloimaan itseäni. Muutun pelokkaaksi, pieneksi, rumaksi, arvottomaksi :(

Ap

Tarvitsisit varmasti terapiaa aivojesi uudelleen ohjelmoimisen tueksi. Tällä hetkellä tunteesi ja tilanteen vakavuus eivät korreloi lainkaan keskenään.

Tuon kanssa oppii ajan kanssa elämään, mutta se on aikansa aika tuskaista ja muutos parempaan ei tapahdu kovin nopeasti. Mutta sen jälkeen kun alkaa päästä asian kanssa niskanpäälle ja sinuiksi niin kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Usko itseesi!

Tuntuvaa, että olen aina joutunut olemaan ulkopuolinen.

Ap

Tuntuu vaan

Vierailija kirjoitti:

Tuntuvaa, että olen aina joutunut olemaan ulkopuolinen.

Ap

Ikävä tunne, ja hyvin yleinen. Olet todennäköisesti keskimääräistä herkempi. Sinun olisi tärkeä opetella nauttimaan siitä tunteesta, että et ole samaa massaa kuin kaikki muut vaan erityinen ja mielenkiintoinen yksilö.

Eivätkä muutkaan ole samaa massaa, vaan sieltä löytyy mukavampaa ja ikävämpää yksilöä. Miksi niitä ikäviä ainakaan tarvitsisi miellyttää? Arvostelevat kumminkin ulkokohtaisesti, jolloin voi päätellä, että epävarmuus ja vertailutaipumus vaivaa itseäkin. Piirteen ilmenemistapa (valitut "selviytymiskeinot") ratkaisee.

Ainakin siedättämällä itseäsi. Eli siis menet mahdollisimman paljon sosiaalisiin tilanteisiin. Aloita vaikka kaupan myyjästä. Mene vaikka kenkäkauppaan ja juttele kenkämyyjän kanssa.

Sitten vaan laajennat siitä erilaisiin tilanteisiin. Hymyile ihmisille ja katso heitä silmiin.

Itsekin olen ollut todella kova jännittämään mutta harjoittelulla minusta on tullut jo hieman itsevarmempi. Olen edelleen tosi ujo mutta verrattuna aiempaan kehitystä on huimasti!

Kiitos. Ainakin te saitte oloni hyväksytyksi, kiitos. Olen tehnyt erilaisia harjoitteita ja juurikin itseni uudelleen ohjelmointia, mutta joskus tämä tunne vain ylittää kaikki rajat. Stressi pahentaa oireita. Toivon kaikille meille samasta kärsiville rohkeutta ja voimia. Itse pyrin olemaan hyvin empaattinen kun kohtaan uusia ihmisiä kun tiedän miten vaikeaa se voi olla.

Ap

Mä taas odotan, etten pääse mukaan joukkoon. Olen vähän outo persoona, tai mahdollisesti sosiaalisesti lahjaton. Keskityn sitten siihen, että tuon tilanteeseen enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tiedän, että jään ulos. En näe sitä enää pahana, enkä ota paineita, kun en kerta muuhun pysty. Olen tottunut.

Koitan sitten etsiä jonkun, joka myöskään ei oikein pääse mukaan. Joukossa on aina joku ujo.

Se oli järkipuoli, mutta tunteista ja paniikista on vaikeampi päästä eroon. Koita tehdä asiat turvallisiksi. Pääsetkö välillä pitämään taukoa? Onko sulla esim. hauskan mummon kutomat villasukat? Mä turvaudun usein tällaisiin juttuihin. Lupaa itsellesi joku palkinto, kun selviät. Mieti, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, ja tee realistisia toimintasuunnitemia. Kun olet varautunut kaikkeen, ei ehkä niin pelota. Mä olen saanut voimaa entisen lemmikin yhdestä tavarasta. Se on pieni ja outo, mutta sellainen, että voin pitää sitä mukana. Sille lemmikille mä olin tärkeä ja se inhosi epäluotettavia ihmisiä. Se olisi inhonnut muakin, jos olisin paha. Se oli hieno otus.

Tässä maailmassa sun arvosi on kiinni jostain muusta kuin sosiaalisesta ja äärimmäisen pinnallisesta tilanteesta. Siinä ei mitata sua ihmisenä. Jos epäonnistut, oikeita seurauksia ei tule.

Mä olin joskus niin pelokas, etten joskus juuri poistunut kämpästäni pariin vuoteen. Sitten sain jotenkin itseni kuosiin. Koitin meditoida ja tein mielikuvaharjoituksia. Mietin ei tilanteita ja ajattelin sitä, mitä teen, jos pahin tapahtuu. Musta tuli lopulta vahva. Olen sittemmin joutunut onnettomuuspaikallekin, ja olin ainoa, joka kykeni toimimaan ja se olin minä, joka käskytti muita tekemään, mitä piti.

Joskus tuon tunteen kokemisestakin voi olla hyötyä. Joku muukin voi tuntea noin, ja jos huomaat sen, osaat auttaa sitä ihmistä tai ehkä tunnette myötätuntoa.

Laita joku mieluinen vaatekappale tai koru päälle, ota mukaan vaikka pehmolelu, johon voit hieroa nenääsi vessassa, jos sitä tuntuu, tee hätäsuunnitelmia ja anna itsellesi palkkio. Tuo tilaisuus on oikea juttu, josta tulet joskus ulos. Joskus typerätkin jutut rauhoittaa kummasti, ja suuressa paniikissa mikä vain typerä ja huomaamaton varmasti käy.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas odotan, etten pääse mukaan joukkoon. Olen vähän outo persoona, tai mahdollisesti sosiaalisesti lahjaton. Keskityn sitten siihen, että tuon tilanteeseen enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tiedän, että jään ulos. En näe sitä enää pahana, enkä ota paineita, kun en kerta muuhun pysty. Olen tottunut.

Koitan sitten etsiä jonkun, joka myöskään ei oikein pääse mukaan. Joukossa on aina joku ujo.

Se oli järkipuoli, mutta tunteista ja paniikista on vaikeampi päästä eroon. Koita tehdä asiat turvallisiksi. Pääsetkö välillä pitämään taukoa? Onko sulla esim. hauskan mummon kutomat villasukat? Mä turvaudun usein tällaisiin juttuihin. Lupaa itsellesi joku palkinto, kun selviät. Mieti, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, ja tee realistisia toimintasuunnitemia. Kun olet varautunut kaikkeen, ei ehkä niin pelota. Mä olen saanut voimaa entisen lemmikin yhdestä tavarasta. Se on pieni ja outo, mutta sellainen, että voin pitää sitä mukana. Sille lemmikille mä olin tärkeä ja se inhosi epäluotettavia ihmisiä. Se olisi inhonnut muakin, jos olisin paha. Se oli hieno otus.

Tässä maailmassa sun arvosi on kiinni jostain muusta kuin sosiaalisesta ja äärimmäisen pinnallisesta tilanteesta. Siinä ei mitata sua ihmisenä. Jos epäonnistut, oikeita seurauksia ei tule.

Mä olin joskus niin pelokas, etten joskus juuri poistunut kämpästäni pariin vuoteen. Sitten sain jotenkin itseni kuosiin. Koitin meditoida ja tein mielikuvaharjoituksia. Mietin ei tilanteita ja ajattelin sitä, mitä teen, jos pahin tapahtuu. Musta tuli lopulta vahva. Olen sittemmin joutunut onnettomuuspaikallekin, ja olin ainoa, joka kykeni toimimaan ja se olin minä, joka käskytti muita tekemään, mitä piti.

Joskus tuon tunteen kokemisestakin voi olla hyötyä. Joku muukin voi tuntea noin, ja jos huomaat sen, osaat auttaa sitä ihmistä tai ehkä tunnette myötätuntoa.

Laita joku mieluinen vaatekappale tai koru päälle, ota mukaan vaikka pehmolelu, johon voit hieroa nenääsi vessassa, jos sitä tuntuu, tee hätäsuunnitelmia ja anna itsellesi palkkio. Tuo tilaisuus on oikea juttu, josta tulet joskus ulos. Joskus typerätkin jutut rauhoittaa kummasti, ja suuressa paniikissa mikä vain typerä ja huomaamaton varmasti käy.

Purskahdin itkuun kun luin tämän.

Kiitos, kiitos, sinulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas odotan, etten pääse mukaan joukkoon. Olen vähän outo persoona, tai mahdollisesti sosiaalisesti lahjaton. Keskityn sitten siihen, että tuon tilanteeseen enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Tiedän, että jään ulos. En näe sitä enää pahana, enkä ota paineita, kun en kerta muuhun pysty. Olen tottunut.

Koitan sitten etsiä jonkun, joka myöskään ei oikein pääse mukaan. Joukossa on aina joku ujo.

Se oli järkipuoli, mutta tunteista ja paniikista on vaikeampi päästä eroon. Koita tehdä asiat turvallisiksi. Pääsetkö välillä pitämään taukoa? Onko sulla esim. hauskan mummon kutomat villasukat? Mä turvaudun usein tällaisiin juttuihin. Lupaa itsellesi joku palkinto, kun selviät. Mieti, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, ja tee realistisia toimintasuunnitemia. Kun olet varautunut kaikkeen, ei ehkä niin pelota. Mä olen saanut voimaa entisen lemmikin yhdestä tavarasta. Se on pieni ja outo, mutta sellainen, että voin pitää sitä mukana. Sille lemmikille mä olin tärkeä ja se inhosi epäluotettavia ihmisiä. Se olisi inhonnut muakin, jos olisin paha. Se oli hieno otus.

Tässä maailmassa sun arvosi on kiinni jostain muusta kuin sosiaalisesta ja äärimmäisen pinnallisesta tilanteesta. Siinä ei mitata sua ihmisenä. Jos epäonnistut, oikeita seurauksia ei tule.

Mä olin joskus niin pelokas, etten joskus juuri poistunut kämpästäni pariin vuoteen. Sitten sain jotenkin itseni kuosiin. Koitin meditoida ja tein mielikuvaharjoituksia. Mietin ei tilanteita ja ajattelin sitä, mitä teen, jos pahin tapahtuu. Musta tuli lopulta vahva. Olen sittemmin joutunut onnettomuuspaikallekin, ja olin ainoa, joka kykeni toimimaan ja se olin minä, joka käskytti muita tekemään, mitä piti.

Joskus tuon tunteen kokemisestakin voi olla hyötyä. Joku muukin voi tuntea noin, ja jos huomaat sen, osaat auttaa sitä ihmistä tai ehkä tunnette myötätuntoa.

Laita joku mieluinen vaatekappale tai koru päälle, ota mukaan vaikka pehmolelu, johon voit hieroa nenääsi vessassa, jos sitä tuntuu, tee hätäsuunnitelmia ja anna itsellesi palkkio. Tuo tilaisuus on oikea juttu, josta tulet joskus ulos. Joskus typerätkin jutut rauhoittaa kummasti, ja suuressa paniikissa mikä vain typerä ja huomaamaton varmasti käy.

Purskahdin itkuun kun luin tämän.

Kiitos, kiitos, sinulle.

Ap

:)

Näistä jutuista selviää. Selviytyä voi monesta, ja monet selviytymiskeinot on huomaamattomia. Kunnon strategia auttaa. Ehkä ns. normaali ihminen ei joudu niitä niin miettiään, mutta mitä sitten?