Lue keskustelun säännöt.
Erosin n. vuosi sitten miehestäni ja en usko selviäväni tästä
26.11.2017 |
Joka toinen ilta haudon itsemurhaa. En ole kertonut kellekään tästä. En usko löytäväni enää koskaan yhtä hyvää miestä kuin mitä ex oli. Ex on jo uudessa suhteessa. Meni suhteeseen melkein heti eromme jälkeen. Meillä on yhteinen lapsi, joten joudun olemaan tekemisissä eksän kanssa.
Alkaa tuntua siltä, että on vain ajan kysymys milloin tapan itseni. Tosin, siihenkään minusta ei taida olla. Menetin elämänirakkauden, jolle en merkannut mitään, koska hän pystyi rakastumaan välittömästi uuteen naiseen.
Kommentit (44)
Minä halusin erota koska mies petti minua. Ja lopulta myös mies halusi erota. Koko juttu oli hänen juoni, jolla hän pääsi minusta eroon. Hän siis siirti kaiken vastuun minulle ja sai itse olla "jätetty". Tajusin tämän myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla ei olisi lasta, olisin tehnyt jo itsemurhan. Jos haen apua ja joudun hoitoon, menetän lapsen. Teen itsemurhan. Ymmärrättekö? Tästä tilanteesta ei ole ulospääsyä.
Loppujen lopuksi et tarvitse uutta miestä. Päästä irti siitä ajatuksesta. Tee omasta elämästäsi yksin ja lasten kanssa huippukiva ja onnellinen. Sitten joskus tulee joku kumppani vastaan. Mutta nyt löydä ensin onni itsestäsi.
Kauan olitte yhdessä, minkä ikäinen lapsi, rakastiko mies sinua?
Itsellä vähän sama tilanne. Edelleen rakastan lapseni isää (hän ei minua koskaan) ja hänellä jo uusia naisia. En haluaisi olla tekemisissä, mutta lapsemme vielä alle 1v, joten pakko olla. Uskon(toivon), että helpottaa, jos olemme mahdollisimman vähän tekemisissä. Olisiko se teille mahdollista? Jos sanot miehellekin, että tarvitset sitä ja saisitte sovittua siten, että ei tarvitsisi olla niin paljon tekemisissä. Auttaisiko se?
Meidän "erosta" 5kk ja edelleen tekee todella pahaa. Emme koskaan olleet yhdessä, mutta mies asui kanssamme ja olimme pitäneet tiukasti yhtä jo pitkän aikaa, joten edelleen tekee pahaa tieto, ettei se mies, ensirakkauteni, tule enää ikinä kuulumaan elämääni. Useina öinä edelleen itken, koska sattuu niin, mutta käperryn vain lähemmäs lastani (nukkuu vieressäni) ja muistutan itseäni mitä ihanaa, kaunista ja niin vilpitöntä elämässäni nyt on. En ole superäiti eikä lapseni muuttanut minua ihmisenä. Elämäni ei yhtäkkiä alkanut pyörimään lapseni ympärillä. Ei. Elämäni on edelleen omani, mutta nyt siihen kuuluu ihminen, joka on riippuvainen minusta ja aion tehdä parhaani, jotta hän olisi onnellinen. Kaikki päivät ei ole helppoja, suurin osa jopa ihan helvetillisiä (kuten sanoin, en ole mikään äiti-ihminen), mutta ikinä en aio hänen kanssaan luovuttaa. Hänen isänsä ei ehkä enää kuulu elämäämme, mutta en anna sen pilata meidän molempien elämää.
Ymmärrän, että tekee pahaa. Minulla myös, mutta lapseni vuoksi en aio antaa tälle pahalle ololle valtaa. En aio antaa sen voittaa. En aio sen antaa pilata lapseni elämää.
Olet mies etkä nainen, tiiäkkö miks ? Kukaan äiti ei kirjoita noin, lapsi menee kaiken edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että miheni rakasti minua, mutta olin väärässä. Minua ei ole oiekastananr rakastanut kukaan koskaan. Miten voisin itse rakastaa itseäni?
olen nainen, mutta ihan sama mitä ajattelette. ei mua oikeastaan kiinnosta teidän äitimyyttien hokeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla taitaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö..
Aiheuttaa hirvittävän paljon kärsimystä, suosittelen lämpimästi avun hakemista.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla ei olisi lasta, olisin tehnyt jo itsemurhan. Jos haen apua ja joudun hoitoon, menetän lapsen. Teen itsemurhan. Ymmärrättekö? Tästä tilanteesta ei ole ulospääsyä.
En ymmärrä miksi sulta vietäisiin lapsi jos haet hoitoa? Mene yksityiselle terapeutille/psykologille, eihän se mikään lasun paikka oo herranen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin hei.
Googlaa Alexandra Villarroel Abregon videoita.Ala huolehtia itsestäsi. Nyt.
Opettele rakastamaan elämää ja itseäsi.
Jos pakotat itsesi käymään treffeillä tuossa jamassa, vedät puoleesi vääriä miehiä.Ihminen ei saa sitä minkä haluaa eikä sitä minkä ansaitsee. Hän saa sen, minkä uskoo olevan itselleen riittävän hyvän. Parempaa hän EI saa, koska ei usko ansaitsevansa sitä.
Kun miettii tätä tarkoin, huomaa sen pätevän melkein kaikkeen elämässä (ei verisukulaisiin eikä sairauksiin).Tämä ei ole tyhjää puhetta. Tiedän tarkoin mitä koet.
Selitä tuo asia syvällisemmin. En ymmärrä tuota.
Googlaa videoita. Ymmärrätkö englantia.
Suomeksikin on hyviä kirjoja, mutta se on ihmisestä itsestä kiinni mikä kolahtaa.
Asian ydin on kuitenkin se, että alat itse huolehtia itsestäsi, kuin rakkaasta ystävästä.
Miten kohtelisit ystävää, jolla on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
MITÄ VITUN VÄLIÄ SILLÄ ON MIKSI SUHDE LOPPUI?!!!!
MÄ HALUN TAPPAA ITSENI
Saattaisi selittää miksi haet huomiota ja lohtua internetistä. Miksi mukamas haluat tappaa itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt oikeasti ihan sama miksi ero tuli ja kuka sen aloitti. Siitä on vuosi aikaa.
Menneet pitää unohtaa, ei niitä kannata ajatella yhtään. Se on ainoa keino sinun tapauksessa mennä eteenpäin. Tuossa mielentilassa on hyvä, että et ole vielä uutta suhdetta hankkinut. Ei ole valmis siihen. Älä ajattele ex-miestä ollenkaan, älä muistele yhteisiä aikojanne. Ole yksin, tee asioita yksin, sinkkuna.
Jos mielestäsi ei ole enää mitään menetettävää niin voit ihan hyvin kokeilla avun hakemista. Sitten voit ainakin olla itsellesi rehellinen ja sanoa kokeilleesi kaikkea. Nythän et ole vielä tehnyt mitään, ainoastaan todennut tilanteen.
Menet lääkäriin ja kerrot olostasi. Saat masennuslääkityksen joka helpottaa pahinta tuskaa ja epätoivoa. Pyydä keskusteluapua vaikka psykiatriselta sairaanhoitajalta. Keskustelun avulla saat selkiytettyä ajatuksiasi ja saat uusia näkökantoja. Ja jo pelkkä pahanolon purkaminen auttaa.
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka on tuossa tilanteessa.
Et menetä mitään hakemalla apua. Aseta vaikka aikatavoite että katsot mikä olo on kuukauden päästä tai puolen vuoden päästä.
Tee se lapsesi takia. Hän ansaitsee sen että hänen äitinsä edes yrittää! Kukaan ei voi koskaan korvata sinua hänelle.
Ja ei sinulta lasta viedä sillä perusteella että haet apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko epävakaata ihmistä rakastaa ollenkaan? Tuskin kukaan suostuu sellaisen kanssa parisuhteeseen?
Mitä järkeä elää, jos joutuu olemaan loppuelämän yksin.
Mä tiedän että jos haen apua niin ex vie minulta lapsen. Ja tiedän, että se on lopullinen tuhoni.
Vierailija kirjoitti:
Olet mies etkä nainen, tiiäkkö miks ? Kukaan äiti ei kirjoita noin, lapsi menee kaiken edelle.
Ei niin, eikä muutenkaan kuulosta pätkän vertaa uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin erota koska mies petti minua. Ja lopulta myös mies halusi erota. Koko juttu oli hänen juoni, jolla hän pääsi minusta eroon. Hän siis siirti kaiken vastuun minulle ja sai itse olla "jätetty". Tajusin tämän myöhemmin.
Ja minä tajuan että sepittelet satuja.
Vierailija kirjoitti:
Voiko epävakaata ihmistä rakastaa ollenkaan? Tuskin kukaan suostuu sellaisen kanssa parisuhteeseen?
Mitä järkeä elää, jos joutuu olemaan loppuelämän yksin.
Ei niin mitään.
Pane kone kiinni ja lopeta leikkiminen. Et sinä osaa kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten lohduttaa sua. Sulla on ainakin kauniit muistot entisen rakkaasi kanssa. Itse en ole koskaan elämässäni saanut ketään miestä johon olen ollut ihastunut tai rakastunut. Jos edes kerran elämässä saisi kokea millaista on olla oikeassa rakkaussuhteessa. Sulla on se kokemus, mulla ei. Vaali sitä.
Vihonviiminen neuvo jäädä vaalimaan ja vellomaan menneeseen suhteeseen ja muistoihin jonka takia on itsemurhan partaalla!
Jos haen apua, joudun hoitoon ja menetän lapsen. Sitten ainakin teen itsemurhan.