Erosin n. vuosi sitten miehestäni ja en usko selviäväni tästä

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin alkaa rakastamaan itseäni kun kukaan muukaan ei rakasta?

Tajusin nimittäin senkin, että olen ollut ex-miehelleni pelkkä taakka. Nyt hän on onnellinen kun pääsi minusta eroon. Ihmeen kauan hän kestikin minua.

Öö, sinun pitäisi ensin rakastaa itseäsi, ennen kuin joku muu voi rakastaa sinua. Miehesi on muuten läheis- ja pilluriippuvainen vässykkä, jos hyppäsi suoraan toiseen reikään.

Sen verran vielä, että se lapsi tarvitsee sinua, hakeudu hoitoon, jos oikeasti seinät kaatuu päälle.

Ja tuo itsesääli, ei ole tervettä sekään.

Jos ero tuli siksi, että mies petti, niin et menettänyt mitään. Parempia miehiä on maailma pullollaan, mutta yksinäänkin on kivaa. Ei mies ole välttämätön, eikä parisuhde ole välttämätön. Onneaan ei voi laittaa yhdenkään toisen ihmisen varaan, koska jos se toinen lähtee tai kuolee, niin mitäs sitten? Ihan kuin miehet, jotka kirjoittelee jatkuvasti, että elämä ilman p.llua ei ole mitään, niin samaa sarjaa on se, että ajattelee, ettei elämä ilman miestä ole mitään. Onpas, ilman seksisuhdetta pystyy hyvin elämään. Läheisyyttä saa muiltakin ihmisiltä, joiden kanssa ei ole seksisuhteessa. Seksihän tässä se erottava tekijä on, ja miehesi harrastikin sitä jo toisen kanssa, joten se, että hän harrastaa sitä toisessa osoitteessa ilman valehtelua, ei muuta oikeestaan mitään. Onni sulle, että mies lähti nyt, eikä kymmenen vuoden päästä. Valheessa ei ole mitään järkeä elää. Nyt siis osoita vihasi pettävää miestä kohtaan, äläkä itseäsi, kun kerran et ole tehnyt itse väärin pettämällä. Koska sitähän itsetuhoisuus on; vihaa, minkä osoitat sisäänpäin sen sijaan, että lasket sen ulos, minne se kuuluu. Vihaa miestä, ja sitten unohda koko turhake.

Ero ei oo sun ongelmas vaan läheisriippuvuus ja nollaitsetunto. Et pysty olemaan yksin. Hae näihin jo heti huomenna apua. Lähes jokainen meistä on joskus eronnut ja se sattuu aivan saakelisti, mutta ei siihen kuole tai tarvii sen takia tappaa itteään. Ja sulla on lapsikin, etkö hänelle anna mitään arvoa!?

Mun erosta on 3v ja nyt muutaman kk olen voinut sanoa, että olen ihan oikeasti päässyt siitä yli. Eli useampi vuos kuitenkin mennyt. Ex on ollut jo pitkään uudessa suhteessa, mitä siitä.

Vierailija kirjoitti:

En usko että lapsi hyötyy minusta mitenkään. Parempi hänen on ilman minua.

Oikeasti, ei minusta ole kenellekään mitään hyötyä. Maailma pääsee helpommalla kun minua ei ole olemassa.

Jos ihan aluksi vähentäisit tuota itsesäälin määrää edes vähän. Ja muista,sinä kuitenkin olet lapsesi äiti,ajattele sitä ennenkuin teet mitään peruuttamatonta.

Voimia sinulle