Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulle tulisi nyt puolisosi kanssa ero, menisitkö uuteen suhteeseen vai jäisitkö elämään yksin?
26.11.2017 |
Mä mielelläni jäisin yksineläjäksi. On tää miehen kanssa samassa taloudessa elämä semmosta hullunmyllyä ja jatkuvaa toisten jälkiä siivoamista, niin mikään ei olisi tämän jälkeen ihanampaa kuin yksin asuminen jossain kivassa pienessä kerrostalokämpässä.
Ihana hiljaisuus, ihana rauha, ihana siisteys!!! 🤗
Kommentit (93)
Meillä takana pitkä parisuhde, joka kestänyt jo 20 vuotta, teini-iästä asti. Jos nyt erottaisiin, niin varmasti haluaisin olla yksin (ja osittain tietysti lasten kanssa) ilman parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin melko varmasti yksin, koska ikäiseni miehet ottavat mieluummin hieman nuorempia vaimoja. Yksinäisyys ei varsinaisesti olisi oma valinta eikä se toisi mitään uutta ja ihmeellistä. Molemmissa avioliitoissani olen ollut itsenäinen ja meillä on ollut täysin omat rahat yms, joten sellainen vapaus on minulle tuttua jo nyt.
Olisin yksin, koska en pystyisi etsimään ketään uutta pitkään aikaan. Ehkä jotain ei niin vakavaa saattaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kodista en luopuisi eli suhde olisi etäsuhde. Kiitos ei enää sukkien keräämistä lattialta. Enkä usko, että monikaan mies suostuisi siihen, että rahatalous olisi kokonaan erillään, kumpikaan ei maksa toisen puolesta mitään.
Mä en enää sukkia keräile lattioilta/tasoilta. Annan olla ne siellä, mihin mies on tiputtanut. Jos haluaa että ne pestään, kiikuttakoon itse pyykkikoriin asti. Ap
Vähän hassu kyskymys, koska suurimmalla osalla vanhemmista naisista ei ole mitään mahdollisuuksia parisuhteeseen. Naisia on määrällisesti enemmän, mikä vielä korostuu kaupungeissa. Suurin osa miehistä on varattuja ja ne, jotka eivät ole, ovat usein jo sairaita, alkoholosoituneita, luottotiedottomia tai muuten parisuhteeseen soveltumattomia. Harvat kelvolliset ja vapaat eivät halua pariutua vaan hypellä kukasta kukkaan, koska se on mahdollista.
Sukupuolet ovat kääntyneet päälaelleen sitten nuoruusvuosien, jolloin naiset joutuvat innokkaampia kilpakosioita kauemmas hätistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin tyytyväisenä elämään yksin. Nauttisin rauhasta ja omasta vapaudesta. Olisin onnellinen siitä tasapainoisuuden tunteesta ja mielenrauhasta, kun saisin laittaa oven takanani kiinni ja jättää kaiken hälinän/ vastuun ulkopuolelle. Ei tarvitsisi enää kokea riittämättömyyden tunnetta ja arvostelua, eikä repiä itseään joka suuntaan, superihmisen mittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut jätettiin 2kk sitten. Ei tässä tuskassa ja surun murtamana edes jaksa miettiä toisia miehiä. Olimme yhdessä 25v. Hän on ensirakkauteni ja paras ystäväni. En tiedä miten selviän.
Menisin tietenkin uuteen suhteeseen. Nautin parisuhteista, ja ne tekevät elämästäni parempaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo eronnut. Kaipaisin kyllä kumppania, mutta ei niitä enää oikein ole tarjolla neljävitoselle rumilukselle.
mina en oleeronnut viela koska en ole saanut viela papereitakaan ja toisaalta olisin saanut juhan takaisin mutta en enaan huolinut kun metti liian kauan etta pitakaa by joku guolta juhasta etta saisin elaa omaa elamaani rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta yksin, saisi nukkua, pelata, siivota ja urheilla ja tehdä työt vaikka aamuyöstä, miten itse haluaa. Seksiä varten mies olisi tervetullut kylään.
Tietysti jäisin yksin siihen saakka, kunnes mahdollisesti löytäisin ihmisen jonka kanssa haluaisin elää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainoastaan miettinyt, vaan jätin vaimoni ja nautin täydellisesti elämästä. Saa olla omissa oloissa, eikä tarvitse yhtään kuunnella kiukuttelua.
Vaikea sanoa. Ollaan oltu naimisissa yli 20 vuotta ja toivon, ettei eroa tule, mutta jos niin kävisi niin en voi tietää törmäänkö johonkuhun todella mukavaan kumppaniin. Nykyiseen olen ainakin kauhean tyytyväinen.
En etsisi uutta. Jos tästä suhteesta eroan niin muutan pohjoiseen johonkin kyläpahaseen ja nautin yksinäisyydestä. Jos sattumalta joku löytyy vaikka kauppareissulla niin löytykööt, mutta en käyttäisi mitään deittisovelluksia yms.
En usko, että haluaisin uutta suhdetta, luulen, että nauttisin vain siitä, ettei tarvitse piitata enää kenestäkään muusta kuin itsestä. Missään tapauksessa en muuttaisi yhteen suhteen kanssa - luulen.
Mutta tiedän kyllä, että jopa omia tunteitaan on vaikea ennustaa, eikä sitä välttämättä tiedä, miten toimisi ja ajattelisi jos asiat olisivat kokonaan toisin. Sitä saattaisi ajatellakin toisin. Ehkei se olisikaan ihanaa vapautta ja velvoitteettomuutta, vaan yksinäistä tylsyyttä.
En menisi uusiin naimisiin, yksi kerta riittää hyvin. Nykyistä liittoa on 21 vuotta takana.
Vaimoni on asettanut riman epäreilun korkealle mitä seuraaviin tarjokkaisiin tulee.
En oikein tiedä, en nyt ottaisi ainakaan ensimmäistä vastaantulijaa vaan nauttisin siitä että saa tehdä mitä itseä huvittaa. Mutta voi olla että myöhemmin alkaisin kaipaamaan seuraa vapaailtoihin. Sellainen "poikakaveri" jolla olisi ihan oma koti olisi varmasti täydellisin vaihtoehto, sen kanssa voisi viettää aikaa iltoja ja viikonloppuja mutta olisi silti omaa tilaa.
Kyllä olisin itsekseni. Ollut 11 vuotta suhteessa ja ikää 28 vuotta, lapsuuden kodista muuttanut poikaystävän kanssa yhteen eli en päivääkään ole elänyt itsenäisesti.