Miksi aina sanotaan että eron jälkeen pitää olla yksin?

Toisen käyttö laastarisuhteena, tunteiden kanavointi tiedostaen ”väärään” kohteeseen ja itsekäs motiivi (lohtu) hengata jonkun kanssa on _hyväksikäyttöä_. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksin pitää olla eron jälkeen, sillä ihan varma on, että kummassakin on silloin vikaa, kun ero tulee. Eroa ei voi laittaa vain toisen syyksi. Silloin pitää tarkastella itseään ja toimintatapojaan, että minä minä voisin tehdä toisella tavalla ja oppia itsestäni, jotta seuraava suhde säilyy.

Voi se tarkastelu olla sitäkin, että miksi minä vedän aina puoleen tietynlaisia (vaikka etäisiä/epäluotettavia) ihmisiä, mitä tarvetta yritän itsessäni täyttää.

Kun tämän löytää ja tiedostaa, niin pystyy valitsemaan tulevaisuudessa toisin. Jos ei tiedosta, niin kaava jatkuu.

Koska yleensä ajatellaan, että parisuhteessa molemmat ansaitsevat tulla huomioiduksi, rakastetuksi ja halutuksi oman itsensä takia, eikä sen takia, että toinen tarvitsee nyt vain äkkiä jonkun. 

Kysyit, eikö ihminen voi eheytyä toisen ihmisen kanssa. Ei. Silloin se eheyttäminen on riippuvaista siitä toisesta ihmisestä eikä käsittele asiaa itsesi kohdalla ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut nyt yksin kohta vuoden ja jos vain saisin kumppanin, ottaisin sen.

Olen jatkuvasti masentunut, vaikka minulla on ystäviä ja näen heitä usein. Tämä yksinäisyys repii minua.

Ex-mies alkoi seurustella heti eromme jälkeen ja hän teki kyllä viisaasti. Hän ei joudu kestämään tätä repivää yksinäisyyttä, näitä masentavia, yksinäisiä aamuja 😢

Ehkäpä juuri siksi, että oppisi olemaan yksin olematta yksinäinen. Muuten on vaarana, että haluaa toisen vierelle vain, ettei olisi yksinäinen, ei sen toisen ihmisen takia. Sellainen suhde ei ole terve ja jos toinen ei myös ole läheisriippuvainen, alat helposti tuntua hänestä riippakiveltä. Tietysti tämä yksin oleminen ei ole kaikille ongelma, jolloin tuo neuvo ei sinänsä ole tärkeä. Mutta sinun tapauksessasi ainakin kuulostaa nimenomaan siltä, että sinun pitäisi oppia olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Siis väittääkö joku oikeasti että ihminen on luotu olemaan yksin?

Väitätkö että ihminen on yksin kun hän ei ole parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pitää osata olla yksin ja rakastaa itseänsä sellaisena kuin on, että voi eheytyä ja jatkaa sitten toisen ihmisen kanssa kaatamatta kaikkea paskaa hänen niskaansa.

Eikö sitä voi eheytyä sitten parisuhteessa? Eikö itseään voi osata rakastaa sellaisena kuin on jo eron jälkeen? Miksi oletetaan, että eron jälkeen ihmiset eivät osaa rakastaa itseään sellaisena kuin ovat? En ymmärrä

Kyllä voi. Mä erosin ja 2 viikon päästä olin treffeillä, kun erosta kuullut työkaveri pyysi. Ollaan oltu yhdessä nyt 5 vuotta enkä oo kertaakaan eroani hänelle tilittänyt vaan eheydyin ihan omassa pikku päässäni suhteen alussa.

Tekee hyvää. Sanon kokemuksesta.

Hypin ennen suhteesta toiseen. Ei ollut kuukauttakaan usein väliä suhteissa. Itse suhteet kesti 1-2v. Seurustelun aloitin jo 16-vuotiaana.

Kun erosin taas suhteesta 22-vuotiaana, huomasin että kuinka poikki olin enkä oikein osannut olla yksin. Ahdisti todella paljon. Lopulta aloin kuitenkin tottumaan ja ymmärsin että on paljon parempi olla yksin kuin suhteessa josta ei saa tarpeeksi hyviä asioita. Olin 2v yksin kunnes tapasin miehen josta olin aina haaveillut. Meillä on ihan samanlaiset arvot,ajatukset, toiveet tulevaisuuden suhteen. Me vaan sovitaan yhteen tavalla jolla en uskonut että voisin sopia kenenkään kanssa.

Jos en olisi ollut tuota kahta vuotta yksin, en usko että olisin voinut olla valmis elämäni miehelle. Ja sitten oppi myös olemaan vaativampi kumppanin suhteen. Jos pelkää yksinoloa niin sen helpotukseksi tulee valittua usein se ensmänen vaihtoehto...