En halua mieheni lähtevän pikkujouluristeilylle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseen ei tarvita sellaista että parisuhteessa olisi jotakin vikaa. Siihen tarvitaan vain tilaisuus ja alkoholia. Miettiköön ihan jokainen ensiksi, onko valmis luopumaan puolisosta ja lapsista sillä niin siinä tulee käymään. Pettäjä yleensä katuu ja kärsii jälkeenpäin mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa.

Ilmeisesti olet kovin nuori. Et ole valmis parisuhteeseen tuolla ajatuksella.

Heh, pikkusen pieleen meni. Olen jo eläkeikäinen, parisuhteeni on kestänyt 35 vuotta. 

No menee se elämä noinkin, neljän seinän sisällä kökkiessä kahdestaan.

No taas osuit mahdollisimman kauas. Onpa sinulla urautuneet käsitykset. Ei mitään realismia. 

No, mä en ainakaan halua tuollaista elämää mitä sulla on. Mä haluan välillä mennä työkavereiden ja kavereiden kanssa ulos tuulettumaan. Ja niin menee myös mieheni. Ei ole luottamuspulaa. Minulla eikä miehelläni ole mitään tarvetta pettää kännissä tai selvinpäin, koska olemme hyvä ja rakastava tiimi yhdessä.

Elämästäni kerroin vain että olen iäkäs ja minulla on pitkä parisuhde. Sanoisin että elämänkokemusta on myös. Huomaan että ihan keksit minulle elämän jota voit mollata. Helpottaisko jos paljastaisin että meillä on aina käyty kavereiden kanssa viihteellä niin erikseen kuin yhdessä?

Aika rohkeasti puhut nyt miehesi puolesta, olen elämäni aikana törmännyt useisiin eroihin jotka ovat tulleet ihan puskista. Syynä miehen pettäminen.

Etkös juuri kertonut, että se johtaa väistämättä luopumiseen puolisosta ja lapsista "sillä niin siinä tulee käymään". Joko tämä väitteesi ei ole totta, tai sitten kertomasi oma elämäntyylisi ei ole totta, sillä näissä on ristiriita.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Yli 10v yhdessä kirjoitti:

:D :D :D

Ei tälle keskustelulle voi ku nauraa...

Meillä on 3 lasta, vanhin 5v ja juuri eilen palasi mies pikkujouluristeilyltä... eikä mulle tullu ees mieleen vetää tuollasta draamaa... muistutin vaan että tuo mulle ja lapsille suklaata tuliaisiks...

Kyllä mäkin reissaan ilman miestä ja lapsia enkä ikinä sallis miehen rajottavan mua... yhdessä toki sovitaan, ettei ole päällekkäisiä menoja ja lapsien hoito järjestetty...

Jos et ole koskaan itse joutunut petetyksi, tai pettänyt itse tai kukaan ystäväsikään ei ole moista koskaan kokenut, niin ymmärrän hyvin vahingonilosi.

Miten tuon saa väännettyä vahingoniloksi?

Pikkujoulut on iha oma juttunsa. Niissä sattuu ja tapahtuu asioita joita kadutaan ja hyssytellään. Jos paikka mahdollistaa vapaan seksin harrastamisen esim hotellihuoneessa tai hytissä ja ei tarvitse mennä kotiin yöksi, kasvaa riskit kymmenkertasiksi. Puhun kokemuksesta. Se on tietty porukka joka näissä tämäntyylisissä pikkujouluissa käy mikä lisää edelleen riskiä.

Itse en menisi koska se loukkaisi puolisoani todella paljon. Tiedän että pääsisin kyllä

Vierailija kirjoitti:

Pikkujoulut on iha oma juttunsa. Niissä sattuu ja tapahtuu asioita joita kadutaan ja hyssytellään. Jos paikka mahdollistaa vapaan seksin harrastamisen esim hotellihuoneessa tai hytissä ja ei tarvitse mennä kotiin yöksi, kasvaa riskit kymmenkertasiksi. Puhun kokemuksesta. Se on tietty porukka joka näissä tämäntyylisissä pikkujouluissa käy mikä lisää edelleen riskiä.

Itse en menisi koska se loukkaisi puolisoani todella paljon. Tiedän että pääsisin kyllä

Minäkään en menisi ja en haluaisi miehenikään menevän. Laiva täynnä yksinäisiä juhlijoita ei oikein kuullosta kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseen ei tarvita sellaista että parisuhteessa olisi jotakin vikaa. Siihen tarvitaan vain tilaisuus ja alkoholia. Miettiköön ihan jokainen ensiksi, onko valmis luopumaan puolisosta ja lapsista sillä niin siinä tulee käymään. Pettäjä yleensä katuu ja kärsii jälkeenpäin mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa.

Ilmeisesti olet kovin nuori. Et ole valmis parisuhteeseen tuolla ajatuksella.

Heh, pikkusen pieleen meni. Olen jo eläkeikäinen, parisuhteeni on kestänyt 35 vuotta. 

No menee se elämä noinkin, neljän seinän sisällä kökkiessä kahdestaan.

No taas osuit mahdollisimman kauas. Onpa sinulla urautuneet käsitykset. Ei mitään realismia. 

No, mä en ainakaan halua tuollaista elämää mitä sulla on. Mä haluan välillä mennä työkavereiden ja kavereiden kanssa ulos tuulettumaan. Ja niin menee myös mieheni. Ei ole luottamuspulaa. Minulla eikä miehelläni ole mitään tarvetta pettää kännissä tai selvinpäin, koska olemme hyvä ja rakastava tiimi yhdessä.

Elämästäni kerroin vain että olen iäkäs ja minulla on pitkä parisuhde. Sanoisin että elämänkokemusta on myös. Huomaan että ihan keksit minulle elämän jota voit mollata. Helpottaisko jos paljastaisin että meillä on aina käyty kavereiden kanssa viihteellä niin erikseen kuin yhdessä?

Aika rohkeasti puhut nyt miehesi puolesta, olen elämäni aikana törmännyt useisiin eroihin jotka ovat tulleet ihan puskista. Syynä miehen pettäminen.

Kyllä, rohkeasti puhun ja rehellisesti. Kaikki pariskunnat eivät petä, ei vaikka olisi tilaisuuksiakin. Mikään ero ei tule puskista. Jos pettää, niin silloin ei ole luottamusta, kunnioitusta eikä arvostusta toista kohtaan. Ja tällaisen parisuhteen kuulukin päättyä.

Komppaan ensimmäistä kirjoittajaa. Niin pitkään sitä on idealisti kun se puskista tulo tapahtuu ja toisen petos selviää itselle. En tietenkään väitä että täysin uskollisiakin ihmisiä ei olisi, mutta väitän että kukaan ei voi oman puolisonsa kohdalla olla ihan satavarma siitä että mitään muita vipinöitä ei olisi. Oma puolisoni on sellainen, että varmaan aika moni tuttavakin olisi ollut menemään suunnilleen valalle siitä että hän on luotettava eikä toisten perään katsele.  Minä olin siitä aivan varma. Ja olen tuntenut hänet 25 vuotta josta olemme olleet yhdessä 22. Nyt sitten olemme puolen vuoden verran keräilleet sirpaleita. Kukaan ei ole täydellinen. Ja tietty epävarmuus elämässä täytyy vaan kestää.

Ei tietenkään voi olla varma, mutta ei mielestäni kuulukaan. Kuka tahansa voi pettää eikä se edes tarkota, että parisuhteessa on mitään vikaa. Ylivoimaisesti suurin syy pettää on vaihtelunhalu. Mieti jos söisit itse vain yhtä ruokaa - vaikka se lempiruokaa olisikin - vuosikaupalla ja tulee tilaisuus kokeilla jotain muuta. Uteliaisuus ja kokeilunhalu ovat ihmiselle luonnollisia piirteitä.

Jos omaan elämään ei tule mitään vaikutusta millään muotoa risteilyn jälkeen niin en todella välitä, onko mies nyt pettänyt vai ei. Sen asian pohtiminen ei ole sen arvoista.

Juu juu, en ole mitenkään eri mieltä kanssasi. Reagoin siihen kun jotkut vähän ylemmyydentuntoiseenkin sävyyn kertovat että heidän puolisonsa eivät ikinä kuuna kullan valkeana voisi pettää. Ja että jos niin kävisi niin suhde ei olisi enää minkään arvoinen. Totuus kun on se, että kyllä niin voi käydä, vaikk ei uskoisikaan. Minulle asia selvisi niin että mies itse kertoi, pitkällä viiveellä tosin. Sillä oli todella ollut elämäämme vaikutusta koko sen ajan kun hän oli sitä huonolla omallatunnolla salaillut. Monessa tapauksessa että siitäkin voi kuitenkin selvitä, kuten uskon meille käyvän.

Sinänsä tuo ruokavertaus on kyllä mielestäni aika banaali. 

Olisi aika mielenkiintoinen keskustelu kotona kun kertoisin että tänä vuonna lähdenkin pikkujoulubileisiin laivalle. Luulen että hetken mietittyä saisin asustella kesämökillä (näin kävi kerran kun lähdin poikaporukalla Viroon) ja sattuihan siellä kaikenlaista tosin :)

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi ja tein päätöksen että mun mies ei pikkujoululaivalle lähde. Jos menee niin ei tarvitse tulla takaisin.

Se on mun päätös ja muut vapaamieliset saa tehdä kuten haluaa. Olen aina ollut mustasukkainen ja epävarma ja tämä laivahomma menee yli ja kovaa

Tunnen sympatiaa ja tuen sinua päätöksessäsi. Toivottavasti miehesi rakastaa sinua ja tulee järkiinsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi ja tein päätöksen että mun mies ei pikkujoululaivalle lähde. Jos menee niin ei tarvitse tulla takaisin.

Se on mun päätös ja muut vapaamieliset saa tehdä kuten haluaa. Olen aina ollut mustasukkainen ja epävarma ja tämä laivahomma menee yli ja kovaa

Tunnen sympatiaa ja tuen sinua päätöksessäsi. Toivottavasti miehesi rakastaa sinua ja tulee järkiinsä

Samoin. Pystyn samaistuman tunteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun läpi ja tein päätöksen että mun mies ei pikkujoululaivalle lähde. Jos menee niin ei tarvitse tulla takaisin.

Se on mun päätös ja muut vapaamieliset saa tehdä kuten haluaa. Olen aina ollut mustasukkainen ja epävarma ja tämä laivahomma menee yli ja kovaa

Tunnen sympatiaa ja tuen sinua päätöksessäsi. Toivottavasti miehesi rakastaa sinua ja tulee järkiinsä

Samoin. Pystyn samaistuman tunteeseen

Ymmärrän hyvin vaikka mies olenkin. Yrittäkää sopia ettei mene joulu piloille

Onko se nyt niin kamalaa jos jää yhden vuoden pikkujoulut menemättä toisen mieliksi? Onko ne sen arvoiset että kannattaa riskeerata jopa parisuhde? Ei minusta.

Mä en käsitä tuota laivalla panemishysteriaa... Minä en ole ikinä pannut laivalla edes sinkkuaikoina, vaikka varmasti jotain yrittäjää on joskus voinut ollakin. Eivät kaikki sinne todellakaan mene paneskelemaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 10v yhdessä kirjoitti:

:D :D :D

Ei tälle keskustelulle voi ku nauraa...

Meillä on 3 lasta, vanhin 5v ja juuri eilen palasi mies pikkujouluristeilyltä... eikä mulle tullu ees mieleen vetää tuollasta draamaa... muistutin vaan että tuo mulle ja lapsille suklaata tuliaisiks...

Kyllä mäkin reissaan ilman miestä ja lapsia enkä ikinä sallis miehen rajottavan mua... yhdessä toki sovitaan, ettei ole päällekkäisiä menoja ja lapsien hoito järjestetty...

Jos et ole koskaan itse joutunut petetyksi, tai pettänyt itse tai kukaan ystäväsikään ei ole moista koskaan kokenut, niin ymmärrän hyvin vahingonilosi.

Miten tuon saa väännettyä vahingoniloksi?

Alapeukuttajilla on tähän ilmeisesti selitys?

Eihän toista voi estää jos oikeasti itse haluaa mennä.. Meillä näillä reissulla ei käy kumpikaan, koska kummallekin tulisi pahamieli, jos toinen menee yksin. Yhdessä mennään jos mennään. Kelle sopii mikäkin ratkaisu. Meillä ei tarvetta mennä hakemaan vaikeuksia parisuhteeseen, koska kaikkihan sen tietää minkälaisia suurinosa ihmisistä risteilyllä/(tai vaikka ihan baarissakin) on.. Meidän yhteinen sääntö on myös; yöksi kotiin! 😌

Oma mieheni kertoi ihan totuuden noista firmojen risteilyistä.. siellä on kuulemma ne muutamat miehet jotka joka vuosi pettävät ja vielä avoimesti. Kieli pitkällä odottavat risteilyä jo kuukausia ennen kuin h-hetki koittaa.. itse en miehelleni lupaa risteilyyn antanut koska ei hän antaisi minullekaan lupaa. Tasoissa siis ollaan ja ilman stressiä.

En mäkään halua, että ukko menisi pikkujouluihin ja toivon että tulisi synnärille lähtö just silloin.

Olen saanut kuulla että työpaikkansa sihteeri on kova syömään kuormasta ja ukolla on, tosin ennen minun kuvioihin tuloa, ollut säpinää kyseisen naikkosen kanssa.

En tiedä lähtiskö ukko munahaukan mukaan mitään touhuamaan mutta kumminkin pistää miettimään kaikenlaista :/

Vierailija kirjoitti:

En mäkään halua, että ukko menisi pikkujouluihin ja toivon että tulisi synnärille lähtö just silloin.

Olen saanut kuulla että työpaikkansa sihteeri on kova syömään kuormasta ja ukolla on, tosin ennen minun kuvioihin tuloa, ollut säpinää kyseisen naikkosen kanssa.

En tiedä lähtiskö ukko munahaukan mukaan mitään touhuamaan mutta kumminkin pistää miettimään kaikenlaista :/

No jos synnärille lähtö on samoihin aikoihin, niin se on kyllä aika hyvä syy toivoa että toinen ei lähde mihinkään laivalle. Ottamatta kantaa muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos olisikin toisinpäin eli nainen olisi lähdössä hotelliviikonlopuksi tai laivaristeilylle viettämään pikkujouluja? Onko se sitten ihan ok myös?

Just. Jokaisella  meillä on työpaikassa se työkaveri, yleensä nainen, joka ei ikinä osallistu mihinkään firman vapaa-ajan tilaisuuksiin. Vuosien työkaveruuden mittaan on vähitellen selvinnyt, että taustalla on mustasukkainen mies, joka ei päästä. Erityisesti naiset usein erehtyvät pitämään tätä vartiointia rakkautena.

Itse aiheeseen, kokemus opettanut, että henkilökunnan laivaristeilyt ja lasketteluviikonloput ovat melkoisia parinvaihtotilaisuuksia enkä oikein muutenkaan allekirjoita niiden hyötyä tai tarpeellisuutta kenellekään.

Niinpä, kosto se varmaan auttaakin, voihan hitto näitä aivoituksia, en ymmärrä.

Mua ei haittaisi, jos mies kävisi työporukalla tuollaisella reissulla. Ikävä tulisi, mutta kyllä sitä nyt vakaassa parisuhteessa kestää hetken olla erossakin. Ja kuitenkin kun meidän suhteessa vallitsee täysi molemminpuolinen luottamus, en jaksaisi pelätä mitään pettämistä.

No joo, ehkä mua helpottaa myös se ajatus, että oma mies on vähän alle 30-kymppinen ja työpaikkansa naiset ovat kaikki jo lähempänä, tai yli 50-kymppisiä.xP Mutta silti, laiva olisi varmaan täynnään nuoria naisia, mutta en ole mustasukkaista sorttia. Joku muukin täällä kommentoi, että ollaan yhdessä vapaaehtoisesti ja pettäminen olisi merkki siitä, että jotain suhteessa on pielessä.