Saatteko naiset vielä 30-vuotiaana ihailevia katseita miehiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on niin äärimmäisen yksinkertaista, että melkein itkettää: hame päälle vain.

Verkkosukkahousut nyt on vitsi, mutta jos haluaa aiheuttaa sydänkohtauksia ja hengityskatkoksia, ne sitten lisäksi.

Kompsis. Hameella tuntuu saavan myös herrasmieskohtelua. Toki sitä kannattaa sitten arvostaakin.

Sekin on jännä juttu, että kesällä normaalinpituiset sortsit jalassa juuri kukaan ei vilkaisekaan, mutta samanpituinen hame vetää katseita puoleensa. (En siis puhu mistään superlyhyistä persesortseista.)

Olen saanut niitä aina.. keski-iän kynnyksellä oikeastaan vieläkin enemmän. Ja nuorilta miehiltä erityisesti. Tosin kaikenikäisiltä. Kyllä minäkin kiinitän viehättiviin ihmisiin huomiota, vaikka olisivat 80v.

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin saada ensimmäistä kertaa huomiota vasta kolmekymppisenä. Vaihdoin puketumisen naisellisemmaksi ja kohotin itsetuntoani. Mielestäni kyseessä on enemmän asenteesta kuin ulkonäöstä. Mulla on nyt paljon naisellisempi olo ja ajattelen, että se näkyy.

Varmaan molemmilla on merkitystä. 

En muista koskaan juuri saaneeni ihailevia katseita.Nuorena kun laittauduin sain kyllä limaisia katseita, joista tuli halpa olo.Jos taas kuljin naturellina sain sellaisia yökötys katsaita ja huuteluja.

Toivoin olevani näkymätön.Nykyisin olen.Hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on niin äärimmäisen yksinkertaista, että melkein itkettää: hame päälle vain.

Verkkosukkahousut nyt on vitsi, mutta jos haluaa aiheuttaa sydänkohtauksia ja hengityskatkoksia, ne sitten lisäksi.

Kompsis. Hameella tuntuu saavan myös herrasmieskohtelua. Toki sitä kannattaa sitten arvostaakin.

Mut eikö ole aika ärsyttävää, että se on siitä kiinni, onko näkyvissä sääret vai ei?

Eivätkö miehet tajua, että naisella on sääret, vaikka hänellä olisikin parhaillaan farkut päällä?

¨

Olen se ketjun hippitäti, aina hameessa, paitsi metsässä, kalassa ja vaelluksella. Kohtaan 1 vastannevat minua paremmin myös housuja käyttävät naiset ja kohtaa 2 täytyy kysyä miehiltä. Minusta kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat aina hieno asia, enkä ole vielä sellaisesta osannut ärsyyntyä, päinvastoin.

(Kuulostan 88-vuotiaalta. Siihen on vielä 50 vuotta.)

Minä en ainakaan huomaa mitään katseita ja on hyvin mahdollista että ei minua kukaan katsokaan. Miten edes erottaa ihailevan katseen?

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on niin äärimmäisen yksinkertaista, että melkein itkettää: hame päälle vain.

Verkkosukkahousut nyt on vitsi, mutta jos haluaa aiheuttaa sydänkohtauksia ja hengityskatkoksia, ne sitten lisäksi.

Kompsis. Hameella tuntuu saavan myös herrasmieskohtelua. Toki sitä kannattaa sitten arvostaakin.

Sekin on jännä juttu, että kesällä normaalinpituiset sortsit jalassa juuri kukaan ei vilkaisekaan, mutta samanpituinen hame vetää katseita puoleensa. (En siis puhu mistään superlyhyistä persesortseista.)

Hm, tästä en tiedä, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Omat helmani ovat vähintään polveen, shortseja en edes omista. Voisi myös kuvitella, että kesällä ihmiset katselevat ehkä muutenkin enemmän toisiaan?

Minulla loppui huomion saanti joskus 30-34 - vuotiaana. Kyllähän se oli hieman ahdistava elämänvaihe. Nyt oon 50 ja jo tottunut.

Hah, en ajatellut muuttua näkymättömäksi missään iässä.

Jännä, että minä en ole koskaan huomannt katseiden hiipuvan. Itseasiassa vain lisääntyvän iä n myötä, kun alkaa levät niinsanotust itsessään. Tosin en ole koskaan edes hakenut mitään ihailevaa katsetta. Se on vain luonnostaan langennut osakseni. Vaikka se on ollut varsinkin nuorempana kiusallistakin.

Ne jotka hakevat ihalua, tuskin saavatkaan sitä osakseen.  Mot.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan huomaa mitään katseita ja on hyvin mahdollista että ei minua kukaan katsokaan. Miten edes erottaa ihailevan katseen?

N24

Ihaileva katse on pitkä, viipyilevä, selvästi sinuun kohdistettu, "kutsuva" ja vähän kysyvä. Kun huomaat sen, siihen saattaa liittyä silmän isku, hymy, hatun kohotus, sana vau tai joku muu ele. 

Pidän ihan mahdollisena, että jos olemus vaikuttaa sekä aika kiltiltä, tasapainoiselta että sopivasti, mutta ei liian, itsevarmalta, näitä katseita saa vähän enemmän, halusi niitä tai ei.  Kuten täältä on saatu lukea, niin miehenä olokaan ei ole niin helppoa.  

Omalla kohdallani oletan, että joku tavassani olla ja liikkua kertoo, että en ole koppava, en nolaa, en ahdistu tai mene paniikkiin ja suhtaudun arvokkuudella, saatan hymyillä iloisesti tai kiittää kohteliaisuudesta, vaikken tietenkään (olen varattu) jatka peliä.

Niihin alistaviin härskeihin katseisiin, joiden tehtävä on ihan toinen, saada olo tuntumaan epämukavalta ja kertoa, että naisen paikka on jossain maanraossa. Ne vain pyrin unohtamaan. Ja ne onneksi vähenevät tässä iän karttuessa, kiitos siitä jokaiselle ikävuodelle.

Pointtini nyt ei ole kertoa, miten hurmaava olen miesten mielestä, vaan tuoda esiin se, että kyse on tavasta olla ja varmaan jostain sanattomasta viestinnästä, joka herättää kiinnostusta, mutta ei pelota, ei missään nimessä vain ulkonäöstä ja pukeutumisesta. Vaikka tietenkin ulkonäöllä ja pukeutumisella on tässä joku osuus, kun nyt puhutaan sanattomista tilanteista ihan tavallisissa julkisissa tiloissa täällä koti-Suomessa. 

En oo ikinä saanut ihailevia katseita. Pari kertaa taisi joku vanha mies vislata perään, kun olin teini, mutta siinä kaikki. Olen aina ollut näkymätön. N37

Olen mies ja katson mielelläni 70-80-luvuilla syntyneitä naisia,joskin omani on 80-luvulta. Itse olen syntynyt 19..-luvulla.

Realisti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 58 v nainen ja saan vieläkin katseita kaiken maailman limanuljaskoilta. Kadulla ja autoista huudellaan perään ja vihelletään, mikä on tosi vaivaannuttavaa.

Olin nuorempana tosi kaunis, vieläkin olen suht ok. Minusta on ihanaa vanheta ja muuttua ns. huomaamattomaksi.

Mun on todella vaikea uskoa tätä "kadulla ja autoista vihelletään". Olen päältä viiskymppinen äijä, enkä muista koskaan todistaneeni Suomessa tälläistä tilannetta (ulkomailla kyllä). Ja en ole elänyt erakkona maalla, vaan ihan isohkoissa kaupungeissa Suomen mittapuulla. Joten, joko on olemassa rinnakkaisia todellisuuksia, tai sitten kyse on todella vahvasta liioittelusta.

Tod.näk. mt-ongelmainen, joka kuvittelee asioita ja elää omassa todellisuudessaan. Näitä näkee aina välillä.

Jaaa-a, ei sitä ole tähänkään ikään (27) asti saanut mitään ihailevia katseita. Tuskin sitä saa vanhemmitenkaan. Olisihan se kiva olla joskus haluttu.