Lue keskustelun säännöt.
Mielialalääkkeet ja toive parisuhteesta
25.11.2017 |
Kusettaako silloin kumppanikandidaattia, jos ei kerro ekoilla treffeillä syövänsä mielialalääkettä? Kaikilla näillä palstoilla etsitään täydellistä miestä tai naista niin mitä ajatuksia herättää ihminen, joka syö ahdistukseen lääkettä? Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin lääkitä itseään alkolla tai miedoilla huumeilla tai rypeä siinä ahdistuksessa ja masennuksessaan.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kattelis hetkeäkään ketään, joka olis niin ahdasmielinen, että jotkut ahdistuslääkkeet olis deal breaker.
Ei ole ahdasmielisyyttä haluta, että kumppani on päästään terve.
Ahdistus on tunne. Se ei tee kenestäkään mielisairasta.
Kuka haluaa ahdistuneen kumppanin, jos terveitäkin on tarjolla? Tuskin edes toinen ahdistunut.
Lääke poistaa ahdistuneiduuden, eikä se tervekään välttämättä ole tasapainossa tai aah itse ihanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kattelis hetkeäkään ketään, joka olis niin ahdasmielinen, että jotkut ahdistuslääkkeet olis deal breaker.
Ei ole ahdasmielisyyttä haluta, että kumppani on päästään terve.
Ahdistus on tunne. Se ei tee kenestäkään mielisairasta.
Kuka haluaa ahdistuneen kumppanin, jos terveitäkin on tarjolla? Tuskin edes toinen ahdistunut.
Ahdistus on niin yleistä, että harva siltä pystyy välttymään koko elämänsä aikana. Ahdistus voi iskeä keneen tahansa, koska tahansa, esim. jonkun elämänmuutoksen myötä. Itse ainakin ahdistuksen kokeneena, en missään nimessä haluaisi kumppania, joka ei asiasta ymmärtäisi mitään. Myötä-ja vastoinkäymisissä, eikös se ollut niin?
On eri asia tuntea joskus ahdistusta kuin olla siinä pisteessä, että aletaan syömään lääkkeitä siihen.
Täällä on jopa ihmisiä, jotka eivät edes ahdistu, vaikka mitä tapahtuisi. Onko sekään enää normaalia? Kenenkään ei ole pakko huolia ahdistunutta tai masennukseen taipuvaista ihmistä vierelleen, mutta kuten joku sanoi, tuo on todella yleistä. Joku päivä se voit olla sinä, joku päivä valitsemasi ahdistumaton kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kattelis hetkeäkään ketään, joka olis niin ahdasmielinen, että jotkut ahdistuslääkkeet olis deal breaker.
Ei ole ahdasmielisyyttä haluta, että kumppani on päästään terve.
Ahdistus on tunne. Se ei tee kenestäkään mielisairasta.
Ei mielisairasta, mutta mielenterveyden häiriö kuitenkin, lievempi tapaus. Ihmiset eivät aina osaa erottaa näitä.
Itselleni miehen mielialalääkitys ei todellakaan olisi este tutustumiselle. Monesti mielialalääkitysihmiset ovat herkkiä, tunnollisia, kilttejä. Jos heitä kohtelee hyvin, he voivat voida hyvin.
Olen tavannut terveyttään korostavia ("terve molemmista päistä") ihmisiä, jotka melko lyhyen tuttavuuden jälkeen ovat osoittautuneet todella hankaliksi ihmisiksi, esim. sairaalloisen mustasukkaisiksi, koviksi valehtelijoiksi, äärimmäisen äkkipikaisiksi (joilla tavaratkin lentävät) tms.
En itse kyllä ekatreffeillä rupeisi mistään sairauksista tai lääkityksistä puhumaan. Ehkä parin viikon tapailun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä kusetat tulevaa kumppania jo sillä, ettet ole oma itsesi, kun joudut syömään lääkkeitä ollaksesi ”normaali.” Hoida itsesi kuntoon, että pystyt olemaan ilman lääkkeitä. Sitten vasta kumppaninhakuun.
Ihanko oikeasti joku on näin tietämätön mielenterveyshäiriöistä? Jotkut syövät lääkkeitä koko ikänsä esim. koska tiettyä välittäjäainetta ei vain luonnollisesti erity normaalisti tarpeeksi/erittyy liian vähän. Lääkkeiden syöminen on osa kunnossa pysymistä, jotkut voivat syödä lääkkeitä koko loppuelämänsä, joku tarvita hetken osana paranemisprosessia, kolmas ei tarvitse lääkkeitä. Silti kyse voi olla jopa samasta mielenterveyshäiriöstä. Kyse on tasapainosta. Jollekin riittää terapia, joku tarvitsee lääkkeitä. Lääkkeiden syöminen ei tarkoita, että ei ole normaali. Sanotko fyysisesti sairaalle, että jätä lääkkeet syömättä, koska silloin et ole normaali?
Vierailija kirjoitti:
Ronkeli kirjoitti:
Haittaa saman verran kuin lihavuus, tupakointi, pilven poltto tai liika alkoholin käyttö.
Entä pituus tai ryhdittömyys ja lattajalat?
Ehkä oli huonoja esimerkkejä, mutta en tarkoittanut niitä oikeasti. Ihmisillä on kummallisia vaatimuslistoja ja eihän sitä mitä tahansa pidä huolia ja sietääkään, mutta usein noita listoja tehdessä voi olla hyvä katsoa ensin sinne kuuluisaan peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan kattelis hetkeäkään ketään, joka olis niin ahdasmielinen, että jotkut ahdistuslääkkeet olis deal breaker.
Ei ole ahdasmielisyyttä haluta, että kumppani on päästään terve.
Ahdistus on tunne. Se ei tee kenestäkään mielisairasta.
Kuka haluaa ahdistuneen kumppanin, jos terveitäkin on tarjolla? Tuskin edes toinen ahdistunut.
Ahdistus on niin yleistä, että harva siltä pystyy välttymään koko elämänsä aikana. Ahdistus voi iskeä keneen tahansa, koska tahansa, esim. jonkun elämänmuutoksen myötä. Itse ainakin ahdistuksen kokeneena, en missään nimessä haluaisi kumppania, joka ei asiasta ymmärtäisi mitään. Myötä-ja vastoinkäymisissä, eikös se ollut niin?
Ihan kuin lääkkeiden syöminen olisi tuomittavaa. Jos olet sairas ja tarvitset lääkkeitä, silloin oikein on syödä niitä. Lääkkeiden syömättä jättäminen, vaikka niitä tarvitsisi ei ole merkki terveydestä. Ihan kuin olisi heikkous hakea apua. Ei, heikkoutta on jättää se apu hakematta. Sitten ihmettelee itse ja lähipiiri ihmettelee, mikä on vialla. Tämä asennoituminen on täysin... sanonko mistä.
On eri asia tuntea joskus ahdistusta kuin olla siinä pisteessä, että aletaan syömään lääkkeitä siihen.
Kertokaa nyt sitten kokemuksia niitä lääkkeitä syövistä tapailukumppaneista tai tindermätseistä. Näkikö hyvin päällepäin, että on vaikeeta ja ottaa siihen kemiallista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni syö muuten noita lääkkeitä PMS-oireisiinkin. Moni pärjäisi ilmankin, mutta elämä on helpompaa niitten kanssa, mikä sitten oli oire ja syy.
Kilpirauhasen vajaatoiminta saa ihmisestä aivan vetämättömän.
Serotoniinin puute saa ihmisestä aivan vetämättömän.
Korkea verenpaine saa ihmisestä aivan vetämättömän.
Kaikki voidaan hoitaa lääkkeellä. Kemiaa. Mitä eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen asiaan ole selkeää vastausta. Ehkä ekat treffit eivät ole niin syvällinen tilaisuus, että tuollaisesta tulisi juttua.
Lääkkeiden syöminen ei itsessään näy mitenkään päällepäin. Lääkkeet tekevät mieleltään ailahtelevasta ihmisestä tasapainoisen. Miten ihmeessä sen voisi huomata?
Syön itse kahdeksaa eri mielialalääkettä. Seurustelukumppani huomaa tämän tasan silloin kun kerron sen. Esimerkiksi parin vuoden seurustelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies32 kirjoitti:
Lääkkeiden syöminen ei itsessään näy mitenkään päällepäin. Lääkkeet tekevät mieleltään ailahtelevasta ihmisestä tasapainoisen. Miten ihmeessä sen voisi huomata?
Syön itse kahdeksaa eri mielialalääkettä. Seurustelukumppani huomaa tämän tasan silloin kun kerron sen. Esimerkiksi parin vuoden seurustelun jälkeen.
Miten on mahdollista syödä kahdeksaa mielialalääkettä?
Ahdistus on niin yleistä, että harva siltä pystyy välttymään koko elämänsä aikana. Ahdistus voi iskeä keneen tahansa, koska tahansa, esim. jonkun elämänmuutoksen myötä. Itse ainakin ahdistuksen kokeneena, en missään nimessä haluaisi kumppania, joka ei asiasta ymmärtäisi mitään. Myötä-ja vastoinkäymisissä, eikös se ollut niin?