Mistä johtuu joidenkin hirveä tapa lytätä puolisoaan?
Esim. ihan keskustelussa yhdessä isomman porukan kanssakin mitätöidään ja tyrmätään oman puolison sanomiset. Jos taas puoliso esim. kotona yrittää tehdä jotain tavallisesta arjestaan poikkeavaa kotihommaa, niin arvostellaan ja lytätään ja huokaillaan. Puolison esittämät ehdotukset mistä aiheesta tahansa ovat selvästi jo lähtökohtaisesti huonoja. Ylipäätään tosi negatiivinen ja tuomitseva suhtautuminen omaa (rakasta???) kumppaniaan kohtaan. Mistä moinen? Hirveää katseltavaa ihan sivustakin. :(
Kommentit (42)
Kyllä se voi johtua kateudestakin tai pelosta, että toinen on ns. tasokkaampi ja huomaa sen itsekin jossain vaiheessa ellei vähän nokita sitä alaspäin lähemmäs omaa alhaista tasoaan.
Vallanhimosta johtuu! Alistamistarpeesta, hallinnantarpeesta, oman itsen pönkittämisestä ylöspäin ja toisen latistamisesta.
Tämä ei ole pelkästään parisuhteiden ongelma. Samaan tapaan usein lytätään vastakkaista sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vallanhimosta johtuu! Alistamistarpeesta, hallinnantarpeesta, oman itsen pönkittämisestä ylöspäin ja toisen latistamisesta.
Ei vaan halveksunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole pelkästään parisuhteiden ongelma. Samaan tapaan usein lytätään vastakkaista sukupuolta.
Joo ja mä en ainakaan naisena provosoidu siitä, mitä miehet sanoo naisista, tippaakaan. Enkä itse pahemmin hauku miehiä. Paitsi seksinhimoista saatan haukkua heitä, kun eivät osaa rakastaa, vaan aina pitää tunkea sitä elintä joka suhteessa syyksi, miksi haluaa kyseisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Koska mies ei ole enää rakas. Simple.
Tai vaimo. Kyllä miehetkin sen osaavat.
Minä olen ajatellut sen johtuvan siitäkin, että mies olisi halunnut vaimokseen jonkun muun, jota ei saanut. Nyt haluaa osoittaa kaikille, että tämä valinta oli väärä.
Tai sitten se mies/vaimo on vaan ikävä ihminen, joka moittii ja valittaa aina kaikesta muustakin.
Kolmas syy voi olla huono itsetunto ja perisuomalainen tapa kompensoida sitä osoittamalla, että joku muu on vielä huonompi kuin itse on tyyliin "itse sitä on mitä toista sanoo".
Vierailija kirjoitti:
Varmaan on joo yleisempää iäkkäämmillä sukupolvilla, koska heidät on kasvatettu "ei haukku haavaa tee" -periaattein. Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja nykyään henkisen väkivallan satuttavuus tunnustetaan ja siitä puhutaan esim. kouluissa kiusaamisen yhteydessä. Nykyään kun henkinen väkivalta ei enää ole yleisesti sallittua, niin nuoremmat sukupolvet eivät sitä yleensä avoimesti harjoita. Vanhemmat saattaa tehdäkin ja todeta, että huumoriahan tää vaan on tai on huono päivä mitä sitten!?
Ei henkinen väkivalta silti ole mitenkään vähentynyt suhteissa tai muuallakaan vaan sitä on ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ehkä vain ollaan tarkempia siitä, mitä näytetään ulospäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole pelkästään parisuhteiden ongelma. Samaan tapaan usein lytätään vastakkaista sukupuolta.
Joo ja mä en ainakaan naisena provosoidu siitä, mitä miehet sanoo naisista, tippaakaan. Enkä itse pahemmin hauku miehiä. Paitsi seksinhimoista saatan haukkua heitä, kun eivät osaa rakastaa, vaan aina pitää tunkea sitä elintä joka suhteessa syyksi, miksi haluaa kyseisen naisen.
Miksi juuri seksinhimoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaista käytöstä ilmenee yleensä pitkissä väljähtäneissä parisuhteissa, keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Toki nuoremmillakin, mikäli se ilkeä puoliso on vaikka narsisti tai muuten julma vallanhimoinen kus*pää.
Musta tuo kertoo AINA jollain tavalla sen lyttäävän osapuolen luonteesta. Vaikka suhde ei olisikaan unelmien täyttymys, niin toista pitäisi kohdella kunnioittavasti. Siinä on luultavasti ihminen, joka ei kunnioita ei itseään eikä muita eikä varmaan elämää ylipäänsäkään.
Meillä oli lopun aikana tuollaista. Mies petti kahdesti ja valehteli lisäksi asiasta jos toisestakin. Hyvin pienten lasten vuoksi (toinen vastasyntynyt) koitin avioliittoa vielä pelastaa, mutta lopulta viha ja inho miestä kohtaan oli niin suurta, etten edes jaksanut yrittää peitellä sitä edes julkisesti. Miksi olisin kunnioittanut häntä kun hänkään ei minua? Muiden ihmisten kunnioitukseen se ei liittynyt, vain minun muserrettuun itsetuntoon.
Ja kyllä, ero tuli. Se oli väistämätön. Mutta älkää tuomitko asioista mistä ette mitään tiedä. Vain parisuhteen osapuolet itse tietää mitä suhteessa OIKEASTI tapahtuu. Joillain taas on kulissit kunnossa eikä kumpikaan oireile ulospäin,vaikka kotona ukko hakkaa naisen päätä pytynreunaan lasten katsoessa vierestä. Et vaan voi tietää.
Tässä on totuutta. Voi olla myös niin että kotona se on toiste päin, se kuka nyt arvostelee ja nolaa, niin haukutaan ja vähätellään sitten kotona, ja tilanne onkin niin että 'niin metsä vastaa kuin huudetaan'. Toinen vain osaa pitää hyvää imagoaan muiden aikana yllä.
Töissä usein kulkee vitsinä se, että se työpaikan pahin kusipää, on niin tossun alla kotona, että siksi täytyy töissä kompensoida.
Itsellä ex suhteessa mies saattoi automatkan kauppaa huutaa, haukkua, painostaa johonkin ja raivota.
Sitten kaupassa kun en ollut iloinen, ja en kuin ei mitään olisi ollut ja yhdessä miettinyt hymyssä suin mitä ostetaan, niin mies tokaisee, "vastaisit joskus edes tavallisesta, mistään ei voi jutella normaalisti" Tai" voisitko joskus olla iloisempi" Muiden silmiin varmaan näytti mies kysyy ystävällisesti "tehdäänkö kanan kanssa uunikasviksia" "ostetaanko päärynöitä vai omenoita" Ja tämän hyvän positiivisen, ystävällisen miehen kysymykseen vastaa negatiivinen, huonotuulinen, epäkohtelias nainen hymähtämällä "ettei ole väliä"... "ei kiinnosta"
Se kuuluu sovinistiseen kulttuuriin, että vaimoja vähätellään. Lisäksi on tutkitgu, että henkisesti väkivaltainen mies lyttää tyttöystäväänsä muorena julkisesti kavereidensa läsnäillessa ja vanhempana neljän seinän sisällä piilossa muilta. Se on naisvihaa ja tapa alistaa.
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu sovinistiseen kulttuuriin, että vaimoja vähätellään. Lisäksi on tutkitgu, että henkisesti väkivaltainen mies lyttää tyttöystäväänsä muorena julkisesti kavereidensa läsnäillessa ja vanhempana neljän seinän sisällä piilossa muilta. Se on naisvihaa ja tapa alistaa.
Mitä se sitten on kun nainen tekee samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole pelkästään parisuhteiden ongelma. Samaan tapaan usein lytätään vastakkaista sukupuolta.
Joo ja mä en ainakaan naisena provosoidu siitä, mitä miehet sanoo naisista, tippaakaan. Enkä itse pahemmin hauku miehiä. Paitsi seksinhimoista saatan haukkua heitä, kun eivät osaa rakastaa, vaan aina pitää tunkea sitä elintä joka suhteessa syyksi, miksi haluaa kyseisen naisen.
Miksi juuri seksinhimoissa?
Se loukkaa eniten. Multa saa seksiä sit, kun MÄ haluan, ei silloin, kun miestä haluttaa. Ja mulla oli haluttomuutta. Sen ei pitäisi alentaa ihmisarvoa, mutta miehille se kyllä alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu sovinistiseen kulttuuriin, että vaimoja vähätellään. Lisäksi on tutkitgu, että henkisesti väkivaltainen mies lyttää tyttöystäväänsä muorena julkisesti kavereidensa läsnäillessa ja vanhempana neljän seinän sisällä piilossa muilta. Se on naisvihaa ja tapa alistaa.
Tyhmä ihminen sen sallii. Aikuista ei voi kukaan alistaa, ellei tämä itse hyväksy sitä.
Joo yleensä naiset harrastaa tätä. Haukutaan miestä muille :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaista käytöstä ilmenee yleensä pitkissä väljähtäneissä parisuhteissa, keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Toki nuoremmillakin, mikäli se ilkeä puoliso on vaikka narsisti tai muuten julma vallanhimoinen kus*pää.
Musta tuo kertoo AINA jollain tavalla sen lyttäävän osapuolen luonteesta. Vaikka suhde ei olisikaan unelmien täyttymys, niin toista pitäisi kohdella kunnioittavasti. Siinä on luultavasti ihminen, joka ei kunnioita ei itseään eikä muita eikä varmaan elämää ylipäänsäkään.
Meillä oli lopun aikana tuollaista. Mies petti kahdesti ja valehteli lisäksi asiasta jos toisestakin. Hyvin pienten lasten vuoksi (toinen vastasyntynyt) koitin avioliittoa vielä pelastaa, mutta lopulta viha ja inho miestä kohtaan oli niin suurta, etten edes jaksanut yrittää peitellä sitä edes julkisesti. Miksi olisin kunnioittanut häntä kun hänkään ei minua? Muiden ihmisten kunnioitukseen se ei liittynyt, vain minun muserrettuun itsetuntoon.
Ja kyllä, ero tuli. Se oli väistämätön. Mutta älkää tuomitko asioista mistä ette mitään tiedä. Vain parisuhteen osapuolet itse tietää mitä suhteessa OIKEASTI tapahtuu. Joillain taas on kulissit kunnossa eikä kumpikaan oireile ulospäin,vaikka kotona ukko hakkaa naisen päätä pytynreunaan lasten katsoessa vierestä. Et vaan voi tietää.
Niin, sehän on täysin selvää ettei muut tiedä mitä parisuhteessa tapahtuu. Ja tiedätkö mitä, aika monella ei edes kiinnosta mitä siellä kodin seinien sisällä tapahtuu. Jos kiinnostaisi, he kysyisivät miksi puhut puolisostasi noin. Veikkaan että moni pikemminkin ajattelee että ei kele, taas tuo vänkytys alkaa. Jos on noin huonosti asiat niin kannattaisiko lähteä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaista käytöstä ilmenee yleensä pitkissä väljähtäneissä parisuhteissa, keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Toki nuoremmillakin, mikäli se ilkeä puoliso on vaikka narsisti tai muuten julma vallanhimoinen kus*pää.
Musta tuo kertoo AINA jollain tavalla sen lyttäävän osapuolen luonteesta. Vaikka suhde ei olisikaan unelmien täyttymys, niin toista pitäisi kohdella kunnioittavasti. Siinä on luultavasti ihminen, joka ei kunnioita ei itseään eikä muita eikä varmaan elämää ylipäänsäkään.
Meillä oli lopun aikana tuollaista. Mies petti kahdesti ja valehteli lisäksi asiasta jos toisestakin. Hyvin pienten lasten vuoksi (toinen vastasyntynyt) koitin avioliittoa vielä pelastaa, mutta lopulta viha ja inho miestä kohtaan oli niin suurta, etten edes jaksanut yrittää peitellä sitä edes julkisesti. Miksi olisin kunnioittanut häntä kun hänkään ei minua? Muiden ihmisten kunnioitukseen se ei liittynyt, vain minun muserrettuun itsetuntoon.
Ja kyllä, ero tuli. Se oli väistämätön. Mutta älkää tuomitko asioista mistä ette mitään tiedä. Vain parisuhteen osapuolet itse tietää mitä suhteessa OIKEASTI tapahtuu. Joillain taas on kulissit kunnossa eikä kumpikaan oireile ulospäin,vaikka kotona ukko hakkaa naisen päätä pytynreunaan lasten katsoessa vierestä. Et vaan voi tietää.
Niin, sehän on täysin selvää ettei muut tiedä mitä parisuhteessa tapahtuu. Ja tiedätkö mitä, aika monella ei edes kiinnosta mitä siellä kodin seinien sisällä tapahtuu. Jos kiinnostaisi, he kysyisivät miksi puhut puolisostasi noin. Veikkaan että moni pikemminkin ajattelee että ei kele, taas tuo vänkytys alkaa. Jos on noin huonosti asiat niin kannattaisiko lähteä...
Niinhän lähdinkin, mitäs sä siinä vielä länkytät?
Johtuu siitä, että kumpikaan ei arvosta itseään erotakseen myrkyllisestä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaista käytöstä ilmenee yleensä pitkissä väljähtäneissä parisuhteissa, keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Toki nuoremmillakin, mikäli se ilkeä puoliso on vaikka narsisti tai muuten julma vallanhimoinen kus*pää.
Musta tuo kertoo AINA jollain tavalla sen lyttäävän osapuolen luonteesta. Vaikka suhde ei olisikaan unelmien täyttymys, niin toista pitäisi kohdella kunnioittavasti. Siinä on luultavasti ihminen, joka ei kunnioita ei itseään eikä muita eikä varmaan elämää ylipäänsäkään.
Meillä oli lopun aikana tuollaista. Mies petti kahdesti ja valehteli lisäksi asiasta jos toisestakin. Hyvin pienten lasten vuoksi (toinen vastasyntynyt) koitin avioliittoa vielä pelastaa, mutta lopulta viha ja inho miestä kohtaan oli niin suurta, etten edes jaksanut yrittää peitellä sitä edes julkisesti. Miksi olisin kunnioittanut häntä kun hänkään ei minua? Muiden ihmisten kunnioitukseen se ei liittynyt, vain minun muserrettuun itsetuntoon.
Ja kyllä, ero tuli. Se oli väistämätön. Mutta älkää tuomitko asioista mistä ette mitään tiedä. Vain parisuhteen osapuolet itse tietää mitä suhteessa OIKEASTI tapahtuu. Joillain taas on kulissit kunnossa eikä kumpikaan oireile ulospäin,vaikka kotona ukko hakkaa naisen päätä pytynreunaan lasten katsoessa vierestä. Et vaan voi tietää.
Niin, sehän on täysin selvää ettei muut tiedä mitä parisuhteessa tapahtuu. Ja tiedätkö mitä, aika monella ei edes kiinnosta mitä siellä kodin seinien sisällä tapahtuu. Jos kiinnostaisi, he kysyisivät miksi puhut puolisostasi noin. Veikkaan että moni pikemminkin ajattelee että ei kele, taas tuo vänkytys alkaa. Jos on noin huonosti asiat niin kannattaisiko lähteä...
Niinhän lähdinkin, mitäs sä siinä vielä länkytät?
Et selvästikään ajoissa.
Toinen yhtä ärsyttävä on se että jokaisessa naistenillassa on aina joku joka alkaa haukkumaan miestään. Ei se osaa tehdä ruokaa, ei ikinä ole lasten kanssa, ei herää lasten kanssa aamuisin, minä joudun aina... Tiedättehän nämä jotka on samaa virttä itkeneet jo viimeiset 10 vuotta. Mulla on nykyään se tapa että sanon joka kerta; lopeta, ei kiinnosta.
Kysymys sinulle joka harrastat yllämainitun kaltaista toimintaa: Miksi kerrot muille? Miksi sinä ajattelet että sulla on oikeus kaataa parisuhteesi paskat muiden niskaan ja pilata muiden kiva ilta?
Varmaan on joo yleisempää iäkkäämmillä sukupolvilla, koska heidät on kasvatettu "ei haukku haavaa tee" -periaattein. Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja nykyään henkisen väkivallan satuttavuus tunnustetaan ja siitä puhutaan esim. kouluissa kiusaamisen yhteydessä. Nykyään kun henkinen väkivalta ei enää ole yleisesti sallittua, niin nuoremmat sukupolvet eivät sitä yleensä avoimesti harjoita. Vanhemmat saattaa tehdäkin ja todeta, että huumoriahan tää vaan on tai on huono päivä mitä sitten!?