Lue keskustelun säännöt.
Mitä ravintolalaskun jakaminen ensitreffeillä sinulle merkitsee?
24.11.2017 |
Annatko treffikumppanisi maksaa, vaaditko laskun jakamista vai täytyykö sinun itse saada maksaa lasku kokonaisuudessaan?
Ja käänteisesti, miten tulkitset vastakkaisen osapuolen vaatimuksen maksaa kokonaisuudessa, jakaa tai vaatia sinun maksavan kokonaisuudessaan?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko treffikumppanisi maksaa, vaaditko laskun jakamista vai täytyykö sinun itse saada maksaa lasku kokonaisuudessaan?
Ja käänteisesti, miten tulkitset vastakkaisen osapuolen vaatimuksen maksaa kokonaisuudessa, jakaa tai vaatia sinun maksavan kokonaisuudessaan?
Olen 50 v nainen, vakituisessa työssä. Käytännössä sekä minulla että ikäisilläni miehillä on varaa tarjota satunnainen leivos tai ateria toiselle ilman että se juuri tuntuu missään.
Oikeastaan ei ole väliä sillä kuinka päin maksetaan, vaan sillä miten sen tekee. Jos on mukava mies, kumpi vaan on minulle ok. Jos mies ei ole mukava, kumpikaan ei tunnu kivalta.Jos on mukava mies ja hän on todella kohtelias ja antelias, se tietenkin on kaikkein paras vaihtoehto ja vie jalat alta.
Sama täällä (vähän nuorempi mies). Sanon, että maksat joskus sitten ensi kerralla. Jos ensi kerta tulee, naiset täydellisellä muistillaan tietysti muistavat tämän. Sekä kaiken muun, mitä olen sanonut. Sekin on OK. Syön melkein joka päivä ravintolassa, katson sen kuuluvan koulutuksen suomiin etuihin. Useimmiten yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka kutsuu ravintolaan, maksaa molempien laskun. Jos ei maksa, on se merkki siitä, että todennäköisesti ei uusia treffejä ole näköpiirissä. Ei ole halua sitoutua, syystä tai toisesta.
En jaa, en aio maksaa miehen suurkulutusta. Maksan omat murkinani ja mies maksaa omansa. Silloin kumpikaan ei voi hyväksikäyttää toista.
Käyn ensi treffeillä vain kahviloissa. Lisäksi menen varttia vaille, haen tiskiltä ja maksan omani.
Ei ongelmaa.
Aina välillä mies sanoo Ai hait jo, olisin kyllä mielelläni tarjonnut. Kiva fiilis. Itse käyn töissä, on varaa maksaa omat kulut. Kiva ele olisin tarjonnut. Se riittää.
Olen tosi pa, kahviloihin on varaa kyllä.
Olen 3 krt seurustellut nettitreffiläisen kanssa ja on mennyt niin, että ollaan vietetty aikaa minun luona, olen tarjonnut mitä siellä kuluu. Mies maksanut kaikki ulkona. Ja käyty max joka 2 vkonloppu ravintolassa, eikä mitään erikoista.
En yleensä käy ekalla tapaamisella ruokaravintolassa, mutta tutustumisvaiheessa molemmat maksaa omansa. Ja siis ekoilla treffeillä maksan oman kahvini.. Sitten, kun homma etenee niin on ok tarjota molemmin puolin.
N26 /opiskelija+osa-aikatöissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijä maksaa tai ei saa ikinä multa pillua
Tämä äijä ainakin mieluummin runkkaa kuin maksaa pillusta.
On tainnut tulla aika paljon runkattua, pelle
Itse asiassa kyllä. Mitä pahaa runkkaamisessa on, jos ei seksiä tipu riittävän usein? Oma on munani :D Useammin mulle on tarjonnut nainen baarissa kuin itse tarjonnut naisille.
Myönnä, olet saamaton köyhä nahjus.
Köyhä kyllä mutta en niinkään nahjukseksi itseäni laskisi. Tunnollisesti opiskelen tällä hetkellä.
Olen 56-vuotias ja treffeillä tulee käytyä aika harvoin. Olen kuitenkin viettänyt teinivuoteni 1970-luvulla ja nuoruuteni 1980-luvulla. Ei silloin ollut kenelläkään ikäiselläni kollilla rahaa maksaa ensitreffeillä myös minun osuuttani vaan oli aivan päivänselvää, että kumpikin maksoi omansa. Treffipaikka valittiin niin, että kummankin budjetti riitti kustannuksiin. Joidenkin kanssa vain käveltiin yhdessä kuutamoyönä katsellen lähiön kerrostalojen ikkunoista kajastuvaa valoa ja mietittiin tulevaa maailmaa. Ei siihen aikaan nuorilla miehillä (eikä nuorilla naisillakaan) ollut varaa tarjota ensitreffeillä yhtään mitään.
Yhden kerran olin kasarin alkuvuosina treffeillä muutaman vuoden itseäni vanhemman miehen kanssa ja hän vei mut kauhukseni syömään erittäin hienoon ravintolaan. Kännyköitä ei vielä ollut (eli en voinut soittaa vanhempiani tuomaan mulle rahaa) ja mietin, että tiskaamaanko tässä joudun vielä treffien päätteeksi. Valitsin ruokalistalta kaikista halvimman annoksen (muistaakseni jokin alkuruuaksi tarkoitettu sosekeitto) ja join ainoastaan vettä, koska rahani eivät olisi riittäneet mihinkään muuhun. Treffien loppumetreillä vielä selvisi, että tämä juuri valmistumassa oleva arkkitehtiopiskelija olisi halunnut minun kauttani saada työpaikan isäni arkkitehtitoimistosta. Onneksi mulla oli käsilaukussa markkoja ja pennejä sen verran, että sain oman osuuteni maksettua itse, vaikka mies tarjoutuikin maksamaan myös minun osuuteni. Sairaanhoitajaopiskelijan lähes viikon ruokabudjetti upposi yhteen kälyseen sosekeittoon ja lasilliseen vettä, mutta säilytinpä ainakin ylpeyteni. Arvata saattaa, että ko mies ei koskaan saanut työpaikkaa isäni arkkitehtitoimistosta :D
Joten...ensitreffeillä aina kumpikin maksaa oman osuutensa. Jos tulee toiset treffit, sitten voi jo ajatella, että tulee kolmannetkin ja vuorotellen voidaan tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaako oikeasti moni mies 50e aterian naiselle ensitapaamisella?
Jos miettii sitä treffailun määrää niin siinähän menee monta hunttia kuussa.
Mielestäni jos nainen on oikeasti kiinnostunut hän maksaa hyvillä mielin oman ruokansa.
Vierailija kirjoitti:
Maksaako oikeasti moni mies 50e aterian naiselle ensitapaamisella?
Jos miettii sitä treffailun määrää niin siinähän menee monta hunttia kuussa.Mielestäni jos nainen on oikeasti kiinnostunut hän maksaa hyvillä mielin oman ruokansa.
Naiset on aina kyllästyneet ulkona syömiseen ensin.. Entä jos vaihtoehtoisesti heittää ne huntit viinaan? Lopputulos voi naisen kanssa jopa olla miellyttävämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan maksanut treffeillä. Asuin treffivuosina ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä käy ekalla tapaamisella ruokaravintolassa, mutta tutustumisvaiheessa molemmat maksaa omansa. Ja siis ekoilla treffeillä maksan oman kahvini.. Sitten, kun homma etenee niin on ok tarjota molemmin puolin.
N26 /opiskelija+osa-aikatöissä
Kiitos tästä viestistä. Lämmitti mieltä. Palautit uskoani siihen etteivät kaikki naiset sittenkään ole sellaisia kuin suurin osa tällä foorumilla on. M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan maksanut treffeillä. Asuin treffivuosina ulkomailla.
Miten oli sukupuolten välinen tasa-arvo noin muuten siellä ulkomailla? Pohjoismaiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä käy ekalla tapaamisella ruokaravintolassa, mutta tutustumisvaiheessa molemmat maksaa omansa. Ja siis ekoilla treffeillä maksan oman kahvini.. Sitten, kun homma etenee niin on ok tarjota molemmin puolin.
N26 /opiskelija+osa-aikatöissä
Nimenomaan näin. En minä halua maksaa puolituntemattoman ateriointia, miksi joku puolituntematon siis maksaisi minun ateriani? Jos ehdottomasti haluaa tarjota jotain, niin kahvin. Muu olisi noloa, tulisi tunne että on toiselle jotain velkaa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon käynyt aika moneen otteeseen aika paljon treffeillä.
Eka treffeillä en ole mennyt ulos syömään, koska 80% mies ei kiinnosta enkä jaxa koko ateriointia viihdyttää.
Kahveista ja drinkeistä mies on maksanut 99%.
Yksi ryntäsi tiskille edellä, tilasi äkkiä ja meni pöytään minua odottamaan. Olin hämmästynyt. Mies oli lyhyt, rillipää, ihan erinäköinen kuin kuvassa. Myöhemmin paljastui, että hän oli ystäväni työkaveri, kutsui naisia työpaikan kuppilaankin deitille lounasaikaan, eikä kelvannut kenellekään. No, ymmärrän, kalliiksihan se tulisi kaikki juottaa.
Mies yleensä maksaa, ihan mielellään, ja harmittelee, kun minulla on kiire jonnekin enkä ehdi olla kuin tunnin. Joistakin on tullut suhteita, kaikista ei.
Milloin Suomessa on käyty "treffeillä" ja varsinkaan ruokaravintolassa. Ei koskaan.
Kuka näin muka tekee?
Minua ei haittaisi, en ole lapsi tai kehitysvammainen, voin maksaa itse mitä syön. Mutta mihinkään "ensitreffeille" en menisi tuntemattoman kanssa, kyllä tässä maassa on tavattu tutustua ja rakastua ihan muin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut naisesta jonka seurasta pitää maksaa.
Kohtelen seuralaistani kuin hän olisi hyvä ystäväni.
Tällästä miestä minä kunnioitan, nainen on ihminen ja kaveri, ei huoratavara josta maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon käynyt aika moneen otteeseen aika paljon treffeillä.
Eka treffeillä en ole mennyt ulos syömään, koska 80% mies ei kiinnosta enkä jaxa koko ateriointia viihdyttää.
Kahveista ja drinkeistä mies on maksanut 99%.
Yksi ryntäsi tiskille edellä, tilasi äkkiä ja meni pöytään minua odottamaan. Olin hämmästynyt. Mies oli lyhyt, rillipää, ihan erinäköinen kuin kuvassa. Myöhemmin paljastui, että hän oli ystäväni työkaveri, kutsui naisia työpaikan kuppilaankin deitille lounasaikaan, eikä kelvannut kenellekään. No, ymmärrän, kalliiksihan se tulisi kaikki juottaa.
Mies yleensä maksaa, ihan mielellään, ja harmittelee, kun minulla on kiire jonnekin enkä ehdi olla kuin tunnin. Joistakin on tullut suhteita, kaikista ei.
Missä todellisuudessa olet oikein käynyt treffeillä?
Ei todellakaan ole mikään harvinaisuus Suomessa molempien maksaa omat kulunsa ensitreffeillä.
Tuo, että miehen pitää tarjota on jostain amerikkalaisista elokuvista apinoitu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä käy ekalla tapaamisella ruokaravintolassa, mutta tutustumisvaiheessa molemmat maksaa omansa. Ja siis ekoilla treffeillä maksan oman kahvini.. Sitten, kun homma etenee niin on ok tarjota molemmin puolin.
N26 /opiskelija+osa-aikatöissä
Nimenomaan näin. En minä halua maksaa puolituntemattoman ateriointia, miksi joku puolituntematon siis maksaisi minun ateriani? Jos ehdottomasti haluaa tarjota jotain, niin kahvin. Muu olisi noloa, tulisi tunne että on toiselle jotain velkaa.
N40
Kyllähä sen kaikki tietää millä tuo velka sit kuitataan illan lopuks
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan maksanut treffeillä. Asuin treffivuosina ulkomailla.
Miten oli sukupuolten välinen tasa-arvo noin muuten siellä ulkomailla? Pohjoismaiseen verrattuna.
Kaltaiselleni parisuhde- ja perhekeskeiselle naiselle mukavasti (itä-Eurooppa). Naisen ja miehen roolit suomalaisittain vanhanaikaiset, mutta toisaalta nainen saa olla nainen eikä työhevonen. Molemmat arvostavat toistensa panosta (suhteessa, ainakin omassani). Nainen päättää myös usein perheen taloudesta. Treffeille pyytäminen kuuluu miehelle, nainen päättää hyväksyykö vai hylkääkö. Ensitreffien ei oleteta johtavan seksiin. Kirjoitan preesensissä, voi tosin olla että ihan nuorilla on omat systeeminsä. Itse olen nelikymppinen.
Myönnä, olet saamaton köyhä nahjus.