Lue keskustelun säännöt.
Poikien menestys koulussa sekä elämässä muutenkin. Missä on puhe isien vastuusta?
24.11.2017 |
Minkälaista mallia isät näyttää? kannustaako oppimaan? entä sitten naisten kohtelu, opitaanko isältä kohtelias käytös naisia kohtaan?
Tiedän turhan monta isää, jotka röhöttelee naisille kuin Jaajo konsanaan, lasten koulunkäynti ei kiinnosta ja kotona juodaan kaljaa ja pelataan pleikkaa kuin miesvauvat konsanaan.
Kommentit (42)
*ttu teidän naisten näkökulmat on perseestä kun taas lukee näitä juttuja, nykyajan feminismi on pilannut maailman. Ikinä en enää tule ottamaan yhtään ainutta naista vaivoikseni. En ikinä. t: Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen heistä? Useimmiten pojalla on koulun alkaessa vuorossa jo ainakin kolmas tai neljäs isä biologisen etäisän jälkeen.
Useimmiten? - No, jos tästä nyt jotain järjellisen suuntaista haluaisi jatkaa, niin minusta jokaisen miehen (kuin naisenkin) on tajuttava ja osattava kantaa oma vastuunsa. Ei ole lapsen vika tai ansio, että hänen vanhempansa eroavat. Mutta se, että eroaa enemmän tai vähemmän kestävästä ja perutellusta syystä ei pitäisi merkitä luopumisesta vastuun ottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien ongelmat on lähes varmasti erittäin vahvasti korreloivia isäsuhteen kanssa.
Aikaisemmin isäsuhteet olivat etäisiä ja autoritaarisia. Silti pojat menestyivät. Nyt kun tilalle on tuotu kaikenlaista pehmeää hömppää, pojat syrjäytyvät.
Miksi Venäjän koululaitoksessa, jossa keinot ovat kovat, pojat pärjäävät tyttöjen veroisesti, mutta Suomessa eivät? Ja Venäjällä isät eivät todellakaan ole osallistuvia vaan usein alkoholisoituneita. Venäjällä myös yksinhuoltajuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mitä enemmän kasvatustieteilijät pääsevät säätämään, sitä heikommin pojat menestyvät.
Sitten isien pitää varmaan sopeutua tuohon pehmeään hömppään. Oma isä oli osallistuva ja läheinen, katsoi koulujuttujen perään ja opetti. Minä ja kaksi veljeä teknisellä alalla. Oman miehen isä ihan samanlainen. Ei meitä ole kukaan piessyt tai ollut etäinen, päinvastoin.
Meillä on läheinen, rakastava ja menestynyt perhe sekä suku.
Vierailija kirjoitti:
Sitten isien pitää varmaan sopeutua tuohon pehmeään hömppään.
Hömppä ei toimi pojille. Minä olen sen verran iäkäs, että sain nauttia vielä opettajista, jotka käyttivät kovia menetelmiä. Ja ihmeellistä kyllä, nämä opettajat olivat poikien suuressa suosiossa. Pojille tärkeää on reiluuden kokemus, kokemus siitä, että ollaan opettajan kanssa yhdessä "miehiä". Jos mokaa, niin saa rangaistuksen, jos osaa, niin saa kehuja.
Poikia voidaan ymmärtää ja tukea loputtomiin, mutta ei se auta, koska fyysisille ja energisille pojille on saatava kuri, joka PAKOTTAA heidät pitämään pyllyt penkeissä ja keskittymään. Mitä enemmän kouluihin kannetaan säkkituoleja ja keskustelevaa opetustyyliä, sitä heikommin pojat pärjäävät, koska heidän mielensä on keskimäärin paljon aktiivisempi ja villimpi kuin tyttöjen.
Entisillä menetelmillä pojat oppivat, mutta uusilla eivät. Silti poikien oppimista yritetään korjata yhä uusilla menetelmillä sen sijaan että palattaisiin vanhaan.
Mieheni on hyvä ja hellä isä, mutta hän on opettaja. Hän ei yksinkertaisesti jaksa tehdä samaa hommaa kotona kuin koulussa. Niinpä lasten kouluasiat ovat jääneet minun kontolleni. Ymmärrän sen ihan hyvin, sillä koti ei saa olla työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien ongelmat on lähes varmasti erittäin vahvasti korreloivia isäsuhteen kanssa.
Aikaisemmin isäsuhteet olivat etäisiä ja autoritaarisia. Silti pojat menestyivät. Nyt kun tilalle on tuotu kaikenlaista pehmeää hömppää, pojat syrjäytyvät.
Miksi Venäjän koululaitoksessa, jossa keinot ovat kovat, pojat pärjäävät tyttöjen veroisesti, mutta Suomessa eivät? Ja Venäjällä isät eivät todellakaan ole osallistuvia vaan usein alkoholisoituneita. Venäjällä myös yksinhuoltajuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mitä enemmän kasvatustieteilijät pääsevät säätämään, sitä heikommin pojat menestyvät.
No, ennen äitiys oli aika lailla kotona olemista. Nykyään sellainen ei käy päinsä, vaan äidin pitää tuoda rahaa talouteen myös. Samaan aikaan pitäisi menestyä töissä, mutta kuitenkin olla herttainen kotiäiti, joka siivoaa ja kokkaa myös. Naiset ovat jo ajat sitten alkaneet sopeutua erilaisiin muutoksiin ja lisäksi tehneet niistä positiivisia asioita. Miehet tuntuu huomaavan ne jotenkin ihan yhtäkkiä, ja reaktio on lähinnä itkuparku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien ongelmat on lähes varmasti erittäin vahvasti korreloivia isäsuhteen kanssa.
Aikaisemmin isäsuhteet olivat etäisiä ja autoritaarisia. Silti pojat menestyivät. Nyt kun tilalle on tuotu kaikenlaista pehmeää hömppää, pojat syrjäytyvät.
Miksi Venäjän koululaitoksessa, jossa keinot ovat kovat, pojat pärjäävät tyttöjen veroisesti, mutta Suomessa eivät? Ja Venäjällä isät eivät todellakaan ole osallistuvia vaan usein alkoholisoituneita. Venäjällä myös yksinhuoltajuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mitä enemmän kasvatustieteilijät pääsevät säätämään, sitä heikommin pojat menestyvät.
Ennen poikien ja isien suhteet olivat huonot, eihän niitä ollutkaan. Näiden isien pojat eivät sitten itsekään osanneet olla isiä. Nykyään meno on onneksi muuttumassa, oikein ilahduttaa, kun näkee isien touhuavan lastensa kanssa. Tuo entisten aikojen haikailu on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Niin. Äitien mielestä isän pitäisi olla onnesta soikeana, kun hän saa toimia tuollaisena äidin apulaisena. Minä olisin halunnut olla ihan samalla lailla vanhempi kuin ex-vaimoni. Mutta minä lähinnä sain luvan tehdä asioita, jotka auttoivat häntä. En mitään omaa. Ei voinut käyttää rintapumppua, koska joku helvetin harhainen täysimetys. Parin tunnin vaunulenkki oli ok, ei koko päivä. Satunnainen yösyöttö oli ok, kunhan vaan nukuin eri huoneessa (!!!) koska lapsen ja äidin piti olla yhdessä sängyssä. Meillä ei enää lapsen jälkeen ollut meitä, eikä varsinkaan perhettä. Oli äiti+lapsi ja bonuksena minä.
Nyt viikko-viikko systeemillä, ihana nähdä kun äiti repeää kauhusta kun lapsesta on kuva sosiaalisessa mediassa käytännöllisessä ja säänmukaisessa asustuksessa, mutta HEMMETIN EPÄMUODIKKAASSA! Siis sitä tukahdetun raivon määrää kun tytöllä on päällä muuta kuin guuguuta tai plääpläätä, ja kaverit näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajanakin on helppo olla sitä mieltä, että kova kuri tuottaa parhaimpia oppimistuloksia. Se tulee näkymään tulevaisuudessa myös kansojen välisissä vertailuissa.
Ainoa tie oppimiseen on työ ja epämukavuuden sieto. Jos oppiminen yritetään rakentaa oppilaan oman aktiivisuuden ja motivaation varaan, se ei tule onnistumaan. Silloin hyvien perheiden motivoituneet lapset pärjäävät, mutta huonompien perheiden lapset syrjäytyvät. Tämä korostuu poikien kohdalla.
Koulun nykysuuntaus on oikeistolainen unelma. Sen tavoite on murtaa vasemmistolainen tasa-arvoon pyrkivä valta, jolla yritetään luoda erilaisista lähtökohdista tuleville lapsille tasavertaisemmat lähtökohdat.
Koulun oikeistolaistuminen eli pehmeneminen johtaa yhä jakautuneempaan yhteiskuntaan, jossa hyvät ominaisuudet kasaantuvat hyvien perheiden lapsille, kun taas huonoista perheistä tulevat jäävät kokonaan ilman.
Omaehtoisuuteen perustuva oppimiskäsitys ei ole tiedettä. Se on kokoomuslaisuutta. Tulokset tulette näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Muistan kuinka oma mieheni käveli paljon muutaman tunnin kävelylenkkejä esikoisen kanssa, kun tämä oli vauva. Vauva nukkui kuin tukki aina kun vaunut liikkuivat, joten häntä oli helppo työnnellä pitkin katuja. Itse tiesin vauvan olevan rauhassa isänsä kanssa ja sain nukkua kipeästi kaipaamiani päiväunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Niin. Äitien mielestä isän pitäisi olla onnesta soikeana, kun hän saa toimia tuollaisena äidin apulaisena. Minä olisin halunnut olla ihan samalla lailla vanhempi kuin ex-vaimoni. Mutta minä lähinnä sain luvan tehdä asioita, jotka auttoivat häntä. En mitään omaa. Ei voinut käyttää rintapumppua, koska joku helvetin harhainen täysimetys. Parin tunnin vaunulenkki oli ok, ei koko päivä. Satunnainen yösyöttö oli ok, kunhan vaan nukuin eri huoneessa (!!!) koska lapsen ja äidin piti olla yhdessä sängyssä. Meillä ei enää lapsen jälkeen ollut meitä, eikä varsinkaan perhettä. Oli äiti+lapsi ja bonuksena minä.
Nyt viikko-viikko systeemillä, ihana nähdä kun äiti repeää kauhusta kun lapsesta on kuva sosiaalisessa mediassa käytännöllisessä ja säänmukaisessa asustuksessa, mutta HEMMETIN EPÄMUODIKKAASSA! Siis sitä tukahdetun raivon määrää kun tytöllä on päällä muuta kuin guuguuta tai plääpläätä, ja kaverit näkee.
Täysimetyksellä olevan vauvan olisit halunnut viedä koko päivän kestävälle vaunulenkille ilman äitiä? No en ihmettele että vaimo seurasi aika tarkkaan mitä lapsen kanssa teet :,D
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on hyvä ja hellä isä, mutta hän on opettaja. Hän ei yksinkertaisesti jaksa tehdä samaa hommaa kotona kuin koulussa. Niinpä lasten kouluasiat ovat jääneet minun kontolleni. Ymmärrän sen ihan hyvin, sillä koti ei saa olla työpaikka.
Meillä taas minä olen opettaja, joten olemme päättäneet että mies hoitaa lapsen kouluasiat pääosin. Osin myös siksi, että kaksikielisenä perheenä lapsi käy koulunsa kielellä, jonka isä hallitsee paremmin kuin minä. Minä pidän yllä lapsen suomenkielen taitoa mm. sillä, että luemme ja keskustelemme erittäin paljon suomeksi. Lisäksi minä teen pojan kanssa kaikenlaista luovaa kotona, mies harrastaa hänen kanssaan liikuntaa. Poika onkin kognitiivisilta taidoiltaan erittäin etevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Niin. Äitien mielestä isän pitäisi olla onnesta soikeana, kun hän saa toimia tuollaisena äidin apulaisena. Minä olisin halunnut olla ihan samalla lailla vanhempi kuin ex-vaimoni. Mutta minä lähinnä sain luvan tehdä asioita, jotka auttoivat häntä. En mitään omaa. Ei voinut käyttää rintapumppua, koska joku helvetin harhainen täysimetys. Parin tunnin vaunulenkki oli ok, ei koko päivä. Satunnainen yösyöttö oli ok, kunhan vaan nukuin eri huoneessa (!!!) koska lapsen ja äidin piti olla yhdessä sängyssä. Meillä ei enää lapsen jälkeen ollut meitä, eikä varsinkaan perhettä. Oli äiti+lapsi ja bonuksena minä.
Nyt viikko-viikko systeemillä, ihana nähdä kun äiti repeää kauhusta kun lapsesta on kuva sosiaalisessa mediassa käytännöllisessä ja säänmukaisessa asustuksessa, mutta HEMMETIN EPÄMUODIKKAASSA! Siis sitä tukahdetun raivon määrää kun tytöllä on päällä muuta kuin guuguuta tai plääpläätä, ja kaverit näkee.
Täysimetyksellä olevan vauvan olisit halunnut viedä koko päivän kestävälle vaunulenkille ilman äitiä? No en ihmettele että vaimo seurasi aika tarkkaan mitä lapsen kanssa teet :,D
Ohis, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat? Kyllä meillä oli vauva isänsä kanssa kokonaisia päiviä ja niin tehdään seuraavienkin kanssa. Kenenkä kanssa sitten, jos äidillä on töitä/menoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien ongelmat on lähes varmasti erittäin vahvasti korreloivia isäsuhteen kanssa.
Aikaisemmin isäsuhteet olivat etäisiä ja autoritaarisia. Silti pojat menestyivät. Nyt kun tilalle on tuotu kaikenlaista pehmeää hömppää, pojat syrjäytyvät.
Miksi Venäjän koululaitoksessa, jossa keinot ovat kovat, pojat pärjäävät tyttöjen veroisesti, mutta Suomessa eivät? Ja Venäjällä isät eivät todellakaan ole osallistuvia vaan usein alkoholisoituneita. Venäjällä myös yksinhuoltajuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mitä enemmän kasvatustieteilijät pääsevät säätämään, sitä heikommin pojat menestyvät.
Sitten isien pitää varmaan sopeutua tuohon pehmeään hömppään. Oma isä oli osallistuva ja läheinen, katsoi koulujuttujen perään ja opetti. Minä ja kaksi veljeä teknisellä alalla. Oman miehen isä ihan samanlainen. Ei meitä ole kukaan piessyt tai ollut etäinen, päinvastoin.
Meillä on läheinen, rakastava ja menestynyt perhe sekä suku.
Siitä huolimatta on perheessä jomman kumman vanhemman (usein isä, joskus äiti) vedettävä tiukasti rajat johonkin kohtaan. Ei siinä tarvita väkivaltaa, vain kyvytön käyttää väkivaltaa lapsen kasvatuksessa. Tiukka ja vaativa kasvattaja osaa kasvattaa hyvin ilman sitäkin.
Onneksi isäni myös vaati minulta tarpeen tullen asioita. Ei hän osallistunut harrastuksiini - ennemminkin toisinpäin - mutta vietti kuitenkin aikaa kanssani, puhui paljon, keskusteli syvällisestikin kanssani erilaisista elämässä vastaan tulevista tilanteista ja asioista. Liikuimme usein autolla isäni kanssa kahden pitkiäkin matkoja, ja nämä yhteiset automatkat olivat tärkeitä ja itselleni opettavaisia.
Hyvin minulla on elämässäni mennyt - menestyksen ja rahan perässä en ole ollut, vaan olen tehnyt alavalinnan, joka tuo minulle muita tärkeitä asioita elämääni. Molemmat sisarukseni ovat menestyneitä taloudellisesti, koska se on ollut heidän päämääränsä, ja he ovat sen saavuttaneet.
Kovin "pehmeät" kasvatusmenetelmät meidän omassa lapsuudenympäristössäni olisivat ainakin omalta ja veljeni puolelta vieneet ennemminkin motivaation koulunkäyntiin ja työntekoon - kotikylän poikaporukalla oli aina kaikenlaista mukavaa tekemistä (majojen rakentaminen, mopojen ja autojen rassaus...), joka olisi aivan varmasti päihittänyt koulunkäynnin, mikäli isä ei olisi asettanut rajoja. "Peer pressure" oli tähän suuntaan todella kova, koulumenestystä yrittäviä poikia kiusattiin kaikin keinoin, ja tämän rellestävän poikasakin ulkopuolelle jääminen tarkoitti kaveripiiristä irtisanoutumista. Toisenhenkisiä kavereita olisi pitänyt etsiä kymmenien kilometrien päästä.
Onneksi irtauduimme tästä tuppukylän ikuisten pikkupoikien ympäristöstä. Jokainen voi itse ajatella, miten tähän poikaporukkaan jääneet ikätoverimme pärjäsivät myöhemmin elämässä. Minä ja veljeni paiskimme urakalla kouluhommia ja lisäksi vielä osallistuimme perheyrityksen toimintaan - mutta samalla onneksi saimme tärkeää oppia siitä, miten elämässä menestytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.
Kuinka paljon on pienten vauvojen äitejä, jotka kieltäytyvät, jos mies ehdottaa, että hän voi hoitaa edes kerran viikossa yöheräämiset ja joka vie vauvan päivällä parin tunnin vaunulenkille, että äiti saa mennä päiväunille? Kuinka moni äiti kieltäytyy, jos mies ehdottaa, että hän voi mennä lapsen kanssa ulos potkimaan palloa ja istumaan hiekkalaatikon reunalle?
Niin. Äitien mielestä isän pitäisi olla onnesta soikeana, kun hän saa toimia tuollaisena äidin apulaisena. Minä olisin halunnut olla ihan samalla lailla vanhempi kuin ex-vaimoni. Mutta minä lähinnä sain luvan tehdä asioita, jotka auttoivat häntä. En mitään omaa. Ei voinut käyttää rintapumppua, koska joku helvetin harhainen täysimetys. Parin tunnin vaunulenkki oli ok, ei koko päivä. Satunnainen yösyöttö oli ok, kunhan vaan nukuin eri huoneessa (!!!) koska lapsen ja äidin piti olla yhdessä sängyssä. Meillä ei enää lapsen jälkeen ollut meitä, eikä varsinkaan perhettä. Oli äiti+lapsi ja bonuksena minä.
Nyt viikko-viikko systeemillä, ihana nähdä kun äiti repeää kauhusta kun lapsesta on kuva sosiaalisessa mediassa käytännöllisessä ja säänmukaisessa asustuksessa, mutta HEMMETIN EPÄMUODIKKAASSA! Siis sitä tukahdetun raivon määrää kun tytöllä on päällä muuta kuin guuguuta tai plääpläätä, ja kaverit näkee.
Kannattaa puhua siitä vanhemmuudesta tosi tarkkaan ennen lapsen hankintaa. Mulla ainakin hyöry hormonit niin pahasti päälle, että kaikki sovittu meinas lentää ikkunasta ulos ja isä just siihen typistetyn apulaisen rooliin. Hampaita kiristellen sitten totuttelin siihen, että isä tekee just niinkun haluaa ja oppii sitten ITSE kantapään kautta, jos ei homma toimi. Ihan samalla tavalla kuin itsekin.
Nykyään kaikki tuollaiset vaimosi kaltaiset naiset kadehtien ihastelee lapsen läheistä suhdetta isäänsä, ja ei oikein suostu kuuntelemaan, mistä se juontaa. Mulla on muka vaan paljon parempi mies kuin heillä.. Sääliksi käy.
Ehkä isät pitäisi osallistaa paremmin?
Naiset synnyttävät vuosi vuodelta yhä enemmän syntymästä asti "isättömiä" lapsia. Tämän vuoden ennätysalhaisesta synnytysten määrästä hyvin huomattava osa on jo näitä. On ollut jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset synnyttävät vuosi vuodelta yhä enemmän syntymästä asti "isättömiä" lapsia. Tämän vuoden ennätysalhaisesta synnytysten määrästä hyvin huomattava osa on jo näitä. On ollut jo aiemmin.
Isättömiä?
Aikaisemmin isäsuhteet olivat etäisiä ja autoritaarisia. Silti pojat menestyivät. Nyt kun tilalle on tuotu kaikenlaista pehmeää hömppää, pojat syrjäytyvät.
Miksi Venäjän koululaitoksessa, jossa keinot ovat kovat, pojat pärjäävät tyttöjen veroisesti, mutta Suomessa eivät? Ja Venäjällä isät eivät todellakaan ole osallistuvia vaan usein alkoholisoituneita. Venäjällä myös yksinhuoltajuus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mitä enemmän kasvatustieteilijät pääsevät säätämään, sitä heikommin pojat menestyvät.