Poikien menestys koulussa sekä elämässä muutenkin. Missä on puhe isien vastuusta?

Jaajollahan taitaa olla tyttäriä.................

Äidit omii vanhemmuuden nykyään niin täysivaltaiseksi Cafe latte lifestyle -tyyppiseksi projektiksi, jossa isä on vain lasten kanssa samansävyisiin vaatteisiin puettu nukke blogikuvan nurkassa. ja lompakko.

Korjaas: Vanhempien vastuu.

Oma mies on täyden kympin arvoinen isänä. Hän on jaksanut kannustaa poikia opiskelemaan, sopi jopa lasten kanssa aina kouluvuoden alkaessa millä tavalla koulumenestyksestä palkitaan. Pieni miinus tulee siitä, että hän ei jaksanut kysellä koealueita eikä kielten sanoja.

Appi oli innokas ruuanlaittaja, joten kokkaaminen ei ole omallekaan miehelle vierasta. Siinä myös omat pojat ovat saaneet hyvää esimerkkiä. Mies on myös aina lukenut kirjoja.

Hitsi, että minulla on ihana mies :)

Meillä isä on oikein kunnollinen, ei juo eikä pelaa tms, mutta ei kyllä hyvin introverttinä myöskään kauheasti osallistu mihinkään kouluasioiden ohjaukseen, kannusta tms. Kyllä ne on meillä mun kontolla. Mies kaipaa yksinoloa ja rauhaa työn jälkeen paljon, eikä muutenkaan osaa välttämättä sillä lailla ihmisten kanssa keskustella. On semmoinen vanhan ajan juro mies (jota rakastan juuri sellaisenaan :) )

Tämä on erittäin tärkeä asia.

Itse opin isältäni paljon tärkeitä asioita - niin hyvässä kuin pahassa.

Tärkeimmät häneltä opitut asiat ovat rahankäytön hallinta ja pitkäjänteisen työnteon merkitys. Molempiin sain oppia ja esimerkkiä. Olen onnellinen siitä, että hän opetti minulle työnteon, vastuun ja vaivannäön merkitystä. Jos en olisi saanut minkäänlaista tuntumaa siihen, miltä työntekeminen ja ahkerointi oman leivän eteen on, olisin epäilemättä kasvanut aikuisiällä melko mukavuudenhaluiseksi pötkyläksi, jolle työnteko opiskelujen muodossa ja itse työelämässä olisi melko mahdotonta.

Äitini ei olisi ikävä kyllä pystynyt opettamaan ja opastamaan tätä asiaa minulle. Hän oli minua kohtaan hyvin hemmotteleva ja suojeleva, suorastaan pullamössöllä ruokkiva. Onneksi isä otti minua kohtaan tiukemman asenteen, eikä antanut periksi kaikille mielihaluilleni ja opetti, kuinka jokaisen täytyisi tehdä työtä ansioidensa eteen. Juuri hän maksoi pientä korvausta pihanurmikon leikkuusta - ja opetti, että työ täytyy tehdä todella hyvin, ennen kuin palkkio on luvassa. Jos löytyi ajamattomia kohtia, niitä täytyi paikata.

Myöhemmin perheyrityksessä sain ahkeroida oikein toden teolla, ja hyvin tehty työ palkittiin. Samoin koulumenestyksestä sain palkkioita ja tietenkin runsaasti kehuja, jotka kasvattivat omanarvontuntoani - huonosta menestyksestä tulikin sitten rangaistuksia, esimerkiksi huonon matikannumeron jälkeen isä antoi moitteita ja otti tietokoneesta johdot pois joksikin aikaa. Eräs tärkeimmistä opetuksista oli, että hyvin tehty työ ei katso kelloa - eli jos työtä ei ole tehty kunnolla, työntekoa jatketaan sitten illalla nukkumaanmenoon asti, eikä johonkin kellonaikaan vain lätkäistä hanskoja tiskiin ja lähdetä karkuun.

Kenen heistä? Useimmiten pojalla on koulun alkaessa vuorossa jo ainakin kolmas tai neljäs isä biologisen etäisän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä on oikein kunnollinen, ei juo eikä pelaa tms, mutta ei kyllä hyvin introverttinä myöskään kauheasti osallistu mihinkään kouluasioiden ohjaukseen, kannusta tms. Kyllä ne on meillä mun kontolla. Mies kaipaa yksinoloa ja rauhaa työn jälkeen paljon, eikä muutenkaan osaa välttämättä sillä lailla ihmisten kanssa keskustella. On semmoinen vanhan ajan juro mies (jota rakastan juuri sellaisenaan :) )

Hmmmh :/ toivottavasti osaa olla edes jollain tavalla esimerkkinä sosiaaliseen kanssakäymiseen....

Naiset muuten juovat nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Miehet sen sijaan ovat juomistaan vähentäneet. Tämä fakta ihan vain sen takia, ettei noilla iänikuisilla steretypioilla taas miehiä ja isejä leimattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kenen heistä? Useimmiten pojalla on koulun alkaessa vuorossa jo ainakin kolmas tai neljäs isä biologisen etäisän jälkeen.

Kyllä tosiaan on siellä sinun psykoositasoisesti harhaisella planeetallasi.

Kasvatusperiaatteet voivat olla niin ristiriitaisia vanhempien välillä, että voivat olla syy eroon.

Miesten kasvatusmetodit saattavat olla yksioikoisempia, kuin naisten, mikä aiheuttaa riitoja. Itsekin olen vanhan koulukunnan kasvatti ja pidän erityisen tärkeänä tiukkojen rajojen asettamista pienestä pitäen. Niistä ei voi sitten lipsua. Ja jos toinen osapuoli lipsuu, on lapsi hukassa. Parempi siis olla johdonmukainen ja kummankin vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Kenen heistä? Useimmiten pojalla on koulun alkaessa vuorossa jo ainakin kolmas tai neljäs isä biologisen etäisän jälkeen.

Niin, siinä on vähän vaikea oppia vastuullisen miehen mallia jos ainut malli mitä saa, on että miehenä voi jättää perheen ja vaimon kun kyllästyy tai löytää nuoremman. Surullista :(

Jos lisääntyy jännämiesten kanssa niin ei ne siitä kummene, vaan vastuuton elämä jatkuu.

Tätä mietin monesti, kun usein juuri miehet sosiaalisessa mediassa ulvovat, että opettajat on naisia ja naisten vika siis. En usko, että osallistuva isä ei pystyisi tuota "naisen haittaa" kompensoimaan. Luullakseni ongelma on se, että kasvatusvastuu vaan halutaan pyöräyttää sinne koululle ja sitten kiukuttaa kun pojasta ei saada kunnollista ilman omaa vaivaa ja rajojen asettamista.

Ennen koulussa pärjättiin, koska kotoa oltiin saatu käyttäytymisen eväät. Nykyisät sitten muistelee, että koulussa olisi ollut lähde tähän, vaikka se oli se koti, joka sen opetti.

Naiset päiväkodissa, kotona ja koulussa. Pieni siivu jää isälle ja hänenkin kasvatusmetodinsa nuo edellämainitut jyräävät paremmin tietävinä. Lopputulos on nähtävissä. Olkaa hyvä mammat.

Se vaikutus on suunnaton. Mulla oli isä, joka hoiti, leikki ja vei paikkoihin kun olin lapsi, vanhempana harrasti yhdessä mun kanssa, välillä tietty kyllä riideltiin ja otettiin yhteen mutta ilmapiiri oli turvallinen. Käytiin lenkillä tai sulkapalloa pelaamassa ja sen jälkeen saunottiin yhdessä, saunassa aina juteltiin ja isä tsemppasi mua esim koulussa ja ihmissuhteissa.

Mulla on paljon kavereita, joiden elämässä isä ei ole ollut henkisesti mukana lainkaan, ja niitä käy kyllä sääliksi. Siis sellaiset jotka lapsien ollessa pieniä vain katsoivat telkkaria ja valittivat koko ajan siitä miten lapset vaativat liikaa, eivät koskaan halunneet viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa. Äidit sitten tietenkin ylirasittuneita ja äkäisiä. Monet näistä kavereista tekivät teineinä paljon kaikkea tyhmää, kun halusivat saada edes jonkun reaktion irti vanhemmistaan. Yllättäen nyt aikuisiälläkään eivät ole mitenkään erityisen läheisissä väleissä isänsä kanssa, kun välit olivat etäiset jo lapsena.

M28

Mun isä on korkeammin koulutettu kuin äitini ja kannustanut mua aina opiskelemaan. Tyttölapsi kyllä olin, mutta kuitenkin.

Ymmärrän kyllä, että isän hyvä olla ns. miehen mallina pojilleen. Käytöksessä, opiskelussa, kaikessa. Sama vastuu on toki äidilläkin, esim. näyttää, miten miehiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Miehisyyteen kuuluvat kovat keinot, ärjyminen ja tukistaminen ja vitsakin. Niillä saatiin lapsille ennen kuria.

Nyt naiset ovat kuitenkin pilanneet nämä eläinmaailmassa käytössä olevat kasvatuskeinot. Ongelma nykymaailmassa on, että ihmistä ei ymmärretä eläimeksi. Heti kun ymmärrettäisiin, poikien tilanne alkaisi parantua, koska silloin poikia voisi kurittaa niin kuin eläinmaailmassakin kuritetaan.

Ei poikiin tehoa puhe, koska he ovat perimältään fyysisiä ja kaipaavat fyysisiä otteita.

Poikien koulumenestyskään ei tule paranemaan, ennen kuin koulussa hyväksytään kovat keinot.

Vierailija kirjoitti:

Oma mies on täyden kympin arvoinen isänä. Hän on jaksanut kannustaa poikia opiskelemaan, sopi jopa lasten kanssa aina kouluvuoden alkaessa millä tavalla koulumenestyksestä palkitaan. Pieni miinus tulee siitä, että hän ei jaksanut kysellä koealueita eikä kielten sanoja.

Appi oli innokas ruuanlaittaja, joten kokkaaminen ei ole omallekaan miehelle vierasta. Siinä myös omat pojat ovat saaneet hyvää esimerkkiä. Mies on myös aina lukenut kirjoja.

Hitsi, että minulla on ihana mies :)

Ai kun kiva vaihteeksi lukea, kun joku kehuu lastensa isää! T. Poika jolle oma isä on vähintään yhtä merkittävä ja rakas kuin äiti.   

Jotenkin mun on vaikea uskoa, että osallistuvan ja hyvän isän pojasta tulisi alisuoriutuja tai häirikkö. Poikien ongelmat on lähes varmasti erittäin vahvasti korreloivia isäsuhteen kanssa.