Lue keskustelun säännöt.
Väsyminen koiranpentuun
24.11.2017 |
Uskaltaakohan tästä aiheesta sanoa sanaakaan ilman, että saa kuraa niskaansa... Haluan nyt kuitenkin kysyä onko muilla koiran omistajilla tullut väsymistä ja suorastaan epätoivoa oman koiran kanssa?
Meillä on nyt 10 kk ikäinen koiranpentu ja olen henkisesti ihan loppu. Pentu on kasvattajan meille valitsema ja yksilö, jonka piti sopia lapsiperheeseen oikein hyvin. No, kyllä pentu on mitä ihanin perheenjäsen neljän seinän sisällä, mutta kun astutaan ulko-ovesta ulos niin on kuin eri koira. Koira haukkuu kaikki ohikulkijat, vastaantulijat jne. Säikkyy kaikkea mahdollista ulkona muutenkin. Etenkin pikkulapsia pelkää ja lapset koiraa, kun koira räkyttää ja tempoo hihnassa. Inhoan noita tilanteita ja päivä päivältä tunnen miten oma mieliala laskee ja tulee ihan sellainen olo, että eipä tässä ole mitään tehtävissä. Sitä vain en ymmärrä, että miten näin "heikkohermoinen" koira on annettu lapsiperheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Syytä on tietysti meissäkin, kun emme varmasti osaa kouluttaa koiraa oikein, mutta tosi asia on myös se, että hermorakennetta ei voi muuttaa. Surullista kaikkien kannalta tämä tilanne enkä tiedä mitä tehdä. Kouluttaja on ollut apuna, mutta muutoksia ei ole juurikaan tullut.
Kommentit (79)
Niin, oliko ap:lla muuten oikeasti käsitystä, millainen koira sheltti on ja millaisia ovat luonteeltaan? Vai vain koirakirjatietoa? Kannattaa oikeasti käydä tutustumassa vaikka jossain harrastuksen parissa, näyttelyissä ym. kiinnostavaan koirarotuun ja erilaisiin yksilöihin ja erilaisiin kasvattajiin ja omistajiin eikä vain lukea koirakirjoja ja nettiesittelyitä. Shelttikin kun on oikeasti pieni työkoira eikä mikään perushelppo seurakoira. Paimennusvietti on voimakas ja se juuri näyttäytyy haukkumisena ja näykkimisenä sekä liikkuvan kohteen jahtaamisena. Paimenkoirat ovat yleensä myös hyvin perhekeskeisiä ja se oma lauma on tärkeä, vieraat ihmiset ja koirat eivät juuri kiinnosta tai ovat jopa varottava uhka omalle laumalle.
Mutta toki on sekin totta, että vaikka olisi kuinka paljon nähnyt aikuisia, jo kohtuu fiksuja koiria, se ei välttämättä kerro mitään siitä, millaisia ne ovat olleet pentuina tai murkkuiässä... ja kyllä ne vaikeat vaiheet unohtuvat, koska moni kuitenkin hankkii jopa sen toisen tai kolmannenkin koiran ja sitten taas kiroaa pentuvaiheen harmeja ja murkkuiän hankaluuksia, "kun ei sen ekan kanssa ollut yhtään tällaista"... no ehkä olikin, se vain unohtuu. Itsekin kiroilin tuota nykyistä teinikoiraa ja vertasin sitä eri rotuisiin edeltäjiin, kuinka ei koskaan ollut tällaista hihnassa riekkumista ym. Ja sitten jostain kaapista löytyikin edellisten koirien kuonopantaa ja vedonestovaljaita jne... (käytetään siis hihnassa vetävillä koirilla koulutukseen) ja huomasin, että kyllä niitä haasteita oli edellistenkin koirien kanssa...
Kärsivällisyyttä ja jaksamista! Koittakaa tehdä jotain sellaista, mikä parantaa teidän kontaktia ja joka on kivaa molemmille, esim. agility, rallytoko, flyball, pitkät metsälenkit, aloittakaa naksukoulutus... Sheltti nauttii siitä, kun sillä on joku tehtävä, jota tehdään omistajan kanssa yhdessä ja joka kuluttaa sen riekkumisenergiaa hyödylliseen tekemiseen. Jättäkää ruuhkaisen ajan hihnalenkit nyt vähemmälle tai muuttakaa aikaa tai reittiä niin, ettei koko ajan tule koirakoita, lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä vastaan. Käykää erikseen treenamassa siedätystä näille mutta ne varsinaiset lenkit voisi olla hyvä pitää mahdollisimman vähästressisinä vähän aikaa eli löysällä pitkällä hihnalla tai irti, jos vaan mahdollista, paljon haistelua ja etenemistä koiran tahtiin. Ajakaa vaikka autolla vähän kauemmas, jos lähiseutu on täynnä ärsykkeitä. Tai keksi sellainen reitti lähialueelta, jossa on vähän liikkujia tai muuta teidän aikataulua sopivasti.
Tuo murkkuaika on nyt se kaikkein haastavin. Ja tämä pimeys tekee vielä omat haasteet arahkolle koiralle., kun mörkövaiheessa on muutenkin kaikki pelottavaa ja uhkaavaa ja vielä on jatkuvasti pimeä ja joka puskan takaa on sapelihammastiikeri tai muu peto hyökkäämässä... Meilläkin 8kk teinikoira haukkuu nyt kaikki lähipiirissä muuttuneet tai muuten epäilyttävät asiat. Lumikasa, joka ei eilen ollut tässä tai puiston roskis, joka kyllä on ollut siinä koko vuoden mutta hämärässä se onkin vaarallinen. Esim. pari päivää sitten nosti kauhean rähinän yhdelle oman lenkkireitin joka päivä ohitettavan talon pihalle eikä siellä näkynyt yhtään ketään tai mitään. Sitten hoksasin, että olivat penteleet menneet laittamaan kanervat ikkunan alle laatkkoon. Olihan siinä nyt syytä rähistä...😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites pikkupentuaika, onko lapset häirinneet esim pennun unia tai muuta rauhoittumisen aikaa? Semmoinen vaikuttaa hermorakenteeseen, ja lapsille pitäisikin opettaa että lepäävää koiraa ei häiritä, niin vaan tehdään hermoheikkoja koiria. Onko koiralla oma paikka mihin voi mennä rauhoittumaan?
Nyt sitten kun menet ulos sen kanssa niin vedär syvään henkeä ja rauhoitut. Jos kävelet sen kanssa hihna tiukalla ja itse jännityksestä ja stressistä jäykkänä niin koira vaistoaa sen heti.
Osta naksutin ja ehdollista koira siihen. Lenkillä kiinnitä koiran huomio vaikkapa namiin tms. kun näette muita ihmisiä/koiria ja heti kun koira kiinnittää huomionsa sinuun -> naksautus ja palkka. Tätä vaan toistat, ja liitä siihen käsky. Älä kiristä hihnaa ellei ole vaarana että koira esim. käy jonkun päälle tai hyppää auton eteen tms.
Jos muu ei auta niin ongelmakoirakouluttajalle. Älä luovuta! Koira on niin nuori vielä että se on hyvinkin "muokattavissa", mutta se vaatii PALJON toistoja ja kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kummalliselta tuo, että
lapsiperheessä elävä koira räyhää lapsille.Haukkuuko vai yrittääkö kiinni?
Onko kyseessä joku metsästyskoira tai noutaja? Ei kai sentään laumanvartija?
Ei räkytä omille lapsille (15-v , 12-v ja 11-v) vaan joillekin heidän vähänkään kovaäänisille kavereille, kun tulevat meille tai sitten ihan pihapiirissä asuville lapsille. Riittää, että lapsella on kovempi puheääni, ei edes tarvitse mitenkään huutaa tai riekkua, kun koiralta menee pasmat sekaisin jo ihan siitä kovemmasta äänestä tai naurusta. Kaikista pahimpia ovat alle kouluikäiset lapset, suorastaan hirviöitä meidän koiran mielestä. Koiraa ei ole ikinä yksikään lapsi päässyt esim. käsittelemään kovakouraisesti. Ollaan pidetty huoli, että lapset ovat lähestyneet koiraa rauhallisesti, on namitettu ja tarjottu positiivisia kokemuksia, mutta koiran käytös ei ole muuttunut yhtään. Omat lapset hyväksyy muitta mutkitta. Kyseessä on helppona pidetty rotu eli sheltti. Oman kokemuksen perusteella en voisi enää suositella shelttiä ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen, en millään. Toisaalta tiedän kyllä aivan ihania shelttejä, jotka on niitä unelmakoiria lapsiperheeseen. Lapsuuden kodissani oli beagle, joka oli tosi lempeä ja sitä olen myöhemmin ihmetellytkin, että miten voin kokea sheltin vaikeampana kuin beaglen, mutta näin se vain on. Myöhemmin vanhemmillani oli vielä vehnäterrieri, joka oli todella itsenäinen ja ei ollut kauhean kiinnostunut vieraista ihmisistä tai toisista koirista, mutta oli sitten omissa oloissaan eikä pitänyt mitään mekkalaa eli itsevarmuutta löytyi.
Ap
Sheltti EI ole helppo rotu. En ymmärrä miksi sellaista väitetään. Ja kuitenkin tänä päivänäkin rotuyhdistyksen sivulla mainostetaan miten sopii ekaksi koiraksi. Olen kasvattanut itsekin kaksi pentuetta tätä rotua ja oma käsitykseni on, että sheltti on mainio työkoira ja harrastuskoira, mutta monella tapaa erittäin vaativa, liian vaativa useimmille kaupunki/kotikoiraksi.
Sheltin tekee vaativaksi monenlaisten luonteenpiirteiden kombinaatio. Esim. ovat hyvin, hyvin herkkiä koiria. Suoranaista arkuuttakin rodussa esiintyy paljon. Mutta isompi tragedia on, että omistajat ei usein ymmärrä koiran olevan herkkä, koska se on -erittäin energisenä työkoirana- myös erittäin aktiivinen. Se häslää, haukkuu, jahtaa, paimentaa. Jos nämä koirat paineistuu liikaa, ne eivät välttämättä näytä ahdistuneilta ja stressaantuneilta, vaan niistä tulee entistä "ADHD":mpia.
Shelteillä on myös erittäin vahvoja viettitoimintoja, esim. paimennusvietti voi, oikean laumanpaimentyön puutteessa, purkautua ihan kaikkeen variksista kerrostalopihan lapsiin. Ja paimennustahan sheltti tekee räksyttämällä ja näykkimällä, mikä usein tulkitaan vihaisuudeksi. Paimentamiseen liittyvään näykkimiseen pitäisi suhtautua ymmärtävästi vaikka sen joutuukin kieltämään/estämään, koska siihen koira on jalostettu. Lisäksi vaikkei sheltti varsinaisesti saalista niin että tappaisi ja söisikin saaliinsa, niin monella on erittäin vahva vietti juosta kaiken liikkuvan perässä nuorena. Korvat katoaa kun sheltti näkee jäniksen, polkupyörän tai mitä vaan liikkuvaa.
Monenlaista otusta olen elämässäni omistanut mutta kyllä nuori sheltti, varsinkin uros tuossa 10 kk-1,5 välissä, on ärsyttävimpiä ja hermoja koettelevimpia otuksia joita tiedän :) Mutta hienoja harrastuskoiria niistä tulee, sitä hienompia mitä ärsyttävämpiä häsliä ovat. Minusta sheltti oikeastaan jopa vaatii joko työn tai harrastuksen, ei niistä oikein pelkiksi lenkkikoiriksi ole.
Samaa mieltä. Itse tässä aloittelen sheltin kasvatusta kahdella reippaalla yksilöllä. Tämän rodun kanssa pitää erityisesti ottaa huomioon sosiaalistaminen eri tilanteisiin ja siihen on minun jo kasvattajana panostettava. Aivan ihana harrastuskoira enkä muuhun vaihtaisi! Siksi pyrin etsimään pennuille aktiiviset perheet.
Silti edelleen ikävä kyllä löytyy niitä erityisen herkkiä ja arkoja koiria vaikka mielestäni nykyään on onneksi vähemmän. Pehmeä luonteisia ne on kyllä kaikki ettei kovalla koulutuksella saa muuta kuin vahvistettua arkuutta.
Ikävä kyllä en osaa sanoa aloittajalle miten toimia mutta jotenkin pitäisi saada sheltin luotto teihin ettei sen tarvitsisi puolustaa itseään. Nythän se taitaa ajatella olevansa ulkona yksin pahassa maailmassa.
Moneskohan 10:s kerta tämä sama aloitus!! :(
Tämä on siitä mielenkiintoinen aihe, että asun nykyään Suomen ulkopuolella maassa, jossa koiria on valtavasti, ne tulevat ihmisten mukana kaikkialle (liikennevälineet, ravintolat, ostarit, kaupat jne), ja näitä räkyttäjiä näkee max kerran kuussa.
Näen päivittäin kymmeniä, jos en satoja, koiria jotka ohittavat toisensa pikaisesti haistellen. Ihmisistä eivät välitä tuon taivaallista. Lapset kiljuvat, pulut lentelevät, ratikat kilkuttavat ja koirat vain seuraavat omistajaansa - 90-prosenttisesti VAPAANA. Myös kaupungin keskustassa.
Mulla oli teininä Suomessa koira ja se ei todellakaan ollut unelmatapaus. Veti ja varmasti hukkasi korvat jos oli toinen koira näköpiirissä. Ei räkyttänyt mutta en voinut luottaa että vapaana tulisi varmasti takaisin.
Olisikin siis äärimmäisen mielenkiintoista tutkia tämän maan koirakulttuuri perinpohjin - miksi ihmeessä 99% koirista seuraa, ei räkytä, käyttäytyy moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, vapaana vilkkaan liikenteen seurassa? Jotain täällä tehdään eri tavalla, mutta mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirasta pääsee eroon, mutta ajattele jos olisit väsynyt lapsiisi? Heistä et pääsisi millään eroon. Sinulla ei siis ole mitään hätää. Annat sen hyvään kotiin, sillä sipuli.
Koita nähdä koira omana erillisenä yksilönään ja mitkä sen tarpeet on? Mitä sinä voit tehdä? Ulkoiluta koiraa aluksi hiljaisempana kellonaikana ja opetelkaa kulkemista ja vastaehdollistakaa. Netti on pullollaan videoita yms.
Muista että se on elänyt vasta hyvin vähän aikaa ja on ymmärrettävästi ihan pasmat sekaisin aika ajoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin oon ihmetellyt, miksi täällä joka toinen koira räyhää. Ihmiset aristelee toisiaan ja niin oppii koiratkin tekemään? Mun mielestä yksi syy voi olla myös tämä liian pitkälle viety nykyinen ohituskäytöskoulutus. Eli pennusta asti koira oppii siihen, että kenenkään luokse ei saa mennä ja yleensä siihen liittyy vielä se omistajan jännitys ja stressi ja hihnan nykiminen ja kiristely ja kohta koira on oppinut, että vastaantuleva koira on pelottava uhka. Tuo tietty välinpitämättömyys eli ohi löyhällä hihnalla, pikainen haistelu ja jatketaan matkaa olisi ehkä paljon parempi. En tiedä, mitten se vaan onnistuisi täällä. Mustakin täällä on kauheasti remmirähjäkoiria.
Niin ja musta tuo remmirähjäys ei todellakaan läheskään aina johdu siitä, ettei koiraa yritrtä kouluttaa vaan enemmän jopa siitä, että koiraa yritetään kouluttaa tai rajoittaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moneskohan 10:s kerta tämä sama aloitus!! :(
Ajatella että sinulla on täysi vapaus olla lukematta näitä avauksia!
Se miksi näitä aiheita pyörii keskusteluissa johtuu siitä, että ihmisillä on paljon koiria. Nyt kesällä otetut pennut on murkkuiässä ja pahimmillaan mikä väsyttää omistajia.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin oon ihmetellyt, miksi täällä joka toinen koira räyhää. Ihmiset aristelee toisiaan ja niin oppii koiratkin tekemään? Mun mielestä yksi syy voi olla myös tämä liian pitkälle viety nykyinen ohituskäytöskoulutus. Eli pennusta asti koira oppii siihen, että kenenkään luokse ei saa mennä ja yleensä siihen liittyy vielä se omistajan jännitys ja stressi ja hihnan nykiminen ja kiristely ja kohta koira on oppinut, että vastaantuleva koira on pelottava uhka. Tuo tietty välinpitämättömyys eli ohi löyhällä hihnalla, pikainen haistelu ja jatketaan matkaa olisi ehkä paljon parempi. En tiedä, mitten se vaan onnistuisi täällä. Mustakin täällä on kauheasti remmirähjäkoiria.
Tässä on varmasti pointtia. Juuri tuo välinpitämättömyys on täällä vallitseva ilmapiiri. Ihmisiä koirat eivät noteraa lainkaan ja toisiaan haistelevat innokkaasti mutta sivistyneesti. Juuri äsken kävin kaupassa ja vanha pappa oli kahden russeli-mixin kanssa liikennevaloissa. Pappa pysähtyi, koirat pysähtyivät. Pappa lähti liikkeelle, koirat seurasivat. Ei sanoja, ei remmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin oon ihmetellyt, miksi täällä joka toinen koira räyhää. Ihmiset aristelee toisiaan ja niin oppii koiratkin tekemään? Mun mielestä yksi syy voi olla myös tämä liian pitkälle viety nykyinen ohituskäytöskoulutus. Eli pennusta asti koira oppii siihen, että kenenkään luokse ei saa mennä ja yleensä siihen liittyy vielä se omistajan jännitys ja stressi ja hihnan nykiminen ja kiristely ja kohta koira on oppinut, että vastaantuleva koira on pelottava uhka. Tuo tietty välinpitämättömyys eli ohi löyhällä hihnalla, pikainen haistelu ja jatketaan matkaa olisi ehkä paljon parempi. En tiedä, mitten se vaan onnistuisi täällä. Mustakin täällä on kauheasti remmirähjäkoiria.
Tässä on varmasti pointtia. Juuri tuo välinpitämättömyys on täällä vallitseva ilmapiiri. Ihmisiä koirat eivät noteraa lainkaan ja toisiaan haistelevat innokkaasti mutta sivistyneesti. Juuri äsken kävin kaupassa ja vanha pappa oli kahden russeli-mixin kanssa liikennevaloissa. Pappa pysähtyi, koirat pysähtyivät. Pappa lähti liikkeelle, koirat seurasivat. Ei sanoja, ei remmiä.
Se on ihan tutkittu juttu että hihna häiritsee koiran viestintää ja tästäkin syystä on remmirähjiä.
Joo, minäkään en usko, että vanhat paapat tai turkkimuorit vaikkapa Wienissä käyttävät koiriaan maksullisissa penturyhmissä sosiaalistamassa tai tekevät jotain ohjattuja ohitusharjoituksia tai naksuttelevat puskassa makkarapussi kädessä, kuten täällä epätoivoiset, perfektionistiset pennunomistajat tekevät (niin kuin minä itsekin)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heips ap
Meillä on 6kk pentu lapsiperheessä.
Edellinen sheltti eli perheessä 14vuotta ennen tätä.
Tämä pentu on todella reaktiivinen.
Reagoi haukkumalla kaikkiin kodinkoneisiin.
Lasten kanssa suuria vaikeuksia kun tahtoo vain kiihtyä heistä vaikka olisivat paikoillaan...
Sanon että Tämä pentu on todella haasteellinen lapsiperheessä.
Erinomainen harrastus ja työkoira Tämä kyllä on!
Mutta arjen sujuvuus olisi tärkein tekijä.
Pentu on myös meille valittu lapsiperheeseen kasvattajan toimesta.
Luin alkupään kommentteja, joissa sanottiin, että hermorakenne on kunnossa. Itse kommentoisin, onko rotuvalinta ollut oikein?
Minusta tuossa rodussa on nimenomaan hermoheikkoja, pelokkaita yksilöitä.
Itselläni eli vanhaksi asti erään toisen rodun edustaja ja oli erittäin tervepäinen (ystävällinen eikä säikkynyt tai ollut pelokas oikein mitään kohtaan. Ei käynyt ylikierroksilla lapsista, mutta silti riittävän energinen ja vauhdikas omaan makuuni). Ehkä sattumaa, mutta sellaisiakin koiria on.
Sama täällä kirjoitti:
Heips ap
Meillä on 6kk pentu lapsiperheessä.
Edellinen sheltti eli perheessä 14vuotta ennen tätä.
Tämä pentu on todella reaktiivinen.
Reagoi haukkumalla kaikkiin kodinkoneisiin.
Lasten kanssa suuria vaikeuksia kun tahtoo vain kiihtyä heistä vaikka olisivat paikoillaan...
Sanon että Tämä pentu on todella haasteellinen lapsiperheessä.
Erinomainen harrastus ja työkoira Tämä kyllä on!
Mutta arjen sujuvuus olisi tärkein tekijä.
Pentu on myös meille valittu lapsiperheeseen kasvattajan toimesta.
Miten olet toiminut tilanteissa, joissa koira reagoi haukkumalla kodinkoneisiin? Meillä myös shelttipentu, 9 kk ja aivan hirveän reaktiivinen. Toistaiseksi ollaan pärjätty sillä, että lenkkeillään yöllä ja aikaisin aamulla, kun muita ei juurikaan ole liikkeellä. Vieraita meillä voi tällä hetkellä käydä ja lapset tapaavat kavereitaan vain ulkona tai kaverien luona.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä kirjoitti:
Heips ap
Meillä on 6kk pentu lapsiperheessä.
Edellinen sheltti eli perheessä 14vuotta ennen tätä.
Tämä pentu on todella reaktiivinen.
Reagoi haukkumalla kaikkiin kodinkoneisiin.
Lasten kanssa suuria vaikeuksia kun tahtoo vain kiihtyä heistä vaikka olisivat paikoillaan...
Sanon että Tämä pentu on todella haasteellinen lapsiperheessä.
Erinomainen harrastus ja työkoira Tämä kyllä on!
Mutta arjen sujuvuus olisi tärkein tekijä.
Pentu on myös meille valittu lapsiperheeseen kasvattajan toimesta.Miten olet toiminut tilanteissa, joissa koira reagoi haukkumalla kodinkoneisiin? Meillä myös shelttipentu, 9 kk ja aivan hirveän reaktiivinen. Toistaiseksi ollaan pärjätty sillä, että lenkkeillään yöllä ja aikaisin aamulla, kun muita ei juurikaan ole liikkeellä. Vieraita meillä voi tällä hetkellä käydä ja lapset tapaavat kavereitaan vain ulkona tai kaverien luona.
Siis teillä ei voi käydä vieraita eikä lasten kavereita _koiran_ takia? Ei jestas sentään, tuollaiseen en itse suostuisi vaan koira lähtisi kasvattajalle takaisin. Niin heikkohermoinen ei saa olla edes sheltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä kirjoitti:
Heips ap
Meillä on 6kk pentu lapsiperheessä.
Edellinen sheltti eli perheessä 14vuotta ennen tätä.
Tämä pentu on todella reaktiivinen.
Reagoi haukkumalla kaikkiin kodinkoneisiin.
Lasten kanssa suuria vaikeuksia kun tahtoo vain kiihtyä heistä vaikka olisivat paikoillaan...
Sanon että Tämä pentu on todella haasteellinen lapsiperheessä.
Erinomainen harrastus ja työkoira Tämä kyllä on!
Mutta arjen sujuvuus olisi tärkein tekijä.
Pentu on myös meille valittu lapsiperheeseen kasvattajan toimesta.Miten olet toiminut tilanteissa, joissa koira reagoi haukkumalla kodinkoneisiin? Meillä myös shelttipentu, 9 kk ja aivan hirveän reaktiivinen. Toistaiseksi ollaan pärjätty sillä, että lenkkeillään yöllä ja aikaisin aamulla, kun muita ei juurikaan ole liikkeellä. Vieraita meillä voi tällä hetkellä käydä ja lapset tapaavat kavereitaan vain ulkona tai kaverien luona.
Siis teillä ei voi käydä vieraita eikä lasten kavereita _koiran_ takia? Ei jestas sentään, tuollaiseen en itse suostuisi vaan koira lähtisi kasvattajalle takaisin. Niin heikkohermoinen ei saa olla edes sheltti.
Tuo on mun lähipiirissä ihan tavallista, että koira on esim. kylppärissä, jos vieraita on käymässä. Ei kannata stressata koiraa turhaan.
No kyllä lapsissa ja koirissa on hyvin paljon samaa, todellakin. Ja kasvatuksessa pätee sama maalaisjärki ja perussäännöt, toki sillä erotuksella, että isommat lapset alkavat ymmärtää selityksiä ja perusteluita ja heiltä itseltäänkin voi kysyä selityksiä ja mielipiteitä ja sopia sääntöjä. Koirahan ei koskaan kasva siitä 3-4 -vuotiaan lapsen tasosta yli. Itsellä useampia kummastakin lahkosta.