Tuleeko kympin tytöistä onnellisia?

Mä oon kympin tyttö. Halusin opiskelemaan alaa, jonne halusi moni muukin ja pääsin hurjan pänttäämisen jälkeen sisään parhaiden joukossa. Opintojen aikana opin vähän rentoutumaan ja valmistuminen hieman viivästyi. Nyt olen verrattain mukavasti palkatuissa töissä, mielenkiintoista hommaa. Välillä töitä tulee tehtyä vähän liikaa, mutta elämässä on muutakin, mies ja vauvahaave, lämpimät välit kummankin lapsuudenperheeseen, harrastuksia (liikuntaa ja muutakin), sopivasti ystäviä.

Aika harmonista ja onnellista tämä elämä perusväriltään on, vaikka ajoittain on ollut kovakin työstressi ja toki minäkin olen menetyksiä kokenut. Välillä on yksinäinen olo, ehkä kavereita voisi olla enemmänkin. Olen kuitenkin päässyt aika helpolla ja koitan muistaa olla siitä kiitollinen ja auttaa muita parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka täällä nyt oikein jauhaa noista kympin tytöistä? Joku amis vai?

Aika aggressiivinen kommentti. Miksi ihmeessä joku amis kyselisi kympin tytöistä?

Ainakin onnellisempia kuin nelosen tytöistä. Kympin tytöt on pomona firmoissa missä nelosen tyttöjä ei huolita edes siivoojiksi.

Vierailija kirjoitti:

Moni pikkupaikkakunnan kympin tyttö on tottunut olemaan ihailtu ja paras, mutta todellisuus romahtaa usein niskaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttö muuttaa toiselle, isommalle paikkakunnalle opiskelemaan ja joutuu katkerana kokemaan, ettei hän olekaan niin erinomainen kuin on kuvitellut. Moni keskinkertaisuus saattaakin suoriutua tenteissä paremmin. Tästä minulla on kokemusta opiskeluajoilta. Ne kympin tytöt olivat aina tottuneet saamaan korkeimpia arvosanoja, ehkä välillä ansiottakin, mutta yliopistossa ei suosita ketään, vaan jokaisen on osoitettava osaamisensa tentissä. Muistan, miten nuo kympin tytöt itkivät järjen köyhyyttä, kun ei tullutkaan täysiä pisteitä, vaan keskinkertaisuudet ajoivat ohi liput liehuen.  

Silloin koulussa on ollut jotain vikaa. Ja ylioppilaskirjoituksista tulee kaikille oikeudenmukaiset pisteet. Jos on ollut noin seitsemän tai kahdeksan laudaturin ylioppilas, yliopistossakin saa yleensä hyviä arvosanoja. Millainen peruskoulu antaa liian helposti numeroita...

Monikohan romahtaa taakan alle? Ensin menee hyvin ja sitten ei enää jaksa?

Nämä vastaukset on niin hömppää kuin voi olla.

Kympin tyttö älyää senkin, miten tulla onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vastaukset on niin hömppää kuin voi olla.

No mikä olisi epähömppä vastaus?

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttö älyää senkin, miten tulla onnelliseksi.

Ei välttämättä ehdi, jos keskittyy kouluun ja muihin velvollisuuksiin niin, ettei ehdi miettiä elämää.

Minä ainakin olen onnellinen. Minulla on kaksi rakasta lasta ja ihana mies. Teen merkityksellistä työtä, jossa voin auttaa ihmisiä (lääkäri). Myös mieheni on kympin poika, nykyään juristi.

Tulee onnellisia, jos "kymppien saaminen" on lähtenyt omasta sisäisestä motivaatiosta ja oppimisen ilosta eikä ulkopuolisesta paineesta. Tai että se kymppien saaminen ja suorittaminen olisi jokin keino paeta vaikka henkisiä ongelmia.

Itse olin kympin tyttö ja nyt onnellinen aikuinen. En elänyt koskaan vain koululle, mutta minua on aina kiinnostanut kaikki uusi ja ihmeellinen ja tykkään tehdä töitä tavoitteiden eteen. Elämä on ollut aina hyvässä tasapainossa ja olen voinut henkisesti hyvin. On rakkautta, on perhettä, on taloudellista vakautta, on rentoutta ja hauskuutta elämässä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numerot ei kerro onnellisuudesta mitään

Olen kympin tyttö, sairastuin mielenterveysongelmiin, kiusattiin, kotiolot oli paskat jne. Olen rakas monille nykyään ja kiltti muille, mutta itselleni olen oma viholliseni.

Kouluun panostaminen ei muuta mitään. Paska olla. Suunnittelen päivittäin itsemurhaa.

Status, koulutus jne ei kerro MITÄÄN onnellisuudesta. Joku yh varaton lähihoitaja voi olla onnellinen ja joku rikas koulutettu ihminen täysin onneton

Tuota mietinkin, että aiheuttaako liika pingottaminen sitten mielenterveysongelmia tai romahtamisen. Että ovatko he pohjimmiltaan onnettomia. Ja miten siitä suosta nousee.

En minä ainakaan pingottanut. Oppiminen on helppoa edelleen, olen utelias ja kiinnostunut monista asioista ja olen myös onnellinen.

Sama täällä. Olen vain luontaisen kiinnostunut uusista asioista ja oppimishaluinen. Harrastan kaikkea kivaa, työt on mielenkiintoisia, on perhe ja koti. Olen onnellinen.

Täällä onnellinen "kympin tyttö" ilmoittautuu. Olen eläinlääkäri ja unelma-ammatissani😊.

Olin ysin tyttö. Olin ja olen ihan onnellinen. Opin helposti mitä vaan, joten yhteiskunnan ns. vaatimukset eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä milloinkaan. Aikaa on aina jäänyt relaamiseen. Joskus yleinen tyhmyys ja maailman ongelmat masentaa, mutta pystyn kyllä sitäkin käsittemään. Nyt omat lapset saavat niitä ysejä ja eivät istu nenät kirjoissa kiinni. Harrastavat ja hengaavat kavereitten kanssa joka päivä.

Elämme "kirjallisessa" maailmassa, joka palkitsee enemmän koulusivistyneitä kuin muulla tavoin lahjakkaita. Siksi kannattaa keskittyä ja menestyä potentiaalinsa mukaan eikä tahallaan lyödä läskiksi koulua. Se ei ole pois muusta, koska saman ajan siellä koulussa per pv kuitenkin joutuu olemaan.

Minä ainakin olen onnellinen. Ihana mies ja lapset, töissä olen mukana mielenkiintoisessa projektissa. On terveyttä ja ystäviä. Minullekaan eivät arvosanat tulleet hiki päässä pänttäämällä, vaan aidosta kiinnostuksesta asioihin. Hyvä muisti varmasti auttoi myös. Terveisin 6 laudaturin tyttö

Täällä yksi kympin tyttö ja entinen perfektionisti. Lukion jälkeen opiskelin diplomi-insinööriksi ja yritin jatkaa kymppilinjaa työelämässäkin. Parin vuoden jälkeen opin, että töissä menestyy paremmin kun keskittyy tehokkaasti olennaiseen, eikä jää hio turhia yksityiskohtia. Stressi väheni, kun uskalsin vähän höllätä, mutta ura lähti nousuun ja palkka samoin.

Nyt 35-vuotiaana olen vientiteollisuudessa päällikkötason tehtävissä. Palkka 4900 e/kk. Lisäksi on ihan paras aviomies ja 4-vuotias muksu. Elämäni on ihanaa.

Mites kympin pojat? Vai oliko se niin että he ovat lahjakkaita eivätkä joudu pingottamaan ja pänttäämään hulluna toisin kuin kympin tytöt? Huoh.

Terveisin,

Onnellinen, ei pingottava, opiskeleva ja työssäkäyvä ysipuolen tyttö (nykyään 25 v).