Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun hoitaa haluttomuuttani mieheni takia? Itse en välitä seksistä pätkääkään.
23.11.2017 |
Seksi ei kiinnosta yhtään. En jaksa. Se on tylsää ja vie aikaa. Nukun mieluummin kuin valvon, että lapset menevät nukkumaan ja alan puuhiin. Meillä on teini-ikäiset lapset, eikä enempää lapsia tule.
Minä voisin elää lopun ikäni ilman seksiä. Mies haluaisi, mutta näkee, ettei minua kiinnosta. Pitääkö minun hoitaa haluttomuuttani miehen takia?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut seksitön suhde jo 7 vuotta. Onneksi mieskään ei halua. Tuntuisi kamalalta harrastaa haluttomana seksiä, melkein kuin antautuisi raiskattavaksi.
On myös miehiä, jotka tuossa tilanteessa hoitavat homman muualla ja ovat hoitaneet vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Ei sinun tarvitse hoitaa haluttomuuttasi.
Mutta myöskään puolisosi ei tarvitse tyytyä seksittömään elämään.
Yleensä, jos toista rakastaa, haluaa löytää jonkin keskitien.
Esim minä en pystt elämään seksittä, mun mies pystyy. Ilman seksiä olen totaalisen rikki, itsetunto kappaleina. Äreä, kun olen tyydyttämättä. Hyvä seksi lähentää ja olen tyytyväisempi elämään ylipäätään. Haen seksini nykyään muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Tätä juuri ajattelin! Jos asia olisi toisinpäin, olisiko minulla joku oikeus lähteä lätkimään tai hakea seuraa muualta? Mielestäni ei. Me olemme naimisissa, rakastamme toisiamme tällaisina kuin olemme. Muutumme ja kasvamme yhdessä. En ole aina ollut näin haluton, mutta jo ihan seurusteluajoista lähtien huomattavan paljon enemmän haluttomampi ylipäätään harrastaa seksiä kuin mieheni. Ei siis ole tapahtunut mitään yllättävää viime vuosina, ehkä ne harvat kerrat ovat vain vähentyneet entisestään.
ap
Itse vastaavasta suhteesta mutta nuo halut päinvastoin eronneena naisena voin sanoa, että elämä on melkoista kärsimystä sille haluavalle osapuolelle. Tuntuu kuin pää räjähtäisi kun täysin normaaleja tarpeitaan ei saa tyydytetyksi. Seksin hakeminen suhteen ulkopuolelta taas on niin kiellettyä yhteiskunnassa, itsekään en siihen halunnut mennä, halusin kokea rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja seksiä parisuhteessani. Kun lapset kasvoivat eikä läheisyyttä saanut enää niin paljon edes halausta väistäviltä teineiltä uuvuin totaalisesti. Ihminen tarvitsee kosketusta, aikuinen ihminen yleensä platonisen kosketuksen lisäksi myös seksuaalista kosketusta. Erosin ja nyttemmin löysin miehen jonka kanssa olemme molemmat seksuaalisesti yhtää aktiivisia. Olemme todella onnellisia yhdessä vaikka monessa asiasssa olemme enemmän erilaisia kuin mitä olin ex-mieheni kanssa. Nyt jälkeenpäin olen joutunut myöntämään kuinka paljon tuo ex miehen haluttomuus söi itsetuntoani, kuinka vuosien torjutuksi tuleminen alkoi katkeroittaa ja vei elämäniloa. Väität ettei seksi ole ihmisen perustarpeita, minä koen toisin. Juuri kaltaisesi tilanne missä mies ei saa edes kosketusta kun pelkäät hänen seksihalujensa yltyvän, kyllä hänellä on hirveä tuska sisällä. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti jos niitä ei pidetä sylissä ja kosketella, todettu juttu vanhoissa lastenkodeissa. Aikuinen ihminen tarvitsee kosketusta, sinä saat sitä lapsiltasi ja hemmotteluhoidoissa, missä miehesi sitä saa?
Tällaiseen syyllistämiseen törmään jatkuvasti. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti kosketuksen puutteesta, joten mieskin menee pilalle seksittömässä suhteessa? Tai että koska sinä et pysty elämään ilman seksiä, kukaan muukaan ei pysty? Minä pystyn. Ehkä miehellänikään ei ole oikeasti tarve saada joka päivä tai edes joka viikko, vaan esim. kahdesti kuussa. Ja silloin kerran kuussa on liian vähän. Olisihan se raukka parka jo kuollut, jos seksittömyys olisi sille yhtä iso asia kuin sinulle.
Ollaan oltu yhdessä 22 vuotta. Miehellä on ollut tilaisuus lähteä 22 vuotta. Eipä ole lähtenyt, enkä pelkää, että lähtisikään tämän takia. Mies pitää tätä yhteisenä ongelma, ei hänen eikä minun ongelmana.
Tämä ei ole yksinkertainen tai helppo asia. Olin itse vain viime aikoina pohtinut sitä, että miksi halukas on enemmän oikeassa tarpeineen kuin haluton? Miksi halukkaan tarpeet menevät haluttoman edelle? Vain ja ainoastaan tästä on kyse. Olen miettinyt sitä, että miksi minun pitää hoitaa itseni halukkaaksi, jos en seksiä edes kaipaa. Miksi minun pitäisi väkisin hoitaa tätä?
ap
Sinua selvästi huolestuttaa paljon ulkopuolisten mielipiteet ja syyllistäminen. Ja kilpailu, kumman tarpeet ovat tärkeämpiä, sinun vai miehesi. Kumpikaan noista ei ole merkityksellistä teidän kahden suhteessa. Tai ei pitäisi olla.
Jos välität toisesta, sinua kiinnostaa hänen tarpeensa ja haluat löytää käytännön ratkaisun ongelmaan, joka teillä on sinun takiasi. Ai miksikö sinun takiasi? Sinulle seksittömyys ei ole ongelma, mutta miehellesi on, mutta kuka seksittömyyden aiheuttaa? Sinä. Eli sinulla on avaimet ongelman ratkaisuun. Joko tyydytät miehesi halut käsin, suulla, panemalla tai annat miehellesi vapauden käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla tai sitten eroat. Muuten olet itsekäs ihminen, joka ei välitä/rakasta toista aidosti. Ja turha alkaa selittelemään mitään. Selittäjät selittävät ja keksivät aina tekosyitä miksi ei ja tekijät tekevät ja keksivät keinon miten homma onnistuu.
Itse en voisi koskaan tuomita puolisoani seksittömyyteen. Jos sairastuisin, enkä voisi harrastaa seksiä, antaisin oitis luvan käydä vieraissa. Se olisi käytännön ratkaisu ongelmaan ja epäitsekäs teko.
N41
Olisi ilo lyödä ap:lta hampaat kurkkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku syyhän siihen on, jos ei halua seksiä. Ei siis halua, koskaan. Halut tulee ja menee, mutta jos niitä ei ole ollenkaan. Miehenä sanon, että jos en haluis seksiä naiseni kanssa, niin hän ei kiihottaisi minua. Voisin kyllä silti rakastaa häntä, vaikka kuinka paljon. Seksuaalisuus ja rakkaus ei ole sama asia. Valitettavasti. Siksipä moni suhde loppuu ja se aiheuttaa, kaikenlaista harmia suhteessa. On hankala asia....
Ei minunkaan naiseni ole niin kiihottava että hän herättäisi minussa varsinaista pakottavaa panetusta. Tykkään silti seksistä, eikä naiseni keskivartalolihava olomuoto aiheuta erektio-ongelmia, seksi on ihan hauskaa hänen kanssaan silloin harvoin kun hän on siihen suostuvainen. Mutta vähintään yhdeksän kertaa kymmenestä tulen torjutuksi, ja siksi en viitsi enää kauhean usein kysellä, koska torjutuksi tuleminen on loukkaavaa. Onneksi aina silloin tällöin tulee vastaan muita naisia jotka haluavat mielellään paneskella, ei tarvitse ihan koko loppuelämää olla sentään ilman.
Pointtini tässä on kuitenkin se, että ei toisen tarvitse olla erityisen kiihottava jotta seksistä voisi kuitenkin nauttia, ja jotta seksiä voisi kuitenkin haluta. Se on korvien välissä kaikki, vaikka pissavehkeellä hierotaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mietin lähinnä sitä, että onko seksi joku ihmisoikeus. Onko miehen halut tärkeämpiä kuin minun haluttomuuteni? Eli jos mies haluaa ja minä en, minun pitää hoitaa haluttomuuttani, eikä miehen tyytyä siihen, ettei meillä ole kovinkaan usein seksiä.
Kyse ei kuitenkaan ole esim. turvallisuuden tunteesta tai ruoasta tai katosta pään päällä, joita ilman olisi vaikea elää.
ap
Miehen halut ovat tärkeämpiä kuin haluttomuutesi, mikäli sinä haluat olla suhteessa miehen kanssa. Todennäköisesti et halua. Jotkut, etenkin amerikkalaiset, haluavat mennä naimisiin, mutta eivät oikeasti halua olla naimisissa. Mitäköhän sinä oikeasti haluat, kun et kerran suhdetta mieheen?
Ongelma lienee, ettei kaikki naiset saa kunnon orgasmia. Itse saan helposti useita orgasmeja peräkkäin ja kyllä seksi maistuu. Voisin sekstailla vaikka monta kertaa päivässä, niin hyvää se tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista päätellen seksi on ihmisoikeus ja kidutan miestäni, kun en "anna". Tämä on todella kurja tilanne, kun en ihan oikeasti halua. Seksi illalla on yhtä houkuttelevaa kuin vaikkapa juoksulenkille lähteminen keskellä yötä jäätävässä räntäsateessa. Sen jälkeen on kiva fiilis, että hyvä, tulipahan tehtyä, mutta olisin voinut elää ilmankin.
Kärsin itse tästä myös, koska koen olevani jotenkin omituinen. En kuitenkaan voi tälle mitään. En syty, en innostu. En edes muista miehistä (tai naisista), eli kyse ei ole miehestänikään.
ap
Ääliö. Ei SUN tarvitse haluta silloin, kun annat. Perse pystyyn ja sanot miehellesi, että nyt Erkki panet mua.
Ei ole - valitettavasti. Kunpa olisikin. Silloin ihmiset eivät jäisi jumiin suhteeseen, jossa on liian vähän seksiä ja tuntuu, että elämä valuu sormien välistä. Kun suhteessa ei ole intohimoa, lähes kaikki on parhaimmillaankin harmaata, arkista ja säälittävää. Pahimmillaan epätoivoista kaipuuta. Mutta kun toista rakastaa ja kaipaa, joutuu tappelemaan tuon hyödyttömän halun kanssa vuodesta toiseen. Irti ei pääse.