Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun hoitaa haluttomuuttani mieheni takia? Itse en välitä seksistä pätkääkään.
23.11.2017 |
Seksi ei kiinnosta yhtään. En jaksa. Se on tylsää ja vie aikaa. Nukun mieluummin kuin valvon, että lapset menevät nukkumaan ja alan puuhiin. Meillä on teini-ikäiset lapset, eikä enempää lapsia tule.
Minä voisin elää lopun ikäni ilman seksiä. Mies haluaisi, mutta näkee, ettei minua kiinnosta. Pitääkö minun hoitaa haluttomuuttani miehen takia?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut seksitön suhde jo 7 vuotta. Onneksi mieskään ei halua. Tuntuisi kamalalta harrastaa haluttomana seksiä, melkein kuin antautuisi raiskattavaksi.
Vat thö faaak!
Oletteko 90v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen takia vaan parisuhteen ja avioliiton vuoksi. Jos niillä ei ole merkitystä kannattaa erota
En halua erota ja rakastan miestäni. Nautin yhdessäolosta ja mielestäni meillä on hyvä parisuhde ja onnellinen perhe. Seksuaalinen haluttomuus on minulle oikeastaan yhdentekevä ongelma, kun en itse kärsi siitä. Näen, että mies jollain tavalla kärsii. Tuntuu kuitenkin kamalalta ajatella, että harrastaisin seksiä vain mieheni takia, kun en itse saa siitä mitään, koen sen ylimääräisenä vaivana, puuduttavana ja vain velvollisuutena. Koska meillä on teini-ikäiset lapset, seksi ajoittuu sinne myöhäisiltaan ja joudun nipistämään omista yöunistani sen takia ja olen väsyneempi seuraavina päivinä. Seksistä on pelkkää vaivaa minulle.
Olen puolileikilläni sanonutkin miehelle, että saisi harrastaa seksiä muiden kanssa, jos se on todellinen tarve. Mies ei halua, vaan haluaisi hoitaa tämän meidän yhteisenä ongelmana, eikä hänen. Ei halua erota, rakastaa minua ja sanoo, ettei tämä ole mikään maailman suurin ongelma tässä maailmassa. Vaikkakin ongelma on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut seksitön suhde jo 7 vuotta. Onneksi mieskään ei halua. Tuntuisi kamalalta harrastaa haluttomana seksiä, melkein kuin antautuisi raiskattavaksi.
Vat thö faaak!
Oletteko 90v?
Hahhah, huomaa että ollaan seksipalstalla. Normaaliotoksella löydät kyllä paljonkin seksittömiä onnellisia suhteita.
Ollaan neljänkympin kieppeillä.
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?
Kyllä, rakastan miestäni. Rakastan myös vanhempiani ja lapsiani syvästi. Rakkautta, syvääkin voi olla ilman seksiä.
Yhteiskunta on hirveän seksikeskeistä ja seksin harrastaminen sekoitetaan rakkauteen. Seksi ei ole rakkautta, eikä rakkaus tarkoita aina seksin harrastamista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?
Tämä, mietipä Ap tuota. Rakastatko miestä vai miehen mukanatulevaa mukavaa elämää (elintaso, kumppanuus huoltajuudessa jne)?
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Tätä juuri ajattelin! Jos asia olisi toisinpäin, olisiko minulla joku oikeus lähteä lätkimään tai hakea seuraa muualta? Mielestäni ei. Me olemme naimisissa, rakastamme toisiamme tällaisina kuin olemme. Muutumme ja kasvamme yhdessä. En ole aina ollut näin haluton, mutta jo ihan seurusteluajoista lähtien huomattavan paljon enemmän haluttomampi ylipäätään harrastaa seksiä kuin mieheni. Ei siis ole tapahtunut mitään yllättävää viime vuosina, ehkä ne harvat kerrat ovat vain vähentyneet entisestään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?
Tämä, mietipä Ap tuota. Rakastatko miestä vai miehen mukanatulevaa mukavaa elämää (elintaso, kumppanuus huoltajuudessa jne)?
No hyvänen aika, rakastan miestäni. Rakastaisin miestäni, vaikka elintaso romahtaisi. Me olemme yksikkö, perhe, parisuhteessa samassa suhteessa.
Ilmeisesti tällainen haluttomuus on jotain aivan käsittämättömän julmaa ja poikkeavaa kaikista näistä kommenteista päätellen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?
Kyllä, rakastan miestäni. Rakastan myös vanhempiani ja lapsiani syvästi. Rakkautta, syvääkin voi olla ilman seksiä.
Yhteiskunta on hirveän seksikeskeistä ja seksin harrastaminen sekoitetaan rakkauteen. Seksi ei ole rakkautta, eikä rakkaus tarkoita aina seksin harrastamista.
ap
Eli rakastat miestäsi kuin veljeäsi? Eiköhän silloin kannattaisi myöntää, että parisuhde on ohi ja järjestää asiat niin, että jatkatte yhteishuoltajina lapsillenne. Mies saa mahdollisuuden elää aktiivista, rakastavaa elämää parisuhteessa johon nyt yleensä kuuluu lämpä, läheisyys ja seksi. Tai jos et tuota halua kävele terapiaan ja lääkärille ja mieti kuuluuko varhaiskeski-ikäisen ihmisen elää kuin 85 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
No ainakin jos ei mies halua tehdä asialle mitään.
Vaikka tässähän ei ollut kyse elimellisestä viasta, vaan siitä ettei vaan kiinnosta. Eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?
Tämä, mietipä Ap tuota. Rakastatko miestä vai miehen mukanatulevaa mukavaa elämää (elintaso, kumppanuus huoltajuudessa jne)?
No hyvänen aika, rakastan miestäni. Rakastaisin miestäni, vaikka elintaso romahtaisi. Me olemme yksikkö, perhe, parisuhteessa samassa suhteessa.
Ilmeisesti tällainen haluttomuus on jotain aivan käsittämättömän julmaa ja poikkeavaa kaikista näistä kommenteista päätellen.
ap
Jotenkin tuntuu ettei kaikki kommentoijat ole suhteessa tai ainakaan kokemusta toisen haluttomuudesta.
Minä olen sillä toisella puolella kuin sinä eli haluan enkä saa. Itsekin kirjoitin että miehesi sinua rakastaa eikä halua erota. Ei se rakkaus ole riippuvaista seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Tätä juuri ajattelin! Jos asia olisi toisinpäin, olisiko minulla joku oikeus lähteä lätkimään tai hakea seuraa muualta? Mielestäni ei. Me olemme naimisissa, rakastamme toisiamme tällaisina kuin olemme. Muutumme ja kasvamme yhdessä. En ole aina ollut näin haluton, mutta jo ihan seurusteluajoista lähtien huomattavan paljon enemmän haluttomampi ylipäätään harrastaa seksiä kuin mieheni. Ei siis ole tapahtunut mitään yllättävää viime vuosina, ehkä ne harvat kerrat ovat vain vähentyneet entisestään.
ap
Itse vastaavasta suhteesta mutta nuo halut päinvastoin eronneena naisena voin sanoa, että elämä on melkoista kärsimystä sille haluavalle osapuolelle. Tuntuu kuin pää räjähtäisi kun täysin normaaleja tarpeitaan ei saa tyydytetyksi. Seksin hakeminen suhteen ulkopuolelta taas on niin kiellettyä yhteiskunnassa, itsekään en siihen halunnut mennä, halusin kokea rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja seksiä parisuhteessani. Kun lapset kasvoivat eikä läheisyyttä saanut enää niin paljon edes halausta väistäviltä teineiltä uuvuin totaalisesti. Ihminen tarvitsee kosketusta, aikuinen ihminen yleensä platonisen kosketuksen lisäksi myös seksuaalista kosketusta. Erosin ja nyttemmin löysin miehen jonka kanssa olemme molemmat seksuaalisesti yhtää aktiivisia. Olemme todella onnellisia yhdessä vaikka monessa asiasssa olemme enemmän erilaisia kuin mitä olin ex-mieheni kanssa. Nyt jälkeenpäin olen joutunut myöntämään kuinka paljon tuo ex miehen haluttomuus söi itsetuntoani, kuinka vuosien torjutuksi tuleminen alkoi katkeroittaa ja vei elämäniloa. Väität ettei seksi ole ihmisen perustarpeita, minä koen toisin. Juuri kaltaisesi tilanne missä mies ei saa edes kosketusta kun pelkäät hänen seksihalujensa yltyvän, kyllä hänellä on hirveä tuska sisällä. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti jos niitä ei pidetä sylissä ja kosketella, todettu juttu vanhoissa lastenkodeissa. Aikuinen ihminen tarvitsee kosketusta, sinä saat sitä lapsiltasi ja hemmotteluhoidoissa, missä miehesi sitä saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Tätä juuri ajattelin! Jos asia olisi toisinpäin, olisiko minulla joku oikeus lähteä lätkimään tai hakea seuraa muualta? Mielestäni ei. Me olemme naimisissa, rakastamme toisiamme tällaisina kuin olemme. Muutumme ja kasvamme yhdessä. En ole aina ollut näin haluton, mutta jo ihan seurusteluajoista lähtien huomattavan paljon enemmän haluttomampi ylipäätään harrastaa seksiä kuin mieheni. Ei siis ole tapahtunut mitään yllättävää viime vuosina, ehkä ne harvat kerrat ovat vain vähentyneet entisestään.
ap
Itse vastaavasta suhteesta mutta nuo halut päinvastoin eronneena naisena voin sanoa, että elämä on melkoista kärsimystä sille haluavalle osapuolelle. Tuntuu kuin pää räjähtäisi kun täysin normaaleja tarpeitaan ei saa tyydytetyksi. Seksin hakeminen suhteen ulkopuolelta taas on niin kiellettyä yhteiskunnassa, itsekään en siihen halunnut mennä, halusin kokea rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja seksiä parisuhteessani. Kun lapset kasvoivat eikä läheisyyttä saanut enää niin paljon edes halausta väistäviltä teineiltä uuvuin totaalisesti. Ihminen tarvitsee kosketusta, aikuinen ihminen yleensä platonisen kosketuksen lisäksi myös seksuaalista kosketusta. Erosin ja nyttemmin löysin miehen jonka kanssa olemme molemmat seksuaalisesti yhtää aktiivisia. Olemme todella onnellisia yhdessä vaikka monessa asiasssa olemme enemmän erilaisia kuin mitä olin ex-mieheni kanssa. Nyt jälkeenpäin olen joutunut myöntämään kuinka paljon tuo ex miehen haluttomuus söi itsetuntoani, kuinka vuosien torjutuksi tuleminen alkoi katkeroittaa ja vei elämäniloa. Väität ettei seksi ole ihmisen perustarpeita, minä koen toisin. Juuri kaltaisesi tilanne missä mies ei saa edes kosketusta kun pelkäät hänen seksihalujensa yltyvän, kyllä hänellä on hirveä tuska sisällä. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti jos niitä ei pidetä sylissä ja kosketella, todettu juttu vanhoissa lastenkodeissa. Aikuinen ihminen tarvitsee kosketusta, sinä saat sitä lapsiltasi ja hemmotteluhoidoissa, missä miehesi sitä saa?
Kirjoitin juuri tuossa yllä. Minullakin on haluton mies. Meillä on kuitenkin läheisyyttä paljon ja nukumme esimerkiksi yhdessä alasti. Tietoisesti pidämme yllä sitä läheisyyttä ja koskettelua ilman seksiä muuten minä alan turhautumaan.
Aluksi se söi itsetuntoa kun ajattelin ettei tuo halua minua. Keskustelemalla siitä pääsi yli ja tiedän ettei vika ole minussa (jos sitä voi viaksi sanoa ettei toinen vain halua yhtä paljon).
Ehkä läheisyys ja koskettaminen on ratkaisu miksi me olemme lähteneet eri linjoille, ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä voisin vähän kommentoida...
Kenenkään ei tarvitse harrastaa seksiä mun kanssa vastentahtoisesti. En edes vaimoni. Mutta kukaan ei myöskään voi tulla mulle sanomaan etten saa harrastaa itse seksiä...
Raskaus oli vaimolle raskas ja vaikea ja sen takia meillä ei ollut minkäänlaista läheisyyttä vuoteen... Ei edes halata kun häneen ei saanut koskea millään tavoin puoleen vuoteen ennen ja jälkeen synnytyksen. Oli äärimmäisen raskasta kun ei saanut millään tavoin osoittaa välittämistä. Hän oli kuitenkin antamassa mulle jotain äärimmäisen suurta ja rakasta. Se vuosi oli mulle raskainta aikaa mitä olen parisuhteessa kokenut. Ja ehkä siksi sen kestin kun halusin sitä lasta itsekin niin paljon... Mutta päätin silloin että toiste siihen ruljanssiin en ala. Seksi ja läheisyys kuuluu ainakin minun parisuhteeseen merkittävissä määrin. Jos ne puuttuu niin parisuhdetta ei ole ja kumpikin voi sitten tehdä mitä haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako siis miehenkin jättää jos hänellä on potenssiongelmia?
Tätä juuri ajattelin! Jos asia olisi toisinpäin, olisiko minulla joku oikeus lähteä lätkimään tai hakea seuraa muualta? Mielestäni ei. Me olemme naimisissa, rakastamme toisiamme tällaisina kuin olemme. Muutumme ja kasvamme yhdessä. En ole aina ollut näin haluton, mutta jo ihan seurusteluajoista lähtien huomattavan paljon enemmän haluttomampi ylipäätään harrastaa seksiä kuin mieheni. Ei siis ole tapahtunut mitään yllättävää viime vuosina, ehkä ne harvat kerrat ovat vain vähentyneet entisestään.
ap
Itse vastaavasta suhteesta mutta nuo halut päinvastoin eronneena naisena voin sanoa, että elämä on melkoista kärsimystä sille haluavalle osapuolelle. Tuntuu kuin pää räjähtäisi kun täysin normaaleja tarpeitaan ei saa tyydytetyksi. Seksin hakeminen suhteen ulkopuolelta taas on niin kiellettyä yhteiskunnassa, itsekään en siihen halunnut mennä, halusin kokea rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja seksiä parisuhteessani. Kun lapset kasvoivat eikä läheisyyttä saanut enää niin paljon edes halausta väistäviltä teineiltä uuvuin totaalisesti. Ihminen tarvitsee kosketusta, aikuinen ihminen yleensä platonisen kosketuksen lisäksi myös seksuaalista kosketusta. Erosin ja nyttemmin löysin miehen jonka kanssa olemme molemmat seksuaalisesti yhtää aktiivisia. Olemme todella onnellisia yhdessä vaikka monessa asiasssa olemme enemmän erilaisia kuin mitä olin ex-mieheni kanssa. Nyt jälkeenpäin olen joutunut myöntämään kuinka paljon tuo ex miehen haluttomuus söi itsetuntoani, kuinka vuosien torjutuksi tuleminen alkoi katkeroittaa ja vei elämäniloa. Väität ettei seksi ole ihmisen perustarpeita, minä koen toisin. Juuri kaltaisesi tilanne missä mies ei saa edes kosketusta kun pelkäät hänen seksihalujensa yltyvän, kyllä hänellä on hirveä tuska sisällä. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti jos niitä ei pidetä sylissä ja kosketella, todettu juttu vanhoissa lastenkodeissa. Aikuinen ihminen tarvitsee kosketusta, sinä saat sitä lapsiltasi ja hemmotteluhoidoissa, missä miehesi sitä saa?
Tällaiseen syyllistämiseen törmään jatkuvasti. Pikkuvauvat eivät kehity normaalisti kosketuksen puutteesta, joten mieskin menee pilalle seksittömässä suhteessa? Tai että koska sinä et pysty elämään ilman seksiä, kukaan muukaan ei pysty? Minä pystyn. Ehkä miehellänikään ei ole oikeasti tarve saada joka päivä tai edes joka viikko, vaan esim. kahdesti kuussa. Ja silloin kerran kuussa on liian vähän. Olisihan se raukka parka jo kuollut, jos seksittömyys olisi sille yhtä iso asia kuin sinulle.
Ollaan oltu yhdessä 22 vuotta. Miehellä on ollut tilaisuus lähteä 22 vuotta. Eipä ole lähtenyt, enkä pelkää, että lähtisikään tämän takia. Mies pitää tätä yhteisenä ongelma, ei hänen eikä minun ongelmana.
Tämä ei ole yksinkertainen tai helppo asia. Olin itse vain viime aikoina pohtinut sitä, että miksi halukas on enemmän oikeassa tarpeineen kuin haluton? Miksi halukkaan tarpeet menevät haluttoman edelle? Vain ja ainoastaan tästä on kyse. Olen miettinyt sitä, että miksi minun pitää hoitaa itseni halukkaaksi, jos en seksiä edes kaipaa. Miksi minun pitäisi väkisin hoitaa tätä?
ap
Maksullisia naisia on nykyään helppo saada että mies vain sellaisen luo hoitamaan tarpeensa.
AP:lle
Eihän sellainen parisuhde ole tasa-arvoinen missä toinen sanoo miten toimitaan ja alistaa toisen omaan tahtoonsa... Hyvä parisuhde on aina, siis ihan aina sarja kompromisseja... Jotain saadakseen on luovuttava jostain...
Yhtälailla sun miehellä on oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan kun sulla on oikeus olla ilman seksiä... Teidän on löydettävä tapa yhdistää nuo. Siihen on löydyttävä kompromissi... Mutta et voi alistaa miestäsi seksittömyyteen... Siitä ainakaan ei seuraa mitään hyvää...
Ihan vapaasti saa olla antamatta. Silloin pitää vaan sopia, että seksuaaliset tarpeet käydään hoitamassa maksullisissa naisissa kolmesti viikossa, noin 200 euroa kerta eli 600 euroa viikossa, kuukaudessa karkeasti kaksi ja puoli tonnia netto. Rahat otetaan yhteiseltä tililtä josta ruoat ja kondomitkin maksetaan.
Ei siis varsinaisesti mitään ongelmaa. Sovitte vaan homman ja maksatte huorissa käynnin yhdessä niin saat hyvällä omallatunnolla olla harrastamatta seksiä!
Itse miehenä elin seksittömässä ja tunteettomassa suhteessa vuosia ja kuvittelin asian joskus ratkeavan. Kaikki oli päällisinpuolin hyvin, mutta meillä ei vaimon kanssa ollut toimivaa keskusteluyhteyttä, kaikki vähänkin arat aiheet oli vaiettu ja vaimo sanoi, ettei halua puhua niistä. En muista, kuinka monta vuotta tuo vaihe kesti, mutta viimein minulta loppui pinna ja aloin keskustella vaimoni kanssa kaikista näistä ikävistä asioista, joista hän ei halunnut puhua. Pakko hänenkin sitten oli avautua ja hän vain halusi pitää nykyisen tilanteen, siis tunteettoman 'sisar' -suhteen, hän ei koskaan tulisi haluamaan minua. Tuo viimeinen osa sattui tosi paljon ja tajusin, etten voisi tehdä tuolle asialle yhtään mitään. Hän oli tämän päätöksen jo tehnyt, ties kuinka monta vuotta sitten. Meni pari kuukautta ja ehdotin eroa, jonka hän hyväksyi samointein. En ole ylpeä itsestäni, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa, vaikka lapsiakin on, onneksi jo teinejä. Nyt voin paljon paremmin ja olen löytänyt ihanan aikuisen naisen, jonka halut on samalla tasolla omien halujeni kanssa. Ihanaa huomata, että näin keski-ikäisenäkin voi löytää seksistä tosi paljon uusia ja ihania piirteitä. Minä rakastan nykyistä naistani ja meidän ihanan kokeilevaa, leikkisää ja vilkasta seksielämää. Kiitos kulta!
M50
Seksi on parisuhteessa (yleensä aina) kahdensuuntaista. Ei se ole ainoastaan omien halujen tyydyttämistä vaan myös kumppanin tyydyttämistä. Kahden kauppaa. Ottamista ja antamista. Toisen nautinnosta voi myös nauttia suuresti. Miehesi ilmeisesti haluaisi molempia, sinä taas et kumpaakaan. Se, että et ole kiinnostut omasta nautinnostasi on ymmärrettävämpää kuin se, että et ole kiinnostunut tuottamaan edes kumppanillesi seksuaalista nautintoa. Ilmeisestikään millään tavalla. Voitko sanoa perustellusti rakastavasi häntä?