Ensimmäinen koira, mitä tulee ottaa huomioon?

Sen neuvon vaan annan ,että vaikka mikä tulis muistat aina ,että sinä olet sen kotiis ottanut,yksikään eläin ei itsekseen kenenkään kotiin ottamatta kävele.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu ongelmiin.

Aikuinen koira, jonka historiasta et tiedä mitään. Paitsi sen, että sillä on taatusti kovia kokemuksia.

Se on luultavasti pelokas, epäluuloinen tai vihainen.

Kokeneeltakin koiraihmiseltä menisi viikkoja koiraan tutustumiseen, sen luottamuksen voittamiseen ja yhteisen kielen kehittämiseen koiran kanssa. Sinulta siihen menee vuosia.

Tuskinpa kukaan on niin tyhmä, että ottaisi ensimmäistä koiraa tällä tavalla. Vaikea uskoa, että kyseinen järjestö myöskään antaisi noviisille tällaista koiraa.

Joten voimme todeta, että tällainen röllipeikko taas tänään.

Niin että ensimmäinen koirasi on tulossa parin viikon päästä, ja kyselet nyt ohjeita?

Erittäin uskottavaa.

Osaatko ruokkia koiraa? Tiedätkö miten koiraa talutetaan? Tiedätkö perusasioita koiraeläinten käyttäytymisestä?

Osaatko tulkita koiran elekieltä?

Koiravakuutus on hyvä, mutta toivottavasti omakin vakuutuksesi on kunnossa.

Tuttavalla on ollut paljon koiria. Kaksi viimeisintä on katukoiria, joiden tausta oli tuntematon. Ne tulivat hänelle isoina pentuina eli alle vuoden vanhoina. Silti hänellä meni kummankin kanssa reilusti yli puoli vuotta ennen kuin yhteiselo alkoi sujua.

Sinä olet ottamassa 2-vuotiasta, eli aikuisen koiran...

Ja muista että käsi on aina palkitseva, eli sillä ruokitaan ja silitetään. Jos haluat huitoa koiran pois tekemästä jotain tuhoja, älä käytä kättä koskaan.

Rescue ja varsinkin aikuinen rescue on aina täysin arpapeliä, jotkut voittavat toiset häviävät. Saamiinsa tietoihin ei kannata ihan liian paljon luottaa vaan työntekijät saattavat kaunistella asioita jotta saavat koiralle kodin. Kaikki poikkeava käytös voidaan kuitata sillä, että käytös muuttui olosuhteiden myötä.

Minkä näköinen koira on? Ulkonäöstä voi yrittää päätellä vähän mitä rotuja koirassa on. Isoa koiraa en uskaltaisi ottaa seurakoiraksi, sillä rotumiksi voi olla erittäin vaikea. Pienissä koirissa on todennäköisemmin seurakoiria.

Jos koirassa on laumanvartijaa se voi olla todella vaarallinen, epäluuloinen, voimakastahtoinen, puolustaa omaa tilaansa, tavaroitansa ja käyttäytyä aggressiivisesti kaikkea uhkana kokemaansa kohtaan. Jos sitä yrittää kurittaa aggressiivisuudesta se antaa takaisin. Sillä siihen se on jalostettu. Mikäli se on kaksi vuotias ja se on jo sopeutunut edelliseen elämäänsä eikä luota sinuun niin se on tooodella vaarallinen. 

Koira on mahdollisesti riistaviettinen etkä välttämättä voi ikinä pitää sitä vapaana. Venäjällä myös laikat ovat yleisiä ja nämä ovat perinteisesti helposti koira-aggressiivisia, pidä siis huoli ettei koirasi pääse vieraiden koirien kimppuun. Ne saattavat siis elää esim. pareittain, mutta vieraille koirille ovat aggressiivisia. Koira voi olla arka, terävä ja voimakastahtoinen. Se ei välttämättä ole sisäsiisti ja saattaa tuhota kotia. Sillä voi olla eroahdistus jos on tottunut aina olemaan toisen koiran seurassa eikä ikinä ole ollut yksin.

Voi olla että se ei ole tottunut ohi kaupunkielämään, jolloin se voi olla lenkeillä aivan paniikissa tai räyhätä tauotta. Tai voi olla että sen luonne on aivan erilainen kuin olisit halunnut. Ehkä se on aivan välinpitämätön sinua kohtaan ja nukkuu mieluummin toisessa huoneessa, vaikka olisit toivonut sylikoiraa. Ole avoin ja hyväksy että koiran luonne voi olla ihan mitä tahansa. Se ei välttämättä ole sellainen kuin sinä haluaisit. Ja muista ettei sillä ole mitään syytä olla kiitollinen vaan sinä haluat sen ottaa.

Tai voi olla että koira on aivan ihana luonne, se on kuin osa sinun sieluasi (näin kävi minulle). Se osaa käyttäytyä ja olla yksin, se on sosiaalinen ja seurallinen, kaunis ja sievä koira isolla ja kultaisella sydämellä. Voi olla että kun pidät sitä sylissä niin mietit että tässä on minun elämäni koira. Ja vaikka tähänkin asti päästäisiin, niin voi olla, että koira ei olekaan terve. Voi olla että viikon jälkeen se ei kykene enää kivuttomaan normaaliin elämään, vaikka aikaisemmin oli täysin oireeton. Voi olla että kulutat koiran tutkimiseen ja hoitoon useamman tonnin ja voi olla että silti lopulta eläinlääkäri sanoo ettei koirasta tule ikinä tervettä. Ja voi olla, että joudut tekemään raskaan päätöksen rakkaan koirasi elämästä. Ja kun sitten kävelee eläinlääkäriltä kotiin silmät turvonneina ja sydän murskana tyhjä panta kädessä niin on sekä kiitollinen siitä että sai tuntea elämänsä koiran edes hetken aikaa ja päästää sen kivuista että vihainen itselleen siitä että oli niin varomaton ja sai taas osuman sydämeen. Näin kävi minulle.

Toivottavasti sinulle tulee lottovoitto.