Yli 30-vuotiaan naisen ei kannata alkaa opiskella enää uudelle alalle korkeakoulussa, hoitoalaa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen sosiaalityötä ja kun katselen seminaariryhmääni, niin paikalla ei ole ainuttakaan alle 35 -vuotiasta. Keski-ikä on lähempänä 50v.

Tämä viesti piristi 😊

Valmistun ihan kohta sosionomiksi, ja pitkään on kytenyt ajatus, että jatkaisin suoraan opintoja sosiaalityöntekijäksi.

Sosiaalityön kandiopinnot aloittaessa on jo 30v.

Olin 42v kun valmistuin amksta insinööriksi. Työsopimuksen nykyiseen työhöni kirjoitin kun valmistumiseen oli vielä puoli vuotta. Olen siitä asti työskennellyt koulutustani vastaavassa työssä ja viihtynyt hyvin.

Mulle on sanottu, että hoitoala on ns. kutsumusammatti. Ettei sinne kannata hakea, jos se ei tunnu omalta jutulta. Mä oon merkonomi, saanut työkokemusta lähinnä nyt yli 25-vuotiaana ja vaikka tämä ei mikään unelma-ammatti ole, niin kuitenkin ok työ. Miksi en ole opiskellut lisää? Oon muuttanut nuorena kotoa, opiskellut pari toisen asteen ammattia, en oo saanut töitä, joten opintolainaa kertynyt. Välillä oon matkustellut ja nyt on pakko maksaa laina ennen mahdollisia jatko-opintoja. Sitä paitsi työttömyyskin on tullut tutuksi ja nyt tuntuu kivalta kun on säännölliset tulot. Vaikka työhöni kuuluu asiakaspalvelua, en osaa kuvitella silti itseäni hoitoalalle. Todella masentava ajatus, että se olisi ainut, mihin enää voin hakea opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin insinööriuran  potkujen jälkeen toisen yliopistotutkinnon ja jatkoin gradusta tohtoriksi. Nyt olen ulkomailla töissä. Jos ei ole haluja, kiinnostusta tai kunnianhimoa ei tietenkään kannata tehdä mitään. Vauva-palsta on oiva paikka marista omaa haluttomuuttaan ja saamattomuuttaan.

M51

Tämä on monelle myös rahoituskysymys. Kaikilla ei ole edes puolisoa, joka pystyisi elättämään opintojen ajan. Oma puolisoni antoi luvan mennä opiskelemaan ja maksoi kaikki viulut ja asuntolainan lyhennykset neljän vuoden ajalta, kun itselläni ei ollut mitään tuloja. En mitenkään päin kehtaisi pyytää että hän maksaa minulle vielä toisenkin tutkinnon, kun ensimmäisestäkään ei näyttänyt olevan apua. 

Vierailija kirjoitti:

Näin se vain on. Valmistuneena voi pahimmassa tapauksella olla jo päälle 35v. Ei sen ikäistä naista kukaan huoli entry level-töihin. Harjoittelupaikatkin voi olla tiukassa.

Vanhemmille alanvaihtajille pitäisi rehellisesti kertoa, että esim. tekniikan ja kaupan aloille ei ole järkeä kouluttautua vanhana, jos ei ole aiempaa alan kokemusta.

Päälle 30v fiksu ratkaisu on hoitoala ja tietysti jos rahkeet riittää, niin lääkis. Mutta sinne voi joutua hakemaan monta vuotta ja se on pois taas työvuosista.

Ensisijaisesti jatkaa siinä jo olemassa olevassa ammatissa, jos uutta haluaa niin ammattiopisto nopein ja paras vaihtoehto, tai täydennyskoulutus. Korkeakoulua kannattaa harkita tarkoin vanhalla iällä, onko hyötyä. Ikäsyrjintä nimittäin on todellisuutta.

T: 37-vuotiaana insinööriksi valmistunut, nuoremmat vievät työpaikat, nyt täystyöllistettynä hoitoalalla

Söpöä miten te joilla ei todellisuudessa ole mitään haluttua osaamista tai tietotaitoa yritätte aina keksiä selityksiä miksi ette kelpaa työmarkkinoille :-D Milloin kyseessä on ylikoulutus tai milloin ikä. Aikuistukaa jossain vaiheessa ja katsokaa peiliin ja löytäkää se oikea syyllinen sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin insinööriuran  potkujen jälkeen toisen yliopistotutkinnon ja jatkoin gradusta tohtoriksi. Nyt olen ulkomailla töissä. Jos ei ole haluja, kiinnostusta tai kunnianhimoa ei tietenkään kannata tehdä mitään. Vauva-palsta on oiva paikka marista omaa haluttomuuttaan ja saamattomuuttaan.

M51

Et sä mikään tohtori ole, etkä ulkomailla. Trolli siinä vaan jauhaa p*****.

Itse olen 35-vuotias mielenterveyskuntoutuja. Aion hakea korkeakouluun opiskelemaan, nyt keväällä ja sitten uudestaan seuraavana vuonna jos ei ensi vuonna onnistu. En todellakaan aio hoitoalalle, eikä minusta ole lääkäriksi tai insinööriksi. Haen lukemaan tasan sitä mikä kiinnostaa, ja jos en saa töitä koskaan niin sitten en saa. Ainakin olen toteuttanut haaveni, millään muulla ei tässä asiassa ole minulle väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Söpöä miten te joilla ei todellisuudessa ole mitään haluttua osaamista tai tietotaitoa yritätte aina keksiä selityksiä miksi ette kelpaa työmarkkinoille :-D Milloin kyseessä on ylikoulutus tai milloin ikä. Aikuistukaa jossain vaiheessa ja katsokaa peiliin ja löytäkää se oikea syyllinen sieltä.

Tietotaito on anglismi, suomalainen vastine sille on osaaminen, jota olitkin käyttänyt. Ilmaisusi oli hieman tårta på tårta, mitä ruotsalaiset harrastavat. 

Mutta itse asiaan. Jos opintojen kautta hankittu osaaminen ei kelpaa, niin miten se työnantajien arvostama osaaminen pitäisi hankkia, kun ei saa tilaisuutta päästä työelämään oppimaan niitä asioita? Tämä on jäänyt minulle mysteeriksi. Tiedostan kyllä, etten pääse töihin kun ei ole sitä työkokemusta ja suoritetuilla opinnoilla ei ole mitään virkaa. Mutta miten voin sitä työkokemusta saada, kun en pääse töihin? 

Miksi te haette niitä entry-level töitä? Ei niihin oteta kuin junioreja. Itse valmistuin DI:ksi 38-vuotiaana ja en todellakaan hakenut mitään juniori tai entry level paikkoja silti vaikkei työkokemusta ennen ollutkaan. Hain ihan suoraan asiantuntijatyötä ilman mitään "loivennuksia" ja haastattelussa vakuutin työnantajan siitä että minulla on sellainen asenne että opin asiat lennosta ja olen valmis näkemään vaikka iltaisin ilmaiseksi vaivaa alussa että selviän projekteista. Toin myös esiin harrastuneisuuttani alalle, mikä tosin oli toki lähinnä mainospuhetta ilman pohjaa mutta pääasiahan on päästä sisään keinolla millä tahansa, varsinkin jos on näitä hidasteita kuten 38-vuoden ikä, naissukupuoli miesvaltaisella alalla ja vastavalmistuneisuus.

Sitä en kiellä etteikö nämä ekat 8 kk alan asiantuntijana ole olleet työläitä. Todellakin, illat menee säännönmukaisesti töiden parissa, koska projektit ei jousta sen mukaan että olen uusi ja vielä vähän hidas. Asiakkaat ei maksa opettelusta, ne olettaa että alusta asti tehdään kokeneen nopeudella. Kukaan ei täällä minua opeta vaan itse täytyy jaksaa yrittää ja vääntää ja googlettaa ja tehdä. Mutta kyllä minä tästä opin, ja luultavasti parin vuoden päästä ei enää tarvi tehdä ilmaista ylityötä osaamattomuuden kompensaatioksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te haette niitä entry-level töitä? Ei niihin oteta kuin junioreja. Itse valmistuin DI:ksi 38-vuotiaana ja en todellakaan hakenut mitään juniori tai entry level paikkoja silti vaikkei työkokemusta ennen ollutkaan. Hain ihan suoraan asiantuntijatyötä ilman mitään "loivennuksia" ja haastattelussa vakuutin työnantajan siitä että minulla on sellainen asenne että opin asiat lennosta ja olen valmis näkemään vaikka iltaisin ilmaiseksi vaivaa alussa että selviän projekteista. Toin myös esiin harrastuneisuuttani alalle, mikä tosin oli toki lähinnä mainospuhetta ilman pohjaa mutta pääasiahan on päästä sisään keinolla millä tahansa, varsinkin jos on näitä hidasteita kuten 38-vuoden ikä, naissukupuoli miesvaltaisella alalla ja vastavalmistuneisuus.

Sitä en kiellä etteikö nämä ekat 8 kk alan asiantuntijana ole olleet työläitä. Todellakin, illat menee säännönmukaisesti töiden parissa, koska projektit ei jousta sen mukaan että olen uusi ja vielä vähän hidas. Asiakkaat ei maksa opettelusta, ne olettaa että alusta asti tehdään kokeneen nopeudella. Kukaan ei täällä minua opeta vaan itse täytyy jaksaa yrittää ja vääntää ja googlettaa ja tehdä. Mutta kyllä minä tästä opin, ja luultavasti parin vuoden päästä ei enää tarvi tehdä ilmaista ylityötä osaamattomuuden kompensaatioksi.

Huikea juttu, kiitos kun jaoit! Tämä oli suureksi rohkaisuksi mulle, olen siis se 29-vuotias teekkari, joka kirjoitti aiemmin tähän ketjuun. Saanko udella, mitä teit ennen di:ksi opiskelemista? Ja kuinka kauan sulla opinnot kesti? Tulipa hyvä ja rohkaistu mieli tästä viestistä. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla tuleva syrjäytyjä, sillä olen 32 ja vasta ensi vuonna pääsen aloittamaan opinnot tekniikan alalla. Aiempaa työkokemusta siivouksesta ja kaupan kassalta. Hoitoalalle en kertakaikkiaan sovellu eikä kiinnosta. Opinnot jäisivät varmasti kesken ja työelämää en kestäisi kauaa. Eikä muutkaan sote-alat käy.

Eli mitä jää meille vanhemmille naisille, jotka eivät sovellu hoitoalalle?:(

Loppuelämän työttömyys?

Entä jos lähtisit lukemaan kieliä? Kääntäjän töitä voi tehdä vanhempikin ihminen.

Voisiko joky selittää miksi se 24-v on parempi kuin 34-v tai vaikka 44-v? Aivan naurettava ajatus että se 44-v ei voisi tehdä niitä entry level-hommia ja vieläpä tod näk paremmin kuin se 24-v joka odottaa työviikossa eniten perjantaita. 44-v ei ole eläkeläinen! Samat hommat mutta ikä eri... Onko tämä niin vaikea yhtälö käsittää?

Hah mikä aloittaja... :D Salli mun nauraa

Itse tulen valmistumaan ensi vuonna sosionomiksi ja olen silloin ylpeästi 34-vuotias nainen!

Miksi nainen ei voisi toteuttaa unelmiaan, lapset ovat jo isoja ja heillä on onneksi myös isä jakamassa hoitovastuuta.

Tämä on mun unelmani ja se toteutuu pian.

Kannattaa tutkia jo ihan tutkinnon sisältöjä ja käytäntöjä, kun pohtii alaa. Toisella alalla, jota opiskelin, yliopisto koordinoi harjoittelupaikat useimmille. Useimmat joutuivat sen ensimmäisen harjoittelun tekemään ilman palkkaa, mutta ei jäänyt tekemättä suhteiden puuttumisen takia. Ja alan kesätöitä sai vanhempanakin, kun reippaasti kyseli, vaikka aluksi oli iso kynnys hakeutua hommiin, joita tehdään yleensä parikymppisinä ja palkka on pieni. Toisilla aloilla ja varmaan oppilaitoksestakin riippuen harjoittelut on järjestettävä itse. Käsittääkseni hoitoalalla ainakin amk-tasolla koulu koordinoi harjoitteluja ja sikäli on siis helpompi saada edes jotain kokemusta ilman mitään suhteita.

Toinen asia on sitten tyypilliset työpaikat. Oman kokemukseni mukaan julkisen sektorin töitä on helpompi hakea, vaikkei olisi nuori vastavalmistunut, koska niissä on niin selkeät pätevyysvaatimukset. Jos olet pätevä siinä missä se 24-vuotiaskin, miksei työnantaja palkkaisi sinua, jolla on jo muutakin työkokemusta tai ainakin elämänkokemusta sen tutkinnon lisäksi. Yksityisen puolen - alasta ja firmasta riippuen tietenkin - haussa taas voi olla huipputyypit (vaikka useimmat ovat ihan tavallisia), nuoret lupaukset... Jolloin voi olla vaikea iäkkäämpänä vakuuttaa, että sitä draivia riittää ja voit olla huipputyyppi vaikket aiemmalta alaltasi perustanut kasvuyritystä ja netonnut miljoonia.

Itse jouduin työttömäksi media-alalta 48vuotiaana, yt-neuvotteluiden seurauksena. Tyhmänä, työttömyyden aiheuttamassa paniikissa, uskoin te-keskuksen virkailijaa, joka kehoitti minua opiskelemaan lähihoitajaksi. Kertoi alalla olevan töitä. Hain ja pääsin opiskelemaan. Huomasin työharjoitteluissa, että ala ei sopinut itselleni. Vihasin sitä kiirettä ja hosumista, huonoja työ-yhteisöjä.

Huomasin myös sen, että en ollut tarpeeksi empaattinen alalle. Lisäksi olen introvertti luonteeltani. En kyennyt luomaan sosiaalista verkostoa, enkä mielistelemään tarpeeksi, joten olen työtön lähihoitajakoulutuksen käynyt "hoitaja". Miksi kaikille suositellaan lähihoitajaksi opiskelua, ja miksi heidät otetaan kouluihin sisälle, vaikka he eivät sovellu alalle? Karenssin uhalla? Työttömyystilastojen kaunistelemiseksi?

No minulle kyllä löytyi vakituinen työpaikka heti kun valmistuin

T.41v tradenomi

Insinöörintöitä ei ainakaan saa ilman suhteita. Ei vaikuta sukupuoli eikä ikä. Jos sinulla ei ole suhteita, niin vaaditaan vähintään 5v työkokemus juuri siitä haettavasta hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te haette niitä entry-level töitä? Ei niihin oteta kuin junioreja. Itse valmistuin DI:ksi 38-vuotiaana ja en todellakaan hakenut mitään juniori tai entry level paikkoja silti vaikkei työkokemusta ennen ollutkaan. Hain ihan suoraan asiantuntijatyötä ilman mitään "loivennuksia" ja haastattelussa vakuutin työnantajan siitä että minulla on sellainen asenne että opin asiat lennosta ja olen valmis näkemään vaikka iltaisin ilmaiseksi vaivaa alussa että selviän projekteista. Toin myös esiin harrastuneisuuttani alalle, mikä tosin oli toki lähinnä mainospuhetta ilman pohjaa mutta pääasiahan on päästä sisään keinolla millä tahansa, varsinkin jos on näitä hidasteita kuten 38-vuoden ikä, naissukupuoli miesvaltaisella alalla ja vastavalmistuneisuus.

Sitä en kiellä etteikö nämä ekat 8 kk alan asiantuntijana ole olleet työläitä. Todellakin, illat menee säännönmukaisesti töiden parissa, koska projektit ei jousta sen mukaan että olen uusi ja vielä vähän hidas. Asiakkaat ei maksa opettelusta, ne olettaa että alusta asti tehdään kokeneen nopeudella. Kukaan ei täällä minua opeta vaan itse täytyy jaksaa yrittää ja vääntää ja googlettaa ja tehdä. Mutta kyllä minä tästä opin, ja luultavasti parin vuoden päästä ei enää tarvi tehdä ilmaista ylityötä osaamattomuuden kompensaatioksi.

Noin kai se pitäisi tehdä, mutta kaikki  eivät vaan osaa valehdella ja kehua itseään. En minä ainakaan. Siksi kai olenkin työtön.

Kokemuksesta voin kertoa: valmistuneen ikä ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan ratkaisevaa on tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen. Joillekin aloille koulutetaan liikaa porukkaa suhteessa tarpeeseen ja osa ei voi työllistyä, luonnollisesti. Valmistuin ekan kerran nuorena: ei ollut silloin nuorena yhtään helpompaa kuin nytkään.

Se on ihan luonnollista, että ihminen alkaa keksiä syitä, jos ei saa töitä. Se syy sitten aina vaihtelee riippuen omasta tilanteesta, mutta ei se välttämättä ole totta. Esim. parikymppisenä on potentiaalinen lisääntyjä ja liian kokematon, keski-iässä on liian vanha ja syöpäriskinen tms., kolmekymppisenä on potentiaalinen työpaikanvaihtaja, eläkeikää lähestyvä on terveysriskinen jne, jne.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörintöitä ei ainakaan saa ilman suhteita. Ei vaikuta sukupuoli eikä ikä. Jos sinulla ei ole suhteita, niin vaaditaan vähintään 5v työkokemus juuri siitä haettavasta hommasta.

Suhteet voi auttaa, mutta töitä saa ilman niitäkin.