Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaan naisen ei kannata alkaa opiskella enää uudelle alalle korkeakoulussa, hoitoalaa lukuunottamatta.
22.11.2017 |
Näin se vain on. Valmistuneena voi pahimmassa tapauksella olla jo päälle 35v. Ei sen ikäistä naista kukaan huoli entry level-töihin. Harjoittelupaikatkin voi olla tiukassa.
Vanhemmille alanvaihtajille pitäisi rehellisesti kertoa, että esim. tekniikan ja kaupan aloille ei ole järkeä kouluttautua vanhana, jos ei ole aiempaa alan kokemusta.
Päälle 30v fiksu ratkaisu on hoitoala ja tietysti jos rahkeet riittää, niin lääkis. Mutta sinne voi joutua hakemaan monta vuotta ja se on pois taas työvuosista.
Ensisijaisesti jatkaa siinä jo olemassa olevassa ammatissa, jos uutta haluaa niin ammattiopisto nopein ja paras vaihtoehto, tai täydennyskoulutus. Korkeakoulua kannattaa harkita tarkoin vanhalla iällä, onko hyötyä. Ikäsyrjintä nimittäin on todellisuutta.
T: 37-vuotiaana insinööriksi valmistunut, nuoremmat vievät työpaikat, nyt täystyöllistettynä hoitoalalla
Kommentit (103)
Riippuu varmaan aika paljon alasta ja siitä mikä on edeltävä tutkinto. Jos esim. on aikaisempi korkeakoulututkinto, niin en usko, että MBA:sta tai KTM-papereista myöhemmällä iällä on haittaa, varsinkaan jos on jo aikaisemmalta uralta kokemusta johtajana työskentelystä. Mutta fiksuinta toki on pyrkiä kytkemään uusi tutkinto aikaisempaan osaamiseen. Jos aikaisempi tutkinto on täysin eri alalta voi entry-level harjoittelupaikan löytäminen olla vaikeaa. Ne kun yleensä on varattu parikymppisille vastavalmistuille, joilla on mahdollisuus ja jotka jaksavat painaa pitkää päivää toimistolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin 34-vuotiaana AMK-insinööriksi. Opiskelin työn ohella ja tein opinnäytetyön työnantajalleni. Olin työpaikassa, jossa pystyin etenemään uralla valmistuttuani. Eli on hyvä, jos jo opintoja aloittaessaan tai opintojen aikana siirtyy (jos suinkin mahdollista) keskisuuren/suuren työnantajan palvelukseen, jossa etenemismahdollisuuksia.
Osa opiskelutovereista (varsinkin naispuoleisista) jatkoi valmistuttuaan vanhassa työssään, eivätkä päässeet ainakaan heti hyödyntämään uutta ammattia. Osa haki uutta työpaikkaa ja lykästi, osa pääsi etenemään entisessä työpaikassaan.
Suosittelen ehdottomasti opiskelemaan tekniikan alaa, itseäni hyödytti ja pääsin tavoitteeseeni palkkauksen suhteen.
Se on ihan itsestä kiinni. Hanki silikonit ja pidä kunnostasi ja naamastasi huolta!
Vierailija kirjoitti:
No jopas. minä ajattelin vaihtaa tekniikan alalle (diplomi-insinööri). Olen 28 eli yli 33 kun valmistuisin. Tunnen yhden joka opiskeli seitsemän lapsen jälkeen 5-kymppisenä DI ksi ja revittiin koulusta töihin.
En sitten tiedä onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Hoitaja olen ja niitä hommia en todellakaan aio tehdä. Lääkäriksi en halua, koska ne samat potilaat. Sitä kyllä harkitsin.
Ehkä terveys- tai bioteknologia voisi olla sulle hyvä idea, rakentaisit uutta osaamista nykyisen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihan sairasta. Kuitenkin tämä yhteiskunta on menossa koko ajan siihen suuntaan, että työurat pidentyvät, että eläkkeille jäätäisiin vasta 70-vuotiaina tai myöhemminkin. Miten on varaa sitten haaskata moni 30-50-vuotias loputtomaan työttömyyden putkeen?
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan itsestä kiinni. Hanki silikonit ja pidä kunnostasi ja naamastasi huolta!
Silikoneillahan ne työt tehdään. :D Äly hoi älä jätä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Minä entinen sairaanhoitaja opiskelin yli kolmekymppisenä tietojenkäsittelytieteen maisteriksi. Töihin menin jo kesken opintojen enkä ole työtöntä päivää ikinä valmistumiseni jälkeen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Minä entinen sairaanhoitaja opiskelin yli kolmekymppisenä tietojenkäsittelytieteen maisteriksi. Töihin menin jo kesken opintojen enkä ole työtöntä päivää ikinä valmistumiseni jälkeen nähnyt.
Lisään vielä että en ole edes nuorekas ja kaunis vaan 100 kg tantta. Ei se koodarinhommissa haittaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin ammattia terveydellisistä syistä. En osannut kuvitellakaan että harjoittelupaikan löytäminen on vaikeaa, yrityksille ei kelpaa edes ilmaiseksi harjoittelijaksi. Kouluttaudun itseäni varten ja tarkoitus suorittaa jatkotutkinto. Yhteiskuntahan lopulta maksaa Suomessa koulutuksen. Voin sitten maisterintutkinnon jälkeen hakea opiskelemaan sosiaalialaa jos en työllisty omalle alalle.
Naurattaa! Eräs tuttu päätti juuri lähteä päälle kolmekymppisenä opiskelemaan uutta alaa korkeakouluun. Ei todellakaan mikään työllistävä ala, mutta kuvittelee olevansa "hyvä tyyppi", vaikka onkin tavallien hissukka. Onnea vaan työttömyyskortistoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan itsestä kiinni. Hanki silikonit ja pidä kunnostasi ja naamastasi huolta!
Silikoneillahan ne työt tehdään. :D Äly hoi älä jätä..
Ikä näkyy CV:ssä ja usein hakemuksissa kysytään henkilötunnusta. Ei siitä ole kyse onko hyvin säilynyt vai ei, vaan ikärasismist ja työantajan asenteista ja ennakkoluuloista. Ei 30-40 -vuotias voi kilpailla 23 vuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan aika paljon alasta ja siitä mikä on edeltävä tutkinto. Jos esim. on aikaisempi korkeakoulututkinto, niin en usko, että MBA:sta tai KTM-papereista myöhemmällä iällä on haittaa, varsinkaan jos on jo aikaisemmalta uralta kokemusta johtajana työskentelystä. Mutta fiksuinta toki on pyrkiä kytkemään uusi tutkinto aikaisempaan osaamiseen. Jos aikaisempi tutkinto on täysin eri alalta voi entry-level harjoittelupaikan löytäminen olla vaikeaa. Ne kun yleensä on varattu parikymppisille vastavalmistuille, joilla on mahdollisuus ja jotka jaksavat painaa pitkää päivää toimistolla..
Eikö 35-vuotias sinkkunainen jaksa painaa pitkää päivää toimistolla? Ihan vasta luin uutisen kuinka kokeista ja tarjoilijoista on Suomessa pulaa. Nuoret käyvät kokeilemassa ravintola-alan töitä viikon ja ottavat lopputilin koska työ on heille liian raskasta eivätkä he jaksa sitä muutamaa päivää kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on hakenut liian yksipuolisesti töitä, jos näkee vain "entry level" -työt, joita harvat saavat muutenkaan (isot yritykset?).
Kerrotko mitä muita kuin entry-level -töitä voisi kolmekymppinen tradenomi hakea jolla on oman alan työkokemusta pari kuukautta?
Itse opiskelin reilusti yli kolmekymppisenä juristiksi ja työllistyin. Ilman aiempaa alaa liippaavaa työkokemusta, ilman suhdeverkostoa. Aiemmat yliopisto-opinnot ihan eri alalta. Ensimmäisen harjoittelupaikan saaminen oli tosi vaikeaa, mutta kun sen lopulta sain ja pääsin näyttämään mihin pystyn, siitä se työura urkeni ja olen edennyt nopeasti. Tiedän ettei juridiikka välttämättä ole helppo ala "vanhana" valmistuneille, etenkään naisille. Mutta jos uusi ammatti on se mitä tosissaan haluaa, suosittelen.
Opiskelin insinööriuran potkujen jälkeen toisen yliopistotutkinnon ja jatkoin gradusta tohtoriksi. Nyt olen ulkomailla töissä. Jos ei ole haluja, kiinnostusta tai kunnianhimoa ei tietenkään kannata tehdä mitään. Vauva-palsta on oiva paikka marista omaa haluttomuuttaan ja saamattomuuttaan.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla tuleva syrjäytyjä, sillä olen 32 ja vasta ensi vuonna pääsen aloittamaan opinnot tekniikan alalla. Aiempaa työkokemusta siivouksesta ja kaupan kassalta. Hoitoalalle en kertakaikkiaan sovellu eikä kiinnosta. Opinnot jäisivät varmasti kesken ja työelämää en kestäisi kauaa. Eikä muutkaan sote-alat käy.
Eli mitä jää meille vanhemmille naisille, jotka eivät sovellu hoitoalalle?:(
Loppuelämän työttömyys?Yrittäjyys ja rikkaan miehen naiminen.
Pikemminkin yrittäjyys ja paljo ja varhain aloitettu työnteko ja ylimääräisten tulojen sijoittaminen ja sijoitusten tuottojen sijoittaminen nuorena. Voi sitten viisikymppisenä jo höllätä vaikka osa-aikaiseksi tai määräaikaiseksi ja tehdä jotain yrittäjä-/freelancertöitä. Tai vaikka pyöräyttää vielä 40+ ikäisenä iltatähti ja jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Ihan totta että oma ala pitää löytää nuorena, sen jälkeiset opinnot vain entisen alan päivitystä ja eteenpäin opiskelua.
Mielummin opiskelu uudelle alalle, kuin työttömyys tai omassa työssään huono henkinen hyvinvointi.
Itse opiskelin taidealalle ja perustin oman yrityksen. En ollut ihan 30v koulun aloittamisen aikoihin, vaan vähän alle, mutta olen silti sitä mieltä, että aina kannattaa opiskella.
Olin 35, kun valmistuin raksainssiks ja sain työpaikan ennen kuin oli paperit kourassa.