Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ehkä lapsen, mutta pelkään jo nyt teinivuosia
Ahdistaa, että lapsi tulee aikoinaan haukkumaan minua ja erillistymään. Tiedän, että lapsi on vanhemmillaan vain lainassa, mutta pahaltahan tuo varmasti tulee tuntumaan, kun oma rakas lapsi paiskoo ovia ja kapinoi. Sitten toisaalta, perhehän hankitaan juuri siksi, että olisi oma "heimo" siinä ympärillä. Miten sitä ollenkaan sitten käsittelee sen, että lapset tulevat teineiksi ja lopulta lähtevät kotoa?
Mitä sanoisitte teinin kasvatuksesta? Oliko hirveää?
Kommentit (61)
Oma kokemus: kolmen alle 5-vuotiaan kanssa oli sata kertaa vaikeampaa kuin kolmen teinin kanssa. Vaikka yksi ei vastaa puhelimeen eikä ilmesty sovittuna aikana kotiin, toinen paiskoo ovia ja haistattaa v*ttua ja kolmas itkee huoneessaan eikä suostu sanomaan, mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien mielestä ovien paiskominen tai riitely on huono asia? Itse olen todellakin riehunut ja juhlinut ja edelleenkin meillä jutellaan asioista melko kovaäänisesti. En tiedä, miksi se olisi se kaikista huonoin vaihtehto.
Kyllä, se riski on. Meillä teini jonka kanssa ei todellakaan ole helppoa. Mutta hei, mä en koe poismuuttamista ja luopumista tuskaisena, suorastaan jopa odotan sitä.
Sanotaan että kasvatus on tehty teini-iässä. Mä voisin vannoa etten kasvattanut ketään huutamaan haista vittua, varastamaan, valehtelemaan. Mutta jotainhan mä tein väärin.
Vielä hetken luotan siihen, että tämä on tuskaa jonka kasvaa nyt pois, olen tässä jos tarvitsee, mutta mikäli tuo on tapa millä myöhemmin (aikuisuudessa) haluaa elää, mä en voi itseäni sillä ruoskia.
Mä luotan ja toivon.
Ps. Kyllä se matka tähän on ollut palkitseva, pahimmassa huudossa lämmitän ajatustani sillä että mistään niin ihanasta ei voi tulla pysyvästi pahaa toivova. Toivon.
Jos joskus olisin halunnut lapsia, niin yhä toivoisin, että kävelisivät suoraan synnäriltä reppu selässä eka luokalle kouluun. Silloin lapset ois jollain tasolla jees.
M44
Vierailija kirjoitti:
Paksuna kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä raskaana ja jännitän jo tulevaaa vauva-aikaa. Vauvat valvovat, itkevät ja kakkaavat yhtenään ja huolehdin jo oman jaksamisen puolesta. En ole mikään aamuvirkkukaan.
Onko sulla mies apuna?
On. Hän odottaa vauvaa kovasti ja on enempi innoissaan kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatteko sanoa, miten olisitte itse toivoneet vanhempienne käyttäytyneen, kun itse olitte teinejä? Mun vanhemmat ainakin oli liian tiukkoja ja liian epäloogisesti (ne suosi mun veljiä ja antoi niiden mennä minne vaan), joten olen miettinyt, että oli luonnollista että olin niin hankala teini ja vihainen.
Meilläkin on kolme ihanaa teiniä ja jos lapsia olisi vain kolme, luulisin itseäni todella hyväksi äidiksi, joka olisi osannut kasvattaa lapset hyvin. Onneksi on tuo yksi pippuri, joka aina tiputtaa minut maanpinnalle. Ihana ja älykäs nuori, mutta niin äkkipikainen ja voimakastunteinen. Välillä tuntuu, että nyt juuri otan niskaperseotteella ja heitän pihalle. Mutta silti maailman ihanin ja rakkain nuori. Joskus kun kuuntelen sitä pään aukomista, pitää oikein miettiä, että kylläpäs se on todella verbaalisesti lahjakas. Että mistä se kaikki nuo keksiikin. Että jos joskus tuon energian, minkä käyttää tulkuttamiseen, saa ohjattua oikeisiin asioihin, voi siitä tulla vaikka mitä. Hyvä poliitikko ainakin, kun osaa vääntää mustankin valkoiseksi, kun haluttaa vähän riitaa haastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 17 v ja 15 v. Ja tämä on helppoa verrattuna siihen, millaisia lapset olivat pienenä.
Eivät ole koskaan haukkuneet minua. Ärsyttäviä kyllä osaavat olla. Mutta eivät puoleksikaan niin ärsyttävä kuin 5–vuotias lapsi.
Samaa mieltä:) Olen joskus sanonut että 5v lapset pitäisi kieltää lailla! Ainoa kerta kun hermot on menneet ihan totaalisesti siihen kitinään!
7
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien mielestä ovien paiskominen tai riitely on huono asia? Itse olen todellakin riehunut ja juhlinut ja edelleenkin meillä jutellaan asioista melko kovaäänisesti. En tiedä, miksi se olisi se kaikista huonoin vaihtehto.
Ovien paiskominen ja riitely (tiettyyn pisteeseen saakka) kuuluu toki elämään mutta moni muu asia ei mun mielestäni - esim vittuilu, haistattelu, kiinni käyminen, tavaroiden paiskominen ja rikkominen, varastaminen (vanhemmilta tai muualta), jatkuva kännissä ördääminen, huumeporukoissa pyöriminen, käytöstapojen totaalinen puute.
Huomaat varmaan eron noissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikille tule raivokasta ja ahdistavaa teini-ikää. En tuijottaisi vain yhtä ikäkautta lapsen hankkimista miettiessä, vaan kokonaisuutta. Jokaisessa iässä on hyvät ja huonot puolensa, lapsen saaminen pitää ottaa kokonaisuutena.
Meidän lasten kanssa on teini-ikä ollut helpoin vaihe, meillä tasaiset ja fiksut nuoret, jotka ovat hoitaneet koulunsa ja muut asiansa ilman hölmöilyjä. Ei ole ovet paukkuneet ja kaikesta on selvitty puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Osaatteko sanoa, miten olisitte itse toivoneet vanhempienne käyttäytyneen, kun itse olitte teinejä? Mun vanhemmat ainakin oli liian tiukkoja ja liian epäloogisesti (ne suosi mun veljiä ja antoi niiden mennä minne vaan), joten olen miettinyt, että oli luonnollista että olin niin hankala teini ja vihainen.
Mä olin "iäkkäiden" (32/37v) vanhempien ainokainen 8 km jälkeen. Äiti ei oikein koskaan uskaltanut rentoutua ja osoittaa rakkauttaan - no evakko-orpolapsi sitä tuskin itsekään oli kokenut. Isä oli ihana, jaksoi aina hassutella ja kuunnella. Äiti kasvatti hiljaisesti tuomitsemalla, siltä ainakin tuntui.
Olin ns "kadonnut lapsi" lähes 3kk ajan vuonna 74. Asuin kavereilla maaseudulla koko kesän ja nautin vapaudesta. Kun tulin elokuun lopussa kotiin sain elämäni viimeisen selkäsaunan eikä asiasta puhuttu silloin eikä koskaan sen jälkeen. Mun piti siis 14v:nä repäistä itseni napanuorasta irti jotta äiti olisi tajunnut mun pystyvän ajattelemaan omilla aivoillani. No, 14 on oikeasti hirveän pieni vielä enkä ole uskaltanut tätä koskaan omille lapsilleni edes kertoa! Mutta heidän ei ole tarvinnut tätä tehdä, ovat saaneet vastuuta ja oikeuksia sitä mukaa kun on tilanteita tullut eteen. Kaikki on keskusteltu ja pohdittu porukalla läpi heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei semmosta kannata murehtia. Eihän me voitas elää jos me kaikkea etukäteen mietittäisiin.
Mun teini ei ole koskaan paiskonut ovia koska minä olen rauhallinen enkä huuda.
Eli en provosoi.
Nyt teini on jo 18-vuotias.
Aina rauhallinen kuten minä!
Teini ikä on erilainen jokaisella, minulla 4 lasta joista 3 on pysynyt ihmisinä myös teininä ja yksi on sitten niiden kolmen muunkin edestä ollut Teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaanpa oman kokemuksen.
Tunsin aikamonta näitä "täydellisiä lapsia ja teinejä" jotka sitten oli ne pahimmat ryyppääjät ja bilettäjät.
Eivät jääneet koskaan kiinni tai opettajat ei välittäny niiden toiminnoista.
Jos joku jostain jäi sitten kiinni niin sama tarina lensi vanhemmista ulos:
Ei se koskaan kotona,hyvä opiskelija ja ei koskaan tapella.ei se siis voi olla syypää..
Ei sitä kukaan täysin tiedä mitå se teini siellä luurailee..
No ite olin vaikea teini koska äiti ryyppäs ja isä hakkas.
Sitten kasvoin hyväksi aikuiseksi,olen loisto työssä ja hyvissä väleissä vanhempiini.
Asiat käytiin lopulta lävitse kunnolla.
Oma muksu nyt teini ikäisenä välillä kapinoiva ja välillä rauhallisempi.
Riippuen kavereista,menosta sun muusta.
Iha vaa tasapainona näille täydellisten lapsien omaaville ;)
Ei tarvii sit kenenkään ottaa hernettä nenään tästä,kunhan jaoin oman näkemykseni omasta nuoruudesta.
Tuskinpa pätee juuri sinun lapseesi.
Mutta oli teini ikä miten kaamea tahansa,kyllå siitä lävitse pääsee.
Teini jos tosiaan rakastaa mammaansa se kyllä aina palaa tämän luokse
Mää tunsin monta täydellistä oppilasta jotka myi koulussa huumeita ja viinaa xD ei vanhemmat epäile mitään eikä jää kiinni koska kuka sellasii ikinä epäilis niistä
Täyrellistä
Oman kommervenkkinsä on joka iässä. Teini-iässä kakaroita ei sentään tarvi koko ajan paapoa.
Meillä ei oo teini ainakaan vielä ryypännyt tai muutakaan, ei pyöri kaupungilla viikonloppuisin eikä edes koulun jälkeen. Mutta kapinoi sitten muuten ja itsellä on välillä tosi vaikeaa jaksaa teinin kiukuttelua.
Ei kaikilla ole vaikea teiniaika. Meillä se oli oikein mukavaa aikaa.