En kestä katsella kun ihmiset ostavat niin paljon turhaa ja typerää tavaraa
Huonolaatuisia, rumia, tarpeettomia tavaroita... Niitä on kaupat pullollaan. Tulen hulluksi! Ja miten hirvittävästi turhaa työtä noiden turhien tavaroiden valmistaminen vaatii? Miten paljon resursseja kuluu ihan turhaan noiden turhakkeiden valmistamiseen?
Kommentit (6)
Olen samaa mieltä! Ajattele, että laivalasteittain Kiinasta tuodaan tätä turhaa ja ala-arvoista roinaa, ihan puistattaa. Vaatteetkin ovat kiinakaamaa, pelkkää polyesteriä ja akryyliä. Hui ja hyi!
Hyvä pointti. Tavallaan olen samaa mieltä tämän vähän aikaa sitten julkisuudessa olleen ideologisen työttömän kanssa siitä, että ihmiskunnalle olisi enemmän haittaa siitä jos hän menisi myymään muoviroskaa johonkin Tigeriin tms. Ja kyllähän moisen tavaran tuottaminen ja myyminen onkin monella tavalla haitallista, ei sitä voi kiistää, oli muutoin sitten mitä mieltä tahansa ko henkilön elämäntavasta. Kunpa ihmiset tajuaisivat olla kuluttamatta tota turhaa roinaa.
Mutta entä kaikki työpaikat, joita nämä turhuudet tuottavat? Mitä tilalle?
Samaa mieltä ap:n kanssa! Asun kauppakeskuksen vieressä ja käyn siellä jumpassa, kahvilla ja ostamassa, mitä tarvitsen. Viime aikoina on alkanut mietityttää, että 90% siellä myytävästä tavarasta on täyttä roskaa. Ihmisten kodit on täynnä tavaraa. Ei kukaan tarvitse enää uutta tuikkukuppia tm. älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kaikki työpaikat, joita nämä turhuudet tuottavat? Mitä tilalle?
Palveluita? Stylistipalveluita, vanhan ajan räätäleitä, suutareita ym. Jos kertakäyttövaatteita ja -kenkiä ei enää valmistettaisi vaan muodilla tähdättäisiin pitkäikäisyyteen, ihmiset alkaisivat varmasti panostamaan myös vaatteiden ja kenkien kunnossapysymiseen. Lisäksi olisi varaa käydä useammin hieronnoissa, kasvohoidoissa, parturissa tai vaikkapa ennustajalla, kun raha ei valuisi muovikrääsän mukana viemäriin.
Ei sellaista tavaraa pitkään valmisteta, jota kukaan ei halua ostaa. Se, että monilla on erilainen maku kuin sinulla, on lähinnä sinun henkilökohtainen ongelmasi.
Muistan joskus, kun yhtä exääni ärsytti rahankäyttöni. Minä sanoin sille, että minun elektroniikkani ei ole yhtään sen hyödyttömämpää kuin hänen kertakäyttövaatteensa, jos me molemmat saamme niistä itsellemme iloa ja itse ne maksamme. Sen jälkeen ei turhuuksista tarvinnut keskustella.