Lue keskustelun säännöt.
Olen 30-v nainen enkä ole koskaan seurustellut
19.11.2017 |
Seksiä olen muutamien miesten kanssa harrastanut (ei yhden yön juttuja vaan ollaan tapailtu pidempäänkin), mutta ikinä en ole suhteeseen kelvannut. Usein olen vain saanut kuulla että "en nyt pysty mihinkään vakavampaan" eli toisin sanoen ei pystytä mihinkään vakavaan MINUN kanssani. Ja ei, he eivät ole olleet mitään "jännämiehiä". Ja ei, en ole lihava. Mutta kai olen sitten niin ruma/tylsä että en kelpaa esiteltäväksi sukulaisille.
Onneksi en halua lapsia. Sehän se vielä tästä puuttuisi että itkisin itseni joka ilta uneen jos haluaisin lapsia enkä niitä ikinä saisi.
Ja kai sitä pitää olla iloinen että on edes sitä seksiä joskus saanut.
Kommentit (60)
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?
Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan että mun ongelma on se, että musta haisee kilometrien päähän kuinka "epätoivoinen" tai ennemminkin surullinen olen kun en saa toivomaani rakkautta. Luulen olevani itsevarma mutta en sitten varmaankaan ole. Välillä tulee hetkiä kun vaan itken lohduttomasti sängyn pohjalla sitä että kukaan ei rakasta mua, ja kun olen saanut kerättyä itseni, vakuutan etten tarvitse miestä ja vuosi jos toinenkin menee ihan hyvin kunnes tapaan jonkun jota tapailen vähän aikaa ja rikon taas sydämeni. Ja sitten itken taas sydämeni verille ja kierros alkaa alusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin saanut seksiä.
T. Neitsyt N 32
No se ei paljon lohduta kun haluaisi rakkauttakin
ap
Kukapa ei haluaisi. Itselleni kyllä kelpaisi pelkkä seksikin.
T. Neitsyt N 32
Mikäs sussa sitten on vialla?
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Selkeästi miehet olivat sinua tasokkaampia.
Tämä ilmiö vain korostuu internetdeittailun lisääntyessä. Käytännössä seiskan naiselle on tarjolla kasin-ysin miehiä jotka haluavat vain panon (seiskan naiselta) ja seiskan miehiä jotka haluavat suhteen. Tietysti nainen valitsee tasokkaimman, eli ysin miehen ja päätyy panoksi.
http://3.bp.blogspot.com/-8UyHjno4n5o/VcOYs2KOP8I/AAAAAAAABVU/xd81RZz5T…Miten tämä tasokkuus ilmenee? Onko se aina vain ulkonäkö? Koska mulla on hyvä koulutus ja hyvä vakityöpaikka ja hyvä elintaso (en etsi elättäjää).
Naiset: kauneus, nuoruus, mukava luonne
Miehet: komeus, raha, status, pelimiestaidot
Se että tulet omillasi toimeen on plussaa, hyvä koulutus ja hyvä palkka eivät juuri tuo lisäpisteitä. Miehelle kyllä toisivat.
Vaaditko mieheltä vähintään samantasoista koulutusta ja vakityöpaikkaa?Olen mielestäni mukava, mutta eikö nuoruus oo aika paradoksaalinen kriteeri kun eihän kukaan säily nuorena.. saati kauniina. Ja silti tiedän pariskuntia jotka ovat "vanhoina ja ruminakin" yhdessä eikä niin että mies jättää naisen heti kun se vanhenee ja rumentuu. Enkä todellakaan etsi korkeastikoulutettua miestä, hitot, viimeksi sain just pakit mieheltä jolla ei ole koulutusta ollenkaan. Vakityöpaikka on. En vaadi, että on vakityöpaikka, mutta työkokemusta pitää olla ja halua käydä töissä. En voi sietää sosiaalituella eläviä pummeja. Minulla ei ole heidän kanssaan mitään yhteistä enkä voi arvostaa sitä, että ei elätä itseään. Väliaikainen työttömyys on ok, koska olen itsekin ollut työttömänä ja tiedän millaista se on.
Ja ei, en edelleenkään etsi elättäjää, mutta jos miehellä ei ole halua käydä töissä, meidän arvomaailmamme ovat aivan liian erilaiset. Vähän sama kuin että mies olisi aggressiivinen ja vihaisia lapsia ja eläimiä ja kittaisi viinaa päivät pitkät. Meillä ei olisi silloin mitään yhteistä.
Nuo eivät kuulosta mitenkään kohtuuttomilta vaatimuksilta. Helpottaa paljon ettet vaadi mieheltä rahaa ja statusta.
Entäs muut kriteerit?
- pituus
- raamikkuus
- geneettinen komeus muilta osin (leuan jykevyys, äänen mataluus, jne)
- sosiaaliset taidot
- viettelytaidot, seksuaalinen dominanssi ("mies joka osaa viedä")
Jne.:D Apua, luuletko sä oikeasti että jotkut metsästää vaan sitä prinssiä valkoisella ratsullaan? :D Noilla edellisillä asioilla ei ole muuten mitään väliä, kunhan huolehtii hygieniastaan ja osaa jutella mun perheelle ja kavereille :D Ps. sain sun superupeasta testistä 23 pistettä. Ilmeisesti mun persoonassa on sitten jotain vikaa, kuten testituloksissa lukee :)
ap
Huomasithan tekijän kommentin?
"Unlike the men who took my Male Dating Market Value test, I do not expect *any* women to be completely honest with themselves taking the Female Dating Market Value test. The female ego is simply way too fragile to absorb the shock of such a brutal self-assessment. Therefore, I will be mentally subtracting 10 points from every woman who posts her score here in the comments."
Mahdollista, ehkä luonteesi on toivottoman tylsä? Sen perusteella mitä kirjoitat tänne, vaikutat ok naiselta sillä varauksella että "muutamien miesten kanssa" ei tarkoita "monien miesten kanssa". On vaikea uskoa että keskivertoa paremman näköinen nainen on liikkeellä noinkin kohtuullisella vaatimuslistalla eikä silti löydä miestä.
Minkä ikäinen olet, ja olivatko miehet varmasti sellaisia jotka eivät myöskään halua lapsia?
Toinen lisäkysymys: olivatko miehet sellaisia jotka saisivat kohtuullisen helposti muitakin naisia?Muutama mies tarkoittaa viittä. Niiden 11 vuoden aikana jona olen harrastanut seksiä. Mutta vaikka minulla olisi ollut "monta" miestä niin mistä hitosta yksikään tapailukumppaneistani sitä voisi tietää :D Mielestäni en ole tylsäkään, viihdytän ja nauratan ystäviäni ja tykkään tehdä kaikenlaista aina uusista liikuntaharrastuksista lautapeleihin ynnä muuhun ajanvietteeseen. Ikä löytyy tämän ketjun otsikosta :D En myöskään ole koskaan tapailussani päässyt niin pitkälle että lapsista olisi puhuttu. Tai siis eipä tullut mieleenkään puhua lapsista kun ei mun kanssa haluta edes seurustella. Ja mistähän minä tietäisin saisivatko tapailemani miehet helposti naisia? :D Osalla on ollut aiemmin pitempi seurustelusuhde, joten ainakin he jonkun naisen ovat joskus saaneet. Tarkoitatko, että minun pitäisi tapailla miehiä, jotka eivät saa muita naisia? Mistä tällaisia löytää? Äläkä vaan sano että jostain ylilaudalta, koska en usko että mulla on heidän kanssaan mitään yhteistä...
Yritän tässä selvittää miksi "paperilla" sinänsä hyvä, joskin parhaan pariutumisiän ohittanut, nainen ei kelpaa miehille huolimatta erittäin kohtuullisista vaatimuksista.
Jos olet hoikka, nätti, fiksu, mukava ja hauska - en usko hetkeäkään ettetkö löytäisi kuvaamiasi miehiä.
Koska olet myös seurustellut miesten kanssa joilla ei ole juurikaan rahaa ja statusta, eikä halu pysyä lapsettomana ole ollut ongelma, keksin vain kolme mahdollista selitystä:
1. luonteessasi on jotain vikaa jonka jätät kertomatta
2. ulkonäkösi ei ole lähellekään kuvaamallasi tasolla
3. miehet ovat olleet hyvin komeita, ja ovat jatkaneet "paremman" etsimistä
(4. seksi on ollut miesten kannalta huonoa)
Voisitko selventää kohtaa kolme? Minkä näköisiä miehet ovat olleet? Vaistoni sanoo että vastaus piilee tässä.
Toinen kysymys on että missä olet tavannut nämä miehet, kumpi teki aloitteen ja mikä herätti kiinnostuksen?Ehkä luonteessani on sitten jotain vikaa. En tietääkseni ole kuvaillut ulkonäköäni sinulle? En ole mikään kaunotar, mutta hoikka ja perusnätti tietääkseni olen.
Tapailemani miehet ovat olleet erilaisia. Yksi heistä oli pitkä mutta pyöreänaamainen. Toinen oli lyhyt. Kolmas oli keskipituinen mutta vinohampainen. Neljäs oli kerännyt itselleen aika paljonkin elintasovatsaa. Viides oli myös lyhyt.
Mutta arvaapa mitä? Mulle miehet ja ihmiset ylipäätään ei ole pelkkiä ulkokuoria. Kuvailin näistä miehistä ne asiat, joita ajattelen sinun pohtivan. Ei, miehet eivät olleet klassisen komeita. Mutta kun mulle katsos merkkaa sisältö ja luonne. Toisin kuin sinulle, jolle ulkonäkö on kaikki kaikessa. Ehkäpä nämä miehet ovat sitteen ollet klassisen kaunottaren perässä, niin kuin ilmeisesti sinäkin?
Seksikään ei tietääkseni ole ollut huonoa kun miehet ovat halunneet sitä kanssani monta kertaa uudestaan, mutta hei, mistäs minä mitään tiedän.
Olen tavannut nämä miehet eri paikoissa. Yhden töiden kautta, yhden baarissa ja kolme heistä kavereideni yhteisissä illanvietoissa. Kaikki he ovat tulleet juttelemaan minulle. En tiedä mikä herätti kiinnostuksen, osa on alkanut juttelemaan yhteisistä mielenkiinnon kohteista, osa on aloittanut jutustelun kehumalla ulkonäköäni. Ja ei, kenenkään näiden viiden kanssa en ole hypännyt sänkyyn suorilta. Ja kyllä, kaikkien kanssa olen tapaillut ns. pidempään. Mutta en niin pitkään että suhde olisi virallistettu.
Mielenkiinnolla odotan analyysiäsi.
Kiitän.
"Kuvailin näistä miehistä ne asiat, joita ajattelen sinun pohtivan."
Toisaalta, kuvailit lähinnä ne asiat jotka poikkeavat yleisistä ulkonäköihanteista. Ehkäpä jokaisella oli kompensoivia piirteitä? Jos vaikka elintasovatsamies oli hyvässä asemassa, lyhyt mies oli kasvokomea, jne.
Aloitteiden teossa voi sanoa nyrkkisääntönä että passiivisuus lisää todennäköisyyttä "suhteen" jäämisestä seksiin. Miksi? Koska seksikumppania etsivät ovat vähemmän valikoivia, ja siksi tekevät suuremman määrän aloitteita.
Aloitteen teko ulkonäköä kehumalla on huono merkki. Joskus ulkonäköä kehutaan, koska naista ei pidetä tyrmäävän näköisenä ("tuo varmasti ilahtuu kehuista"). Joskus taas se viittaa miehen heluun saada ensisijaisesti seksiä. Tai sitten mies ei vain ole kovin fiksu.
Ratkaisuksi ehdotan että playereitä suosivan saalis-saalistaja-asetelman sijaan alat itse aloitteelliseksi. Tämä edellyttää sitä että puhut totta ulkonäköasioista. 99% naisista tekee aloitteita pelkästään huipputason miehille, komeille tai porukan "karismaattisille" johtohahmoille joiden suuntaan kaikkien naisten rintamalinja on kääntynyt. Jos kykenet keskittymään kuvaukseen eikä kuviin, jopa nettitreffeillä saattaisi onnistaa. Bonuksena voisit rajata pois miehet jotka haluavat lapsia.
Mitä ikäluokkaa miehen tulisi olla, ja voisiko tällä olla lapsia jotka eivät asu hänen luonaan? Sinua vanhemmissa lienee enemmän lisääntymishaluttomia.
Ei. Se elintasovatsamies ei ollut hyvässä asemassa. Hän oli kouluttamaton ja hänen palkkansa huonompi kuin minun. Ehkä heillä kaikilla oli kompensoivia piirteitä sinun mielestäsi, mutta minulle he olivat ihmisiä. Ihania, ihania ihmisiä, joihin ihastuin kunnes he särkivät sydämeni. Hassua, että et kommentoinut mitenkään niitä miehiä, jotka tekivät minulle aloitteen puhumalla meidän yhteisistä mielenkiinnonkohteista? Mitä mieltä olet heistä?
Ja oi kyllä, olen tehnyt aloitteita. Arvaapa miten ne ovat sujuneet? Ja ei, en ole tehnyt aloitteita millekään random "komistuksille" vaan ihan kaveripiirin normi miehille, joilla on samanlaiset ajatukset ja mielenkiinnon kohteet kuin minullakin. Ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. Niin kuin minäkin. Yritä jo päästä yli tuosta sinun ulkonäkökeskeisyydestäsi.
Nettitreffejä olen yrittänyt pari kertaa. Ne ovat jääneet vain yhteen kertaan koska meillä ei ollutkaan mitään yhteistä. Siksi olen rajannut aloitteiden tekemisen vain tuttaviin ja tuttavien tuttaviin joista tiedän edes etäisesti että meillä saattaisi olla oikeasti yhteistä (ja silti, aloitteeni eivät ole kantaneet hedelmää). Miehen tulisi olla omaa ikäluokkaani, koska etsin loppuelämän kumppania enkä halua vanhana toimia minään omaishoitajana (toki sairaudet ovat sitten eri asia, mutta en tieten tahtoen halua 10-20 vuotta itseäni vanhempaa miestä). Hänellä ei myöskään saisi mielellään olla lapsia, koska en halua viettää mitään jouluja tai juhlapyhiä miehen lapsien kanssa. Ja usein aikuisetkin lapset yleensä vierailevat vanhempiensa luona.
Olet selkeästikin suunnitelmallinen ja looginen - sanoisin että peräti kylmän looginen. Mikä saattaa olla iso syy siihen miksi miehet eivät halua pariutua kanssasi.
Annat ymmärtää olevasi iloinen, hauska, eloisa ja empaattinen. Minä epäilen tätä suuresti.
Mitä haluaisit tehdä miehen kanssa, ihan noin päivittäisessä elämässä? Siis jos ei lasketa seksiä.
Kylmän looginen? :D Mitä se tarkoittaa? Ai sitä että en halua vaihtaa vaippoja 20 vuotta vanhemmalle miehelle kun itse olen vielä täydessä terässä?
Haluaisin tehdä ihan tavallisia asioita :) Käydä esim. yhdessä lenkillä ja pelaamassa sulkapalloa ja kiipeilemässä ja kokeilla uusia liikuntalajea, tehdä yhdessä ruokaa, katsella elokuvia ja olla sylikkäin, pelata lautapelejä, kutsua kavereita kylään, käydä mökillä, lähteä roadtripeille, mennä vaeltamaan ja katsella tähtiä.. mitä nyt ikinä mieleen juolahtaa! Jutella arjen asioista.
Minulle tuollainen nainen olisi täydellinen :)
Tästä ei kuitenkaan ole sinulle iloa, koska olen jo nelikymppinen.
Minua taas on viime aikoina lähestynyt kaksi 26-28v naista jotka haluaisivat lapsia. Loputkin lähestyjät ovat olleet reilu kolmekymppisiä yksinhuoltajia jotka kaipaisivat isähahmoa lapselle/lapsille. Oman ikäiset lapsettomat naiset tuntuvat pitävän ihan erilaisista miehistä.
Nähtävästi vaikutan unelmien perheenisältä, vaikka en oikeasti halua lapsia.
Aina ei toiveet kohtaa, minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Uskallatko pistää itsestäsi kuvan johonkin? Tiedän että naisilla on tosiaan vääristyneitä käsityksiä itsestään...
Mutta eipä täällä taida kukaan omalla naamalla esiintyä, enkä ihmettele :)
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Itse asiassa tuo menee aika usein niin että hoikka nainen yliarvioi tasonsa. Tämä gallup oli hyvä esimerkki siitä kuinka miesten ja naisten käsitys naiskauneudesta poikkeaa toisistaan:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025236/kumpi-viehattavampi
Naiset suosivat "ylvään" näköistä naista jolla on korkeat poskipäät ja bambimainen vartalo, eivätkä näe ikää miinuksena. Miehet suosivat nuorempaa ja muodokkaampaa.
Mielestäni naiset kuitenkin arvioivat oman ulkonäkönsä melko realistisesti, suurin ongelma piilee miesten ulkonäöllisen tason arvioinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh ap ole rohkea, pistäs kuvasi! En aio olla ilkeä! Tuskin sun tuttavat juuri tätä ketjua lukevat :)
Sama täällä. Ikää 29 v ja olen nainen. Seksiä saisin niin paljon kun vaan jaksaisi antaa mutta ei ole mun juttu. Haluaisin muutakin. Mutta olen jo ollut niin kauan yksin etten usko että vaikka joskus suhteeseen jollekkin miehelle kelpaisinkin, en osaisi olla suhteessa. Liian erakoitunut olen jo :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Uskallatko pistää itsestäsi kuvan johonkin? Tiedän että naisilla on tosiaan vääristyneitä käsityksiä itsestään...
Mutta eipä täällä taida kukaan omalla naamalla esiintyä, enkä ihmettele :)
No en helvetissä laita omaa kuvaa. Mutta kerro toki miten mitoilla 161 cm ja 51 kg voi olla läski sellukasa? Toki selluliittia löytyy/tulee löytymään kaikilta naisilta (koska you know, se kuuluu naiskehoon), mutta vaikka kuinka puristelen reisiä, niin en nyt kovin ihmeellistä läskiselluihra-aineistoa löydä. Jos alle 20 painoindeksillä voi olla läski sellukasa, niin olen ihan ilomielin sellainen. Laihempi en haluaisi olla. Ja jos taas tarkoitat laihaa läskiyttä, niin en ole mikään fitnessin kannattaja. Enkä ikinä aio ollakaan. Harrastan juoksua, kiipeilyä ja sulkapalloa ihan oman kuntoni ja mieleni vuoksi, joten jos miehen saaminen vaatii salilla painonnostelua niin kiitos pysyn sitten miehettömänä :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan että mun ongelma on se, että musta haisee kilometrien päähän kuinka "epätoivoinen" tai ennemminkin surullinen olen kun en saa toivomaani rakkautta. Luulen olevani itsevarma mutta en sitten varmaankaan ole. Välillä tulee hetkiä kun vaan itken lohduttomasti sängyn pohjalla sitä että kukaan ei rakasta mua, ja kun olen saanut kerättyä itseni, vakuutan etten tarvitse miestä ja vuosi jos toinenkin menee ihan hyvin kunnes tapaan jonkun jota tapailen vähän aikaa ja rikon taas sydämeni. Ja sitten itken taas sydämeni verille ja kierros alkaa alusta.
ap
Olet sentään tässä asiassa rehellinen.
Moni uskottelee itselleen työn ja harrastusten riittävän. "Olen vahva, en tarvitse miestä".
Olet sinänsä oikeilla jäljillä. Tuo, ja passiivisuus aloitteiden teossa, on huono yhdistelmä joka avaa oven miehille jotka etsivät vain helppoa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Uskallatko pistää itsestäsi kuvan johonkin? Tiedän että naisilla on tosiaan vääristyneitä käsityksiä itsestään...
Mutta eipä täällä taida kukaan omalla naamalla esiintyä, enkä ihmettele :)
No en helvetissä laita omaa kuvaa. Mutta kerro toki miten mitoilla 161 cm ja 51 kg voi olla läski sellukasa? Toki selluliittia löytyy/tulee löytymään kaikilta naisilta (koska you know, se kuuluu naiskehoon), mutta vaikka kuinka puristelen reisiä, niin en nyt kovin ihmeellistä läskiselluihra-aineistoa löydä. Jos alle 20 painoindeksillä voi olla läski sellukasa, niin olen ihan ilomielin sellainen. Laihempi en haluaisi olla. Ja jos taas tarkoitat laihaa läskiyttä, niin en ole mikään fitnessin kannattaja. Enkä ikinä aio ollakaan. Harrastan juoksua, kiipeilyä ja sulkapalloa ihan oman kuntoni ja mieleni vuoksi, joten jos miehen saaminen vaatii salilla painonnostelua niin kiitos pysyn sitten miehettömänä :)
ap
Höh olisi kiva nähdä tälläinen nainen! Itse 35v sinkkumies ei seurustelua koskaan ja omasta mielestä ainakin levänneenä ihan hyvän näköinen ja olen pitkäkin, 189cm. Ei vain koskaan löydy sitä joka ihastuisi myös minuun, aina väärinpäin :(
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan että mun ongelma on se, että musta haisee kilometrien päähän kuinka "epätoivoinen" tai ennemminkin surullinen olen kun en saa toivomaani rakkautta. Luulen olevani itsevarma mutta en sitten varmaankaan ole. Välillä tulee hetkiä kun vaan itken lohduttomasti sängyn pohjalla sitä että kukaan ei rakasta mua, ja kun olen saanut kerättyä itseni, vakuutan etten tarvitse miestä ja vuosi jos toinenkin menee ihan hyvin kunnes tapaan jonkun jota tapailen vähän aikaa ja rikon taas sydämeni. Ja sitten itken taas sydämeni verille ja kierros alkaa alusta.
ap
Olet sentään tässä asiassa rehellinen.
Moni uskottelee itselleen työn ja harrastusten riittävän. "Olen vahva, en tarvitse miestä".
Olet sinänsä oikeilla jäljillä. Tuo, ja passiivisuus aloitteiden teossa, on huono yhdistelmä joka avaa oven miehille jotka etsivät vain helppoa seksiä.
Jos et osaa lukea aiempia viestejäni tässä ketjussa, niin voin kertoa sinulle, että kyllä, olen tehnyt aloitteita :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh ap ole rohkea, pistäs kuvasi! En aio olla ilkeä! Tuskin sun tuttavat juuri tätä ketjua lukevat :)
Jos ap on normaalivartaloinen, liikunnallinen ja kasvoiltaan suurin piirtein normaali...ulkonäkö ei ole tässä se pääasiallinen ongelma. Tietysti jos ap olisi tyrmäävän näköinen, se ratkaisisi ongelman. Uskoisin että nyt on kyse luonteesta ja ap:n tavasta etsiä (=odotella) Sitä Oikeaa. Ja mahdollisesti kriteereistä jotka ap jättää kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Uskallatko pistää itsestäsi kuvan johonkin? Tiedän että naisilla on tosiaan vääristyneitä käsityksiä itsestään...
Mutta eipä täällä taida kukaan omalla naamalla esiintyä, enkä ihmettele :)
No en helvetissä laita omaa kuvaa. Mutta kerro toki miten mitoilla 161 cm ja 51 kg voi olla läski sellukasa? Toki selluliittia löytyy/tulee löytymään kaikilta naisilta (koska you know, se kuuluu naiskehoon), mutta vaikka kuinka puristelen reisiä, niin en nyt kovin ihmeellistä läskiselluihra-aineistoa löydä. Jos alle 20 painoindeksillä voi olla läski sellukasa, niin olen ihan ilomielin sellainen. Laihempi en haluaisi olla. Ja jos taas tarkoitat laihaa läskiyttä, niin en ole mikään fitnessin kannattaja. Enkä ikinä aio ollakaan. Harrastan juoksua, kiipeilyä ja sulkapalloa ihan oman kuntoni ja mieleni vuoksi, joten jos miehen saaminen vaatii salilla painonnostelua niin kiitos pysyn sitten miehettömänä :)
ap
Höh olisi kiva nähdä tälläinen nainen! Itse 35v sinkkumies ei seurustelua koskaan ja omasta mielestä ainakin levänneenä ihan hyvän näköinen ja olen pitkäkin, 189cm. Ei vain koskaan löydy sitä joka ihastuisi myös minuun, aina väärinpäin :(
Niin. Ei sitä ihastumista voi oikein pakottaa. Tiedän kokemuksesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla sama juttu, olen 30-v nainen enkä koskaan ole parin kolmen kk tapailua pidemmälle suhteissa päässyt vaikka poikaystävästä olen haaveillut jo 15 vuotta. Olen ihan ok näköinen, ok luonteinen, enkä mikään epätoivoinen miesten perässä juokseva takiainen. En toki täydellinen ole, mutta kukapa olis.
Koitan kyllä katsoa miehen vaikuttimia eli lähtökohtaisesti etsin miestä joka ei etsis pelkkää kevyttä seuraa vaan olis tosissaan liikenteessä. Kuitenkin päädyn usein olemaan miehille sellainen "välipala" kahden vakavamman suhteen välissä. Multa puuttu jotakin mitä muilla naisilla on, jonkinlaista naisellista viehätysvoimaa...
Toi on muuten tosi hyvä ettet halua lapsia, mä nimittäin haluaisin ja tähän asti oon suhtautunut asiaan suht kevyesti "kyllähän tässä ehtii" -mentaliteetillä mut nyt kun ikä alkaa kolmosella, niin olishan se jo kypsä aika saada edes seurustelusuhde aikaiseksi :D
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?Naisilla on itse asiassa kolme tyypillistä ongelmaa, jotka kaikki voivat esiintyä yhtä aikaa (eri ominaisuuksissa).
1) Ei ymmärretä mistä markkina-arvo syntyy. Esimerkiksi matkustelu ja koulutus eivät nosta naisen markkina-arvoa
2) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy (naisella ulkonäkö, iloinen luonne, nuoruus), mutta ei nähdä omaa tasoa realistisesti - ylipainoinen kuvittelee olevansa seksikkään muodokas yms.
3) Ymmärretään mistä markkina-arvo syntyy, nähdään oma taso realistisesti, mutta SIITÄ HUOLIMATTA ajatellaan, että juu ansaitsen kyllä paljon parempaa kuin mitä itse olen. Läski sellukasakin voi ajatella, että kyllä minulle komea mies kuuluu, koska kuka nyt tavismiehiä kelpuuttaisi
Miksi näihin teidän tasoesimerkkeihin pitää aina ottaa joku "läski sellukasa". Onko se niin vaikea uskoa, että ihan "normaali" nainenkin jää ilman rakkautta?
ap
Uskallatko pistää itsestäsi kuvan johonkin? Tiedän että naisilla on tosiaan vääristyneitä käsityksiä itsestään...
Mutta eipä täällä taida kukaan omalla naamalla esiintyä, enkä ihmettele :)
No en helvetissä laita omaa kuvaa. Mutta kerro toki miten mitoilla 161 cm ja 51 kg voi olla läski sellukasa? Toki selluliittia löytyy/tulee löytymään kaikilta naisilta (koska you know, se kuuluu naiskehoon), mutta vaikka kuinka puristelen reisiä, niin en nyt kovin ihmeellistä läskiselluihra-aineistoa löydä. Jos alle 20 painoindeksillä voi olla läski sellukasa, niin olen ihan ilomielin sellainen. Laihempi en haluaisi olla. Ja jos taas tarkoitat laihaa läskiyttä, niin en ole mikään fitnessin kannattaja. Enkä ikinä aio ollakaan. Harrastan juoksua, kiipeilyä ja sulkapalloa ihan oman kuntoni ja mieleni vuoksi, joten jos miehen saaminen vaatii salilla painonnostelua niin kiitos pysyn sitten miehettömänä :)
ap
Höh olisi kiva nähdä tälläinen nainen! Itse 35v sinkkumies ei seurustelua koskaan ja omasta mielestä ainakin levänneenä ihan hyvän näköinen ja olen pitkäkin, 189cm. Ei vain koskaan löydy sitä joka ihastuisi myös minuun, aina väärinpäin :(
Niin. Ei sitä ihastumista voi oikein pakottaa. Tiedän kokemuksesta.
ap
Jep, en kyllä ala seurustelemaankaan sellaisen kanssa johon en itse ole ihastunut. Tiedän näitäkin tapauksia, varsinkin mun iässä alkaa olemaan jotenkin epätoivoista ja otetaan vain joku mikä "matchaa". Sairasta.
Jatkan vielä..
Nuorempana mulle aina sanottiin että olen liian ronkeli kun en vain ala seukkaamaan naisen kanssa joka on musta kiinnostunut. Siis mitä helvettiä? Jos olen johonkin toiseen ihastunut mun pitäisi vaan tyytyä siihen jonka saan? Mitäs järkeä tässä on? Toisaalta nyt vähän kaduttaa ettei ole tullut seurusteltua koskaan mutta olisi jotenkin epäkunnioittavaa toista kohtaan jos vain testimielessä seurustelisi..
Mä oon 31-vuotias nainen ja en ole koskaan seurustellut. Mä tosin olen muutenkin täysi luuseri, että ei ole ihme.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä..
Nuorempana mulle aina sanottiin että olen liian ronkeli kun en vain ala seukkaamaan naisen kanssa joka on musta kiinnostunut. Siis mitä helvettiä? Jos olen johonkin toiseen ihastunut mun pitäisi vaan tyytyä siihen jonka saan? Mitäs järkeä tässä on? Toisaalta nyt vähän kaduttaa ettei ole tullut seurusteltua koskaan mutta olisi jotenkin epäkunnioittavaa toista kohtaan jos vain testimielessä seurustelisi..
Harjoittelutyttöystävän hankkiminen olisi kannattavaa, mutta myönnettävä on etten itsekään tuolle tielle lähtenyt. Väärinhän se olisi ollut.
Käytyäni 25-vuotiaana hankkiutumassa eroon poikuudesta maksullisella, hankin sen sijaan (kovalla työllä) irtoseksikokemuksia ei kovinkaan kiinnostavien naisten kanssa, ja myöhemmin sain todellisen jättipotin eli seksisuhteen minua vanhemman maalla asuvan yksinhuoltajan kanssa. Päälle toki salilla käyminen lihaksien hankkimiseksi, tyyli kuntoon, hyvä ammatti, lukuisia kirjoja itsensä kehittämisestä, jne.
167cm pituiselta ja hintelältä mieheltä vaaditaan melko paljon ennen kuin on mahdollisuuksia saada ketään. Naisilla on todella helppoa kun pelkästään vartalon trimmaaminen huippukuntoon + stailaus riittää.
Teitä vaikuttaisi olevan liikkeellä paljon.
Enemmistö päätyy liian tasokkaiden miesten välipaloiksi. OKCupidin tutkimus osoitti että naiset rankkaavat 80% miehistä keskitason alapuolelle ja vain alle 1% miehistä komeiksi. se "tavismies" ei siis välttämättä olekaan tavismies.
Olen viime aikoina huomannut että aika monella se ongelma piilee virheellisessä käsityksessä omasta luonteesta. Ajatuskuvio menee näin:
- toive: haluan sosiaalisen ja hauskan miehen (kukapa ei haluaisi?), koska onhan se mukavaa olla viihdytetty
- projisointi: ja minullehan sopii sellainen mies, kun olen itsekin sosiaalinen ja hauska (todellisuudessa tylsä)
Itsepetos, suuri este pariutumiselle.
Tämä ei nyt välttämättäole sinun ongelmasi, koska tunnistit itsessäsi naisellisen viehätysvoiman puuttumisen?