Lentopelkoiset, miten olette uskaltaneet lentää kaukolentoja?

En tiiä onko helpottavaa vai kamalaa kuulla, mutta vaan 70% vakaviin lento-onnettomuuksiin joutuneista (ihmisiö kuolee, kone tuhoutuu) kuolee. Eli 30% jää henkiin, ja vaan 20% näihin kyseisiin onnettomuuksiin kuolleista kuolee heti, monet jäävät kitumaan raajat irti kehosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jäätyivät anturit ja kine tippui. Ap

Itse asiassa syy Air Francen onnettomuuteen oli lentäjän virhe. Ne nopeutta mittaavat putket kyllä jäätyivät, mutta niistä ei aiheutunut mitään sellaista, joka olisi pudottanut koneen. Ja se jäätyminenkin vaatii ihan tietynlaiset olosuhteet, alijäähtynyttä vettä tms. Joskus ihmiset vaan tekevät käsittämättömiä virheitä ollessaan kovan paineen alla. Mä olen perehtynyt tohon onnettomuuteen ja saanut jonkinlaisen trauman siitä.

Mäkin pelkään lentämistä ja Atlantin ylitys oli kyllä kova pala. Air France kummitteli mun mielessä ja tietysti oli vielä melko pahaa turbulenssia. Mutta selvisin hengissä, koska halusin niin paljon matkustaa unelmieni kohteeseen.

Inhimillisiä virheitä tapahtuu, tekniikka pettää ja aina joku sen lottopotinkin voittaa. Mä en oikeasti tiedä, miten pelosta voisi päästä eroon paitsi ehkä lääkityksellä. Fobia on fobia, eikä siihen mikään järkipuhe/tilastot tai rentoutuminen auta. Mutta mä olen ottanut sen haasteena ja oman pelkonsa voittaminen on todella palkitsevaa.

kfkgkc kirjoitti:

En tiiä onko helpottavaa vai kamalaa kuulla, mutta vaan 70% vakaviin lento-onnettomuuksiin joutuneista (ihmisiö kuolee, kone tuhoutuu) kuolee. Eli 30% jää henkiin, ja vaan 20% näihin kyseisiin onnettomuuksiin kuolleista kuolee heti, monet jäävät kitumaan raajat irti kehosta.

Harvoin jää kitumaan raajat irti mihinkään, koneet tuppaavat räjähtämään aika pian kun onnettomuus tapahtuu. Ja se tekee matkustamosta selvää jälkeä nopeasti. Ja tajuttomuus iskee nopeasti, jos kone lähtee tippumaan korkealta. Ja ne happinaamarit on just siksi olemassa, että saa pään sekaisin kun tuho lähestyy.

En ole koskaan lentänyt yli kolmen tunnin lentoja. En siis ole käynyt Euroopan ulkopuolella. Valintojen maailma.

Vierailija kirjoitti:

Suurempi mahdollisuus ap:lla on kuolla kotiinsa tai liikenteessä maanteillä.

Ihan jokainen lentopelkoinen on varmasti kuullut tämän faktan. Järki vaan jää kakkoseksi siinä kohtaa, kun 100 000 vuotta evoluutiota huutelee matelijanaivoista, että on täysin luonnonvastaista keikkua peltipurkissa ravisteltavana 10 kilometrin korkeudessa. (Juuri siltä se tuntuu.) Fobia on fobia.

Kun vielä lensin, ikkunapaikalla auttoi kun näki ettei kone ole syöksymässä vaikka se siltä tuntui aina laskeutuessa. Nyt edellisestä lennosta kauan ja enää en uskalla lentää ollenkaan. Kerran yritin mutta sain hysteerisen itku-ja paniikkikohtauksen jo kotona enkä pystynyt lähtemään kentälle. Yksi viimeisiä lentojani oli sateessa Müncheniin ja laskeutuminen oli aivan painajaista. Kone tärisi ja heittelehti koko laskun ajan. Koko loman pelkäsin paluuta. Alkoholi tai betasalpaajat eivät auttaneet mitään. En usko että lääkärit olisivat ottaneet tosissaan joten tuskinpa siihen mitään sellaisia lääkkeitä on että olisi pystynyt lentämään. Harmi, pidin hirveästi ulkomailla käymisestä.

Ja ne pitkät lennot. Tuskin olisivat onnistuneet koska en uskaltanut käydä vessassa ja jos jotenkin sinne asti selvisin etä pystynyt tekemään siellä mitään, pissakaan ei tullut vaikka rakko olisi ollut räjähtämässä. Siihen en keksinyt mitään apuja. Lapsena vain nauroin turbulenssissa, nyt minua ei saa koneeseen sisälle. Harmittaa.

Juon aina riittävästi - alkoholia. Se rauhoittaa, eikä enää ole niin väliä, tippuuko kone vai ei. Työmatkoilla ei tietenkään voi, mikä hankaloittaa kyllä ja pelko on voimakkaampaa.

Miten niiden happinaamareiden avulla saa pään sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Miten niiden happinaamareiden avulla saa pään sekaisin?

Eiköhän ne ole nimensä mukaisesti HAPPInaamareita, joten ei mitenkään.

No joku täällä sanoi että saa sekaisin! Vastaa!

Saako vai eikö? Miten?

Mun pitäisi lentää Miamiin, mutta lentopelko estää. En tiedä haluanko sinne niin paljon. En pelkää nousuja tai laskuja vaan ilmassa oloa. Lentopelko ei ole rationaalista joten siihen ei auta rationaalinen, looginen ajattelu ja tilastomatematiikka siitä, miten autolla ajaminen on turvattomampaa.

Lentopelko lamauttaa.

Nössöt. Pysykää kotona.

Ei siinä auta muu kuin mennä koneeseen ja istua, katsoa leffa, ruokaa, Vähän viiniä ja lisää leffoja. Ehkä unipilleri jos yölento.

En anna pelkoni estää matkustamista. On se sen arvoista.

Mä pystyn kyllä sellaisen nelisen tuntia olemaan koneessa ilman, että pelko äityy pahaksi. Eniten mua pelottaa ne potkurikoneet jotka on oikeasti niin kun lentäviä busseja, millä lennetään kotimaan sisäisiä lentoja. Pari vuotta sitten noustiin myrskyssä kotimaan kentältä ja kun kone pääsi pilvien yläpuolelle se rytkähti alaspäin yhtäkkiä, johtui siis kun päästiin nk.myrskystä ohi ja siinä oli jotain ristituulta.

Mä muistaakseni huusi ääneen ja huusi kyllä puoli konettakin, koska se todella säikytti.

Samoin Belgian lennolla turbulenssia oli koko tulomatka, oli aivan kamalaa istua siinä rytkytyksessä vyöt kiinni pääsemättä edes vessaan.. Yritän koneessa koko ajan laskea, että kuinka paljon vielä aikaa jäljellä.

Lentopelkoa helpottaisi jos näkisi konkreettisesti missä mennään. Pienissä koneissa ei ole näyttöjä joista seurata etenemistä. Sitten taas mantereet ylittävät lennot ovat niitä pitkiä, niissä olisi näytöt. En vaan tiedä mitä tyydytystä saisin meren yläpuolella vahtia näyttöä.. varmaan pyörtyisin kun ei näy maata koko kartalla..

Mutta ei se ole vaan lentokone, pelottaa ajaa vuoristotiellä autollakin ja turistibussissa Turkissa, kun tuntui että kuski kaahaa jyrkänteenreunalla tuhatta ja sataa. Ruotsin risteilylläkin olen ollut ja iski myrsky, niin pelkäsin sielläkin.

Pitkä lentomatka on ainoa syy miksi en esimerkiksi mene Thaimaahan, en vaan yksinkertaisesti pystyisi olemaan kymmentä tuntia koneessa. Turbulenssia jos tulisi niin varmaan saisin paniikkikohtauksen. Olen hakenut apua terapiasta ja kokeillut lääkkeitä, mutta rauhoittavat eivät poistaneet pelkoa. Toisella kerralla nukuin lääkityksen ansiosta mutta kuuppa oli ihan sekaisin perillä.

Up

Minua ei ahdista ajatus koneen tippumisesta, vaan suljetussa tilassa olo. Viimeisimmät lennot on menneet silmät tiukasti kiinni yrittäen nukkua (huonolla menestyksellä) ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Voisikin olla niin rento, että voisi lukea, syödä tai pelata vaikka kännykällä. Kun silmät avaa, tajuaa taas että on peltipurkissa kun sillit konsanaan ilmassa killuen.

Turbulenssin pelkoa voi helpottaa ajatus siitä, että tielläkin on kuoppia ja muita epätasaisuuksia, turbulenssi on vastaavaa lentokoneen "tiellä." Kontrollin menettämisen pelossa voi ajatella, että tämä on sellainen tilanne, missä ei tarvitsekaan olla kontrollissa, koneessa on ammattilaiset huolehtimassa ja itse voi ottaa rennosti. Suljetun paikan kammoon en ole keksinyt helpotusta.