Miksi raiskattua vaaditaan olemaan vaan niinkuin muutkin eikä saisi olla siitä seurauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei osaa kohdata traumaattisia asioita kokenutta. Kun tavalla tai toisella traumaattisen tapahtuman kokenut ihminen ei saa välitöntä apua heti tapahtuneen jälkeen, koska monikaan sairaanhoidon tai sosiaalialan ihmisistä eivät edelleenkään ymmärrä nopean avun tärkeyttä, niin ihminen traumatisoituu ja alkaa oireilla sekä somaattisesti ja henkisesti. Ihmistä ei kohdata ei kuunnella, joten oireita tulee enemmän josta johtuen tämä traumatisoitunut tulee ärsyttäväksi muiden silmissä. Hakee huomiota väärällä tavalla, ei jaksa suorittaa elämää sata lasissa, on tuskainen ja masentunut, jatkuvasti sairaana ja oirehtii. Tässä vaiheessa traumatisoitunut kokee vielä enemmän torjuntaa ja sitä, että ketään ei todellakaan kiinnosta. Ja traumatisoitunut yrittää jatkaa elämäänsä, olla mahdollisimman normaali joka ei tietenkään onnistu tai onnistuu vain joiltain osin.

Harva osaa kohdata traumaattisia tapahtumia kokeneita ihmisiä. Heidät hyväksytään ja he saavat ihailua vain, jos ovat reippaita, iloisia, työläitä ja vahvoja "selviytyjiä". Silloin nostetaan sankarin asemaan. Mutta jos reagoi masennuksena, ahdistuksena, paniikkihäiriönä, itsetuhoisuutena, unihäiriönä tai muulla raskaalla eikä iloisella tavalla, saa osaksi torjuntaa, vähättelyä, ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytyisit- tokaisuja...

Ei osata kohdata luonnollisesti ja normaalisti missään vaiheessa ja ärsyynnytään, jos ihminen reagoi negatiivisilla tavoilla. Näen tällaista suhtautumista joka päivä, kun työskentelen traumatisoituneiden ihmisten kanssa. Ilmeisesti valtaosalla menee niin hyvin, ettei ymmärretä eikä kestetä, jos asiakas on mitään muuta kuin reipas ja jaksava.

Aikamoista yleistävää paskapuhetta. Onnistuit kuitenkin piilottamaan itsekehunkin ovelasti joukkoon! Kyllä sinä oletkin sitten taitava verrattuna moniin moniiin moniiin muihin...

Olen koska olen käynyt saman prosessin läpi ja saanut lopulta apua. Mutta ihminen ei pääse eteenpäin, jos ei saa apua, vaan silloin mieli alkaa ratkaista ongelmaa ja traumaa joskus hyvinkin erikoisilla tavoilla. Osaan kohdata, koska olen itse ollut samassa tilanteessa ja tiedän, että ihan pelkkä empaattinen kuuntelu ja läsnäolo auttaa jo paljon. Vasta kun kohdataan ja kuunnellaan sekä tarvittaessa ohjataan esim. terapiaan, voidaan keskittää huomiota enemmän ja enemmän tulevaan, voimavaroihin jne. Työ ei onnistu, jos ei kohdata ensin.

Sana kirjoitti:

Aika usein raiskatut ymmärtääkseni itse eivät halua puhua asiasta. Sitten taas, jos ei ole kertonut traumaattisesta kokemuksestaan, mutta se vaikuttaa henkiseen vointiin, toimintakykyyn ja käyttäytymiseen, muut saattavat ihmetellä, miksi henkilö toimii niin...

Minusta tätä ongelmaa voisi korjata jonkin verran siten, että trauman kokenut halutessaan selvittäisi sen verran, että hänellä on traumatausta eikä hänen toimintakykynsä ole sen takia normaalilla tasolla, mutta lisäisi uteliaiden varalta, ettei halua kertoa asiasta enempää.

Tietysti aina tulee olemaan sitä psykologista tyyppiä olevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista alentunutta toimintakykyä, heikkouden ilmaisemista eikä varsinkaan yleisluontoisia selityksiä niille. Tälle asialle ei voine mitään.

Ei se auta kun ihmiset heti hätääntyvät että "unohda menneet!". Ihmiset ovat suurin osa tyhmiä. Sille ei kyllä voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Aika usein raiskatut ymmärtääkseni itse eivät halua puhua asiasta. Sitten taas, jos ei ole kertonut traumaattisesta kokemuksestaan, mutta se vaikuttaa henkiseen vointiin, toimintakykyyn ja käyttäytymiseen, muut saattavat ihmetellä, miksi henkilö toimii niin...

Minusta tätä ongelmaa voisi korjata jonkin verran siten, että trauman kokenut halutessaan selvittäisi sen verran, että hänellä on traumatausta eikä hänen toimintakykynsä ole sen takia normaalilla tasolla, mutta lisäisi uteliaiden varalta, ettei halua kertoa asiasta enempää.

Tietysti aina tulee olemaan sitä psykologista tyyppiä olevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista alentunutta toimintakykyä, heikkouden ilmaisemista eikä varsinkaan yleisluontoisia selityksiä niille. Tälle asialle ei voine mitään.

Ei se auta kun ihmiset heti hätääntyvät että "unohda menneet!". Ihmiset ovat suurin osa tyhmiä. Sille ei kyllä voi mitään.

Ihmiset ahdistuu ikävistä kertomuksista ja pelästyy. He pyrkivät torjumaan oman ahdistuksensa ja pelkonsa, joten siksi reagoivat noin "unohda menneet"-tavalla. Monikaan ei pysty kuuntelemaan ahdistumatta eikä heillä myöskään ole työkaluja käsitellä omaa syntynyttä ahdistusta, joten pyritään vaientamaan ahdistuksen lähde.

Sana kirjoitti:

Aika usein raiskatut ymmärtääkseni itse eivät halua puhua asiasta. Sitten taas, jos ei ole kertonut traumaattisesta kokemuksestaan, mutta se vaikuttaa henkiseen vointiin, toimintakykyyn ja käyttäytymiseen, muut saattavat ihmetellä, miksi henkilö toimii niin...

Minusta tätä ongelmaa voisi korjata jonkin verran siten, että trauman kokenut halutessaan selvittäisi sen verran, että hänellä on traumatausta eikä hänen toimintakykynsä ole sen takia normaalilla tasolla, mutta lisäisi uteliaiden varalta, ettei halua kertoa asiasta enempää.

Tietysti aina tulee olemaan sitä psykologista tyyppiä olevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista alentunutta toimintakykyä, heikkouden ilmaisemista eikä varsinkaan yleisluontoisia selityksiä niille. Tälle asialle ei voine mitään.

Ai raiskatut eivät "ymmärtääksesi" halua puhua. Minä olen yrittänyt puhua useammalle ns ammattiauttajalle ja asia on sivuutettu tai puhuttu suoranaista roskaa. Älä jeesustele tällaisilla asioilla kun et kerran tiedä ihmisten asenteista ja käytöksestä näiden ongelmien osalta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Aika usein raiskatut ymmärtääkseni itse eivät halua puhua asiasta. Sitten taas, jos ei ole kertonut traumaattisesta kokemuksestaan, mutta se vaikuttaa henkiseen vointiin, toimintakykyyn ja käyttäytymiseen, muut saattavat ihmetellä, miksi henkilö toimii niin...

Minusta tätä ongelmaa voisi korjata jonkin verran siten, että trauman kokenut halutessaan selvittäisi sen verran, että hänellä on traumatausta eikä hänen toimintakykynsä ole sen takia normaalilla tasolla, mutta lisäisi uteliaiden varalta, ettei halua kertoa asiasta enempää.

Tietysti aina tulee olemaan sitä psykologista tyyppiä olevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista alentunutta toimintakykyä, heikkouden ilmaisemista eikä varsinkaan yleisluontoisia selityksiä niille. Tälle asialle ei voine mitään.

Ai raiskatut eivät "ymmärtääksesi" halua puhua. Minä olen yrittänyt puhua useammalle ns ammattiauttajalle ja asia on sivuutettu tai puhuttu suoranaista roskaa. Älä jeesustele tällaisilla asioilla kun et kerran tiedä ihmisten asenteista ja käytöksestä näiden ongelmien osalta mitään.

Olen tosi surullinen, että olet kohdannut ammattiauttajilta ammattitaidotonta käyttäytymistä. Eräs ammattiauttaja yritti syyllistää minua eräästä vastaavasta tilanteesta ja olin tapahtuma-aikaan lapsi. Ammattiauttajissa on ihan samalla tavalla mätäpaiseita kuin muillakin aloilla ja se on todella surullista. Itselläni onnisti kolmannen terapeutin kohdalla, hän sentään ymmärsi, että tekijä oli ainoa syyllinen tapatuneeseen.

Oletko puhunut kriisipuhelimessa tai vertaistukiryhmässä? Oliko suhtautuminen yhtään parempaa?

Kulttuurissamme ei osata kohdata, eikä olla läsnä. En tiedä muistatko uutisia kun Suomeen tuotiin sota-alueilla traumatisoituneita niin tutkimuksen mukaan suomalaiset ammattilaiset eivät osanneet kohdata itkevää aikuista miestä.

Jotkut ihmiset yrittävät kietoa kohtaamattomuuden vahvuuden harhaan. Kuitenkin se traumojen kohtaaminen on se joka vaatii vahvuutta, ei niiden unohtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on viime aikoina nimenomaan panostanut erityisesti naisiin kohdistuvien rikosten (seksuaalirikokset ja lähisuhdeväkivalta) ennaltaehkäisyyn ja selvittämiseen. Rahaa liikkuu, tutkimuksia tehdään enemmän kuin koskaan. Joka mahdollisesta paikasta saa tukipalveluita (joissa suurin osa työskentelee palkatta!) jne jne... Samaa panostusta ei nähdä muualla. Joten voisko joskus olla ihan paikallaan nähdä myös asia tästä näkökulmasta?

Hahhah, missähän todellisuudessa elät. Veikkaan että seksuaalinen väkivalta ei ole koskaan koskettanut elämääsi millään tavalla. Kyllä se kuule on niin että mihin tahansa traumoihin on vaikea saada hoitoa ja niitä vähätellään ns ammattilaisten taholta edelleen, luultavasti koska suurimman osan äo ei vain riitä ymmärrykseen. Olet samaa sakkia.

Ikävä kyllä vaikka tutkimuksia tehdään ja rahaa panostetaan niin se todellinen hyöty tulee uhrin kohdalle vasta (kymmeniä) vuosia myöhemmin. Lankakerien päitä on kuitenkin alettu availemaan ja se on hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Aika usein raiskatut ymmärtääkseni itse eivät halua puhua asiasta. Sitten taas, jos ei ole kertonut traumaattisesta kokemuksestaan, mutta se vaikuttaa henkiseen vointiin, toimintakykyyn ja käyttäytymiseen, muut saattavat ihmetellä, miksi henkilö toimii niin...

Minusta tätä ongelmaa voisi korjata jonkin verran siten, että trauman kokenut halutessaan selvittäisi sen verran, että hänellä on traumatausta eikä hänen toimintakykynsä ole sen takia normaalilla tasolla, mutta lisäisi uteliaiden varalta, ettei halua kertoa asiasta enempää.

Tietysti aina tulee olemaan sitä psykologista tyyppiä olevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy minkäänlaista alentunutta toimintakykyä, heikkouden ilmaisemista eikä varsinkaan yleisluontoisia selityksiä niille. Tälle asialle ei voine mitään.

Ai raiskatut eivät "ymmärtääksesi" halua puhua. Minä olen yrittänyt puhua useammalle ns ammattiauttajalle ja asia on sivuutettu tai puhuttu suoranaista roskaa. Älä jeesustele tällaisilla asioilla kun et kerran tiedä ihmisten asenteista ja käytöksestä näiden ongelmien osalta mitään.

Olen tosi surullinen, että olet kohdannut ammattiauttajilta ammattitaidotonta käyttäytymistä. Eräs ammattiauttaja yritti syyllistää minua eräästä vastaavasta tilanteesta ja olin tapahtuma-aikaan lapsi. Ammattiauttajissa on ihan samalla tavalla mätäpaiseita kuin muillakin aloilla ja se on todella surullista. Itselläni onnisti kolmannen terapeutin kohdalla, hän sentään ymmärsi, että tekijä oli ainoa syyllinen tapatuneeseen.

Oletko puhunut kriisipuhelimessa tai vertaistukiryhmässä? Oliko suhtautuminen yhtään parempaa?

Kulttuurissamme ei osata kohdata, eikä olla läsnä. En tiedä muistatko uutisia kun Suomeen tuotiin sota-alueilla traumatisoituneita niin tutkimuksen mukaan suomalaiset ammattilaiset eivät osanneet kohdata itkevää aikuista miestä.

Jotkut ihmiset yrittävät kietoa kohtaamattomuuden vahvuuden harhaan. Kuitenkin se traumojen kohtaaminen on se joka vaatii vahvuutta, ei niiden unohtaminen.

Kiitos vastauksesta. Tässä asiassa on sellaisia juonteita, joita en voi tässä kuvata mutta jotka vaikuttivat suhtautumiseen. Muut asiat tulivat tärkeämmiksi. Se tuntui sivuuttamiselta enkä olisi uskonut miten pahalta se voi tuntua, suorastaan fyysiseltä.

Myöhemmin keskustelin psykologin kanssa, joka ainakin kuunteli. Hän ei ehkä muuten, ammatillisen suuntauksen ja persoonan puolesta, olisi ollut paras valinta omassa tilanteessani, mutta ainakin hän antoi tilaa ja käynneistä oli apua. Pelkkä kuulluksi tuleminen voi edes jonkin verran auttaa, ja sekin on paljon. Kunpa se tajuttaisiin paremmin.