Mitä tehdä ennen lapsien hankkimista?
Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?
Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
hankkia korkeakoulutus
Tämän kun olisin tajunnut....
Ei mitään. Kyllä se oleellisin juttu elämässä on se suvun jatkaminen, ja voihan niitä elämyksiä etsiä vanhempanakin. Kunhan kokee, että on riittävästi kokemusta romantiikasta - uusien romanttisten kokemusten keräily lasten teon jälkeen on häpeällistä ja haitallista lapsille
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mutta tämän palstan perusteella olennaista näyttää olen se, kenen kanssa sen vauvan hankkii.
Tekisin siis kartoitusta tämän asian suhteen ja ottaisin vaikka jonkun sukulaislapsen viikoksi pariksi että näkisi edes alustavasti kuka ne hommat tekee. Eihän tämäkään kaikkia riskejä sulje pois mutta parempi kuin ei mitään.
Sukulaislapsi on ihan eri asia kuin oma. Ei mitään tekoa näillä keskenään, ellei asu jossani polyamoriapallerossa jossa kaikkien lapset ovat kaikkien lapsia
Eniten olen tyytyväinen et ehdin ennen vauvaa:
Reppureissata
Panostaa aikaan muiden läheisten lasten kanssa. Olla muita läheisiä varten. Näin lapsi syntyy myös todelliseen luotuun yhteisöön.
Ex tempore yöjuttuja: uimaan, rakastajalle, lenkille, kylään, grillille.
Toteuttaa joku työ/harrastusunelma.
Mutta muistaa: elämää ei voi hallita. Kannattaa olla kiitollinen siitä mitä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Mun korviin toi vauva-arki kuulostaa ihanalta! :)
Oletko sekaisin? Eikä se pääty vauva-arkeen, vaan perhearki jatkuu sen jälkeenkin. Se on hirveää.
Eikä oo näin 17v vanhemmuuden perusteella. Toki voi olla jos on sitä itsekeskeistä tyyppiä joka näkee vaan menetyksiä eikä kykene muuhun.
Seitsemän vuotta vanha aloitus.
Lapsia ei 'hankita' lapsi saadaan.
Saikohan aloittaja lapsen / lapsia.
Syökää, juokaa ja naikaa, häihin asti on aikaa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: Lapin vaellus ja saariston rengastie. Ja paksuna vielä vimppa rantaloma. Pahoinvoinnin jlk. Ajoitettuna esim syksyyn tai sitten myöhään kevääseen.
Nämä jäi harmittamaan. Ja kyllä kyllä, aina voi tehdä vauvan kaa ja lapsen kaa..
Harrastaa seksiä ilman ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Kyllä se vähän tuollaista on, jos ei ole puolisoa, eikä ketään muutakaan tuttua ihmistä olemassa. Siinä kohtaa kannattaa alkaa tutustua ihmisiin.
Mulla on kolme lasta, enkä ole koskaan missään kaamoksessa ollut leikkipaikalla, mun lapset eivät ole heränneet kovin aikaisin, kun en ole niitä laittanut nukkumaan heti pikku kakkosen jälkeen, ja en tiedä miten siinä niin on päässyt käymään, mutta kyllä minä olen harrastanut ja ollut mukana politiikassa ja muissakin yhdistyksissä vaikka oli kaksoset.
Hankkia talo. Jos sellaisen haluaa. Älä vaan pikkulasten kanssa ala rakentaa. Kahdestaan rakennuttaminen vielä menettelee just ja just (tosin jos haluat avioliittosi parasta niin rakentaminen on vähän rajajuttu). Avaimet käteen on täyttä soopaa, täys työmaa se on silti. Mut ei rakenneta pikkulasten kanssa, eihän.
Hyviä kommentteja täällä. Parisuhde ja keskusteluyhteys kuntoon. Nukkuminen, illallistaminen ravintolassa puolison kanssa, elokuvissa yhdessä käyminen. Lapset menee monta vuotta aikaisin nukkumaan, silloin ei kotoa lähdetä mihkään ellei joku muu tule vahtimaan. Kuntoilu, lenkkeily. Vakityöpaikka.
Mutta ennenkaikkea: muista että lapsia ei tehdä, ne saadaan. Kaikki ei saa heti. Jotkut saa keskenmenoja yms vastoinkäymistä myös. Eli: ei kannata odottaa että elämä ura talo parisuhde kaikki on täysin valmista koska biologinen kello tikittää myös!!!
Ei ole myöhäistä. Lapset kasvaa koko ajan ja lähtee opiskelemaan myös joskus.
Eroa miehestä heti kun olet raskaana. Mies on vain rasite
Joo ja joskus tunnin tai vartin välein, etenkin silloin jos itellä flunssa ja haluaa nukkua. Ja sit vaikka 5h välein, vauvan kokonainen yö on 5h :)
Itse ajattelin lähteä road tripille Yhdysvaltoihin. Olen 41v ja lapsi on jo täysi-ikäinen. Nuorena lapsettomana ei olisi ollut varaa tuollaiselle reissulle. Onneksi tein lapsen nuorena.
Selvitä puolison kanssa kuka on ja kuinka pitkään kotona lapsen kanssa, ja miten talouden kulut jaetaan, miten lapsiin liittyvät velvollisuudet jaetaan ym.
Itse ajattelin olla hoitovapaalla siihen asti, että lapsi aloittaisi päivähoidon vähän ennen kuin täyttää 2vuotta. No puskista tuli se, että mies ei suostu kustantamaan tätä, vaan on sitä mieltä että asumiskulut (iso asuntolaina) menee edelleen puoliksi, vaikka tuloni putoavat hoitovapaalla alle 400 euroon /kk. Rahasta se hänellä ei ole kiinni, ei vaan halua elättää ketään. Teen lähes kaiken lastenhoidon, kaiken siivouksen, ruoat, kauppareissut,.pyykit ymsyms.
Ja hänen mielestään "kaikissa muissakin perheissä" lapsi menee viimeistään vuoden ikäisenä päivähoitoon ja äiti töihin.
Makselen sitten vaikka säästöistäni niitä asuntolainoja, pientä vauvaa en väkisin päiväkotiin vie. Kunpa nämä olisi keskusteltu etukäteen. Olen kateellinen niille perheille, joissa äiti voi olla vaikka 3 vuotta hoitamassa kotia ja lapsia, koska mies suostuu maksamaan yhteisiä menoja tuloihin suhteutettuna! Mutta oma puoliso ei suostu laskemaan yhtään elintasoaan lapsen vuoksi. Argh!
Eli keskustelkaa talous.
Shoppaile. Onneksi shoppailin paljon ennen lapsia. Nautin ostoskeskuksissa kiertelystä ja elokuvissa käymisestä. Lasten jälkeen en ole noita enää niinkään harrastanut.
Olen lapseton mutta tämän palstan perusteella olennaista näyttää olen se, kenen kanssa sen vauvan hankkii.
Tekisin siis kartoitusta tämän asian suhteen ja ottaisin vaikka jonkun sukulaislapsen viikoksi pariksi että näkisi edes alustavasti kuka ne hommat tekee. Eihän tämäkään kaikkia riskejä sulje pois mutta parempi kuin ei mitään.