Miksi useimmat miehet laittavat onnellisuutensa naisten varaan?
Tai ainakin olettavat näin. Hirveän usein täälläkin ollaan itsemurhan partaalla, jos ei parisuhdetta ole syntynyt ja tällaista tekstiä tulee kirjoittajien mukaan päälle parikymppisiltä henkilöiltä. Miten ihmeessä uskalletaan laittaa onni toisen ihmisen nojaan? Entä jos tulee ero? Tehdäänkö sitten loppu omasta olemassalosta? Kertokaa hei!
Ja joo, tiiän tällasia naisiakin. Tosin heitä on hyvin harvassa.
Olen parisuhteessa enkä kiellä, etteikö elämäni olisi aivan ihanaa. Mutta sitä se oli myös ennen parisuhdettakin kavereiden, harrastusten, hyvän ruuan, musiikin, ulkoilun, kissojen ja opiskelun jne ansiota. En mä kokenu mitää alemmuuskompleksia, saati itsetuhoisia ajatuksia, koska en sattunut olemaan yhdessä kenenkään kanssa. Ja mitä olen huomannut, niin ihmisillä usein on näin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3025043/syrjaytyvat-nuoret-miehet?chang…
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Miehet nimenomaan ON itsekkäitä. Ei ne sitä naista sen takia halua, että voisivat antaa sille turvaa ja ylläpitoa, vaan sen takia, että pääsevät panemaan. Mikäli olen oikein tätä palstaa lukenut, miehet ei halua elättää puolisoaan, eikä näköjään lapsiaankaan. Hirveä meteli muutaman satasen elatusmaksuista, jotka pitäisi uhrata oman lapsen elatukseen, kun ensin on se nainen paksuksi pukattu, mutta sitten ei jakseta kuitenkaan tekosista vastat, vaan lähdetään kälppimään.
No onnellisuus loppuu kun joutuu maksumieheksi ja näkee lastaan joka toinen vklp. Ei ksi tuossa ole mitään ihmerllistä. Huom aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Onni on reiän varassa.
Mies-vauvat ulisee, aikuiseksi kasvaneilla miehillä ei ole sen suurempaa pakkomiellettä olla parisuhteessa kun naisillakaan.
Naiset ja miehet on ihmisiä molemmat, vaikka sitä ei mies-vauva halua ymmärtää, vaan jauhaa jostakin omassa päässä kehitettyä mallia, jossa naiset ja miehet olisi ihan eri lajeja ja kyvyttömät ymmärtämään toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Eivät laita. Olen elänyt neljäkymmentä vuotta tuntematta yhtään ainoaa naisenpuutettaan, elämän epäreiluutta, naisten kataluutta/typeryyttä/ahneutta, suomalaisten naisten rumuutta jne ulisevaa miestä.
Olen tullut siihen tulokseen, että Vauva-palstalla niitämme nyt psykiatrisen avohoidon hedelmiä uli-miesten muodossa. Tavalliset miehet ovat jossain ihan muualla.
toivottavasti todellakin näin.
Justhan oli tutkimus että naiset viihtyy sinkkuina, miehet ei. Suurin osa sinkkunaisista ei harrasta irtoseksiä joten seksin saaminen on huono peruste erolle. Ehkä naiset vaan viihtyvät itsekseen, on laajemmat sosiaaliset ympyrät, paljon kavereita ja harrastuksia?
Eli nyt miehet ja naiset on ihan samanlaisia ja palstalla ei ole oikeita miehiä. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Justhan oli tutkimus että naiset viihtyy sinkkuina, miehet ei. Suurin osa sinkkunaisista ei harrasta irtoseksiä joten seksin saaminen on huono peruste erolle. Ehkä naiset vaan viihtyvät itsekseen, on laajemmat sosiaaliset ympyrät, paljon kavereita ja harrastuksia?
Ja juuri siksi miehen onnellisuus perustuu monesti naisen varaan, koska miehillä on pienemmät sos piirit.
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat eivät laita. Ne jotka eivät laita onnellisuuttaan naisten varaan eivät vain ole kirjoittamassa aiheesta palstalla, joten siksi et heitä näe.
Mulla on tuttuja, miehiä, jotka ihan tosielämässäkin kertoivat onnettoman elämänsä tarvivan vain naisen kosketusta ja kaikki ongelmat ois tiessään.
Otsikko on kärjistetty tarkoituksella.
Tottakai ihminen keskittyy siihen mistä on puute. Jos on näkee nälkää, ajattelee että kunhan vain saisin ruokaa niin kaikki olisi hyvin. Sama se on naisen suhteen. Jos ei ole koskaan saanut naista, niin ajattelee että kaikki kääntyisi parhain päin kunhan vain saisi naisen.
Luulo on tietysti harhaluulo, mutta ymmärrettävä eikä rajoitu pelkästään parisuhteisiin. Jos tällainen mies joskus saakin parisuhteen, niin huomaa ettei se tuonutkaan onnellisuutta. Sellainen ihmisluonto on, haluamme koko ajan jotakin, koko ajan enemmän ja yleensä sitä mitä meillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Eiväthän miehet nykyään enää tarjoa naiselle kumpaakaan, vaan pelkästään yhden passattavan ja huollettavan lisää, vapaamatkustajan varustettuna oletuksella, että nainen kustantaa tasa-arvon nimissä vähintään puolet yhteisestä elämästä. Kumma, ettei houkuttele naisia.
Kyllä naiset edelleen elävät miesten rahoilla. Nykymaailmassa se ämmien elättäminen vain hoidetaan tulonsiirtojen kautta.
Nää "ämmien elättäminen tulonsiirtojen kautta" tarkoittaa sitä, että sinunkin äitisi on saanut käydä neuvolassa ilmaiseksi, kun sinua on odottanut. Saanut aika pienillä kustannuksilla käydä sinut turvallisesti sairaalassa synnyttämässä ja sen jälkeen raahannut sinua lastenneuvolassa. Turha vaiva varmaan kyllä ollut, kun ei tuon parempaa kiitosta ole uhrauksestaan saanut. Pelkät haukut, että on ämmä, joka elää miesten varoilla. Samoin äitisi on saanut käydä tarkistuttamassa vehkeensä jälkitarkastuksessa, että miten on paikat parantuneet, sinun maailmaan pukkaamisen jälkeen. Saako muuten kysyä, että kuinka paljon herra itse on maksanut veroja? Enemmän kuin esim naispuoliset lääkärit/tuomarit/ministerit ym? Kyllä naisetkin maksaa veroja. On tainnut jäädä sinulta huomaamatta? Kyllä minulla ainakin tilinauhassa lukee, että pidätysprosentti 24%.
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt miehet ja naiset on ihan samanlaisia ja palstalla ei ole oikeita miehiä. Ok.
Kyllä kun ei katsota vain kaikkea pinnallista, molemmilla on tarve olla rakastettu ja hyväksytty, kumpaakin loukkaa kun tulee torjutuksi, molemmissa esiintyy niitä yksilöitä jotka eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi eivätkä oikeasti pärjää ilman parisuhdetta, kuten lapsi ei pärjää ilman vanhempaa. Tälle palstalle on valikoitunut muutama mies-uli-uli, joista ei todellakaan kannata tehdä mitään johtopäätöstä yhtään mistään. Jos miehet yleensä olisi uli-ulin kaltaisia, ihmiset olisi aikaa sitten kuolleet sukupuuttoon, ja hyvä niin.
Siitähän on juuri kyse, jos uli-uli tajuaisi että naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, hän voisi mennä juttelemaan ja tutustumaan ihan luonnollisesti ja ilman takaa-ajatusta, jolloin paitsi laajenisi ne liian suppeat piirit, myös löytyisi se nainen. Mutta kun ulin mielessä naiset on jokin vieras rotu, jonka kanssa ei voi olla vaan rennosti ja katsoa mitä tapahtuu, niin yksin jää. Sitten tulee viha sitä kohtaan mitä ei saa, ja tilanne on taputeltu, kenellekään normaalille naiselle ei kelpaa naisvihainen mies, olipa hän miten komea tai rikas tahansa.
Olen miettinyt tätä kysymystä aika usein. Olen lopulta päätynyt siihen, että kyseessä voi olla samanlainen juttu kuin naisilla, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät voi saada, ylipainoisilla jotka tahtoisivat laihtua, muttei ole onnistunut, jne. Tavallaan kiinnitytään hurjasti siihen yhteen asiaan, joka tahdottaisiin saavuttaa, mutta kun sitä ei ole saavutettu, uhriudutaan, katkeroidutaan, luovutetaan - ei pystytä näkemään, että ei se ihan oikeasti elämää aina upeaksi onneksi muuya, vaikka löytäisikin kumppanin, saisi lapsen, laihtuisi. Samalla ei pystytä näkemään niitä asioita, jotka elämässä on nyt hyvin. Asioita, mitä moni muu epätoivoisesti tavoittelee. Asioita, jotka vaikka saattaisi menettää samalla jos saavuttaisi sen unelmansa. Eletään vähän sellaista sitku-elämää, eli elämä olisi elämisen arvoista vain silloin, jos... Voisin olla onnellinen, kunhan vain... Kaikki ikävä elämässäni johtuu juuri tästä, kun minulla ei ole...
Hurjan inhimillistä, mutta voi ajaa ihmisparan kauheaan umpikujaan.
Surulliset sinkut, miehet ja naiset, lukekaa vaikka ihmisten kokemuksista - miten haastavaa parisuhde voi olla, suorastaa kauheaa joskus, miten paljosta jotuu tinkimään, tekemään kompromisseja jne. Tarkastelkaa, onko teillä liian ruusunpunaiset mielikuvat todellisuudesta. Lukekaa mitä mieltä pariutuneet ovat sinkkuudesta, mitä kaikkea kaipaavat siinä.
Ihan kaikessa on omat puolensa. Ei ole mitään oikotietä onneen. Asetatte hirveän suuret odotukset mahdolliselle tulevalle kumppanillenne, kun hänen kuuluisi teidät suorastaan pelastaa alkamalla suhteeseen kanssanne. Ihminen usein vaistoaa tällaisen epätoivon toisella, vähintään alitajuisesti. Se aiheuttaa hylkimisreaktiota. Harva haluaa alkaa suhteeseen sillä perusteella, että kun tuo toinen nyt vain ihan kuollakseen tarvitsee itselleen jonkun, melkein kenet tahansa, kuka vain suostuisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko loogista sikäli, että miehen tehtävä on 70 000 vuotta ollut tarjota naiselle turvaa ja ylläpitoa.
Eihän tuo olisi onnistunut jos miehet olisivat kovin itsekkäitä ja onnellisia omillaankin.Tässä siis se syy.
Miehet nimenomaan ON itsekkäitä. Ei ne sitä naista sen takia halua, että voisivat antaa sille turvaa ja ylläpitoa, vaan sen takia, että pääsevät panemaan. Mikäli olen oikein tätä palstaa lukenut, miehet ei halua elättää puolisoaan, eikä näköjään lapsiaankaan. Hirveä meteli muutaman satasen elatusmaksuista, jotka pitäisi uhrata oman lapsen elatukseen, kun ensin on se nainen paksuksi pukattu, mutta sitten ei jakseta kuitenkaan tekosista vastat, vaan lähdetään kälppimään.
No onnellisuus loppuu kun joutuu maksumieheksi ja näkee lastaan joka toinen vklp. Ei ksi tuossa ole mitään ihmerllistä. Huom aloitus.
Suuriosa miehistä on todella onnellisia nimenomaan sen takia, kun ei enää tarvitse erotessa kestää sitä lapsiperhearkea. Sitähän sitä juuri on karkuun lähdetty. Vastuuta lähdetään pakoon. Moni jo ennen lapsen syntymää. Mutta luuleeko mies, että se lapsi elää pelkällä pyhällä hengellä eron jälkeen? Ja on kai sen miehen rahoja kulunut siihen lapseen jo parisuhteessa ollessakin? Miksi mies ei siis elättäisi omaa lastaan? Eikä se ole mikään syy lopettaa osallistumasta oman lapsen kustannuksiin, vaikka lapsen äidistä ero tuleekin. Lasta ei pidä sotkea aikuisten väleihin, eikä kostaa lapselle sitä, että on eronnut lapsen äidistä. Vaikka kuinka olisi katkera, lapselle sitä ei kosteta.
Kyllä tosimies hankkii onnensa ihan omin käsin. Naisii ripustaautjat on noita vihervassareita ja muita liberaaleja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt miehet ja naiset on ihan samanlaisia ja palstalla ei ole oikeita miehiä. Ok.
Kyllä kun ei katsota vain kaikkea pinnallista, molemmilla on tarve olla rakastettu ja hyväksytty, kumpaakin loukkaa kun tulee torjutuksi, molemmissa esiintyy niitä yksilöitä jotka eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi eivätkä oikeasti pärjää ilman parisuhdetta, kuten lapsi ei pärjää ilman vanhempaa. Tälle palstalle on valikoitunut muutama mies-uli-uli, joista ei todellakaan kannata tehdä mitään johtopäätöstä yhtään mistään. Jos miehet yleensä olisi uli-ulin kaltaisia, ihmiset olisi aikaa sitten kuolleet sukupuuttoon, ja hyvä niin.
Siitähän on juuri kyse, jos uli-uli tajuaisi että naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, hän voisi mennä juttelemaan ja tutustumaan ihan luonnollisesti ja ilman takaa-ajatusta, jolloin paitsi laajenisi ne liian suppeat piirit, myös löytyisi se nainen. Mutta kun ulin mielessä naiset on jokin vieras rotu, jonka kanssa ei voi olla vaan rennosti ja katsoa mitä tapahtuu, niin yksin jää. Sitten tulee viha sitä kohtaan mitä ei saa, ja tilanne on taputeltu, kenellekään normaalille naiselle ei kelpaa naisvihainen mies, olipa hän miten komea tai rikas tahansa.
AP kysyy miksi monet miehet laittavat onnellisuutensa naisen varaan. Tähän miehet ovat vastanneet seuraavaa.
-Saadakseen lapsia tarvitsee naisen
-Jos ei ole koskaan seurustellut haluaa kokea sen normaaliin elämään kuuluvan asian
-Naisilla on suuremman sosiaaliset piirit ja enemmän ystäviä(johtuu käytösmalleista)
Näin on siis vastattu aloittajalle. TE ette vaan ymmärrä mitä teille sanotaan ja vänkäätte vastaan.
Se on ihan eri asia toivoa parisuhdetta kuin aivan epätoivon vimmalla ripustaa koko elämänsä onni sen varaan, että saisi parisuhteen!
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan eri asia toivoa parisuhdetta kuin aivan epätoivon vimmalla ripustaa koko elämänsä onni sen varaan, että saisi parisuhteen!
Niin mutta uli-uli ei sitä usko. Jos hän vastoin kaikkea todennäköisyyttä saa joskus parisuhteen, tulee pettymys olemaan hirveä, kun elämä ei kertaheitolla muutukaan auvoksi ja onneksi vaan sillä reiällä, muutahan uli ei naisessa edes näe.
Catch-22: Mies ei voi olla onnellinen ennen kuin saa naisen. Saadakseen naisen miehen on oltava onnellinen (tai ainakin tultava niin hyvin toimeen itsensä kanssa, että ei välttämättä tarvitsisi naista).
^ Sama kuin työpaikkojen ja lainojen kanssa. Saadaksesi työtä sinulla on ensin oltava työtä. Saadaksesi lainaa on sinun ensin todistettava ettet tarvitse lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo enpä tiedä, kai se on se joku harhakuvitelma, että nainen se vaan tulis ja maagisesti fiksais kaikki viat pois siitä omasta elämästä. Että se oma elämä heti naisen tultua kuvioihin muuttuisi joksikin hekumalliseksi seikkailuksi. Eihän se oikeasti näin kai mene (ei ole kokemusta), vaan viimeistään alkuihastuksen mentyä ja arjen tultua alkaa taas ongelmat pintautumaan. Itsekin olin tällainen epätoivoinen ja lähes itsarin partaalla, kun ei hommat menneet ihan putkeen tyttörintamalla. Nyt alan vasta tajuamaan, ettei tämä yksinelo mitään kamalaa olekaan.
SSRI -lääkkeet poistavat epätoivon sekä muutkin tunteet. Niin ja seksihalut. Joten ei ihme jos viihdyt yksinelävänä miehenä nykyään.
Joo, tulihan niitä syötyä, muttei ne nyt muistaakseni paljoa tässä asiassa auttaneet. Lääkkeet lopetin vuosia sitten ja kyllä tämä "helpotus" taitaa tulla pelkästään siitä, että olen viimein alkanut osata asennoitua elämään oikein. Tai sitten olen luovuttanut? Oli miten oli, ei ole varmaan koskaan tuntunut näin tyytyväiseltä olla vaan yksin, eikä se ajatus tästä samasta koko loppuelämän ole enää niin musertavan ahdistavaa.
En jaksa lukea koko ketjua läpi, joten sorry, jos tulee sama asia moneen kertaan.
Minun mielestäni suurin osa ihmisistä on kamalan sovinnaisia, heille paras ja ainoa oikea tapa on elää on avioliitto ja kaksi lasta. Saduissakin aina prinssi sai prinsessansa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Jos ei tähän "pysty" niin kyseisessä ihmisessä täytyy olla jotain perustavanlaatuista vikaa. Sinkkuja pidetään elämässään epäonnistuneina. Tähän liittyviä mielipiteitä sitten ylemmyydentuntoisesti livautellaan aina sopivassa kohdassa sinkkuna eläville, mikä on tietenkin loukkaavaa monin tavoin.
Jotkut sinkut ovat sitten omaksuneet itsekin tämän ajattelutavan, jota heille on koko elämän tuputettu, ja tuntevat itsensä vajaaksi, kun eivät pysty täyttämään näitä odotuksia.
Onneksi monet sinkut ovat kuitenkin tajunneet, että onneen ja elämän merkityksellisyyteen ei tarvita näitä sovinnaisia elementtejä, mikä tietenkin tuntuu sovinnaisten ihmisten mielestä mahdottomalta.
tarviiko yksinäisyyteen aina parisuhteen? Entä kaverit, perhe, lemmikit? Ja usko tai älä mutta myös huonossa parisuhteessa voi olla todella yksinäinen.