Lapsi vaan lihoo ja lihoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö kasvaa pian sen 10 cm ja paino tasaantuu.

Ei välttämättä. Olin ylipainoinen teini koska kuulin tuota "sulle tulee kohta varmaan kasvupyrähdys" skeidaa melkein koko yläasteen ajan, ja ajattelin ettei tarvitsekaan laihduttaa. Kasvoin 2cm, ja paino jäi. Nyt olen kyllä normaalipainoinen

Jep, samoin kävi. Oli huijattu olo kun en kasvanutkaan enää kuin pari senttiä. Itseäni tämä ei haitannut, mutta sukulaisilta tuli voivottelevia kommentteja. Tuntuu melkeinpä huijaukselta, kun yläasteelaisille tytöille joilla menkat on alkaneet aikapäiviä sitten ennustellaan hirveitä kasvupyrähdyksiä.

Jos salaa syömistä ja ahmimista esiintyy - ongelma! Syömishäiriöihin pitää tarttua HETI muuten ne eskaloituvat ja mitä pitempään jatkuu sitä vaikeampi hoitaa!

Hommatkaa tytölle keskusteluterapiaa! Yksi tai kaksi kertaa jollain terkkarilla ei riitä, tyttö toden näköisesti salaa vain kaiken. Syömishäiriöiset ovat  mestareita peittelemään ja salaamaan! Tiedän sen liiankin hyvin, itse sairastuin anoreksiaan jo hyvin nuorena ja meni vuosia ennen kuin kukaan tarttui asiaan! Osasin kierrellä ja salata syömättömyyteni, peitellä laihtumista ja liikuin kuin hullu. No, kotona ei välitetty, äidilläni itsellään jonkin sortin syömishäiriö, ja vasta opiskeluaikana alettiin huomautella liiallisesta laihuudesta. Opiskelija terveydenhuolto hommasi hoitoon. Tervettä minusta ei ole tullut, mutta juuri ja juuri roikun alimassa hyväksytyssä painossa. Ehkä jos silloin aikoinaan olisi asiaan tartuttu, olisin jopa terve nyt?

Varaudu kauheaan raivonpuuskaan tyttäresi puolelta, mutta muista että terveys on aina etusijalla. Anna tytön raivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on terveellistä ruokaa. Toki on myös jauhoja jne leivontavermeitä, leipää jne. Juustoa, joskus jogurttia. Tuntuu että koko perhe sairastuu kun yhtä pitää rajoittaa. Mä olen niin väsynyt tähän. Yhdessä oltiin terapeutilla. Soitan ma terveydenhoitajalle. Ei tämä enää onnistu näin. Tyttö jaksaa vielä hyvin urheiluharrastuksessaan ja menestyy hyvin koululiikunnassa. En kehu,mutta tyttö on todella lahjakas urheilussa, niin kuin isänsä. Kavereiden kanssa on ollut ehkä hieman normaalia vähemmän, kun moni kaveri on aloittanut seurustelun niin on ns "jäänyt kyydistä", mutta yksinäinen ei ole,on tosi sosiaalista sorttia ja paljon menossa. Ap

Lähden nyt kauppaan, palaan myöhemmin asiaan 😥

Se ns. terveellinen ruoka ei ole näköjään paras mahdollinen lapsellesi.  Kyllä sun on mietittävä muutoksia siihen.

Ei tavallisella kotiruualla lihoa. Ap mainitsi, että lapsi mättää ruokaa salaa.

Mikä on se "tavallinen kotiruoka"?   Se voi olla juurikin sellaista, josta ei saa tarvitsemaansa ravintoa ja energiaa. Salaa syöminen on juuri oire siitä, että se tavan ruoka on ravinnotonta.

No se salaa syöty karkki vasta ravinnotonta on. Ei sillä korvata, kuin kaloreita.

Ravintoköyhä ruoka saa aikaan juuri sen, että on hirveä himo syödä ihan mitä vaan.

Jos tarpeeksi syö niin ei se nälkää aiheuta. Jos vitamiineja ja vastaavia puuttuu niin ei se ruokhalussa näy.

Kylläisyys ei tule ruuan määrästä, vaan ruuan sisällöstä.

Joku salikortti saattais ollakin ihan kiva, mutta kannattaa muistaa että liikunta lisää ruokahalua. Ensisijaisesti kyse on ruokavaliosta, point blank. Toki salilta voi saada sen buustin pitää itsestään huolta. Toisaalta kuulostaa tosiaan että tyttärellä voi olla jotain henkisiä paineita ja kyse on lohtusyömisestä? Tuo hallitsematon salaa ahmiminen voi kieliä siitä. Aloittaja vaikuttaa, sori nyt vaan, ylihuolehtivalta ja hysteeriseltä. Oletko varma että teillä on aina ollut terve suhde ruokaan, ei esimerkiksi kytätä ja kontrolloida syömisiä, arvostella ulkonäköä tai muuta?

Ihan näin sivujuonteena, minä sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan perheeni läskikommenttien takia (en siis todellakaan ollut läski vaan ihan normaalipainoinen!!!), ja pyristelen irit syömishäiriöstä vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Kun laihduin niin alkoi vittuilu siitä. Kaikki tuo on jättänyt ikuisen rumuuden tunteen. AP, oletko kokeillut tukea ja hyväksyä tytärtäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on terveellistä ruokaa. Toki on myös jauhoja jne leivontavermeitä, leipää jne. Juustoa, joskus jogurttia. Tuntuu että koko perhe sairastuu kun yhtä pitää rajoittaa. Mä olen niin väsynyt tähän. Yhdessä oltiin terapeutilla. Soitan ma terveydenhoitajalle. Ei tämä enää onnistu näin. Tyttö jaksaa vielä hyvin urheiluharrastuksessaan ja menestyy hyvin koululiikunnassa. En kehu,mutta tyttö on todella lahjakas urheilussa, niin kuin isänsä. Kavereiden kanssa on ollut ehkä hieman normaalia vähemmän, kun moni kaveri on aloittanut seurustelun niin on ns "jäänyt kyydistä", mutta yksinäinen ei ole,on tosi sosiaalista sorttia ja paljon menossa. Ap

Lähden nyt kauppaan, palaan myöhemmin asiaan 😥

Se ns. terveellinen ruoka ei ole näköjään paras mahdollinen lapsellesi.  Kyllä sun on mietittävä muutoksia siihen.

Ei tavallisella kotiruualla lihoa. Ap mainitsi, että lapsi mättää ruokaa salaa.

Mikä on se "tavallinen kotiruoka"?   Se voi olla juurikin sellaista, josta ei saa tarvitsemaansa ravintoa ja energiaa. Salaa syöminen on juuri oire siitä, että se tavan ruoka on ravinnotonta.

No se salaa syöty karkki vasta ravinnotonta on. Ei sillä korvata, kuin kaloreita.

Ravintoköyhä ruoka saa aikaan juuri sen, että on hirveä himo syödä ihan mitä vaan.

Jos tarpeeksi syö niin ei se nälkää aiheuta. Jos vitamiineja ja vastaavia puuttuu niin ei se ruokhalussa näy.

Kylläisyys ei tule ruuan määrästä, vaan ruuan sisällöstä.

Se ravinnon köyhyydestä johtuva nälkä ei ole varsinaista nälkää. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin että päässä on nälkä, vaikka vartalo olisikin kylläinen. On pakottava tarve vaan syödä jotain, oli se sitten paketti leikkeleita tai pussi sokeria.

Soon raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on terveellistä ruokaa. Toki on myös jauhoja jne leivontavermeitä, leipää jne. Juustoa, joskus jogurttia. Tuntuu että koko perhe sairastuu kun yhtä pitää rajoittaa. Mä olen niin väsynyt tähän. Yhdessä oltiin terapeutilla. Soitan ma terveydenhoitajalle. Ei tämä enää onnistu näin. Tyttö jaksaa vielä hyvin urheiluharrastuksessaan ja menestyy hyvin koululiikunnassa. En kehu,mutta tyttö on todella lahjakas urheilussa, niin kuin isänsä. Kavereiden kanssa on ollut ehkä hieman normaalia vähemmän, kun moni kaveri on aloittanut seurustelun niin on ns "jäänyt kyydistä", mutta yksinäinen ei ole,on tosi sosiaalista sorttia ja paljon menossa. Ap

Lähden nyt kauppaan, palaan myöhemmin asiaan 😥

Tytön olisi hyvä käydä juttelemassa terapeutin kanssa kahdestaan, koska vanhemman kuullen ei välttämättä kehtaa puhua kaikesta. Kouluterkkari on toki hyvä alku, osa heistä osaa jopa ohjata oikeaan paikkaan saamaan lisäapua. Varsinkin mt-ongelmissa, joihin syömishäiriötkin kuuluvat, tietämys ja osaaminen on hyvin vaihtelevaa.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on jonkinlainen mantra, jota toistellaan aina, kun havaitaan joitakin ongelmia, esim. vitamiinien ja hivenaineiden puutosta. Ei tarvitse ottaa purkista, sillä kaikki tulee ruuasta. Niinhän sen pitäisi olla, mutta kun aletaan tarkastella lähemmin tarjottavia ruokia, niin tarjolla on liiankin kanssa pastaa, jauhokastikkeita, leipää, rasvaa jne. Näitäkin saa olla toki ruokavaliossa, mutta juurekset ja kasvikset ovat usein harvassa, samoin salaatti. Kaupan majoneesivellissä lilluvat salaatit eivät ole salaatteja, vaan rasvaa. Tämä on yleinen ongelma kaikenikäisten parissa, ei vain nuorten.

Olen taittanut asiasta peistä muutamien läheisten ikäihmisten kanssa. Heillä ei ollut kysymyksessä ylipaino, vaan selvä puutos vitamiineista ja hivenaineista. Hekin toistelivat tätä terveellinen ja monipuolinen ruokavalio -mantraa ja suuttuivat, kun osoitin, mitä kaikkea heidän ruokavaliostaan puuttui. Ei yksi lohko tomaattia ja pari siivua suolakurkkua riitä, kun aterian runko on runsaasti perunaa ja jauhokastiketta, jossa on vain rippusia lihaa. Kun omat voimat hiipuivat ja ruoka tuotiin ateriapalvelusta, niin ei sekään kovin monipuolista ollut, ja se pienenpieni kipollinen salaattia (raastetta) jätettiin syömättä.

En muuten huomannut, mainitsiko kukaan, että tytön kannattaisi käydä verikokeissa ja otattaa kilpirauhaskoe. Vajaatoiminta ilmenee mm. lihomisena. Sitten tuli mieleeni vielä ajatus, jota vähän arkailen edes kirjoittaa, mutta otan härkää sarvista. Tietääkö äiti, onko tytär käynyt omin nokkineen lääkärissä ja saanut mielialalääkettä? Tytärhän on sen ikäinen, että vanhemmille ei anneta tietoja. Nuo lääkkeet lihottavat usein, ja nuorille määrätään useimmiten kaikkein halvimpia nappeja, joilla tuo lihottaminen on erittäin paha sivuvaikutus. Terveyskeskuksesta ei siis tietoja heru, mutta jos välit tyttäreen ovat luottamukselliset, hän ehkä - ilman painostusta - suostuu avautumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joku salikortti saattais ollakin ihan kiva, mutta kannattaa muistaa että liikunta lisää ruokahalua. Ensisijaisesti kyse on ruokavaliosta, point blank. Toki salilta voi saada sen buustin pitää itsestään huolta. Toisaalta kuulostaa tosiaan että tyttärellä voi olla jotain henkisiä paineita ja kyse on lohtusyömisestä? Tuo hallitsematon salaa ahmiminen voi kieliä siitä. Aloittaja vaikuttaa, sori nyt vaan, ylihuolehtivalta ja hysteeriseltä. Oletko varma että teillä on aina ollut terve suhde ruokaan, ei esimerkiksi kytätä ja kontrolloida syömisiä, arvostella ulkonäköä tai muuta?

Ihan näin sivujuonteena, minä sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan perheeni läskikommenttien takia (en siis todellakaan ollut läski vaan ihan normaalipainoinen!!!), ja pyristelen irit syömishäiriöstä vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Kun laihduin niin alkoi vittuilu siitä. Kaikki tuo on jättänyt ikuisen rumuuden tunteen. AP, oletko kokeillut tukea ja hyväksyä tytärtäsi?

Korkea kolesteroli jo tuossa iässä on vakava hälytysmerkki! Kakkostyypin diabetes on koko ajan yleisempää yhä nuoremmilla.

Ap:n tytöllä on jo urheiluharrastus, joten salikortti tuskin on oikea ratkaisu.

Onko tutkittu verensokerit ?

Kaikille ei myöskään sovi ns. normali ruokavalio. Itse olisin lapsena voinut syödä sen koko perheelle tarkoitetun makaronilaatikon kerralla, kun en vaan tullut täyteen. Liika syöminen väsytti ja sitten söin taas väsymykseen.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttoi tähän hyvin.

Onko teillä kotona kaikki kunnossa? Tiedätkö mitä tytön elämässä tapahtuu ja mitä ongelmia hänellä on? (vihje: jos hänellä on mielestäsi kaikki täydellisesti, olet pihalla) Painonnousu ei ole ongelman ydin etenkään kasvuikäisellä, mutta se voi olla oire isommasta ongelmasta.

Kuulostaa näin äkkiseltään ahmimishäiriöltä. Siihen ei auta kieltäminen, paimentaminen eikä ruokavalion kyttäys koska ongelman ydin on aivan muualla. Päinvastoin, jos tyttö alkaa stressata painostaan, se vain pahentaa tilannetta ja triggeröi salasyömistä. Jos saisittekin ahmimiskäyttäytymisen kuriin jollain ihmekonstilla, sama pahaolo alkaisi luultavasti purkautua jotenkin muuten. Ahmiminen ei ole terveellistä mutta kyllä se esimerkiksi huumeisiin sekaantumisen voittaa. 

Ahmimishäiriön puhkeamiseen on aina jokin syy, ja se kannattaa jättää ammattilaisen selvitettäväksi. Sinä voit keskittyä rakastamaan lastasi. Ruoki häntä kuten muitakin perheenjäseniä, älä kohtele mitenkään erityisesti äläkä tee asiasta numeroa. Kuten sanottu, ahmiminen on huono juttu mutta pahaa oloa voisi käsitellä vielä pahemmillakin tavoilla. Jos kyseessä on ahmimishäiriö, ymmärrä että ongelma ei ole itsekurissa, valistuksen puuttessa tms. vaan kyseessä on eräänlainen aivosairaus jonka johdosta tyttö ei voi olla syömättä liikaa.

Kyseessä on syömishäiriö ja lapsesi tarvitsee ammattilaisen apua ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Vie lapsi psykologille tai psykiatriselle hoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on terveellistä ruokaa. Toki on myös jauhoja jne leivontavermeitä, leipää jne. Juustoa, joskus jogurttia. Tuntuu että koko perhe sairastuu kun yhtä pitää rajoittaa. Mä olen niin väsynyt tähän. Yhdessä oltiin terapeutilla. Soitan ma terveydenhoitajalle. Ei tämä enää onnistu näin. Tyttö jaksaa vielä hyvin urheiluharrastuksessaan ja menestyy hyvin koululiikunnassa. En kehu,mutta tyttö on todella lahjakas urheilussa, niin kuin isänsä. Kavereiden kanssa on ollut ehkä hieman normaalia vähemmän, kun moni kaveri on aloittanut seurustelun niin on ns "jäänyt kyydistä", mutta yksinäinen ei ole,on tosi sosiaalista sorttia ja paljon menossa. Ap

Lähden nyt kauppaan, palaan myöhemmin asiaan 😥

Se ns. terveellinen ruoka ei ole näköjään paras mahdollinen lapsellesi.  Kyllä sun on mietittävä muutoksia siihen.

Ei tavallisella kotiruualla lihoa. Ap mainitsi, että lapsi mättää ruokaa salaa.

Mikä on se "tavallinen kotiruoka"?   Se voi olla juurikin sellaista, josta ei saa tarvitsemaansa ravintoa ja energiaa. Salaa syöminen on juuri oire siitä, että se tavan ruoka on ravinnotonta.

No se salaa syöty karkki vasta ravinnotonta on. Ei sillä korvata, kuin kaloreita.

Ravintoköyhä ruoka saa aikaan juuri sen, että on hirveä himo syödä ihan mitä vaan.

Jos tarpeeksi syö niin ei se nälkää aiheuta. Jos vitamiineja ja vastaavia puuttuu niin ei se ruokhalussa näy.

Kylläisyys ei tule ruuan määrästä, vaan ruuan sisällöstä.

Se ravinnon köyhyydestä johtuva nälkä ei ole varsinaista nälkää. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin että päässä on nälkä, vaikka vartalo olisikin kylläinen. On pakottava tarve vaan syödä jotain, oli se sitten paketti leikkeleita tai pussi sokeria.

Ravinnon köyhyydestä johtuva nälkä on ihan oikeaa nälkää. Vartalo ei tule kylläiseksi huonosta ravinnosta, vaikka vatsa olisi täysi.

Mä olin lapsena lihava, mutta ei mulla mielestäni mitään ongelmia ollut. Oli kavereita, välit vanhempiin hyvät ja oli vielä mukavia harrastuksiakin. Silti söin liikaa. Rakastin herkkuja ja tykkäsin myös kokata itse.

Että ei se ylipaino aina kerro mistään henkisen puolen ongelmista.

Itse nyt aikuisena olen sellainen normaalipainon ylärajoilla oleva, mutta täysin tyytyväinen itseeni ja elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu verensokerit ?

Kaikille ei myöskään sovi ns. normali ruokavalio. Itse olisin lapsena voinut syödä sen koko perheelle tarkoitetun makaronilaatikon kerralla, kun en vaan tullut täyteen. Liika syöminen väsytti ja sitten söin taas väsymykseen.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttoi tähän hyvin.

Mietin itse samaa ja suosittelisin kokeilemaan tällaisia ruokavaliomuutoksia ennen kuin aletaan ahdistella lasta syömishäiriöspekulaatioilla. Joskus syy johonkin oireeseen voi olla ihan fyysinen, kun taas nykyisin kaikki nähdään jonain äitisuhteen kompleksisuutena (kärjistän). Otan esimerkin ihan toiselta alalta: pojallani on Aspergerin syndrooma ja sen myötä erilaisia hankaluuksia, ja on ravattu psykiatrilla ja mietitty syntyjä syviä. Lapsi on valittanut väsymystä koulussa ja on koetettu parantaa nukkumista ja toisaalta tulkita väsymys kyllästymisenä tms. Silmäni avautuivat, kun vasta sain tietää, kuinka yleistä sellainen hirveä totaalinen uupumus on Aspergerin kohdalla. Ei siinä ole kysymys viitsimisestä, motivaatiosta tms. vaan fyysisestä väsymyksestä. Tämä on muuttanut ajattelutapani täysin. Anteeksi pitkä vuodatus, mutta tarkoitan sitä, että voisiko ap:n tyttären ahmimiseen olla jokin ihan fyysinen syy, ehkä hän ei siinä pura pahaa mieltään ym. "psykologista"? 

Mieheni on sellainen, että kun hän ottaa pullaa, karkkia tai jotain muuta "hiilariherkkua", lähtee homma lapasesta tosi helposti. Itselleni riittää yksi pulla tai kaksi karkkia, sitten elimistö ilmoittaa, että "kiitti riitti". Miehen elimistö ei todellakaan ilmoita. Ja hänkin on todella aktiivinen urheilija! 

Ihan todella ehdottaisin, että kokeilette tuota hiilarien vähentämistä. En tarkoita, että sitten pitäisi syödä voilla siveltyjä juustoviipaleita vaan tyttö saisi runsaasti lihaa/kalaa/kanaa ja runsaasti kasviksia. Voihan sitä suosia vaikka oliiviöljyä kasviksissa jne., ei sitä voita tarvitse lusikalla kauhoa. Kouluruoka on sitten asia erikseen, sille ei juuri mitään voi. 

Ravitsemusterapeutti on varmaan eri mieltä, mutta jos ihan rehellisesti arvioit, että ruokavalionne on nyt kutakuinkin virallisten suositusten mukainen, niin ilmeistä on, että sitä täydelliseksi hiomalla ei voiteta mitään. Vika on nyt jossain muualla.

Onhan tuo paino järkyttävä. Nykyisin vain on jo niin paljon lihavia lapsia, että suhteellisuudentaju on hämärtynyt. Olin itsekin jo lapsesta pyöreämpi kuin muut ja yläasteella lihava. Ja painoin juurikin tuon 65kg ja pituutta oli 165cm. Ja pelasin koripalloa, kovat treenit kolme kertaa viikossa ja usein vielä ottelu siihen päälle. Ensimmäistä kertaa yritin laihduttaa ripari-ikäisenä. Ilman mitään tiettyä systeemiä, en edes muista miten yritin, mutta jotain yritystä oli. Lukiolaisena uudestaan, kun paino oli päässyt karkaamaan jo 70 kiloon ja sainkin laihdutettua 62 kiloon syömällä vähän vähemmän ja lisäämällä liikuntaa. (Tuossa vaiheessa en enää urheillut). Seuraavaksi muistan painaneeni 78kg ja joskus aikuisena sain taas laihdutettua 62 kiloon. Siitä taas hiipi ylöspäin ja kun tulin raskaaksi, painoin neuvolassa 84kg. Tuota aiemmin olin hävenyt painoani enkä kertonut sitä kenellekään, en edes miehelleni. Tuon neuvolapainon kuulutin kaikille ihan silkasta järkytyksestä! Raskauden jälkeen olin tosi pitkään 90-100kg ja aina välillä sain laihdutettua vähän. Mutta siitä on jo yli 20 vuotta kun olen viimeksi painanut 62kg ja 10 vuotta siitä kun olen painanut 75kg. Nyt taas vaihteeksi laihdutan / yritän syödä terveellisemmin enkä enää edes tavoittele muuta kuin että jos edes voisin päästä tuohon 75 kiloon, joka on vielä 20 kilon matkan päässä.

Meillä ei kotona ollut mitään herkkuja eikä minulla ollut sellaiseen rahaakaan. Tai lauantaisin syötiin saunan jälkeen jäätelöä, mutta se tarkoitti että puolen litran jäätelö jaettiin viidelle. Muuten lihotin itseni ihan leivän syömisellä. Söin joskus suruuni ja joskus pitkästyneisyyteen. Kerran muistan lähteneeni isän mukana minulle ventovieraan ihmisen hautajaisiin, koska jotenkin ajattelin että siellä voi olla herkkuja tarjolla. Ja oli!

Veljeni haukkuivat minua läskiksi ja ihratynnyriksi jo silloin kun painoin alle 50kg ja olin nykymittapuun mukaan ihan normaalipainoinen. (Ja kas, nykyisin kummallakin on melkoisen tuhdit puolisot!)

Kyllä minua surettaa kun näen miten paljon lihavia lapsia ja nuoria nykyisin on. Ne nuorena hankitut liikakilot ennustavat aikuisiän lihavuutta tai ainakin painonhallintaongelmia aikuisuudessa. Ja ymmärrän tuon huolen, kun paino vain nousee ja nousee. Ei se tyttökään nauti siitä lihavuudesta, mutta syö johonkin suruunsa, tai ei ainakaan iloonsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alat miettiä ruokapuolta.  Mitä se "ihan tavallinen kotiruoka" sisältää?  Jokuhan siinä mättää, jos lapsi vetää salaa ylimääräistä.

Ensisijaisesti tuossa on epäilemättä kyse jostain henkisestä ongelmasta ja lihominen ja salasyöminen on vain oireilua ja seuraus jostain muusta, kenties vakavammasta.

Älä nyt vedä sitä henkistä mukaan kun et tiedä toisen terveystietoja. Jos on esim. saanut paljon antibiootteja lapsena on suoliston mikrobiomi niin huonossa kunnossa että lihoo ihan normaalilla syömisellä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan pituuskasvu tulossa kun tankkaa. Ehkä olisi hyvä laittaa lapsi tavalliselle terapeutille purkamaan oloaan ja etsimään syitä syömiseen. JOs sinä vauhkoot asiasta, ei tilanne muutu vaan voi jopa pahentua tyttärellesi.

Varma syömishäiriöön sairastuminen tiedossa jos aletaan hyvälle persompaa teiniä istuttamaan kallonkutistajalla ja vatvotaan kiloja.

Lapsia ja nuoria pitäisi kannustaa parhaimman mahollisimman terveyden tavoitteluun. Kilot ja painoindeksit ovat sitten aikuisten juttuja. Maailman helpoin konsti selvittää onko ylipainoa on laittaa itsensä mittainen naru puoliksi ja kokeilla meneekö se vyötärön ympäri. Jos menee niin kaikki on kunnossa. Jos ei mene niin sitten enemmän terveellisempää ruokaa ja pitkiä reippaita kävelylenkkejä jne.

Eihän teini ole edes kovin pahasti ylipainoinen! Todennäköisesti tuolla kohkaamisella ja "hoitamisella" teette ongelmasta vaan paljon pahemman! Mikäli olisitte antaneet vain olla, nuoren paino olisi todennäköisesti normalisoitunut itsekseen pituuskasvun myötä. Nyt olette kovaa vauhtia tekemässä tytöstä pahasti syömishäiriöisen.

Suosittelisin ap:ta ja muita noin typerästi toimivia vanhempia katsomaan Jenny+-ohjelman jaksot Yle Areenasta. Siinä moni ylipainoinen nainen kertoo lapsena ja nuorena saamansa laihdutuspainostuksen olevan syynä heidän ylipainoonsa. Moni heistä on katkera tästä, koska he uskoisivat laihtuneensa normaalipainoon, mikäli heidän painoonsa EI OLISI PUUTUTTU.

Joten LOPETTAKAA välittömästi tuo tytön painoon ja syömisiin huomion kiinnittäminen. Tehkää ruokaa normaalisti ja kohdelkaa häntä kuten muitakin perheenjäseniä. ÄLKÄÄ kommentoiko hänen painoaan tai syömistään mitenkään, älkääkä painostako liikuntaan laihtumismielessä. Tällä toimintatavalla saatte varmasti parhaat mahdolliset tulokset toivoen, ettei jo aikaisempi toimintanne ole pilanneet tytön suhtautumista ruokaan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan todella ehdottaisin, että kokeilette tuota hiilarien vähentämistä. En tarkoita, että sitten pitäisi syödä voilla siveltyjä juustoviipaleita vaan tyttö saisi runsaasti lihaa/kalaa/kanaa ja runsaasti kasviksia. Voihan sitä suosia vaikka oliiviöljyä kasviksissa jne., ei sitä voita tarvitse lusikalla kauhoa. Kouluruoka on sitten asia erikseen, sille ei juuri mitään voi. 

Kouluruokahan on usein joku kastike + peruna/riisi + salaatti/raaste. Siitä saa ihan siedettävää, kun jättää nuo keskimmäiset pois ja ottaa lautaselle reippaasti liha/kana-kastikkeen kanssa salaattia/raastetta ja siihen salaatinkastiketta päälle reilusti. Ne salaattikastikkeetkin tahtoo ainakin jotkut olla tosi sokerisia, mutta jos löytää sieltä sellaisen vähemmän imelän, rasvaisen vaihtoehdon, niin tuo on ihan siedettävää ruokaa. 

Minä olen vasta aikuisena hoksannut, että minulle ei nuo hiilarit sovi. Liekö nuorena sitten mennyt aineenvaihdunta sekaisin vai mistä johtunee, mutta menen todellakin raiteiltani jos sorrun vaikka ruisleipään. Kouluajoilta muistan sen, että vaikka kuinka söin itseni kylläiseksi, niin jo tunnin päästä oli se näläntunne. Nyt tiedän, että tuo johtuu vain siitä, että se kauhea hiilarimäärä nosti verensokerin taivaisiin, joka nosti insuliinin taivaisiin, joka puolestaan laski verensokerin alas. Ja se minun tuntema nälkä johtui siitä, että insuliinipiikki oli vetänyt verensokerin alas. Se oli sellainen vatsassa kouristava näläntunne. 

Nyt kun otan hiilarit kasviksista ja puuttuvan energian korvaan rasvalla, minulla ei koskaan ole tuollaista kouristavaa näläntunnetta. Nälkä tuntuu joskus päänsärkynä tai sellaisena epämääräisenä heikotuksena. Usein pelkkä juominenkin auttaa, jos ei pääse heti syömään. Jossain vaiheessa kuitenkin huomaa käyvänsä jotenkin hitaalla, kone hyytyy ja on pakko syödä. Mutta ei ole koskaan sellaista paniikkinälkää niin kuin hiilarinälkä on, että pitää nopeasti saada jotain ja on hermostunut ja kärttyisä olo. Ja ennen kaikkea: mitään makeaa ei tee edes mieli!