Lue keskustelun säännöt.
Oi sitä aikaa kun jauhelihakin piti lihatiskiltä jonottaa eikä ollut
Edes vuorolappuja vaan kiltisti odotettiin että lihamestari suvaitsi palvella.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Tulipa muisto mieleen. Muutettiin poikaystävän kanssa yhteen ja mentiin ruokaostoksille. Kummallakaan ei ollut mitään käsitystä, paljonko jauhelihaa ostetaan keittoon. Fiksuna kuunneltiin, paljonko edellä oleva asiakas ostaa. 5kg jauhelihaa oli kyllä vähän liikaa soppaan:)
Minä taas muistan, kun äiti käski koulumatkalla hakea kaupasta 500g jauhelihaa. Kaupan täti punnitsi ja kysyi: Saako olla 530g? Minä: Tottakai. Luulin, että saan sen ylimääräisen samaan puolen kilon hintaan... :)
Niin lapsi olin silloin
Luulin myös, että vesi kuumenee lisää, kun sitä keittää kauemmin ( 7v minä )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan bakeliittipuhelimet, niitä rikottiin vasaralla töissä kun tuli muovipuhelin.
Nämä siis numerokiekolla. Hienoa oli kun näihin tuli muutama värivaihto, ennen vain vaalea ja musta.
Muistan kun tuli ensimmäiset näppäinpuhelimet ja seinäpuhelimet.
Numeronnäyttöpuhelimet olivat jo tosi hienoa.
Langattomat puhelimet ja sitten ensimmäiset kännykät.
Olin alalla töissä ja näin koko historian. Muistan lapsuudesta myös ne puiset, hienot seinäpuhelimet ja nähnyt niillä soitettavankin.Muistaako kukaan enää paksuja puhelinluetteloita joita oli kullakin verkkoalueella omansa.
Vaihtui uuteen vuosittain.
Helsingissä taisi olla useitakin, ainakin keltaiset sivut ja tavalliset omana.
Muistan puhelinluettelot. Valkoisilla sivuilla (ensimmäinen 2/3 tai 3/4 puhelinluettelosta) oli kotitaloudet ja keltaisilla sivuilla yritysten numerot. Työpisteelläni kaapin päällä nurkassa on vuodelta maakuntani vuoden 2016 Keltaiset sivut, eli pelkkä yritysluettelo. En raaski nakata sitä pois.
Puhelinluettelosta etsittiin varhaisteininä ihastusten kotiosoitteet ja käytiin vakoilemassa, olin pikkukylän lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopista soitettiin Neiti Aikaan ja kysyttiin mitä kello on.
Mikä on Neiti Aika? En ole ikinä kuullut.
T. 90-luvulla syntynyt
Osaisitko edes käyttää kiekkovalitsinpuhelinta? 90-luvun lopussa syntynyt tyttäreni ei osannut.
Mun v. 2002 syntynyt poika ihmetteli mikä on disketti, kun pyysin häntä tallentamaan erään tiedoston ja painamaan disketin kuvaa näytöllä. Selitin, että disketti on muistitikun edeltäjä , sellainen läpyskä mikä työnnettiin levyasemaan...
Sitä ennen oli lerppu jolle tallennettiin.
Myös lerppu oli disketti. Lerpuksi nimitettiin vasta kun diskettejä oli kahdenlaisia. Lerppu ja korppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan bakeliittipuhelimet, niitä rikottiin vasaralla töissä kun tuli muovipuhelin.
Nämä siis numerokiekolla. Hienoa oli kun näihin tuli muutama värivaihto, ennen vain vaalea ja musta.
Muistan kun tuli ensimmäiset näppäinpuhelimet ja seinäpuhelimet.
Numeronnäyttöpuhelimet olivat jo tosi hienoa.
Langattomat puhelimet ja sitten ensimmäiset kännykät.
Olin alalla töissä ja näin koko historian. Muistan lapsuudesta myös ne puiset, hienot seinäpuhelimet ja nähnyt niillä soitettavankin.Muistaako kukaan enää paksuja puhelinluetteloita joita oli kullakin verkkoalueella omansa.
Vaihtui uuteen vuosittain.
Helsingissä taisi olla useitakin, ainakin keltaiset sivut ja tavalliset omana.Muistan puhelinluettelot. Valkoisilla sivuilla (ensimmäinen 2/3 tai 3/4 puhelinluettelosta) oli kotitaloudet ja keltaisilla sivuilla yritysten numerot.
Minä muistan, etää mummolassa 1960-luvun alussa oli puinen puhelin, laatikko, jossa kiinni puhetorvi ja johdon päässä kuuloke, ei ollut numeroita, vaan kampi, jota pyöritettiin, niin että keskusneiti heräsi ja pyydettiin sitten yhdistämään jollekin. Savossa oli silloin vielä monella sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja K-kaupan Väiski oli jokaisessa kaupassa lihatiskin takana. Miten ehtikään joka paikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä aikaa, kun jäätelökioski avautui vappuna! Sai jäätelöä! Ja sitä sai vain kesäajan. Kioski lähti taas talveksi pois, ei ollut pakastimia eikä pakasteita!
Ja vaihtoehtoina vanilja ja rommirusina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kioskilla piti valita montako kappaletta mitäkin irtokarkkeja laitetaan pussiin ja ne maksoivat 5 penniä tai 10 penniä kappale. "Kolme tuollaista suklaapalloa" ja kiskantäti lusikoi ne pussiin.
👍 Tämä ai että T.m 58
Vierailija kirjoitti:
Niin ja kun vei tyhjiä pulloja niin kaupan henkilökunnasta joku laski pullot ettei vaan huijata ja antoi lapun mitä vastaan kaupasta sai tavaraa eikä rahaa:D
Myyjähän ei välttämättä edes nähnyt paljonko pulloja tuotiin niin saattoi hiukan liiotella tuotujen pullojen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kanat pyöri uunissa orrella ja siitä sai valita omansa. Tai broilereita ne varmaan jo kasarilla oli. Samassa kaupassa jauhettiin lihat koneella asiakkaiden nähden, samoin leikkeleet siivutettiin koneella siinä silmien edessä.
Lähikaupan pienellä lihatiskillä täti jauhoi käsikäyttöisellä myllyllä lihat.
Kummasti kaikki jaksoivat odottaa vuoroaan ja vanhukset pääsivät jopa jonon eteen.
Kaupoissa on ollut jo silloin töissä myyjiä,tai lihamestareita, ei tätejä. Lihamestareita nykyisin kyllä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kyljyksiä, homerkuolaa... Niitä ei enää ole.
On kyljyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta pikkukaupasta sai ostaa lauantaimakkaraa siivuina 300 grammaa ja tuoreen ranskanleivän ja maitoa omaan metallitonkkaan tyyliin 2 litraa ja irtovoita grammoina ynnä muuta. Tilille tietysti. Käsin kirjoitti myyjä ja luotti.
Vierailija kirjoitti:
Mä jonotan nytkin. Käyn lihatukussa ostoksilla ja siellä on perinteinen veriessu lihamestari 😄 on muutes todella erinomaista jauhelihaa. En ikinä osta enää sitä harmaata vesihuttulihaa valintamyymälästä.
Mikä on muutes? Voi taitamaton näitä sanan vääntelijöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voima ja Oltermanni taisivat olla paikallisia osuuskauppoja. Itsellänikin kesti vähän aikaa "suomentaa".
T. Lissumummo
Ei ollut suojakasuun pakattua jauhelihaa.
Nakit ja makkarat olivat tiskimyynnissä.
Lämmintä savupallasta tiskiltä.
Muistan kun kahdessa naapurissa oli puhelimet, oli kaksinumeroinen puhelinnumero :), meille tuli puhelin -70 luvulla, numeroita oli jo 6 !
Isä osti 60-luvulla torilta rasvarieskaa eli rieskaa, jossa oli sianlihapaloja leivottu mukaan. Ei taida enää mistään saada?
Muistan vielä nallekarkit, jotka maksoivat 2,5 penniä kappale. Piti ostaa aina vähintään kaksi :)