Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi sellainen työ, jossa olisi hyvät lomat eikä tarvitsisi kuulua työyhteisön ”kerhoon”
16.11.2017 |
Olen kateellinen meidän siivoojalle, kun sen ei tarvitse tehdä juuri mitään yhteistyötä meidän kanssa. Voi siis jutella niitä näitä ohi mennessä, mutta ei tarvitse jutella työasioista eikä tarvitse hitsautua porukkaan.
Minua välillä rasittaa tämä porukka, jossa minä olen uusin. Ei kukaan edes huomaisi minua jos työni ei vaatisi jatkuvaa yhdessäoloa muiden kanssa. Kaikki kyllä ovat ystävällisiä ja kivoja, mutta aistin sellaista että olen ulkopuolinen. Todennäköisesti tahattomasti, mutta olenpahan silti.
Olen täällä vielä erään henkilön tilalla vuoden loppuun asti. Sitten pääsen täältä! Mutta pitäisi kehitellä senkin jälkeen jotain työpaikkaa. Onko ideoita? Se mainittu siivoojan työ sopisi minulle muuten hyvin, mutta palkka ei ehkä riittäisi. Eri asia, jos joskus löydön rikkaan puolison, mutta sen varaan ei kannata tulevaisuutta rakentaa. Saatteko kiinni millaista työtä tarkoitan? Sellaista, johon voisi työaikana keskittyä täysillä eikä tarvitsis seurustella työkavereiden kanssa, eikä työt seuraisi kotiin. Tavallinen 8h työaika on siinä rajoissa jaksanko sellaista jatkuvasti, mutta kai sitä on nykyään pakko oppia sietämään? Eikös se mene vähän niin, että jos työajasta voi joustaa jatkuvasti, niin sitten töillä on taipumus tulla kotiin.
Kommentit (30)
Jakeluauton tai taksin kuljettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin on harva työ, jossa voisit erakoitua täysin. Töissä on tiimeja ja tukosvastuuta ja siihen liittyvää raportointia ja seurantaa. On turha edes kuvitella pääsevänsä kymmeniksi vuosiksi kultaoksalle olematta missäön yhteydessä työyhteisöön. Kannattaisi muuttaa jo nyt asennetta siihen, miten sinä voit parantaa työyhteisön henkeä olemassaolollasi eikä nikn, että muut ovat vihollisia. En itse todellakaan kaipaisin tuollaista omaan työyhteisöön. Siellä ninityäin on jo muutama sellainen ja ovat helvetin rasittavia monin tavoin ja pilaavat ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Aina Suomessa. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihailen esim. opettajien työaikoja. Kesällä voi hurvitella vaikka koko maailman ympäri, ja syksyn, talven ja kevään aikana on välillä myöhäisempiä aamuja ja aikaisempia töistä lähtöjä.
Mutta siinä on sitten se kotona työskentely, ja lisäksi koulutustaso on sellainen, jonne en ulotu.
Joo, näissä toiveissa näkyy jonkinlainen ristiriita, tiedän :)
Opettaja ei voi poistua esim. kesällä maasta. Opettajilla ei siis ole lomia, vaan opetuksestonta aikaa.
Aivan, se on eräänlainen päivystys. Harva ymmärtää, useat kadehtii=/
Höpönlöpö, kaikki tuntemani opet reissaavat ihan miten tykkäävät ja LOMAILEVAT. Mitä he muka päivystävät? Kesäkuun alussa on pari siivouspäivää ja elokuun alussa valmistelua pari päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaminen tuli mieleen, kunhan on oma luokka. Sinne voi vetäytyä suojaan paskanjauhannalta, ja kesäisin yleensä reissaan pari kuukautta. Hyvin itsenäinen ja luova työ.
Huhhei. Eipä taida onnistua opettajan työssä suojaan vetäytyminen. Lapset, vanhemmat, työtoverit vaativat opesta ison palan. Pienellä paikkakunnalla pienessä luokassa pienessä koulussa mahdollisesti noinkin.
Olen opettajan työstä eläkkeellä. Väsyneimpinä hetkinä haaveilin siivoojan työstä.
Ongelma on sinussa, ei työssä. Olen opettanut suuressa kaupunkilukiossa, ja ihan hyvin siellä sai keskittyä hoitamaan omat duuninsa. Työ on todella itsenäistä verrattuna moneen toimistotyöhön. Edes pomo ei tiedä, mitä luokassa puuhaat.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on harva työ, jossa voisit erakoitua täysin. Töissä on tiimeja ja tukosvastuuta ja siihen liittyvää raportointia ja seurantaa. On turha edes kuvitella pääsevänsä kymmeniksi vuosiksi kultaoksalle olematta missäön yhteydessä työyhteisöön. Kannattaisi muuttaa jo nyt asennetta siihen, miten sinä voit parantaa työyhteisön henkeä olemassaolollasi eikä nikn, että muut ovat vihollisia. En itse todellakaan kaipaisin tuollaista omaan työyhteisöön. Siellä ninityäin on jo muutama sellainen ja ovat helvetin rasittavia monin tavoin ja pilaavat ilmapiiriä.
Totta on, että harvassa työssä voi täysin erakoitua. Mutta jos työ on mahdollista tehdä etätyönä, muiden kanssa kommunikointi onnistuu 90%:sti sähköpostilla ja loput virtuaalipalavereissa. Olen tehnyt etänä jo 6 vuotta ja näen työkavereitani noin 5 kertaa vuodessa. Nyt mennään jo marraskuun loppua ja olen nähnyt tänä vuonna heitä 3 kertaa. Todennäköisesti ei ole mitään tarvetta nähdä tämän vuoden puolella enempää, jos en nyt jostain syystä päätä osallistua firman pikkujouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipomo.
Työhön pitää mennä hyvin aikaisin, mutta töitä ei tarvitse miettiä kotona.
Mikset halua tehdä töitä kotona? Olen itse yksinyrittäjä eikä tarvitse hitsautua kenenkään kanssa. Teen töitä kotona ja omassa tahdissa/aikataululla, pidän lomaa sen verran kuin haluan ja työskentelen osan vuodesta ulkomailta käsin. Tulot on hyvät.
Asiakkaita tapaan max. kerran kuussa, yleensä paljon harvemmin (ja pääosin skypellä). Asiakashankintavaiheessa piti käydä tapaamassa (potentiaalisia) asiakkaita, mutta kun muutama hyvä löytyi niin sittemmin olen päässyt helpolla.
Mun alana on viestintä ja markkinointi, mutta mikä tahansa konsultointi voi toimia näin. Ja moni muukin yritystoiminta. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaminen tuli mieleen, kunhan on oma luokka. Sinne voi vetäytyä suojaan paskanjauhannalta, ja kesäisin yleensä reissaan pari kuukautta. Hyvin itsenäinen ja luova työ.
Huhhei. Eipä taida onnistua opettajan työssä suojaan vetäytyminen. Lapset, vanhemmat, työtoverit vaativat opesta ison palan. Pienellä paikkakunnalla pienessä luokassa pienessä koulussa mahdollisesti noinkin.
Olen opettajan työstä eläkkeellä. Väsyneimpinä hetkinä haaveilin siivoojan työstä.
Olen ope ja rohkenen olla eri mieltä. Ainakin aineenopettajan työ on itsenäistä ja antaa mahdollisuuden vetäytyä melko pitkälle omiin oloihinsa. Oppilaat ovat vähän eri asia kuin kollegat. Itse nykyään siedän oppilaita paljon paremmin kuin kollegoja, enkä jaksa jäädä opehuoneeseen lärpättämään. Verrattuna moneen muuhun ammattiin opettajan tarvitsee olla aika vähän tekemisissä kollegojen kanssa. Päätyö tehdään luokassa tietyllä tavalla yksin.
Olen monet kerrat ollut kiitollinen, ettei minun tarvitse kaikista tekemistäni ratkaisuista keskustella jonkun toisen kanssa. Voin vapaasti päättää, mitä tehtäviä tehdään ja missä järjestyksessä, mitä painotan jne. Teen itse kokeeni ja päätän, koska ne pidetään. Olisi todella piinallista, jos jokainen päätös olisi ryhmätyötä ja kompromissia ja pitäisi jatkuvasti olla tekemisissä kollegojen kanssa.
Huoltajien kanssa palaveroidaan toisinaan, mutta se ei ole mitään viikoittaista hommaa kuitenkaan. Voin halutessani olla viikon, parikin melkoisen omissa oloissani. Ja vaikka välillä onkin yhteistyötä, en koe, että minun olisi pakko kovasti nähdä vaivaa luodakseni tai ylläpitääkseni ihmissuhteita.
Käsitykseni mukaan useimmissa opehuoneissa suvaitaan se, että jotkut ovat hyvin sosiaalisia ja koko ajan halukkaiden kanssa juttusilla ja toisia taas näkee lähinnä opekokouksissa. Jotkut ovat opehuoneessa aina kun mahdollista, jotkut taas vain, kun se on pakollista. Kumpikin on ihan ok.
Liikunnanopettaja tai kotitalouden opettaja. Liikunnan opettaja on harvoin koululla, ja kotitaloudessakin pidetään usein kolme tuntia putkeen, joten ei siinä ehdi opettajanhuoneessa ravata. Kotitöitä ei juurikaan ole sillä lailla kuin muiden aineiden opettajilla esim. kokeiden tarkastamisessa eikä tarvitse rasittua koulun juhlien suunnittelusta (paitsi ehkä liikunnan opettajalla on mahdollisesti joku tonttutanssi vastuullaan). Palkkaa tulee noin pari tonnia nettona, ja osa palkasta on se lomaetu, jonka muut eivät ymmärrä kuuluvaksi palkkaan.
Naisvaltaiset alat on varmaan vähän ongelmallisia tässä suhteessa, muuten olisin sanonut että mene jonnekin leipomoon tai keittiöön.