Tavallisen lapsen vanhempi, miten suhtaudut erityislapsiin?

Siis MattI Röngän, heh.

39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityislapsien pitäisi edes olla moitteettomasti käyttäytyviä ja vaivaa aiheuttamattomia? Eikös se ole erityislapsen määritelmässäkin, että he tarvitsevat normaalilasta enemmän tukea?

Jos normiperttikin saa olla välillä kiukkuinen ja riidellä kaverin kanssa ilman, että se on heti normiperttien yleinen ominaisuus, miksi erityislapsen kiukuttelu on heti kokonaisen ihmisryhmän piirre? Erityislapsia on todella monenlaisia, vain pienen pieni prosentti hutkii muita lapsia tms.

Ei, enkä todellakaan tarkoita, etteikö erityislapsia yritettäisi kasvattaa. Yleensä paljon enemmän siihen satsaavat vanhemmat ja opettajat ja terapeutit kuin normipertin kasvatukseen. Mutta jos lapsella on neurologinen, synnynnäinen sairaus, lapsi tarvitsee enemmän toistoa oppiakseen asioita.

Mä siteeraan isäinpäivänä yhdestä nettijutusta lukemaani kirjailija ja uutisankkuri Matto Röngän viisasta lausetta. Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Miettikää sitä.

Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Niin. Kyllä nykyään joustetaankin. Kouluissa aljaa olla tilanne että lahjakkaat on heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Ai jaa. Kerronpa sen sille äidille, joka kuskaa lasta terapioissa. Ei opi kelloa, ei opi uimaan, ei opi pukemaan, ei opi lukemaan, ei opi oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Ai jaa. Kerronpa sen sille äidille, joka kuskaa lasta terapioissa. Ei opi kelloa, ei opi uimaan, ei opi pukemaan, ei opi lukemaan, ei opi oikein mitään.

Miten hän sitten pystyy olemaan lapsesi kanssa kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Ai jaa. Kerronpa sen sille äidille, joka kuskaa lasta terapioissa. Ei opi kelloa, ei opi uimaan, ei opi pukemaan, ei opi lukemaan, ei opi oikein mitään.

Miten hän sitten pystyy olemaan lapsesi kanssa kaveri?

Minun lapseni on fiksu ja rauhallinen.

Riippuu lapsesta, he ovat yksilöitä. Nihkeintä suhtautumiseni on väkivaltaisiin yksilöihin, olivat sitten erityisiä tai taviksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Ai jaa. Kerronpa sen sille äidille, joka kuskaa lasta terapioissa. Ei opi kelloa, ei opi uimaan, ei opi pukemaan, ei opi lukemaan, ei opi oikein mitään.

Miten hän sitten pystyy olemaan lapsesi kanssa kaveri?

Minun lapseni on fiksu ja rauhallinen.[/quote

Mutta jos lapsi on erityislapsi, hän ei pysty pitämään yllä sosiaalisia suhteita. Miten tuollainen ystävyys muka onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään.

Useampi erityislapsen äiti on kyllä polttanut hihani vaatimuksineen...

Siis on vaatinut sinulta jotain? Niin mitä?

Kuopuksen paras kaveri on erityislapsi ja äitinsä hyppyyttäisi koko ajan. Siis koko maailman kuvittelee pyörivän sen hänen äitiytensä ympärillä.

Olin äitiryhmässä jossa kahdella erityislapsi. Sama juttu, käsittämätöntä omanapaisuutta. Kaikki muut statisteja, joiden olemassaoln ainoa tehtävä palvella näitä äitejä.

Äiti hyppyytti lastaan? En ymmärrä. Muutenkaan en ymmärrä, millä tavalla nämä erityislasten äidit nyt ovat itseään passuuttaneet. Yleensä ovat aika hiljaista porukkaa, mikäli tilanne sallii. Vaativiahan ne kaikki julkiset tilanteet ovat.

Ei vaan muita.

Meiltä tilaa meidän lasta sinne, meidän lapsen pitäisi harrastaa heidän lapsensa mukaan, minun pitäisi kyytiä sitä heidän lastaan ja kaiken jtenkin aina pyöriä sen heidän lapsensa ja heidän aikataulujensa mukaan.

Kesäisin tulee tekstari, että meidän lapsen pitää mennä pitämään seuraa heidän mökilleen. Erityislapsi siis ainokainen. Siis todella oikeesti kuvittelee että me lähdetään omalta mökiltä kuskaamaan tätä meidän laata 300 kilsan päähän tai 100 kilsan päähän Helsinkiin sinne heidän mökilleen menevään bussiin.

Mikä erityislapsi se sellainen on, joka pystyy harrastamaan muiden mukana tai joka pystyy olemaan kaverin kanssa itsenäisesti?

.??

Eiköhän suurin osa pysty.

Tää mun lapsen bestis on erityisluokalla, dysleksia, laaja-alainen oppimishäiriö yms eli todella on erityislapsi.

Eihän hänellä ole muuta kuin oppimisvaikeuksia. Pystyy toimimaan normaalisti. Ei hänestä ole vanhemmilleen oikeastaan mitään vaivaa.

Ai jaa. Kerronpa sen sille äidille, joka kuskaa lasta terapioissa. Ei opi kelloa, ei opi uimaan, ei opi pukemaan, ei opi lukemaan, ei opi oikein mitään.

Miten hän sitten pystyy olemaan lapsesi kanssa kaveri?

Minun lapseni on fiksu ja rauhallinen.[/quote

Mutta jos lapsi on erityislapsi, hän ei pysty pitämään yllä sosiaalisia suhteita. Miten tuollainen ystävyys muka onnistuu?

Minun lapseni on rauhallinen ja kärsivällinen. Ei hikeenny niistä sosiaalisista kupruista eikä edes siitä komentelusta.

Vierailija kirjoitti:

As-lapsen surullinen äiti kirjoitti:

Tämä ketju on käsittämättömän itsekäs ja epäempaattinen.

Tajuatteko te kommentoijat ollenkaan, että jos joku ihminen on muista piittaamaton ja vaatii liikaa erivapauksia, hän todennäköisesti olisi sellainen ilman erityislastakin. Ei erityislapsen vanhemmuus ketään "pilaa"! Pikemminkin oman kokemukseni mukaan päinvastoin, opettaa sietämään erilaisuutta ja kasvattaa pitkää pinnaa.

Suomessakin kenelle tahansa - teille itsellennekin - voi syntyä erityistä tukea tarvitseva lapsi. On dysfasiaa, on autismikirjoa, on adhd:tä, on lapsuusiän diabetesta, on näkö-, kuulo- ja vaikkapa liikuntavammaisuutta. Kaikki nuo luokitellaan erityislapsiksi. Eli erityislapset eivät ole kaikki häiriköitä.

Ja toisaalta kaikki häiriköt eivät todellakaan ole erityislapsia, eli heillä ei ole erityistä tukea edellyttävää diagnoosia. Ovatpa vaan huonosti kasvatettuja ja/tai ympäristönsä traumatisoimia.

Aika hemmetin kammottavaa lukea ketjusta, miten aikuiset - tai siis MUKA aikuiset - ihmiset ovat sitä mieltä, että erityislapset ovat vaativia ja kamalia kiusaajia, joista kannattaa Kunnon Ihmisten pysyä mahdollisimman kaukana.

Näin. Nykyajan nuoret aikuise ei kestä mitään erilaisuutta, siis mitään erilaisuutta, mitään mikä poikkeaa omasta elämästä.

Tavalliset lapsetkin on häiriö, vanhukset rasittavia, työttömät loisia, maahanmuuttajista en edes viitsi sanoa...

Individualismi tuhoaa vielä tämän maan ja länsimaisen kulttuurin. Kun ihmiset lakkaa suvaitsemasta ja sietämästä, myös yhteenkuuluvuus lakkaa ja ihmiset ei enää halua joustaa ja luopua mistään.

Tai no, korjaan. Jos se joku on söpö ja somessa tykättävänä, niin se voidaan kyllä tehdä jalomielisesti. Kunhan pysyy poissa mun kulmiltani.

Jep, juuri noin se on. Ihmiset siivoavat pois lähipiiristään kiusalliset tai velvoitteelta tuntuvat asiat.

Olen itse vähän vanhempaa sukupolvea, syntynyt 60-luvulla. Kun olin parikymppinen, en olisi ikinä kehdannut ääneen valittaa vaikkapa kaupan jonossa olevista lihavista ihmisistä tai siitä, että hitaasti liikkuvan vanhuksen takia pitää vähän odottaa. Tai että pikkulapset itkevät - kuka sellaisesta kehtasi ruikuttaa, olisi antanut itsestään hyvin itsekeskeisen vaikutelman.

Nykyään some pirstaloi ihmisten kokemuksen muista ihmisistä. Ihmiset notkuvat vain kaltaistensa parissa, eivät edes lue uutisia muista (kuka nyt uutisia enää viitsii lukea, paitsi ehkä vain itseä kiinnostavista lifestylejutuista, mutta ei nyt herra paratkoon ainakaan mistään yhteiskuntaa koskevista asioista....). Muiden ihmisten erilaisia tapoja toimia, elää ja kasvattaa lastaan ei hyväksytä.

Se sekä mahdollisuus kommentoida nimettömänä mitä sylki suuhun tuo on koulinut esiin ihmisistä aika vastenmielisiä puolia. Oikeastikin aika vastenmielisiä. Koetan kumminkin sietää sitä, koska muutenhan toimisin ihan samalla logiikalla kuin mistä heitä moitin ;-)

Toivoisin silti kaikilta kykyä nähdä ihmiset luokittelujen takaa. Ei se, että perheeseen sattuu huonolla tuurilla syntymään erityistä tukea vaativa lapsi - on se sitten millainen tahansa - tee kenestäkään huonoa vanhempaa tai itsekästä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityislapsien pitäisi edes olla moitteettomasti käyttäytyviä ja vaivaa aiheuttamattomia? Eikös se ole erityislapsen määritelmässäkin, että he tarvitsevat normaalilasta enemmän tukea?

Jos normiperttikin saa olla välillä kiukkuinen ja riidellä kaverin kanssa ilman, että se on heti normiperttien yleinen ominaisuus, miksi erityislapsen kiukuttelu on heti kokonaisen ihmisryhmän piirre? Erityislapsia on todella monenlaisia, vain pienen pieni prosentti hutkii muita lapsia tms.

Ei, enkä todellakaan tarkoita, etteikö erityislapsia yritettäisi kasvattaa. Yleensä paljon enemmän siihen satsaavat vanhemmat ja opettajat ja terapeutit kuin normipertin kasvatukseen. Mutta jos lapsella on neurologinen, synnynnäinen sairaus, lapsi tarvitsee enemmän toistoa oppiakseen asioita.

Mä siteeraan isäinpäivänä yhdestä nettijutusta lukemaani kirjailija ja uutisankkuri Matto Röngän viisasta lausetta. Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Miettikää sitä.

Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Niin. Kyllä nykyään joustetaankin. Kouluissa aljaa olla tilanne että lahjakkaat on heitteillä.

No EIKÄ jousteta.

Kaikkea erityistä tukea on karsittu ja kuten tästä ketjustakin näkee, niin se, että kunnat säästää erityisopetuksesta on kääntynyt inhoksi erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan!

Vaikka oikeasti he ovat täysin viattomia siihen, ettei luokkiin riitä koulunkäyntiavustajia tai erityisluokkia suljetaan!

Sitä paitsi, erityisyys ei sulje pois lahjakkuutta. Meidän lasten koulussa koulun parhaan todistus ja matikkakisan palkinto on asperger-lapsella. Kyllä ne erityislapset saattavat olla lahjakkaita hekin, ei kaikilla ole oppimisesta kiinni.

Mutta sanotaan mieluummin, että KAIKKI oppilaat kärsivät siitä, että opettajia on liian vähän, avustajia vähennetään ja luokkakoko kasvaa.

Siitä ollaan samaa mieltä.

Erityislasten vanhemmat ovat yleensä voipuneita, väsyneitä, surullisia henkilöitä, joiden arvomaailma on muuttunut erityislapsen myötä.

Tällainen tutkimus löytyi:

‘A Diamond is Forever’ and Other Fairy Tales: The Relationship between Wedding Expenses and Marriage Duration

https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2501480

Ja englanniksi joku kirjoitti siitä ja tuloksista:

"Among other interesting findings, they concluded “marriage duration is inversely associated with spending on the engagement ring and wedding ceremony“. In other words, not only is it a bad idea financially to spend a lot on these things, but higher spending on materialism for show = greater likelihood of divorce."

https://20somethingfinance.com/wedding-expenses-and-marriage-success/

Täällä vielä lisää samasta tutkimuksesta:

What makes for a stable marriage?

-dating 3 or more years before getting engaged leads to a much more stable marriage.

-The more money you and your partner make, the less likely you are to ultimately file for divorce.

-Men are 1.5x more likely to end up divorced when they care more about their partner’s looks, and women are 1.6x more likely to end up divorced when they care more about their partner’s wealth.

-Couples who elope are 12.5x more likely to end up divorced than couples who get married at a wedding with 200+ people.

-The more you spend on your wedding, the more likely you’ll end up divorced.

http://www.randalolson.com/2014/10/10/what-makes-for-a-stable-marriage/

Huom! Tutkimus tehty USAssa, joten eroja Suomeen varmasti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen tutkimus löytyi:

‘A Diamond is Forever’ and Other Fairy Tales: The Relationship between Wedding Expenses and Marriage Duration

https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2501480

Ja englanniksi joku kirjoitti siitä ja tuloksista:

"Among other interesting findings, they concluded “marriage duration is inversely associated with spending on the engagement ring and wedding ceremony“. In other words, not only is it a bad idea financially to spend a lot on these things, but higher spending on materialism for show = greater likelihood of divorce."

https://20somethingfinance.com/wedding-expenses-and-marriage-success/

Täällä vielä lisää samasta tutkimuksesta:

What makes for a stable marriage?

-dating 3 or more years before getting engaged leads to a much more stable marriage.

-The more money you and your partner make, the less likely you are to ultimately file for divorce.

-Men are 1.5x more likely to end up divorced when they care more about their partner’s looks, and women are 1.6x more likely to end up divorced when they care more about their partner’s wealth.

-Couples who elope are 12.5x more likely to end up divorced than couples who get married at a wedding with 200+ people.

-The more you spend on your wedding, the more likely you’ll end up divorced.

http://www.randalolson.com/2014/10/10/what-makes-for-a-stable-marriage/

Huom! Tutkimus tehty USAssa, joten eroja Suomeen varmasti löytyy.

Voi kyttyrä, väärä ketju! Pahoitteluni :( Sen siitä saa kun on monta ketjua auki samaan aikaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityislapsien pitäisi edes olla moitteettomasti käyttäytyviä ja vaivaa aiheuttamattomia? Eikös se ole erityislapsen määritelmässäkin, että he tarvitsevat normaalilasta enemmän tukea?

Jos normiperttikin saa olla välillä kiukkuinen ja riidellä kaverin kanssa ilman, että se on heti normiperttien yleinen ominaisuus, miksi erityislapsen kiukuttelu on heti kokonaisen ihmisryhmän piirre? Erityislapsia on todella monenlaisia, vain pienen pieni prosentti hutkii muita lapsia tms.

Ei, enkä todellakaan tarkoita, etteikö erityislapsia yritettäisi kasvattaa. Yleensä paljon enemmän siihen satsaavat vanhemmat ja opettajat ja terapeutit kuin normipertin kasvatukseen. Mutta jos lapsella on neurologinen, synnynnäinen sairaus, lapsi tarvitsee enemmän toistoa oppiakseen asioita.

Mä siteeraan isäinpäivänä yhdestä nettijutusta lukemaani kirjailija ja uutisankkuri Matto Röngän viisasta lausetta. Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Miettikää sitä.

Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Niin. Kyllä nykyään joustetaankin. Kouluissa aljaa olla tilanne että lahjakkaat on heitteillä.

No EIKÄ jousteta.

Kaikkea erityistä tukea on karsittu ja kuten tästä ketjustakin näkee, niin se, että kunnat säästää erityisopetuksesta on kääntynyt inhoksi erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan!

Vaikka oikeasti he ovat täysin viattomia siihen, ettei luokkiin riitä koulunkäyntiavustajia tai erityisluokkia suljetaan!

Sitä paitsi, erityisyys ei sulje pois lahjakkuutta. Meidän lasten koulussa koulun parhaan todistus ja matikkakisan palkinto on asperger-lapsella. Kyllä ne erityislapset saattavat olla lahjakkaita hekin, ei kaikilla ole oppimisesta kiinni.

Mutta sanotaan mieluummin, että KAIKKI oppilaat kärsivät siitä, että opettajia on liian vähän, avustajia vähennetään ja luokkakoko kasvaa.

Siitä ollaan samaa mieltä.

Tietenkin erityislapset ovat lahjakkaita. Sehän on heille tunnusomaista. Vaikeuksia jollakin alueella, huippulahjakkuutta toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityislapsien pitäisi edes olla moitteettomasti käyttäytyviä ja vaivaa aiheuttamattomia? Eikös se ole erityislapsen määritelmässäkin, että he tarvitsevat normaalilasta enemmän tukea?

Jos normiperttikin saa olla välillä kiukkuinen ja riidellä kaverin kanssa ilman, että se on heti normiperttien yleinen ominaisuus, miksi erityislapsen kiukuttelu on heti kokonaisen ihmisryhmän piirre? Erityislapsia on todella monenlaisia, vain pienen pieni prosentti hutkii muita lapsia tms.

Ei, enkä todellakaan tarkoita, etteikö erityislapsia yritettäisi kasvattaa. Yleensä paljon enemmän siihen satsaavat vanhemmat ja opettajat ja terapeutit kuin normipertin kasvatukseen. Mutta jos lapsella on neurologinen, synnynnäinen sairaus, lapsi tarvitsee enemmän toistoa oppiakseen asioita.

Mä siteeraan isäinpäivänä yhdestä nettijutusta lukemaani kirjailija ja uutisankkuri Matto Röngän viisasta lausetta. Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Miettikää sitä.

Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Niin. Kyllä nykyään joustetaankin. Kouluissa aljaa olla tilanne että lahjakkaat on heitteillä.

No EIKÄ jousteta.

Kaikkea erityistä tukea on karsittu ja kuten tästä ketjustakin näkee, niin se, että kunnat säästää erityisopetuksesta on kääntynyt inhoksi erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan!

Vaikka oikeasti he ovat täysin viattomia siihen, ettei luokkiin riitä koulunkäyntiavustajia tai erityisluokkia suljetaan!

Sitä paitsi, erityisyys ei sulje pois lahjakkuutta. Meidän lasten koulussa koulun parhaan todistus ja matikkakisan palkinto on asperger-lapsella. Kyllä ne erityislapset saattavat olla lahjakkaita hekin, ei kaikilla ole oppimisesta kiinni.

Mutta sanotaan mieluummin, että KAIKKI oppilaat kärsivät siitä, että opettajia on liian vähän, avustajia vähennetään ja luokkakoko kasvaa.

Siitä ollaan samaa mieltä.

Tietenkin erityislapset ovat lahjakkaita. Sehän on heille tunnusomaista. Vaikeuksia jollakin alueella, huippulahjakkuutta toisilla.

Lol. ehkä jokunen. Toisaalta jos erityinen osaa jotain suht normaalisti sitä pidetään (äiti ainakin)usein huippulahjakkuutena. Ja en ole erityisvastainen vaan teen töitä heidän kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Erityislasten vanhemmat ovat yleensä voipuneita, väsyneitä, surullisia henkilöitä, joiden arvomaailma on muuttunut erityislapsen myötä.

Olen vaikeavammaisen lapsen äiti ja varmaan väsynyt ja surullinen. Jokainen vanhempi, joka joutuu näkemään lapsen jatkuvaa kärsimystä, kokee ahdistusta.

Lapseni on silti iloinen ja pidetty.

Lapseni on myös erityiskoulussa, joten normilastenvanhempien ei tarvitse juurikaan häiriintyä meidän olemassaolostamme.

Minä en tajua ollenkaan miksi nämä erityislapset integroidaan tavallisille luokille. He eivät siellä pärjää,käyttäytyvät huonosti, häiritsevät koko luokkaa ja muiden lasten oppimista. Ovat erityislapsia josta nimikin jo kertoo, että tarvitsevat erityisopetusta. Vituttaa kun nuo sekoilevat häiritsemässä tavallisten lasten oppitunneilla.

Ehdottomasti kannatan vamhan ajan tarkkisluokkia missä on ammattilaiset erityisopet ja erityislapset saavat oppia keskenään ja tasokin on ihan eri kun lähdetään opettelemaan ettei luokassa juosta, paiskota opettajaa ja muita lapsia tavaroilla, ei mesota ja huudeta. Tavalliselle lapselle tällaisa ei tarvitse opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityislapsien pitäisi edes olla moitteettomasti käyttäytyviä ja vaivaa aiheuttamattomia? Eikös se ole erityislapsen määritelmässäkin, että he tarvitsevat normaalilasta enemmän tukea?

Jos normiperttikin saa olla välillä kiukkuinen ja riidellä kaverin kanssa ilman, että se on heti normiperttien yleinen ominaisuus, miksi erityislapsen kiukuttelu on heti kokonaisen ihmisryhmän piirre? Erityislapsia on todella monenlaisia, vain pienen pieni prosentti hutkii muita lapsia tms.

Ei, enkä todellakaan tarkoita, etteikö erityislapsia yritettäisi kasvattaa. Yleensä paljon enemmän siihen satsaavat vanhemmat ja opettajat ja terapeutit kuin normipertin kasvatukseen. Mutta jos lapsella on neurologinen, synnynnäinen sairaus, lapsi tarvitsee enemmän toistoa oppiakseen asioita.

Mä siteeraan isäinpäivänä yhdestä nettijutusta lukemaani kirjailija ja uutisankkuri Matto Röngän viisasta lausetta. Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Miettikää sitä.

Vahvemmilla on varaa joustaa heikompien puolesta.

Niin. Kyllä nykyään joustetaankin. Kouluissa aljaa olla tilanne että lahjakkaat on heitteillä.

No EIKÄ jousteta.

Kaikkea erityistä tukea on karsittu ja kuten tästä ketjustakin näkee, niin se, että kunnat säästää erityisopetuksesta on kääntynyt inhoksi erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan!

Vaikka oikeasti he ovat täysin viattomia siihen, ettei luokkiin riitä koulunkäyntiavustajia tai erityisluokkia suljetaan!

Sitä paitsi, erityisyys ei sulje pois lahjakkuutta. Meidän lasten koulussa koulun parhaan todistus ja matikkakisan palkinto on asperger-lapsella. Kyllä ne erityislapset saattavat olla lahjakkaita hekin, ei kaikilla ole oppimisesta kiinni.

Mutta sanotaan mieluummin, että KAIKKI oppilaat kärsivät siitä, että opettajia on liian vähän, avustajia vähennetään ja luokkakoko kasvaa.

Siitä ollaan samaa mieltä.

Tietenkin erityislapset ovat lahjakkaita. Sehän on heille tunnusomaista. Vaikeuksia jollakin alueella, huippulahjakkuutta toisilla.

Lol. ehkä jokunen. Toisaalta jos erityinen osaa jotain suht normaalisti sitä pidetään (äiti ainakin)usein huippulahjakkuutena. Ja en ole erityisvastainen vaan teen töitä heidän kanssaan. 

En todellakaan puhu siitä, että erityinen osaa jotain suht normaalisti, vaan erityislahjakkuudesta.

Olen varovainen kuten juoppojen ja vammaistenkin kanssa. Niistä kun ei ikinä tiedä koska tulee nyrkistä.