Teiniraskaus

Menet kouluterveydenhoitajalle/neuvolaan ja alat selvitellä asioita ammattilasien kanssa.

Kiitos avusta, mutta en uskalla kertoa kellekään

Haista paska, mulla on oikeesti vaikee tilanne ja sä vaan vittuilet. Mulla ei oo ketään, jolle kertoisin tai avautuisin ja mul o ollu jo itsetuhoisia mietteitä et HAISTA VITTU

Nyt alat laihduttamaan ja rupeat pukeutumaan isoihin löysiin vaatteisiin jotka kätkee muodot.

Sitten kun synnytyksen aika lähestyy niin matkustat Saksaan vaihto-oppilaaksi.

Siellä on sellaisia käteviä "vauvaluukkuja" johon voi jättää vauvan löytölapseksi.

Kukaan ei saa tietää mitään hairahduksestasi.

Mites se sanonta paskoista housuissa menikään...?

Tuollaisessa tilanteessa on jompikumpi ratkaisu pakko tehdä, joko synnyttää tai abortoida. Molempiin uskoakseni tarvitset jonkun toisen apua eli pakko siitä on jollekin kertoa.

Hei vähän voi miettiä mitä sanoo tuon ikäiselle, joka on vaikeassa tilanteessa.

Vaikka tämä provo onkin, niin äkkiä kerrot vanhemmillesi/terveydenhoitajalle. Vaikka on kuinka tiukat ene saattavat muuttua, kun omalle kohdalle kolahtaa. Nyt on kiire!

ene=mielipiteet

Mitä täältä kyselet jos neuvot ei kelpaa?

Synnytä sitten lapsi pusikossa ja nakkaa kuoppaan, jos et voi ennalta abortoida tai hoitaa adoptioasioita kuntoon tässä vaiheessa.

Ehottomasti vaikee tilanne, mut totuus vaa on ettei tosta jollekulle kertomatta oikeen selviä, paljastuu se ennemmin tai myöhemmin. Ite suosittelisin aborttia ja tajuun kyllä et se on sun ajatusmaailman vastanen, mut toisaalta pitää kans miettiä sun tulevaisuuden ja elämäntilanteen kannalta mikä on paras ratkaisu

Jossain vaiheessa raskaus näkyy. Voit varata ajan neuvolaan, josta saat apua asiaan. Vanhemmille kerrot sitten kun olet valmis ja jos päädyt aborttiin, ei heidän edes tarvitse asiasta tietää (tämä voisi olla hyvä vaihto ehto, koska olet kovin nuori, eikä raskaus taida olla suunniteltu, saati että perheesi olisi tukenasi).

Pakko sinun on kertoa. Abortti ei ole murha vaan solumöykyn poistaminen. Abortista ei tarvitse kertoa kenellekään. Kasvata itsesi ensin aikuiseksi ja harkitse sitten lasten hankintaa.

Jos meinaat sikiön pitää, joudut kertomaan kaikille lähipiirissäsi. Joudut myös raskauden aikaisissa tutkimuksissa näyttämään alapäätäsi jopa kymmeniä kertoja.

Lapsella on myös oikeus molempiin vanhempiin mutta jäisit todennäköisesti yksinhuoltajaksi. En tunne yhtäkään 16-vuotiasta, joka osaisi kasvattaa lapsen kunnolla tai olisi itse onnellinen. Tämä maailma on rankka paikka ja kun et vielä osaa edes itsestäsi pitää huolta, tuskin osaisit lapsestakaan.

En tiiä mihin yhteisöön kuulut mutta neuvoisin kuitenkin kertomaan vanhemmille. Kuulun itsekin uskonnolliseen yhteisöön jossa esiaviollinen seksi on ehdottomasti kiellettyä mutta ei meillä kuitenkaan katsota kieroon naimattomia vanhempia vaan suhtaudutaan ihan normaalisti. Jokaisella on omat syntinsä ja jos ne on Jumalalta anteeksi saatu niin ei niitä sitten pidä enää miettiä.

Haluaisitko kertoa vähän että mikä yhteisö on kyseessä? Onko kyse ns. vanhoista kirkoista (katolinen tai ortodoksinen), vapaista suunnista (helluntai, vapaakirkko, adventisti, metodisti, baptisti jne.), kristillisperäisestä (mormoni tai jehovan todistaja), jostain luterilaisesta konservatiivisesta yhteisöstä (SLEY, lestadiolaisuus, viidesläisyys) vai ei-kristillisestä?

Tsemppiä raskauteen, kyllä kaikki vielä järjestyy.

Uskovaisessa perheessä vois mennä läpi selitys neitseellisestä sikiämisestä.

Sanot vaan, että yhtenä yönä Gabriel käväisi ilmoittamassa suuren ilon.

Yp kirjoitti:

Kiitos avusta, mutta en uskalla kertoa kellekään

Pakkohan sinun on ennemmin tai myöhemmin jollekin kertoa. Rohkaise mielesi ja kerro terveydenhoitajalle tms. Mitä pikemmin kerrot,saat asioita järjestettyä. Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus.

Voimia!

Onko paikkakunnallasi Itu-projektilla mitään toimintaa tai onko yhteisössäsi ketään luotettavaa aikuista jonka kanssa voisit keskustella? Vanhempien ei tarvitse olla ensimmäiset henkilöt joille kerrot jos haluat ensin jutella jonkun muun kanssa. Pääasia ettet jää nyt yksin raskautesi kanssa vaan hankit apua paitsi itsesi niin myös vauvan vuoksi.

Sinun täytyy tehdä abortti. Adoptioon antaminen voi tuntua vaikealta ja silloin kaikki myös näkisivät, että olet raskaana ja niin edelleen. Menetät koko elämäsi, jos saat lapsen. Siis koko elämän. Et ole enää yhtään hetkeä koko elämässäsi vapaa. Hankkiudu lapsesta eroon. Muuta ei voi sanoa. Lapsen saaminen on joka tapauksessa tragedia, ja vielä enemmän jos on noin nuori.

Nopeasti yhteyttä Teiniäidit - sarjan tuottajiin!

Pääset telkkariin ja julkkikseksi.

Minimitoimeentulotuki laskujen jälkeen on kahdelle ihmiselle 500€ kuukaudessa menojen jälkeen.

Tutki hetki vaippojen ja ruokien hintoja ja mieti tahdotko todella elää ja pakottaa mahdollisen lapsesi elämään äärimmäisessä köyhyydessä. Ei ole varaa harrastuksiin, uusiin vaatteisiin, matkoihin, laadukkaisiin ruokiin tai mihinkään uuteen. Jokaisen käyttämäsi euron joutuisit laskemaan, jottet joudu käymään leipäjonoissa.

Todennäköisesti jäisit myös yksin lapsen kanssa ja voisit vierestä seurata kuinka ikäisesi reissaavat, kouluttautuvat ja sisustavat kotejaan.

Tietenkin ajattelet että kyllähän tuohon sopeutuisi. Ei sopeudu, vuosi vuodelta köyhyys tuntuu entistä pahemmalle. Vaatteet, kodinkoneet ja tavarat hajoavat ja kuluvat. Uusia on lähes mahdotonta toimeentulotuella ostaa, ja jos on joutuu tinkimään esimerkiksi ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy tehdä abortti. Adoptioon antaminen voi tuntua vaikealta ja silloin kaikki myös näkisivät, että olet raskaana ja niin edelleen. Menetät koko elämäsi, jos saat lapsen. Siis koko elämän. Et ole enää yhtään hetkeä koko elämässäsi vapaa. Hankkiudu lapsesta eroon. Muuta ei voi sanoa. Lapsen saaminen on joka tapauksessa tragedia, ja vielä enemmän jos on noin nuori.

Jaa. Enpä ole kuullut että kukaan olisi menettänyt elämäänsä lapsen takia ellei elämällä tarkoiteta nyt jokaviikkoista biletystä ja känniristeilyjä. Ei vuonna 2017 lapsen saaminen enää meinaa sitä että pitäisi olla 24/7 kotiorjana ilman omaa aikaa ja rahaa siihen asti että lapsi täyttää 18. Toki vauva -ja pikkulapsiaika voivat olla raskaita mutta ne eivät montaa vuotta kestä ja on niissäkin hyvät hetkensä.

Ja lapsen saamisen pitäminen tragediana on ihan vain oma mielipiteesi eikä mikään fakta. Monelle muulle oma lapsi on maailman arvokkain aarre ja lapsen saaminen suurin ilo mitä on koskaan saanut kokea.