Syrjäytyvät nuoret miehet

Kyllä naisetkin tekevät alotteita, jos on kiinnostavan oloinen mies. Saavat myös yhtä lailla pakkeja. Ei maailma siihen kaadu. Joskus onnistuu. Mikäli valmiiksi iskee jo hanskat tiskiin, niin eihän sillä mitään saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut mitään tasoteorioita. Kaikkialla vain toitotetaan, että koulutettu mies on kiinnostava ja akateemisilla naisille on vaikeuksia löytää yhtä koulutettua seuraa (no tässä sitä olisi). Soitan myös klarinettia ja teen videopeliaiheisia lyijykynäpiirroksia

Kerro niistä piirroksista, mihin peleihin ne liittyvät? Ja oletko DeviantArtissa? Tyttäreni ja hänen bestiksensä ovat pienestä asti pelanneet Zeldaa vimmalla, ostivat myös okariinat ja opettelivat soittamaan Zelda-melodioita, mutta ennen kaikkea ovat piirtäneet kaikkia Zelda-juttuja ihan hulluina. Tuon ollut valtavan kiehtovaa seurattavaa, ehkä sinullekin löytyy piirrustuskaveri jotain kautta? Tyttäreni on muutaman vuoden ollut DeviantArtissa ja saanut sitä kautta muutamia nettituttuja. 

En ole DeviantArtissa, mutta selailen sitä paljon. Enimmäkseen piirrokseni liittyvät vanhaan Doom-peliin. Rakastan Doomin graafista maailmaa ja sen kaikkia helvetillisiä yksityiskohtia. Seuraavista peleistä/pelisarjoista oon myös piirrellyt jonkin verran: Max Payne, BioShock, Resident Evil, Mass Effect, System Shock

Mielestäni Espi hoiti Doomin Grafiikat lopulliseen kuntoon. Espihän tunnetaan monista suosituimmista Doomin .Wadeista.

Odottelen koska HS kirjoittaa artikkelin Espistä ja hänen vaikutuksestaan Doom yhteisöön. Yksi merkittävimmistä taiteilijoista Doomin saralla.

http://doom.wikia.com/wiki/Esa_Repo_(Espi)

Todellista taidetta joka minuutilta.

Olen samaa mielta kanssasi Ap. Olen nainen ja ulkomailla ulkomaisen miehen kanssa naimisissa. Jotain vikaa on nykyaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihan kuin naisten pitaisi olla niin vahvoja ja itsenaisia ja miesten tehda lastenhoidot ja kotityot kun toista tulevat. Taytyy olla siisti ja akateeminen, hajuton ja mauton ja tossun alla. Isani on kunnon suomalainen machomies ja aitini on alistuvaa naistyyppia. Veljeni taas hoitaa uransa ohella lapset ja muun kun vaimo kayttaa kaikki vapaa-ajat urheiluun. Missa on se terveellinen valimaasto, sita taalla kotirouvana ihmettelen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen 28-vuotias nainen, nykyään parisuhteessa, mutta nuorempana deittailin kohtalaisesti. Deittailin lähinnä akateemisia ja fiksuja ja mukavia miehiä. Edeltävä lause oikeastaan kertookin sen, mikä useimmissa heistä oli 'ongelmana'. Treffeillä nimittäin tuntui, että istuin mukavan, fiksun ja akateemisen robottimiehen kanssa. Heidän persoonansa ei tullut keskusteluissa mitenkään esille. He keskustelivat vain asiallisesti, eivät juurikaan tuoneet mielipiteitään esille ja puhuivat asioistaan melko monotonisella äänellä. Heistä oikein huokui sosiaalisten kontaktien puute. Neuvon sinua ap hankkimaan harrastuksia, joissa tapaat muita ihmisiä ja voit harjoittella sosiaalista kanssakäymistä ja itsesi ilmaisua. Kokeile vaikka teatteriharrastusta tai jotain joukkuelajia. Kyllä se siitä :) Miehet paranee vanhetessaan, me naiset vaan rupsahdetaan ;)

Nämä miehet asiakaspalvelivat sinua olemalla yliasiallisia ja neutraaleja. Femiinistit ovat tehneet miehistä sellaisia. Kaikessa kanssakäymisessä täytyy miettiä ettei vain vahingossa pahoita naisen mieltä aina äänensävyä myöten. Olemalla oma itsensä on vaarana olla naisen mielestä hyypiö tai naisvihaaja. Ajattelepa jos näistä miehistä joku olisi vaikka julistanut ihailevansa tätä ideologisesti työtöntä kirjalilijaa? Tai kertonut olevansa tai tekevänsä jotain muuta naisten yleisesti paheksumaa, olemalla vaikka Laasanen? Tuskinpa olisit tykännyt.

Miten ajattelit että henkilö joka ei anna ymmärtää että hänellä on omia ajatuksia on mielenkiintoinen? Tai mitä saavuttaa ihminen joka etsi parisuhdetta ja valehtelee omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteista?

Olemalla täysin rehellinen todella harva mies onnistuu saamaan naisen.

Esim. huorissa käynnistä kannattaa aina valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis... ymmärsinkö nyt oikein, että sun mielestä se on yhteiskunnan vika, että et saa naista? Mikä olisi siis sun ehdotus? Että valtio hankkii naisorjia ja antaa jokaiselle miehelle yhden orjan pantavaksi? Vai että Suomen valtio tekisi uuden lain, jossa jokainen nainen velvoitetaan antamaan pillua kenelle tahansa miehelle milloin tahansa?

Ei se ole yhteiskunnan vika? Hänen oma vika ettei kelpaa, mutta koska ei kelpaa hän ei löydä motivaatiota tehdä muutakaan. Minä vielä sinnittelen koska viihdyn työssäni mutta on tämä todella suuri lovi elämässä.

Aika surullista jos ei koe elämässä muuta nautintoa kuin nainen.

Monet miehet on rakennettu niin. Nainen on syy ponnistella ja viitsiä. Surullista on, että useat naiset eivät kykene arvostamaan tätä. Se taitaa kuitenkin olla yksi syy miksi yksiavioiset yhteiskunnat ajoivat moniavioisten ohitse.

Materia ja status, ei niillä ole mitään merkitystä, paitsi että naiset kiinnostuu niistä. Taisi olla Chapelle joka sanoi, että Porsche on syötti, jolla metsästetään naista.

Jos ei ole naista, tai edes halua naisiin, hauskaa voi pitää helpommalla ja halvemmallakin. Potkimalla palloa hyvässä seurassa tai sitten tietokoneen ääressä.

Miehet on rakennettu niin...ja naiset on rakennettu niin, että olisi hyvä synnyttää edes yksi lapsi, mutta silti moni nainen PÄÄTTÄÄ tietoisesti olla hankkimatta lasta. Emme ole tahdottomia, pelkkien viettien ohjaamia elukoita, vaan meille on jostain kumman syystä annettu älykkyys, tietoisuus itsestä ja vapaa tahto. Mun pitäisi biologian ja kasvatustieteiden mukaan olla tunteeton raunio, narkkari tai jotain muuta yhtä hohdokasta, mutta en ole. Haluan päättää itse omasta elämästäni enkä antaa sitä valtaa muille. Nykyisyydessä tai menneisyydessä.

Eli nainen kyllä saa olla tunteellinen ja hankala menkkojen aikana. Raskaana voi muuttua ihan täysin. Mutta mies on vain älykkyytensä ja vapaan tahtonsa summa.

En ole hankala menkkojen aikaan. Kotona saatan itkeä hassusta asiasta, mutta nauran asialle samanaikaisesti enkä rasita muita. Otan vastuuta omista tunteistani ja niiden hallinnasta ja oletan sekä odotan täsmälleen samaa jokaiselta normaaliälyiseltä aikuiselta. Raskaana en ole ollut. Tietääkseni en ole kirjoittanut, että nainen saa perseillä menemään miten huvittaa hormooneihin vedoten, joten kehitit tyhjästä temmatun olkiukon. Hyödyllisempää olisi keskittyä siihen, mitä todellisuudessa on sanottu, eikä keksiä sellaisia päästään.

Kumppania haikailevat, ette tiedä mitä oikeasti haluatte! Mis, mene salille, reenaa lihakset ja hanki tatuointeja, varmasti saat naisen. Nainen, hanki silarit, avokauluksinen paita ja mene baariin, saat miehen.

Miksi yksinäiset eivät toimi näin. Koska he eivät loppujen lopuksi halua vain treffeille vaan he haluavat, että joku välittäisi heistä ja arvostaisi heitä omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen 28-vuotias nainen, nykyään parisuhteessa, mutta nuorempana deittailin kohtalaisesti. Deittailin lähinnä akateemisia ja fiksuja ja mukavia miehiä. Edeltävä lause oikeastaan kertookin sen, mikä useimmissa heistä oli 'ongelmana'. Treffeillä nimittäin tuntui, että istuin mukavan, fiksun ja akateemisen robottimiehen kanssa. Heidän persoonansa ei tullut keskusteluissa mitenkään esille. He keskustelivat vain asiallisesti, eivät juurikaan tuoneet mielipiteitään esille ja puhuivat asioistaan melko monotonisella äänellä. Heistä oikein huokui sosiaalisten kontaktien puute. Neuvon sinua ap hankkimaan harrastuksia, joissa tapaat muita ihmisiä ja voit harjoittella sosiaalista kanssakäymistä ja itsesi ilmaisua. Kokeile vaikka teatteriharrastusta tai jotain joukkuelajia. Kyllä se siitä :) Miehet paranee vanhetessaan, me naiset vaan rupsahdetaan ;)

Nämä miehet asiakaspalvelivat sinua olemalla yliasiallisia ja neutraaleja. Femiinistit ovat tehneet miehistä sellaisia. Kaikessa kanssakäymisessä täytyy miettiä ettei vain vahingossa pahoita naisen mieltä aina äänensävyä myöten. Olemalla oma itsensä on vaarana olla naisen mielestä hyypiö tai naisvihaaja. Ajattelepa jos näistä miehistä joku olisi vaikka julistanut ihailevansa tätä ideologisesti työtöntä kirjalilijaa? Tai kertonut olevansa tai tekevänsä jotain muuta naisten yleisesti paheksumaa, olemalla vaikka Laasanen? Tuskinpa olisit tykännyt.

Miten ajattelit että henkilö joka ei anna ymmärtää että hänellä on omia ajatuksia on mielenkiintoinen? Tai mitä saavuttaa ihminen joka etsi parisuhdetta ja valehtelee omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteista?

Olemalla täysin rehellinen todella harva mies onnistuu saamaan naisen.

Esim. huorissa käynnistä kannattaa aina valehdella.

Tähän joku voisi taas vetää sen tilaston kuinka paljon eroja on naisen aloiteesta. Voisiko johtua siitä että mies on koko suhteen ajan valehdellut?

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vastenmielinen tuo ap:n passiivisaggressiivis-lapsellinen "jos en saa pilluu, en sitten tee mitään, enää koskaan, siitäpä sitten saatte, nih!" -asenne. Ei parisuhdeainesta. Se ilmeisesti välittyy hänestä livenäkin ja ajaa naiset karkuun, ja aiheesta. 

Jep, mies paljastuukin mies-vauvaksi, ellen saa mitä haluun en leiki ollenkaan! Nih.

Ei naisettomuus ketään syrjäytä, uli-ulit ei saa naista koska ovat syrjäytyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin tekevät alotteita, jos on kiinnostavan oloinen mies. Saavat myös yhtä lailla pakkeja. Ei maailma siihen kaadu. Joskus onnistuu. Mikäli valmiiksi iskee jo hanskat tiskiin, niin eihän sillä mitään saa.

Ei voi sanoa että naiset tekevät kun pieni vähemmistö tekee.Suurin osa odottaa että mies lukee ajatuksia ja tekee aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä? 

No jos somea katsoo, niin 90% tyttöjen välisestä julkisesta keskustelusta on toisten ulkonäön kehumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin tekevät alotteita, jos on kiinnostavan oloinen mies. Saavat myös yhtä lailla pakkeja. Ei maailma siihen kaadu. Joskus onnistuu. Mikäli valmiiksi iskee jo hanskat tiskiin, niin eihän sillä mitään saa.

Ei voi sanoa että naiset tekevät kun pieni vähemmistö tekee.Suurin osa odottaa että mies lukee ajatuksia ja tekee aloitteen.

Ja tämän olet kuullut jostain pätevämmästä lähteestä kuin naiset itse? Niistä naistenlehdistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen 28-vuotias nainen, nykyään parisuhteessa, mutta nuorempana deittailin kohtalaisesti. Deittailin lähinnä akateemisia ja fiksuja ja mukavia miehiä. Edeltävä lause oikeastaan kertookin sen, mikä useimmissa heistä oli 'ongelmana'. Treffeillä nimittäin tuntui, että istuin mukavan, fiksun ja akateemisen robottimiehen kanssa. Heidän persoonansa ei tullut keskusteluissa mitenkään esille. He keskustelivat vain asiallisesti, eivät juurikaan tuoneet mielipiteitään esille ja puhuivat asioistaan melko monotonisella äänellä. Heistä oikein huokui sosiaalisten kontaktien puute. Neuvon sinua ap hankkimaan harrastuksia, joissa tapaat muita ihmisiä ja voit harjoittella sosiaalista kanssakäymistä ja itsesi ilmaisua. Kokeile vaikka teatteriharrastusta tai jotain joukkuelajia. Kyllä se siitä :) Miehet paranee vanhetessaan, me naiset vaan rupsahdetaan ;)

Nämä miehet asiakaspalvelivat sinua olemalla yliasiallisia ja neutraaleja. Femiinistit ovat tehneet miehistä sellaisia. Kaikessa kanssakäymisessä täytyy miettiä ettei vain vahingossa pahoita naisen mieltä aina äänensävyä myöten. Olemalla oma itsensä on vaarana olla naisen mielestä hyypiö tai naisvihaaja. Ajattelepa jos näistä miehistä joku olisi vaikka julistanut ihailevansa tätä ideologisesti työtöntä kirjalilijaa? Tai kertonut olevansa tai tekevänsä jotain muuta naisten yleisesti paheksumaa, olemalla vaikka Laasanen? Tuskinpa olisit tykännyt.

Miten ajattelit että henkilö joka ei anna ymmärtää että hänellä on omia ajatuksia on mielenkiintoinen? Tai mitä saavuttaa ihminen joka etsi parisuhdetta ja valehtelee omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteista?

Olemalla täysin rehellinen todella harva mies onnistuu saamaan naisen.

Esim. huorissa käynnistä kannattaa aina valehdella.

Tähän joku voisi taas vetää sen tilaston kuinka paljon eroja on naisen aloiteesta. Voisiko johtua siitä että mies on koko suhteen ajan valehdellut?

Ilman sitä valehtelua suhde ei olisi edes alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä? 

No jos somea katsoo, niin 90% tyttöjen välisestä julkisesta keskustelusta on toisten ulkonäön kehumista.

Käsittääkseni ap oli 30 eli häntä tuskin parisuhde mielessä kiinnostaa teinitytöt. Kannatan muuten ehkä ihan itse puhua naisten kanssa eikä yrttejä jossain somessa vaan tarkkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä? 

No jos somea katsoo, niin 90% tyttöjen välisestä julkisesta keskustelusta on toisten ulkonäön kehumista.

Juu,facebookissa on juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Oikeastiko kuvittelet, että tavallisen näköiset tytöt kehuvat toistensa ulkonäköä? 

No jos somea katsoo, niin 90% tyttöjen välisestä julkisesta keskustelusta on toisten ulkonäön kehumista.

Ja sä uskot, että just ne tavallisen näköuset tytöt laittavat naamakuviaan someen? Vai olisiko niin, että naamansa laittavat vain ne, jotka ovat kauniita tai uskovat olevansa niin kauniita, että saavat naamakuvistaan kehuja? Mä voin kertoa sulle, että tavallisen näköiset tytöt eivät laita naamakuviaan someen muiden arvosteltavaksi ja haukuttavaksi. Maailma on nykyisin niin ulkonäkökeskeinen ja ihmiset sanoineen eli kirjoituksineen niin julmia, että miksi ihmeessä kukaan tavallisen näköinen tyttö tai nainen haluaisi sellaista itsestään lukea? Jos tavallisen näköinen tyttö on Instagramissa tms, niin hänen kuvansa siellä ovat jotain muuta kuin kuvia itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen 28-vuotias nainen, nykyään parisuhteessa, mutta nuorempana deittailin kohtalaisesti. Deittailin lähinnä akateemisia ja fiksuja ja mukavia miehiä. Edeltävä lause oikeastaan kertookin sen, mikä useimmissa heistä oli 'ongelmana'. Treffeillä nimittäin tuntui, että istuin mukavan, fiksun ja akateemisen robottimiehen kanssa. Heidän persoonansa ei tullut keskusteluissa mitenkään esille. He keskustelivat vain asiallisesti, eivät juurikaan tuoneet mielipiteitään esille ja puhuivat asioistaan melko monotonisella äänellä. Heistä oikein huokui sosiaalisten kontaktien puute. Neuvon sinua ap hankkimaan harrastuksia, joissa tapaat muita ihmisiä ja voit harjoittella sosiaalista kanssakäymistä ja itsesi ilmaisua. Kokeile vaikka teatteriharrastusta tai jotain joukkuelajia. Kyllä se siitä :) Miehet paranee vanhetessaan, me naiset vaan rupsahdetaan ;)

Nämä miehet asiakaspalvelivat sinua olemalla yliasiallisia ja neutraaleja. Femiinistit ovat tehneet miehistä sellaisia. Kaikessa kanssakäymisessä täytyy miettiä ettei vain vahingossa pahoita naisen mieltä aina äänensävyä myöten. Olemalla oma itsensä on vaarana olla naisen mielestä hyypiö tai naisvihaaja. Ajattelepa jos näistä miehistä joku olisi vaikka julistanut ihailevansa tätä ideologisesti työtöntä kirjalilijaa? Tai kertonut olevansa tai tekevänsä jotain muuta naisten yleisesti paheksumaa, olemalla vaikka Laasanen? Tuskinpa olisit tykännyt.

Miten ajattelit että henkilö joka ei anna ymmärtää että hänellä on omia ajatuksia on mielenkiintoinen? Tai mitä saavuttaa ihminen joka etsi parisuhdetta ja valehtelee omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteista?

Olemalla täysin rehellinen todella harva mies onnistuu saamaan naisen.

Esim. huorissa käynnistä kannattaa aina valehdella.

Tähän joku voisi taas vetää sen tilaston kuinka paljon eroja on naisen aloiteesta. Voisiko johtua siitä että mies on koko suhteen ajan valehdellut?

Ilman sitä valehtelua suhde ei olisi edes alkanut.

Haluatko itse jakaa elämäsi jonkun sellaisen kanssa jonka ideologiat ovat mahdollisesti vastakkaisia sinun kanssasi? Mitä siitä luulet saavasi? Oletko onnellinen kun joudut valehtelemaan päivittäin ihmiselle jota rakastat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.

Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.

Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.

Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").

Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Ei minulle naisenakaan tuollaisia sanottu. Kotona haukuttiin idiootiksi, paskaksi, älykääpiöksi, sossupummiksi, huoraksi, laiskaksi, lahjattomaksi ja läskiksi, vaikka olin normaalipainon alarajoilla. Isä ja äitipuoli teki kaikkensa näyttääkseen miten paljon vihaavat ja halveksivat. Ei ollut itsetuntoa muille jakaa kun vihdoin muutin lastensuojelun kautta omaan kämppään. Ei ollut kukaan kertonut, että kelpaan, olen rakastettava, olen kaunis, olen ihana ja hyvä jne. Ei opetettu tunteiden hallintaa ja tunnistamista, ei mitään.

Valitettavasti maailma ei ole oikeudenmukainen. Valitettavasti jotkut ihmiset joutuvat etsimään itsetuntonsa aikuisena harrastuksista, terapiasta, joogasta, meditaatiosta, milloin mistäkin. Onhan se valitettavaa ja väärin, että näin joutuu tekemään ja jokaiselle lapselle kuuluisi vanhemmat, jotka opettavat nämä "olet rakas, olet ihana ja kelpaat"-asiat jo pienestä pitäen. Näin ei vain ole. Voi joko jäädä tuleen makaamaan, tai tehdä asioille jotain. Ottaa vastuu omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta. Hakea apua. Opetella ne taidot, joita elämässä ja ihmissuhteissa tarvii itse kenties ammattilaisen avustuksella.

Tai voi jäädä vihaamaan ja huutamaan, miten on epäreilua. Ja uhkailla, että jos en saa sitä tätä ja tuota heittäydyn sossupummiksi. Elämä syrjäytyneenä ei vaan ole mukavaa. Itseinhossa ja vihassa muita ihmisiä kohtaan ei ole mitään kaunista eikä se tee ketään onnelliseksi. Se ei helpota elämää eikä helpota tuskaa. Se vain vetää entistä syvemmälle suohon ja vihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Olen 28-vuotias nainen, nykyään parisuhteessa, mutta nuorempana deittailin kohtalaisesti. Deittailin lähinnä akateemisia ja fiksuja ja mukavia miehiä. Edeltävä lause oikeastaan kertookin sen, mikä useimmissa heistä oli 'ongelmana'. Treffeillä nimittäin tuntui, että istuin mukavan, fiksun ja akateemisen robottimiehen kanssa. Heidän persoonansa ei tullut keskusteluissa mitenkään esille. He keskustelivat vain asiallisesti, eivät juurikaan tuoneet mielipiteitään esille ja puhuivat asioistaan melko monotonisella äänellä. Heistä oikein huokui sosiaalisten kontaktien puute. Neuvon sinua ap hankkimaan harrastuksia, joissa tapaat muita ihmisiä ja voit harjoittella sosiaalista kanssakäymistä ja itsesi ilmaisua. Kokeile vaikka teatteriharrastusta tai jotain joukkuelajia. Kyllä se siitä :) Miehet paranee vanhetessaan, me naiset vaan rupsahdetaan ;)

Nämä miehet asiakaspalvelivat sinua olemalla yliasiallisia ja neutraaleja. Femiinistit ovat tehneet miehistä sellaisia. Kaikessa kanssakäymisessä täytyy miettiä ettei vain vahingossa pahoita naisen mieltä aina äänensävyä myöten. Olemalla oma itsensä on vaarana olla naisen mielestä hyypiö tai naisvihaaja. Ajattelepa jos näistä miehistä joku olisi vaikka julistanut ihailevansa tätä ideologisesti työtöntä kirjalilijaa? Tai kertonut olevansa tai tekevänsä jotain muuta naisten yleisesti paheksumaa, olemalla vaikka Laasanen? Tuskinpa olisit tykännyt.

Miten ajattelit että henkilö joka ei anna ymmärtää että hänellä on omia ajatuksia on mielenkiintoinen? Tai mitä saavuttaa ihminen joka etsi parisuhdetta ja valehtelee omista ajatuksistaan ja mielenkiinnon kohteista?

Olemalla täysin rehellinen todella harva mies onnistuu saamaan naisen.

Esim. huorissa käynnistä kannattaa aina valehdella.

Tähän joku voisi taas vetää sen tilaston kuinka paljon eroja on naisen aloiteesta. Voisiko johtua siitä että mies on koko suhteen ajan valehdellut?

Ilman sitä valehtelua suhde ei olisi edes alkanut.

Sitten ei ole ihme, että jää yksin, valehtelijaa ei kukaan arvosta (paitsi lassukat epätoivoisine oppeineen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa ketju.

koko nuoruutensa miesten kanssa seurustelleet ja seksistä täysin rinnoin nauttineet ja nauttivat av-mammat "tietävät", että yksinkin voi olla onnellinen. Todennäköisesti ei yhtäkään aloitetta elämänsä aikana tehnyt av-mamma hokee tyhjää fraasia, että ensin täytyisi oppia rakastamaan itseään.

Juttelin erään terapeutin kanssa syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Tämä miesterapeutti hoitaa monia yksinäisiä sinkkumiehiä, joita yhdistää viha ja katkeruus naisia kohtaan, koska eivät ole saaneet naista. Arvaa mitä tämä terapeutti minulle kertoi, millä keinoin on saanut parannettua asiakkaiden elämänlaatua? Kehittämällä itsetuntoa ja onnellisuutta! Järjestään jokainen asiakas, joka on löytänyt onnen itsestään ja saanut parannettua itsetuntoaan edes lähelle normaalia on saanut sen tyttöystävän, mutta vasta siinä vaiheessa, kun näiden miesten oma elämä on ollut heidän hallinnassaan!

Voit takertua henkilökohtaiseen defenssiisi, syyttää naisia maailman loppuun saakka, mutta kyse on ihan oikeasti siitä, ettei kukaan halua olla toisen onnellisuuden ja itsetunnon lähde. Tämän ovat huomanneet alan ammattilaiset, eivät paljon seksiä ja huomiota saaneet upeat naiset. Voit joko ottaa vinkistä vaarin, lähteä kohottamaan omaa onnellisuuttasi ja itsetuntoasi itse, tai jatkaa märehtimistä ja olla onneton koko loppuelämäsi. Se valittaminen ja vihaaminen ei vain auta mihinkään vaan luo enemmän valittamista ja vihaa. Mutta en pakota, jos saat siitä jotain mielihyvää ja oman onnellisuuden lisääminen omin avuin tuntuu vastenmieliseltä, niin sitten pitää vain valittaa ja syyttää muita.

Homman juju on se, että harvoin näitä taitoja opetetaan suomimiehelle. Harvoin saa kiitosta siitä, että olen hyvä ja kelpaan juuri tuollaisena.
Ei minulle isäukko sanonut koskaan, että oot upea ja hyvä just tuollaisena, vaan käski vaan tehdä enemmän töitä että pärjäät.
Kaverit ei koulussa sanoneet, että "vähänks oot komee" vaan "mitä v*ttuu jätkä pelleilee". Armeijassa alikersantti ei kehunut, kuinka hyvä sotilas olen, vaan huusi naama punaisena käskyjä. Yliopistossa sain sentään joskus kuulla, että "et oo muuten ihan p*ska jätkä", ja työelämässä esimies joskus kehaisee, että olet tehnyt työsi hyvin.
Vaimo ja äiti ovat ne ainoat ihmiset, jotka ovat sanoneet, että olen oikeasti hyvä ihminen, kelpaan tuollaisena kuin olen, ja että he pitävät minusta (äitikään ei ole koskaan käyttänyt sanaa "rakastaa", tai sanonut "rakas poikani").
Onko ihme, että naisseura on joidenkin miesten itsetunnolle lähes välttämätöntä?

Ei minulle naisenakaan tuollaisia sanottu. Kotona haukuttiin idiootiksi, paskaksi, älykääpiöksi, sossupummiksi, huoraksi, laiskaksi, lahjattomaksi ja läskiksi, vaikka olin normaalipainon alarajoilla. Isä ja äitipuoli teki kaikkensa näyttääkseen miten paljon vihaavat ja halveksivat. Ei ollut itsetuntoa muille jakaa kun vihdoin muutin lastensuojelun kautta omaan kämppään. Ei ollut kukaan kertonut, että kelpaan, olen rakastettava, olen kaunis, olen ihana ja hyvä jne. Ei opetettu tunteiden hallintaa ja tunnistamista, ei mitään.

Valitettavasti maailma ei ole oikeudenmukainen. Valitettavasti jotkut ihmiset joutuvat etsimään itsetuntonsa aikuisena harrastuksista, terapiasta, joogasta, meditaatiosta, milloin mistäkin. Onhan se valitettavaa ja väärin, että näin joutuu tekemään ja jokaiselle lapselle kuuluisi vanhemmat, jotka opettavat nämä "olet rakas, olet ihana ja kelpaat"-asiat jo pienestä pitäen. Näin ei vain ole. Voi joko jäädä tuleen makaamaan, tai tehdä asioille jotain. Ottaa vastuu omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta. Hakea apua. Opetella ne taidot, joita elämässä ja ihmissuhteissa tarvii itse kenties ammattilaisen avustuksella.

Tai voi jäädä vihaamaan ja huutamaan, miten on epäreilua. Ja uhkailla, että jos en saa sitä tätä ja tuota heittäydyn sossupummiksi. Elämä syrjäytyneenä ei vaan ole mukavaa. Itseinhossa ja vihassa muita ihmisiä kohtaan ei ole mitään kaunista eikä se tee ketään onnelliseksi. Se ei helpota elämää eikä helpota tuskaa. Se vain vetää entistä syvemmälle suohon ja vihaan.

Tuo on niin totta. Lisättynä siihen, että ne tavoittelemasi naiset eivät ole sinun kurjia vanhempiasi, eivätkä vastuussa kurjien vanhempien teoista. Pitää ensin korjata itsensä niin ehjäksi että pystyy katsomaan eteenpäin elämässä, ja vasta sitten on parisuhteen aika.