Perheellinen! Minkälaista apua kaipaisit arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi, mitä apua en jo nyt rahalla saisi. Enkä ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä heitä pitäisi auttaa arjessa ilmaiseksi vain siksi, että he ovat sössineet asiansa eivätkä viitsi itse tehdä mitään.

Eivät ihmiset välttämättä itse sössi elämäänsä.

Elämän voi pilata myös moni muu itsestä riippumaton asia.

Minusta on oman elämänsä sössimistä jo se, että ei suostu maksamaan lastenhoidosta, vaan olettaa mummojen ja vaarien olevan ilmaisia lastenhoitajia. Onko tämä sitä samaa porukkaa, joka ei maksa kunnallisesta päivähoidostakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi, mitä apua en jo nyt rahalla saisi. Enkä ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä heitä pitäisi auttaa arjessa ilmaiseksi vain siksi, että he ovat sössineet asiansa eivätkä viitsi itse tehdä mitään.

Eivät ihmiset välttämättä itse sössi elämäänsä.

Elämän voi pilata myös moni muu itsestä riippumaton asia.

Minusta on oman elämänsä sössimistä jo se, että ei suostu maksamaan lastenhoidosta, vaan olettaa mummojen ja vaarien olevan ilmaisia lastenhoitajia. Onko tämä sitä samaa porukkaa, joka ei maksa kunnallisesta päivähoidostakaan?

Itse olisin valmis maksamaan lastenhoidosta, mutta sillä ei saa sitä iloa mikä olisi toiveissa. Meitä ei niin kiinnosta lähteä aina johonkin kotoa, vaan olisi kivaa olla yötä kaksin himassa ja nauttia hetki kiireettömästä lapsettomuudesta. Tai pitää vaikka juhlat ystäville, kun kukaan muu ei ehdi.

Jos joku tulisi nyt vahtimaan meidän lapsia muutamaksi tunniksi ei olisi mitään mitä varsinaisesti haluaisimme tehdä. Mutta sitä yksin kotona olemista kyllä kaipaa. Mies saa joskus ollakin kotona yksin mutta minä en (esim yön yli), koska miehellä ei ole mitään paikkaa mihin lasten kanssa mennä.

Siksi olisi niin ihanaa kun olisi joku mummola.

Toivoisin että olisi joku varahoito mihin kotiäidit saisi lapsen. Vantaalla tälläinen taisi joskus ollakin, eikä se vaikuttanut kotihoidon tukeen. Siitä maksettiin joku summa tunnilta.

Tarvitsisin sellaista opiskeluihini, joita pitää tehdä kerran pari viikossa muutama tunti. (Lisäksi käytän kaikki illat ja viikonloput, mutta ei riitä) Lisäksi pitäisi käydä hammaslääkärissä. Ja joskus kun on sairaana, olisi ihana kun ei 40 asteen kuumeessa tarvitsisi hoitaa terveitä lapsia. Nämä on oikeastaan sellaisia juttuja, että lapset ei voisi olla kotona hoidossa (tuo opiskelu), joten joku muu paikka olisi hyvä. Ja tietenkään hoitopaikka ei tule kyseeseen tuon muutaman tunnin takia, koska siitä tulee tähtitieteellinen lasku kun menettää kotihoidon tuen ja maksa hoitomaksut päälle.

Yhteiskunnalta toivoisin taloudellista apua erityislasten hoitoon. Arki on raskasta ja taloudellinen apu voisi auttaa työaikajärjestelyissä, toki lakisääteinen oikeus esim. osittaiseen hoitovapaaseen tukisi tätä.

Lisäksi toivoisin lastenhoitoapua, parisuhde vetelee viimeisiään eikä mahdollisuutta kahdenkeskiseen aikaan ole. Mll en erityislasten hoitoon käytä...

Että joku tulisi nuolemaan pillua ja panemaan.

Miestä kun en kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi, mitä apua en jo nyt rahalla saisi. Enkä ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä heitä pitäisi auttaa arjessa ilmaiseksi vain siksi, että he ovat sössineet asiansa eivätkä viitsi itse tehdä mitään.

Eivät ihmiset välttämättä itse sössi elämäänsä.

Elämän voi pilata myös moni muu itsestä riippumaton asia.

Minusta on oman elämänsä sössimistä jo se, että ei suostu maksamaan lastenhoidosta, vaan olettaa mummojen ja vaarien olevan ilmaisia lastenhoitajia. Onko tämä sitä samaa porukkaa, joka ei maksa kunnallisesta päivähoidostakaan?

Itse olisin valmis maksamaan lastenhoidosta, mutta sillä ei saa sitä iloa mikä olisi toiveissa. Meitä ei niin kiinnosta lähteä aina johonkin kotoa, vaan olisi kivaa olla yötä kaksin himassa ja nauttia hetki kiireettömästä lapsettomuudesta. Tai pitää vaikka juhlat ystäville, kun kukaan muu ei ehdi.

Jos joku tulisi nyt vahtimaan meidän lapsia muutamaksi tunniksi ei olisi mitään mitä varsinaisesti haluaisimme tehdä. Mutta sitä yksin kotona olemista kyllä kaipaa. Mies saa joskus ollakin kotona yksin mutta minä en (esim yön yli), koska miehellä ei ole mitään paikkaa mihin lasten kanssa mennä.

Siksi olisi niin ihanaa kun olisi joku mummola.

Onhan tuollaisia palveluja, 38 e/h/lapsi ja saat olla miehen kanssa kahden kotona vaikka koko viikonlopun.

Siivooja. Parin viikon välein kunnon siivous ja kerran viikossa imurointi, vessat ym. Eli raha eatkaisee, hankkisin siivoojan, jos rahaa olisi ylimääräiseen.

Itse kaipaisin eniten lisää rahaa, taloudellisen tilanteen keventyminen saisi vanhempien hermot paremmiksi ja lisäisi arkeen mahdollisuutta käyttää joskus kauppakassipalvelua tai palkata lapsenvahdin. Sitten kaipaisin sitä, että joku oikeasti olisi joskus lapseni kanssa. Eli ehkä toimivaa tukiverkostoa tai edes jonkinlaista tukiverkostoa.

Palkkasimme kodinhoitajan, joka työskentelee meillä yhden päivän viikossa. Tuolloin hän siivoaa ja järjestää koko talon, vaihtaa lakanat ja tekee päivällisen. Sanat eivät riitä kertomaan sitä helpotusta ja elämänlaadun nousemista, minkä kodinhoitaja tuo lapsiperheeseen.

Haluaisin mieheltä enemmän tukea ja ymmärrystä sekä lisäksi jonkun muun ystävän joka osaisi tukea. Henkistä tukea tarvisin siis kaikkein eniten. Voisipa saada sukulaisiltakin jotain apua. Kaiken muun voin tehdä itse.

Tukiverkoa.